Pip paimentaa

Tässä pari kuvaa Pip:stä ekoista paimentreeneistä.

Hiukan on talvihämärästä johtuen sinertävä yleissävy, mutta selvän saa kuitenkin. :)

-Pete

PIP

Nyt siis uusi koira on kotona.

Koiran nimi on otsikon mukaisesti PIP (REGV1105/2008).

PIP:n isä on Suomessakin tänä kesänä vieraillut erittäin menestynyt Bobby Dalzielin Joe. Joe on voittanut erittäin arvostetun international kilpailun ja on siten Supreme Champion vuodelta 2006. Lisäksi Joe voitti tänä vuonna Skotlannin mestaruuden. Kaiken kaikkiaan Joella on yli 70 open trial (ylin luokka paimennuksessa) voittoa Iso-Britaniassa ja Euroopassa.
Joen takana on useita paimennusmaailman huippumenestyneitä koiria. Joen sukutaulu.
Joe on tunnetusti erittäin tyylikäs, vahva ja tasapainoinen niin paimentaessaan kuin arkielämässäkin.

PIP:n emä on Lot, joka pohjautuu isän puolelta tunnetuista menestyneistä norjalaisista koirista. Niiden takana myös Bobby Dalzielin Supreme Champion Wisp, joka on tänä päivänä melko monen hyvän paimenkoiran takana. Lotin isän sukutaulussa on myös Ikaros, joka on Norjan paimennusvalio, norjanmestaruus-mitalisti sekä Norjan maajoukkuelainen. Ikaros on myös vanhimman narttumme isoisä.
Lotin emän puoli tulee walesilaisista Bwlch ja Moel koirista.
Lotin isoäiti on Ceri Rundlen Dolwen Fan, joka on Moel kennelin kantanarttu. Dolwen Fanin takana on mm. Supreme Champion Bill, Supreme Champion Davy ja Walesin mestari Bwlch Taff. Taff on myös toisen narttumme (Woomin) isoisän isä. Lotin isoisä on myös Ceri Rundlen Bwlch Hemp (Moel kennelin kantauros), jonka takaa löytyy myös Bwlch Taff, kuten myös Walesin mestari Aled Owenin Ben.
Lotin emä Moel Tess kilpailee Ruotsin ylimmässä luokassa paimennuksessa. Tessin täysveli Moel Nap on Jaran Kniven erittäin menestynyt kisakoira. Nap voitti mm. 3 kertaa Pohjoismaiden mestaruuden sekä oli MM:ssä kolmas ja EM:ssä kuudes. Monia paimenkilpailijoita ihastuttanut Jaran Kniven huippukoira Lyn on Moel Napin tytär. Lyn voitti mm. viidesti EM:t.
Lot itse työskentelee 300 uuhen tilalla ja kilpailee Ruotsissa paimennuksen ylimmässä luokassa. Lot on paimentaessaan erittäin tyylikäs ja itsevarma ja omaa vahvan luontaisen paimennuksen.

PIP lonkkakuvattiin A:ksi, etupää terve ja silmät terveet. Itseasiassa koko pentue on kuvattu ja kaikilla A:n lonkat. Joe on myös lonkiltaa A. Samoin emä Lot, kuten myös koko emän pentue on tervelonkkaisia. Joe on myös silmistään DNA testattu normaaliksi (terve).

PIP:n paimennuksesta en vielä osaa kauheasti sanoa muuta kuin mitä olen aiemmin kirjoittanut. Intoa on vähintään riittävästi. Siitä on hyvä lähteä. :)

Nina kävi eilen tulopäivänä Pip:n, Woomin ja Spotin kanssa lenkillä pellolla (Tepsu jäi tärppipäivineen yllättäen kotio :) ja kertoi, että Spot ja Woomi, jotka tunnetusti ovat juoksuvauhdiltaan todella nopeita etenivät kuin täit tervassa tähän sporttiveijariin verrattuna. Pip meni kuulemma kuin leijuen pitkin peltoa muiden kanssa.

Lapsiin, muihin koiriin ja kissoihin se on sopeutunut hyvin. Itseasiassa se tuntuu olevan kaikkien kaveri, joskus jopa rasittavuuteen asti. :)

Ens viikolla, kun olen päivisin kotona, pitää päivän valossa aloitella paimentreenit, niin sitten rupeaa tulemaan parempi käsitys siitä puolesta.

Alla muutama kuva.






-Pete

Matkailu avartaa

Matkailu avartaa -sai aivan uuden käsityksen viime viikonloppuna. Alla oleva kuva kertoo asian ytimen.

(Ei) Aina niin luotettava matkajuhtamme teki sen taas. Nyt vain totaalisesti ja vielä kaukana kotoa. Autosta siis hajosi täysin varoittamatta täydestä motorvägen-vauhdista kytkin tai vaihdelaatikko. Ajo loppui siihen. Onneksi homma tapahtui menomatkalla, niin meillä oli ruhtinaallisesti aikaa järjestellä koiran nouto ja loppumatkan jatkuminen. Käytännössä siis Mosse toi koiran puoliväliin ja sitten vakuutusyhtiön kanssa neuvottelun tuloksena saatiin auton "hinaus" Tukholmaan satamaan ja siten romu saatiin kotimaan kamaralle haudan lepoon. Hiukan kyllä kylmäsi, kun hätäpalvelun mies halusi kertoa, että hinaus Tukholmaan maksaa 1000 eur. Hän ei pystynyt näkemään, mitä vakuutuksia meillä oli ja kun Kaskoakin on kuulemma neljää eri tasoa, niin piti vain uskoa, että meillä oli riittävä Kaskon taso, joka kattoi tuon hinauksen. Oli onneksi!

No satamassa olimme hyvissä ajoin, joten lähdimme Tukholmaan shoppailemaan, tässä konkurssissa ei pienet shoppailut enää paljoa painaneet. :) Täytyy muuten sanoa, että meinasi pientä maalaispoikaa ruveta ahistamaan Tukholman väen paljous. Porukkaa tuli vastaan koko kadun leveydeltä ja pituudelta kuin muurahaisia. Katsokaas kuvasta, kuinka pitkälle jatkuva ihmisvirta näkyy.

Auto saatiin ajettua kohtuullisella kolinalla omin voimin laivaan ja laivasta ulos. Ruotsin päässä oli koominen tilannekin, kun paikallinen laivaäijä yritti väkisin ajattaa meitä rampista ylös. Mä yritin selittää, että auto on rikki, eikä pysty ajamaan ramppia ylös. Äänitaso rupesi jo nousemaan molemmilla ja kun kaveri vihdoin suostui kuuntelemaan sen verran, että kysyi "mikä siinä muka on vikana", vastasin "kuuntele" ja nostin kytkintä vaihde vapaalla hirveän kolinan säestämänä. Sen jälkeen kaveri väistyi auliisti ja päästi meidät rekkatasolle. :)

Mosselta saatiin sympatiat, kun hänellä oli aikoinaan hajonnut samanlainen Gran Voyager moottoristaan Tanskassa. Mosse oli tulossa EM:stä ja auto oli täynnä koiria. Oli kuulemma haastetta löytää riittävän iso vuokra-auto, että kaikki koirat saatiin mukaan. :) Ilmeisesti nuo Voyagerit on laatupelejä. Todella hyviä ajaa ja tilavia kuin linja-autot, mutta toimintavarmuus ei ole ihan kärkipäätä.

-Pete

Uuden koiran haku

Eilen sain puhelun, uuden koiran terveystiedot ovat nyt virallisia.
Lonkat A, joka tietty oli jo odotettukin, koska kaikilla pentueen muilla koirilla on A-lonkat.
Etupää terve.
Silmät terveet, joka myös odotettu, koska isä on geenitestattu normaaliksi (terve).

Ens viikonloppuna siis matka Ruotsiin koiran hakuun ja sitten alkaa tutustuminen ja pikkuhiljaa aktiivinen treenaaminen. Aika jännää. :)

Kun saadaan koira tänne, niin laitan kuvia jossain vaiheessa.

-Pete

p.s. Ainiin, kopit on maalattu. :)

Uusia koirankoppeja

Tilasin Pohjanmaalta pari koirankoppia.


Kopit ovat eristettyjä, tuulikaapilla olevia. Katto avattava. Pyysin lisäksi koppeihin välipohjan, niin sinne on kätevä sijoittaa tarvittaessa lämmityskaapeli. Hintaa noille tuli 280 eur/kpl. Mielestäni ihan kohtuullinen. Jos laskee pelkät materiaalit, niin työpalkkaa ei hurjasti jää. Harmillisesti nuo pitäisi vielä maalata. :( Mä en pahemmin perusta tuosta puun maalaamisesta. Nim. Ruiskulla nuo ulkorakennuksetkin on kaikki maalattu.

Pitäisi vielä hiukan modifioida tuota nykyistä koiratarhaa sekä tehdä siihen laajennusosa, niin sitten elämä taas olisi sen suhteen hiukan helpompaa. Jos sitä kerta pitää lisää koiriakin hankkia. ;)

JES, kohta pääsee taas treenaan. :)))))

-Pete

Liukkaita on joo...

Kävin tuossa Spotin kanssa treeniporukalla pellolla kierroksen. Mukana oli viikko sitten meille tullut uusi ruskea sl-uuhi, joka tuli tilalta, jossa oli bc (paimentamaton) ja laumanvartijakoira. Uuhi siis oli paimenkoiraan tottumaton. Treeniryhmä (4 uuhikaritsaa) erotettiin muutama viikko sitten teurasporukasta ja nyt mukana yksi outolintu. Sen verran olivat luikkaita, että mukavaa vauhtia pistelivät pellolla, vaikka koira tuli hiipien 40-50m takana. Eihän siitä kunnon treeniä oikein saanut millään, mutta pulleita flänkkejä oli hyvä treenata, kun lampaat jo itse näyttivät koiralle, että nyt ei kannata leikata yhtään sisään, muuten pistetään hippulat vinkuun. Tälläistäköhän se on tuolla UK:ssa. :)

Jotain tuolle porukalle vissiin pitäisi tehdä ennenkuin uusi koira tulee taloon. Tuolla porukalla tulee muuten treeniin hiukan lisää haastetta. :)

-Pete

Ruotsissa käyty

Viime viikolla kävin pikareissun Ruotsissa tsekkaamassa tarjolla olevan koiran.

Ei varmaankaan ole iso yllätys, että myyjänä on Mosse. Aikuisen koiran osto on sen verran haasteellista hommaa, että ihan keneltä tahansa en uskaltaisi koiraa ostaa. Varsinkin, kun se tulee sen verran kaukaa, että koeajalle ei voi hakea. Ostopäätös pitää pystyä tekemään muutaman tunnin fiilistelyn jälkeen.

Olin illalla perillä ja siinä olikin mukavasti pari tuntia aikaa jutella Mossen ja Lotan kanssa koirakuulumisia ennen maata menoa. Aamulla sitten Mosse näytti ehdokkaan, sitten pari tuntia meni aikaa, kun tsekkasimme kaikki talosta löytyvät koirat. Oli tosi mielenkiintoista nähdä ne kaikki. Kyselin hyvin tarkkaan jokaisen koiran vanhemmat, historian (pennusta asti Mossella vai ostanut vanhempana), iän ja taustan (suku ja keneltä tullut). Oli mielenkiintoista ja opettavaista tarkastella itselle outoja koiria kokeneen tulkitsijan avustamana.

Tämän jälkeen Mossen lähti töihinsä ja mä jäin hääräämään ehdokkaan kanssa muutamaksi tunniksi. Siinä käytiin kävelyllä, paimennettiin useampaan otteeseen ja muutenkin yritin vääntää ja kääntää koiraa, että tulisi fiilis, että löytyykö se yhteiselo tämän koiran kanssa. Jotain samoja piirteitä koirassa on Spotin kanssa, mutta toisaalta hyvin erilainen. Paimennushalu on sen verran iso, että nippanappa, kun kaiken paineeni laitoin peliin, sain koiran luovuttamaan lauman mulle, ennenkuin päästin sen flänkille. Sinänsä kiva, että koiran eläinfiilis on lähtöjään sen verran hyvä, että vaikka ajoittain lapasesta irtosikin, niin ei tehnyt mitään tyhmää.

Mitään suurta varmuutta mulla ei kuitenkaan tullut koirasta -tarkoitan, että tästä koirasta saan varmasti huippukoiran. Jotenkin tällaisten potentiaalisten koirien kanssa mun kokemus ei vielä riitä siihen, että parissa tunnissa saisin tuntuman, että tästä koirasta tulee varmasti hyvä tai ei tule. Nyt siis pitää taas luottaa paljon Mossen näkemykseen koiran potentiaalista ja mun ohjaajan kyvyistä. Näinhän tietysti tapahtui myös Spotin kanssa ja se valinta meni ihan putkeen. :)

Se kuitenkin, mitä pystyin nyt tarkistamaan, että tällä otuksella riittää paimennusinto varmasti, sillä on hyvä eläintenkäsittely, sillä on puhtaat liikkeet ja sen on rakenteeltaan hyvä luo jo hyvän perustan hyvälle paimenkoiralle. Lisäksi sen sukutaulu on sellainen, että sekin pitäisi antaa melkoista taetta onnistumiselle. Lisäksi vielä tsekataan terveysjutut, niin sitten siitä pitäisi jo kauppa syntyä. :)

Jos kaikki menee putkeen, niin koira on joulukuussa täällä. Sitten julkistan koiran tiedotkin. :)
Talven aikana, jos yhtään päästään eteenpäin, niin jotain videopätkiäkin saattaa tulla näkyville. :)

Oli myös kiva kuulla, että Mosselta on lähdössä useampi koira Suomeen tämän talven aikana. Saadaan hyviä koulutettuja koiria tänne suoraan töihin. Tämä on varmasti se malli, mitä Suomessa pitäisi saada vietyä eteenpäin enemmän. Jos halutaan koira töihin, eikä olla niin kiinnostuttuja koiran kouluttamisesta, niin on varmasti paremmat mahdollisuudet onnistua paimenkoiran hankinnassa ostamalla valmiiksi koulutettu koira. Eikä ne loppuviimein niin kovin kalliitakaan ole, kun ottaa huomioon, että niiden kanssa voi aloittaa työt heti. Pennun saaminen työkuntoon ottaa ainakin pari vuotta, jos onnistuu yleensä ollenkaan. :)

Tottakai valmiiksi koulutetun koirankin kanssa on alussa opettelua, mutta se on silti huomattavast parempi lähtötilanne, kun koira jo osaa. Enään tarvitsee vain ohjaajan oppia. :)

Tämähän on oivallettu jo kauan sitten hevosmaailmassa. Käsittääkseni ei juuri kukaan osta ensimmäiseksi hevoseksi kouluttamatonta nuorta hevosta. Ja harva edes kokeneempikaan ratsastaja aloittaa hevosen kanssa itse täysin alusta. Usein hevonen on jo jonkun peruskouluttama tai jos hevonen on oma varsa, niin usein sen peruskoulutuksen tekee joku siihen perehtynyt. Vasta sitten omistaja rupeaa hieromaan yhteistyötä hevosen kanssa.

No, se voi olla, että Suomi ei vielä ole valmis tähän ajatukseen, mutta uskoisin, että muutaman vuoden päästä se on yleisempää. Jokainenhan voi tietysti kouluttaa koiransa itse, mutta silloin pitää olla valmis käyttämään aikaa asian perehtymiseen ja koiran kouluttamiseen.

-Pete

Kursseja, tuomarikoulutusta, uutta koiraa jne...

No niin, nyt on vedetty muutama viikko hiljaiseloa treenirintamalla kesäsesongin jälkeen. Näkynyt myös täällä blogissa. :(

Tuomarikoulutus:
Heti SM:ien jälkeen oli Orimattilassa Paimenkoirayhdistyksen tuomareiden koulutuspäivä erittäin kokeneen Irlantilaisen Simon Mossen kouluttamana. Koulutuksen järjesti Juha Moisander.
Olin itse auttamassa koulutusta kuvaamalla suorituksia. Homma kuvattiin korkealta kahdella kameralla, joista toinen otti lähikuvaa koirasta/lampaista ja toinen yleiskuvaa, missä näkyi linjat. Suoritukset katsottiin heti perään kahden tv:n avulla.
Pellon laidalle oli Juha tuonut rekan puoliperävaunun. Kuvauskalusto ja tuomarit olivat vaunussa. Sieltä korkealta oli hyvä näkyvyys radalle ja samalla kärryn kapeli antoi hyvän sääsuojan kalustolle ja ihmisille. Homma meni niin, että kaikki tuomarit arvioivat koiran suorituksen. Sitten purettiin ratasuoritus osina vertailemalla tuomareiden pisteytyksiä ja jokaisen osion lopuksi katsottiin pätkä videolta, jolloin päästiin tsekkaamaan, menikö tuomareiden perustelut toteutuneen tilanteen mukaan. :) Simon kertoi paljon esimerkkejä ja perusteluja Iso-Britanian tuomarilinjoihin, joihin meidänkin tuomarointimme perustuu.
Tämän tyyppinen tuomarikoulutus on jatkoa ajatellen varmasti kannattavaa. Tämä oli todella tehokasta, mutta vaatii järjestäjältä paljon puitteiden järjestämiseksi. Sääsuoja, kuvaajat/kuvauskalusto, sähköä pellon laidalle, useita koirakoita ajamaan ratoja, jne jne. Ehdottomasti kuitenkin kannatan tämän tyyppistä koulutusta jatkossakin. Tämä on tuomareillemme varmasti arvokasta koulutusta, että he saavat jatkuvasti parempia valmiuksia suoriutuakseen tuomarin vaativasta tehtävästä. Kiitoksia Juhalle erinomaisista järjestelyistä!
Tämän kaiken kruunasi Hannelen illalla tarjoama rosvopaisti! :) Kun vielä saisi itsekin joskus harjoiteltua tuon rosvopaistin teon.

Joel Svensson kurssi:
Viikko SM:ien jälkeen meillä oli Joel Svenssonin kurssi, joka oli todella hyvin onnistunut. Tykkäsin todella paljon Joelin tyylistä kouluttaa. Koirien koulutus perustui paineenkäyttöön, kuten omakin koulutukseni perustuu. Joel kuitenkin käytti esim piiskaa hyvin hillitysti, mutta käsittämättömän tehokkaasti. Koirat, joihin ohjaaja ei saanut kunnolla otetta muuttuivat parissa minuutissa rauhallisiksi keskittyneiksi paimentajiksi. Ihmissilmä ei kunnolla edes nähnyt, mitä Joel teki tuon aikaansaamiseksi. Lanseerasimmekin hänelle slouganin "Less is more - Joel Svensson". :)
Se, mikä Joelissa oli myös mukavaa, että Joel antoi vinkit jokaiselle koiralle koiran mukaan. Joillakin koirilla treenattiin jotain osa-aluetta ja toisella jotain toista riippuen, missä kyseisen koiran heikko lenkki tällä hetkellä oli. Joel myös painotti paljon oman asenteen merkitystä, jos ennen treenejä itsekin epäilee treenin onnistumista, niin silloin ei kannata treenata sitä asiaa sillä kerralla. Koirat vaistoavat todella hyvin ohjaajan asenteen ja saavat siitä paljon vahvuutta tai päinvastoin se voi vaikeuttaa koiraa vaikeassa tilanteessa, jos ohjaaja ei itsekään usko koiran onnistumiseen.
No, en viitsi pitkään jorista Joelin koulutuksesta, koska siitä ilmestyy juttu seuraavaan paimenpostiin Annen kirjoittamana. Sen kuitenkin sanon, että jos on tulevaisuudessa mahdollisuus päästä Joelin kurssille, niin ilman muuta kannattaa mennä. Joel puhuu myös hyvää englantia ja on alkuperäiseltä ammatiltaan opettaja (nykyisin 300 uuhta + koirien koulutus), joten hän osaa selittää asiat niin, että jokainen ymmärtää. Suosittelen todella!

Paimenkurssi Merikarvialla:
Olin lokakuussa pitämässä toisen koulutuspäivän Merikarvialla. Kurssi meni ihan hyvin ja näyttää, että sieltä olisi tulossa ens kesälle pari kelpietä suorittamaan perusrataa. Todella hienoa, että koulutuksesta on apua. Nämä koirat olivatkin selvästi tehneet kotiläksynsä ja kehittyneet paljon edellisen kurssin jälkeen. Nyt taas löydettiin muutama hyvä vinkki kotiläksyksi. Niin se homma etenee, hienoa!

Uutta koiraa haussa:
Ens viikolla käyn pikareissun Ruotsissa katsastamassa yhden potentiaalisen koiran. Koira on hyvistä suvuista, alle kaksi vuotias uros. Aavistuksen kovapäinen -kuulemma- mutta uskoisin, että jos sen saa käsiin, niin potentiaalia löytyisi pitkälle. Ens viikolla ei ole vielä tarkoitus tuoda koiraa mukana, vaan jos se tuntuu itselle sopivalta, niin tsekataan vielä terveysjutut ja sitten käyn myöhemmin hakemassa sen pois.

No, tässäpä näitä juttuja tällä erää. Lumi tuli eilen maahan (10 cm). Tarttis varmaan taas ruveta Spotin kanssa treenaan säännöllisesti, että ollaan iskukunnossa helmikuun kisoissa. :)

-Pete

Paimennuksen SM Tammisaari

Viime viikonloppuna oli SM-kisat Tammisaaressa.

Me olimme Spotin kanssa ensimmäistä kertaa mukana SM-kisoissa. Tuloksissa ei kovin paljon ole kertomista, mutta kokemusta niistäkin saatiin . . . kai. Eikös se niin mene, että se mikä ei tapa, vahvistaa. :)

Lauantain radalla (kuva yllä) hylkäydyimme. Lampaat vetelivät hakutolpalla spurtteja sinne tänne jo varikkokoirien tuodessa niitä tolpalle. Pitkään mietin, että lähetänkö koiraa ollenkaan vai pyydänkö uusia lampaita, mutta koska ne lopulta rauhoittuivat tolpalle, niin lähetin Spotin. Kaari oli hyvä, yllättävän kapea Spotin kaareksi. :) Tosin kaari jäi vajaaksi, joten nosto lähti vinoon. Lisäksi alussa Spot ei ollut kuulolla kovin hyvin ja toi lampaita about 50m pyöräyttäen niitä pari kertaa, kunnes korvat aukesi, jonka jälkeen loppu tuonti tuli jollain lailla kunnolla.

Lampaiden tolpalle tuonnin yhteydessä tehdyt spurtit ja Spotin turhan puskeva alku aiheutti sen, että yhdellä lampaalla meni kuppi nurin hiukan ennen kääntötolppaa ja se löi maate. Ajoin lopun porukan takaisin sen luokse, mutta se ei suostunut enää nousemaan ja sen johdosta kisa keskeytyi meidän osalta. :)

Tuomari ei antanut uusia lampaita, koska Spot toi niitä aluksi turhan ripeästi.

Sunnuntain eka rata (kuva yllä) oli meille oletusarvoisesti todella paha, koska haku oli 600m, jonka jälkeen suoraa poispäinajoa 500m. Me olimme ennen tätä kertaa hakeneet varmaankin vain jotain 400-450m.

Monella vanhallakin konkarilla oli ongelmia tällä radalla löytää lampaat. Moni koira joutui lopulta leikkaamaan kaarella, koska muuten ohjaaja ei saanut koiraa havaitsemaan lampaita tai jostain muusta syystä lähtemään hakemaan lampaita riittävän kaukaa. Rata oli lähes poikittain eilisen päivän rataan nähden ja moni koira yrittikin lähteä hakemaan porukkaa eilisen radan hakutolpan alueelta tai varikolta. Kokeneet ohjaajat kuitenkin taistelivat homman niin, että koirat lopulta löysivät lampaat ja pääsivät ajamaan rataa.

Spot lähti kaarelle tyypilliseen tapaansa liian laajalle ja olisi kiertänyt varikon ja sen perässä olevan pitkän aidan, joka oli katsomon rajana lauantaina. Tämä olisi ajanut Spotin todella laajalle kaarelle, joten vihelsin sen sisään ennen varikkoa. Jossain 300m kohdalla vihelsin Spotin kerran maahan ja varmistin tällä, että se oli kuulolla. Sen jälkeen lähetin jatkamaan kaarta. Kaari oli laaja, mutta muuten tosi hyvä. Nyt kaari ei jäänyt yhtään vajaaksi.

Nosto oli ok. Pari pyräystä lampaat tekivät heti noston jälkeen. Spot siis rysäytti liian lähelle laumaa. Tässä meillä on jatkoa ajatellen tehtävää. Tuonne 600m päähän ei näe koirasta muuta kuin pienen mustan pisteen. Sinne on tosi paha pitää koira sentin tarkasti otteessa.

Tuonti meni suht ok. Ekasta portista ohi, kahdesta jälkimmäisestä taisivat mennä läpi. Vauhti hyvä ja hallittu, Spot tosi hyvin kuulolla.

Tolpan ympäri ja takaisin. Kahdesta ekasta portista läpi. Sitten homma rupesi tökkimään just ennen kolmatta porttia. Matka rupesi selvästi jo vaikeuttamaan sekä mun ohjaamista että Spotin ajoa. Matkaa oli tässä vaiheessa kenties jotain 450-500m.

Just ennen kolmosporttia tuomari keskeytti suorituksen. En tiedä, loppuiko aika vai katsoiko tuomari, että enempää emme pysty ajamaan.

Olin todella tyytyväinen! Teimme juuri niin hyvän suorituksen kuin tällä hetkellä pystymme.

Tämä rata meni niin, että aikaa oli 10min ajaa niin pitkälle kuin ehti tai jos itse katsoi, että pitemmälle ei pääse, niin sai itse keskeyttää ja pitää pisteet tai vastaavasti tuomari saattoi tehdä saman.

Tämän radan pisteistä otettiin vain puolet huomioon SM-tulokseen.

Sunnuntain toinen rata oli normaalikisarata, mutta mittasuhteiltaan iso.

Haku oli hiukan lyhennetty aamun radasta, eli noin 500m.

Spotin kaari ja nosto oli ok. Koira hyvin kuulolla.

Noston jälkeen kuitenkin lampaat taas pyrähtivät kaksi kertaa, jonka jälkeen tuomari keskeytti suorituksemme. En minä eikä tuomari nähnyt sinne asti mitä siellä tapahtui, mutta koska se sama oli tapahtunut aamun radalla, niin tuomari hylkäsi suorituksemme. Tämän jälkeen Spot toi lampaat varikolla tuon 500 metriä todella hyvin ja ottaen joka käskyn. Jotenkin kyllä tympäsi tuo hylky. Varsinkin, kun huomasin Spotin olevan todella hyvin kuulolla. Me olisi saatu tuo rata ajettua ihan hyvin läpi. :(

No, näistä kisoista ainakin opin sen, että tuolle nostolle pitää tehdä jotain!

SM-kisan voitti Nilla Salonen ja Svedu. He ajoivat todella hienon näköisiä ratoja tänä viikonloppuna ja todella ansaitsivat voittonsa.

Toinen mieleen jäänyt pari oli Maarit Kyöstilä ja Chili. He voittivat kaksi ensimmäistä rataa. Harmillisesti vain kolmannella radalla lampaat rupesivat jumimaan ja Chili ei näyttänyt niille niin sanotusti närhen munia, joten homma otti aikaa niin paljon, että aika loppui kakkosportilla, joten he eivät saaneet kuljetuksesta pisteitä ollenkaan. Tämä tiputti heidät kokonaiskisassa viidensiksi. :( Todella harmi!

Hienoa oli kuitenkin olla mukana SM-kisoissa kilpailijana!

-Pete

P.S. Tässä linkki kuviin SM-kisoista.

Perunan nostossa pohjanmaalla

Olimme poikien kanssa pohjanmaalla katsomassa, kuinka perunaa nostetaan hiukan isommalla tahdilla kuin kotitarvehommissa.

Nostoa tehtiin kahdella nostokoneella. Isompi kone nosti kerralla kaksi penkkiä ja pienempi yhden. Parhaimmillaan saatiin kahdella koneella ylös 10 tonnia 10 minuuttiin. Siinä tuli perunaa jo melko vauhdilla. :)

Tällä tasolla kalusto on melko isoa, isompi nostokone painaa alle 9 tonnia ja ottaa kyytiin perunaa 6 tonnia. Vetopaino täynnä siis 15 tonnia. Tämä vaatii veturiksi reilun 200hv traktorin ja sekin saatiin hyytymään, kun ajonopeuden nosti 7 km/h. Hehtaarilta perunaa tulee sellainen 50 tonnia.

Tämä perunannosto vaatii runsaasti työvoimaa. Isompi nostokone vaatii kuskin + 3 lajittelijaa. Pienempi kuskin + 2 lajittelijaa. Lisäksi 1-2 traktoria saa koko ajan ajaa täysinäisiä lavetteja pellolta varastolle ja tuoda tyhjiä laatikoita takaisin pellolle. Varastolla saa olla 1-2 ihmistä koko ajan. Lisäksi rekka saattaa hakea heti lähtevää perunaa monta kuormaa päivässä. Melkoista rallia siis. Onneksi tämä on sesonkiluonteista hommaa, vaikka sesonki kestääkin sellainen 1,5 kuukautta.

Nostokoneessa lajittelijan homma on kovaa ja tarkkaavaisuutta vaativaa hommaa. Sitä ei jaksa tehdä kuin sen 8-10h. Jos nostetaan kahdessa vuorossa, niin välissä on kyytissäolijat vaihdettava.
Tosi mielenkiintoista nähdä tämäkin homma ja päästä mukaan muutamaksi päiväksi katsomaan, mitä on perunafarmarin arki sadonkorjuun aikana. :) Kyllä tuo lampaan kasvatus on vain mukavampaa, joskin ei kenties ihan yhtä tuottoisaa, ainakin kalustosta päätellen. :)

Tässä linkki loppuihin kuviin.

Paimennuskurssi Pirkanmaalla - Kouluttajana Joel Svensson Ruotsista

Nonni, nyt on aiemmin viittaamani syksyn kurssi varmistunut.

10.-11. Lokakuuta järjestetään paimennuskurssi meillä täällä Pirkanmaalla Valkeakoskella yhteistyössä Anja Lehtiön kanssa.
Kurssi on ns. tilauskurssi, joka tarkoittaa, että kurssin koirapaikat ovat täynnä, mutta kurssille otetaan kuunteluoppilaita. Kurssi on saanut alkunsa siitä, että vaikka tänä vuonna on ollut ennätyspaljon kursseja, niin silti kaikki halukkaat eivät ole kursseille mahtuneet. Niimpä Anja ja Co. aktiivisina ihmisinä rupesivat järjestämään itselle kurssia, jonne varmasti mahtuvat. :) Ihailtavaa aktiivisuutta! Vai olisiko paimenkärpänen viemässä kokonaan. :o

Kurssi on tarkoitettu perusrata/ykkösluokan tasoisille koirille.
Kouluttajana kurssilla on Joel Svensson Ruotsista.
Ne ihmiset, jotka ovat käyneet Joelin luona kurssilla ovat kehuneet Joelin hyvää koirien lukutaitoa ja selkeää tapaa kertoa ymmärrettävästi, miten heidän tulee toimia oman koiransa kanssa. Joelhan on lisäksi monivuotinen Ruotsin maajoukkuelainen ja kouluttaa koiria ammatikseen.
Jos svenssoni ei taivu, niin Anja on lupautunut vääntämään sen solmuun, eikun kääntämään suomeksi. :)

Kuunteluoppilaan hinta on 20 eur/pvä tai 30 eur/2pvää.
Lisäksi on mahdollisuus osallistua Jatan järjestämään muonitukseen (ruoka+kahvitus) 10 eur/pvä hinnalla. Kaikki jotka ovat olleet Jatan kestittävinä, tietävät, että tämä menee ihan pilkkahinnalla. :)
Valitettavasti majoitusta ei ole mahdollista tarjota kuunteluoppilaille.
Järjestelyporukan, kurssilaisten ja kouluttajan (yht. yli 10 hlöä) majoittamiseksi joudumme kantamaan lähes kaikki huonekalut jo pihalle ja telttaankaan ei kehtaa ketään laittaa enää lokakuussa. :(

Kuunteluoppilaiden tulee ilmoittautua ruokailun ja parkkeerauksen (heh :))) ennakkovalmistelujen johdosta viimeistään 4.10.2009:
email: petri.keskikorpela (at) gmail.com tai
puh: 050-563 4979 /Pete

Tervetuloa!

Lampolan tyhjennys kuvakollaasi

Tälläinen kuvakollaasi löytyi kamerasta, joten laitetaan nekin tänne näkyville. :)
Tyhjennyshän on tehty joskus kesällä.
Tässä linkki kuviin.

-Pete

Porin alueen paimenkoiran koulutus aktivoituu

Olin viikonloppuna pitämässä jo toisen koulutuspäivän Porin alueella. Koulutus pidettiin Merikarvialla Mikko Rinteen tilalla. Tilan tuotantosuunta on lammas ja emolehmät (luomuna). Mikon isä, Jorma Rinne, toimi Paimenkoirayhdistyksen alkuvuosina hyvin aktiivisesti paimenkoirien parissa. Heille muunmuassa päätyi yksi niistä koirista, joita tuotiin 1978 Ulvilan maaseutunäyttelyn vetonauloiksi Skotlannista ja jotka myytiin huutokaupalla messujen jälkeen.

Kurssilla oli 8 koiraa ja niistä jopa 5 oli working kelpieitä! Sinänsä hauska, koska mulle on aiemmin tullut vain muutama kelpie vastaan koulutuksisssa. Kaikki kurssille osallistuvat koirat olivat tilakoiria ja se näkyi niiden hyvästä eläinten käsittelystä. Valtaosa kurssikoirista oli samoja, jotka olivat ensimmäisellä paimenpäivällä kesällä Kullaalla ja oli hienoa nähdä että koirat olivat kehittyneet niissä asioissa, joita silloin saivat kotiläksyiksi. :) Nyt päästiinkin muutamien kanssa jo treenaamaan lyhyitä hakuja sekä poispäinajoon tarkempia vinkkejä. Valtaosa nautakoirista oli selvästi ajanut paljon poispäinajoa, joten ns. peruspoispäinajo ei niillä ollut mikään ongelma. Tietty joillain oli siitä johtuen hieman ongelmia tasapainon kanssa.
Kaikenkaikkiaan raskas (5h ajoa + 8h koulutusta), mutta antoisa ja kiva päivä!
Lokakuulle sovimme vielä kolmannen päivän tälle kesälle.
Erityisen hienoa on, että Satakunnan Proagria on näissä koulutuksissa mukana järjestäjänä! Tässä olisi mallia muillekin Proagrian yksiköille. :)

-Pete

Karitsat kotio asuntomessulaitumelta

Tämän vuoden asuntomessulaidun rupesi olemaan sen verran köyhää, että haimme uuhikaritsat kotio. Uuhet jätettiin vielä viimeistelemään laidun. Matkaan lähti avuksi Anne Viljon kanssa. Tässä alla muutama kuva reissusta. Töissä siis Viljo ja Spot. Woomi sai tällä kertaa odottaa autossa. :(

Hienot kisat Somerolla !

Viikonloppuna oli isot kisat Somerolla, ilmoittautuneita yli 50 koiraa/päivä. Keli oli hieno. Kisajärjestelyt todella hyvin hoidettu, kuten aina. Lampaat sopivan haastavia. Kisaporukka oli kasattu kahdesta uuhesta ja kolmesta karitsasta. Joissakin ryhmissä pari karitsaa oli selvästi seikkailunhaluisia haarautuen välillä muusta ryhmästä eroon, mutta jos koira kasasi ryhmä heti, niin ongelmaa ei siinä ollut. Vetopaikkoja pellolla oli molemmille varikoille ja kahden peltolohkon väliselle sillalle. Silta ei sinänsä ollut ongelma, jos lampaita ei päästänyt sillan lähelle ja silloin ne olivat jo off linessa rajusti, eli homma oli lähtenyt hanskasta jo paljon ennen sillan vetoa. Silta vain monesti viimeisteli tämän virheen ja johti lampaat ulos kisa-alueelta.

Lauantaina kolmosissa ja kakkosissa oli selvästi ongelmia monella koirakolla ajaa lampaita riittävän rauhallisesti. Toisaalta, myöskin silloin löytyi koirakkoja, jotka siihen pystyivät, joten mahdotonta se ei ollut. :) Ykkösluokassa homma hoitui jo paljon rauhallisemmin, kun ohjaaja pystyi koiran lähellä tukemaan koiraa rauhalliseen suoritukseen. Ykkösluokassa nähtiin jopa ultimate-takaperinjuoksu-näytöksiä. Olin 1-luokassa tolpalla koiran kanssa ja katselimme toisen tolppaihmisen kanssa, että tuota vauhtia emme pystyisi juoksemaan edes eteenpäin kuin yksi miesohjaaja veti koko poikittaiskuljetuksen – ja viivasuoraan! :)

Meillä lauantai meni melko Häneksi. Rata ajettiin läpi, mutta pisteitä ei juuri jäänyt jäljelle. Onnistuimme tekemään lähes kaikki kalliit virheet joka osiossa. :( Spot otti käskyt suhteellisen hyvin, mutta mun ohjaustaito ei vain riittänyt näin vikkelillä lampailla. Homma lähti lapasesta jo kaaren lopussa, kun jätin Spotin yksin nostamaan lampaita ja yritin ruveta polkemaan jarrua vasta kun lampaat olivat lähteneet liikkeelle vauhdikkaasti. Tässä vaiheessa jarrua ei ollutkaan enää helppoa saada riittävästi. Välillä sain Spotin hiljentämään vauhtia suht kivasti, mutta kun siinä vaiheessa lampaat ei enää luottaneet koiraan, niin nehän nostivat vauhtia entisestään heti, kun koira jäi kauemmaksi, joten mun oli pakko päästää koira taas liikkeelle ja näin nopeavauhtinen oravanpyörä oli valmis. Saatiin kuitenkin kovalla tahdolla rata läpi. Muuta kerrottavaa siitä ei sitten lapsille jäänytkään. Tuloksena taisi olla jotain 36 pistettä ja 12. sija. Lähtijöitä oli 17, mutta en ole varma, saiko mun jälkeen muut tuloksia, joten saimme kunnian olla suht viimeisiä tuloksen saaneita. Tietty mieluummin näin kuin hylky, jos jotain valoa haluaa tässä nähdä. :)

Sunnuntaiaamu alkoi hirveällä päänsäryllä ja vastoin kaikkia ennakko-oletuksia aiheuttajana ei ollut perisuomalainen illanvietto. Puolituntia ennen radalle menoa mietin, pitäisikö mennä oksentamaan. Tolpalla huonoa oloa ei kuitenkaan huomannut mitenkään, skarppaaminen vei voiton. :)
Sunnuntaina päätin, että nyt en jätä Spotia yksin nostoon, joten nyt kun pidin yhteyden auki koko ajan, niin homma meni huomattavasti paremmin. Silti vielä vauhti hiukan liian lujaa. Spot on vasta kolme vuotta täyttänyt, joten uskoisin, että tuo lisäjarru tulee paremmaksi myös ajan kanssa. Vuoden-parin päästä voisi jo tulla rauhallisia hyviä suorituksia näinkin vikkelillä lampailla. Anyway, haku, nosto, tuonti ja kuljetus menivät suht kivasti. Hiukan liian kova vauhti kuitenkin kostautui kolmessa viimeisessä suorituksessa. Jaossa eka yritys meni läskiksi ja jossain vaiheessa lampaat olivat sen verran vikkeliä että kävivät ringistä ulkonakin. Tästä siis ei välttämättä jäänyt kuin yksi piste jäljelle. Häkillä porukka oli myös vielä sen verran vauhdikkaita, että siinä sählättiin ainakin yksi rundi ennen kuin menivät häkkiin. Single oli jo lähtötilanteessa vaikea. Singlessä piti ottaa toinen uuhista haltuun ja kun juuri ne uuhet liikkuivat siinä porukassa viimeisenä, niin single ei ollut kovin helppo . Tässä meidät pelasti aika. Hyvällä tuurilla ja loputtomalla ajalla single olisi voinut onnistua, mutta tiesin suorituksen aikana, että tätä tuskin saamme tehtyä. Näissä loppu osioissa siis oli jaossa 30 pistettä ja me otimme niistä vain muutaman johtuen liian kovavauhtisesta ajosta. Loppupisteitä meille taisi kertyä 60 pistettä joka ei sinänsä ole huono saldo hausta ja kuljetuksesta. Nuo loppuosioiden pistemenetykset vain tekevät sen, että sijoitus ei ole kovin häävi. Jouduin lähtemän kisoista oman suorituksen jälkeen, joten sijoitustani ja muiden tuloksia en tiedä, mutta varmaan siellä on useampi tulos jossain 80-90 pisteen välissä.

Jatkotreenien pohdintaa
Kisathan toimivat milestoneina, jolloin on aina syytä miettiä, mihin suuntaan treenejä on vietävä.
Nyt molempina päivinä lähetin spotin samalla lailla hakuun oikealle. Lauantaina Spot laajensi kaaren aitaan asti ja kun aita kaarsi lisää oikealle, niin Spot laajensi kaarta lisää ja olisi ajautunut varikolle. Pysäytin sen ja otin pätkän takaisinpäin, jonka jälkeen lähetin uudestaan oikealle, jolloin lähti hyvin hakeen oikeaa ryhmää. Sunnuntaina tein tarkoituksella samanlaisen lähetyksen ja katsoin, jos se olisi edellisestä päivästä oppinut, että varikkoporukkaa ei ole tarkoitus hakea, ei ollut. Homma meni toisintona lauantain mukaisesti. Nyt vain Pysäytys, tule pois, oikea –käsky-yhdistelmän tein lähes yhteen pötköön, jolloin selvisimme suht pienillä pistemenetyksillä.
Viimeajan treenit ovat selvästi tuottaneet tulosta. Spot lähtee hakemaan laumaa luottavaisena, vaikka sillä ei ole tieto, missä ne ovat (nyt kisoissa koira ei lähetyspaikalta nähnyt laumaa, kun pelto oli hiukan kummulla) ja suostuu muuttamaan kurssia kesken haun ilman isompaa vääntöä. Tähän olen tyytyväinen.
Kaaren lähtöä pitää treenata, että saan sen halutessani ilman lisäkäskyä lähtemään vielä suppeammin sekä selvästi jarrua ajossa pitää treenata, koska se tuntuu nyt olevan se heikoin lenkki, jos lampaat ovat turhan vauhdikkaita. Meillä on itselläkin melko liukkaat lampaat, joka on siinä mielessä hyvä, että Spotilla pysyy pää kylmänä, vaikka vauhtia olisi, mutta selvästi kisoissa ei löydy yhtä hyvää jarrua kuin tuttujen mammojen kanssa. No, tämä ei liene yllätys kenellekään muulle kuin mulle. :) Kaikillahan se kotona kulkee hyvin. :)

Hieno viikonloppu kuitenkin! Hyvä fiilis jäi sekä selvät sävelet, mitä treenata jatkossa.

-Pete

Kaksi koiraa töissä

Nappasin tänään pari kuvaa, kun kävin hoitamassa korvia yhdellä laidunnuslaitumella.

Woomi (etualalla) toimii suomalaisilla äänikäskyillä. Spot (takana) pillillä ja englannin kielisillä äänikäskyillä. Tulevaisuudessa pitää miettiä, tarvitseeko ruveta kasaamaan toista pillikäskysettiä, että voisi molempia koiria ohjata pillillä samaan aikaan. Tämä siis siinä vaiheessa, kun talossa uusi koira Spotin rinnalla.

Tässä näkyy hyvin, kuinka kaverukset pelaavat yhteen.

Tässä vielä hurraa huuto korvamerkeille. Hyvä ettei ollut revennyt koko korva irti. Tämä on pahin tapaus, mitä meillä on korvien suhteen ollut. Tässä konsultoin eläinlääkäriä, kun en ollut varma, pitääkö tuota yrittää tikata kiinni.

Koulutustoimintaa meillä ja mualla

Jahas, tämähän meni nyt ihan blogin päivitykseksi. No, kesä on ollut välillä melko haipakkaa, joten tapahtumia on kyllä piisannut, mutta niitä ei ole ehtinyt paljoa mihinkään kirjailla.

Olin tuossa kesällä Porin suunnassa pitämässä paimenkoiran koulutuspäivää Pro Agria Satakunnan järjestämänä. Sinänsä oli tosi kiva saada olla mukana aktivoimassa toimintaa siellä suunnalla, koska yhdistyksemme toimintahan on lähtenyt juuri sieltä käyntiin yli 30 vuotta sitten ja pitkän hiljaiselon jälkeen yritetään nyt startata koulutustoimintaa sielläkin.

Koulutus oli Tenhon tilalla, jonne viime syksynä oli hankittu aikuinen paimenkoira. Tilalla tuotetaan luomu pihvi- ja lampaan lihaa. Tilalla on toistasataa emolehmää ja 250 uuhta. Kaikki liha myydään suoramyyntinä tilalta kuluttajille. Kurssilla käytiin ensin pari tuntia teoriaa läpi, jonka jälkeen 10 koirakkoa pääsivät treeneihin lampaiden kanssa. Paikalla oli myös paikallisia median edustajia. Tässä linkki yhteen nettijuttuun.
Kurssi oli ilmeisen onnistunut, kun olen menossa jatkokouluttamaan nyt syksyllä samaa porukkaa. Nyt ei enää käydä teoriaa läpi, vaan ollaan koko päivä laitumella koirien kanssa.

Asiasta toiseen. Alustavasti on suunniteltu vielä tälle syksylle (menee varmaan lokakuulle) yhtä viikonloppukurssi, jonne kouluttajaksi tulisi ulkomainen oman maansa maajoukkuetasoinen paimennusammattilainen. Kun asia varmistuu, niin ilmoittelen asiasta. Tietty, jos ryhmässä enää on tilaa. :) Nämä kun tuntuvat täyttyvän jo ennen kurssin varmistumista. :(
Pysykää kuulolla, asia varmistuu varmasti lähiaikoina. :)

-Pete

Kurssin jälkeisiä treenejä

Kurssilta uusien ajatuksien saattelemana olen treenaillut lähinnä seuraavanlaisia treenejä. Lisäksi laidunnusalueiden lampaiden siirtoja ja korvamerkkien tarkistuksia on tehty melko tiheään Woomin ja Spotin kanssa. Nykyisin käytän melkein aina noissa laidunalue hommissa kahta koiraa. Lampaat ovat melko villejä, kun ovat saaneet kesän olla rauhassa, niin homma sujuu paljon paremmin kahdella koiralla.
Mutta siis niihin treeneihin.

Meillä on yhdellä laitumella noin 100 m:n päässä poikittain oja, jonka yli mentyä pääsee seuraavalle lohkolle, jonka takarajalla on pieni metsäsaareke, johon lampaat voi hyvin kätkeä koiralta. Matkaa tuonne tulee semmoinen vajaa pari sataa metriä. Ensin jaan lauman kahteen porukkaan ja ajan toisen lauman tuonne takarajan metsikköön piiloon ja sitten pyörittelen toista laumaa niin kauan, että koira unohtaa toisen porukan, jonka jälkeen Look back:llä lähetän koiran hakemaan toista laumaa. Spot yrittää lähteä hakemaan toista laumaa näkyvältä laidunosalta, koska yleensä lampaat eivät ole olleet siellä metsikössä. Päätän ennen Look back –käskyä, mitä reittiä haluan Spotin kulkevan ja sitten ohjaan, pysäytän ja ohjaan uudestaan niin kauan, että saan koiran kulkemaan haluamaani reittiä. Spot on tietysti välillä melko pihalla, mutta palkinto on suuri, kun se lopulta mun ohjaamana löytää lauman. Olen tehnyt tämän tyyppisiä treenejä eri laitumilla nyt muutaman kerran ja selvästi Spot on ruvennut kuuntelemaan paremmin ja ei mene enää niin hämilleen, vaikkei se itse tiedä, minne sen pitäisi mennä.
Kerran ollaan tehty sellainen harjoitus, että Nina vei toisella koiralla ensimmäisen lauman piiloon noin 250 m:n päähän. Mä toin toisen lauman laitumelle ja pyöritin sitä jonkin aikaa, kunnes käänsin ja lähetin Spotin Look back:llä hakemaan aiemmin vietyä laumaa piilosta. Tässä joutui viheltämään useamman kerran. Spot kääntyi todella hyvin joka Look back –vihellyksellä, mutta se meinasi aina lähteä väärään suuntaan. Tässä onkin itsellä hiukan harjoiteltavaa, että saa koiran lähtemään Look back:n jälkeen juuri sinne, minne haluaa. Varsinkin, kun koiralla ei ole hajuakaan missä lampaat ovat ja vaihtoehtoja on monta.
Tälläiset uudet harjoitukset ovat itsellekin tosi haastavia ja tuovat uutta intoa treeneihin. :)

-Pete

Mossen kurssiantia Somerolta

Pari-kolme viikkoa sitten olin Somerolla kurssilla, missä kouluttajina olivat Mossen Magnusson ja Lotta Fornstedt Ruotsista. Lotta koulutti aloittelevampien ryhmää ja Mossella oli edistyneempien ryhmä. Kurssijärjestelyt oli hoidettu todella erinomaisesti. Lotan porukka oli pienessä treeniaitauksessa pihassa ja Mossen porukka tien toisella puolella isommalla pellolla, jossa voitiin harjoitella sokko hakuja sekä noin 250-300 m hakuja. Ajomatkaa saatiin halutessa poikittain myös varmaan sen 300m . Kari hoiteli tarvittavat lammassiirrot ja Elisa porukan muonituksen, jossa olikin jonkin verran hommaa, kun porukkaa oli paikalla yli 20 henkeä. Illalla vielä saunottiin mökillä sekä uitiin ja kelluttiin kylpytynnyrissä. TOSI SIISTIÄ! :) Kiitos Kari ja Elisa, kurssi oli todella hyvin järjestetty!

Ajatus oli käydä katsomassa myös Lotan kurssi, mutta kun ei malttanut lähteä omasta ryhmästä pois, niin jäi sitten katsomatta se. Kuulin kuitenkin, että porukka oli ollut kovin tyytyväisiä Lotan antiin.
Mossen ryhmässä keskityttiin tällä kertaa siihen, miten koira pysyy ohjaajan hallinnassa kaukanakin ja silti paimentaa keskittyneesti. Mosse puhui paljon henkisestä paineesta koiraan. Fyysisellä paineella saavutetaan hyvä tottelevaisuus, mutta vain lyhyelle matkalle (alle 100-150 m). Käytettäessä fyysistä painetta saattaa myös koiran keskittyminen paimennukseen kärsiä. Tällöin koira ikäänkuin vain tottelee ohjaajaa, mutta ei mieti, mitä on tekemässä.
Kurssilla kysyttiin Mosselta, miten se henkinen paine saadaan aikaan. Tähän ei ole yksiselitteistä, musta-valkoista vastausta, vaan siihen vaikuttaa moni asia. Mosse kertoi, että hän esimerkiksi aloittaa nuorella koiralla paimentamisen niin, että koira osaa nimensä ja tule pois –käskyn. Tämän jälkeen Mosse opettaa koiran paimentamaan oikealla eläinfiiliksellä. Kun koira menee lauman toiselle puolelle, niin Mosse menee lauman läpi luoden koiralle painetta ja kun koira perääntyy paineen johdosta, niin Mosse päästää koiran kaartamaan toiselle puolelle laumaa. Kun tämä menee hyvin, niin sen jälkeen Mosse tasapainottaa paineen niin, että koira pysähtyy ja menee maahan, jolloin Mosse opettaa maahanmeno-käskyn. Näin opettamalla koira oppii ensin paimentamaan oikealla asenteella ja vasta sitten tottelemaan ohjaajan käskyjä. Mikäli ensin opetetaan käsky ja sitten vasta paimennus, niin on riski opettaa koira fyysiselle paineelle, jonka kantama loppuu 100-150 m:n päähän ja lisäksi koira saattaa paimentaessa keskittyä tottelemiseen eikä ajattele, mitä se on tekemässä ja mitä paimennettavat eläimet ovat tekemässä.
Lähes kaikki kurssilla olleet koirat olivat sillä tasolla, että ne voitiin lähettää hakemaan laumaa 250 m:n päästä. Yksi harjoitus, mitä tehtiin meni seuraavanlaisesti. Koira lähetettiin pitkään sokkohakuun (koira ei nähnyt lampaita). Koira käskettiin kaarella maahan useamman kerran ja joka kerta päästettiin jatkamaan vasta, kun koira kuunteli ohjaajaa (usein koira yritti katseella etsiä laumaa ollessaan maassa, eikä halunnut kuunnella ohjaajaa). Mikäli koira ei suostunut kuuntelemaan ohjaajaa, niin koira kutsuttiin pois 10-15 m, jonka jälkeen päästettiin uudestaan kaarelle. Jos koira ei vieläkään kuunnellut, niin sitten koira kutsuttiin kokonaan pois. Tällä harjoituksella muunmuassa saadaan koiraan henkinen paine, jonka johdosta koira kuunteli todella hyvin hakukaaren jälkeisessä nostossa ja tuonnissa ohjaajalle.

Mosse kertoi myös, että on tärkeää saada koiralle ajatus, että ohjaajan käskyt eivät ole vain pelkkiä käskyjä, vaan apuja koiralle selviytyä tilanteesta. Mosse harjoittelee usein niin, että koira ei tiedä, mitä ollaan tekemässä ja siksi koiran on kuunneltava ohjaajan käskyjä. Kun koira on selvästi hämillään tilanteesta ja kun ohjaajan käskyjen kuunteleminen johtaa siihen, että koira selviää tilanteesta, niin koira oppii luottamaan ohjaajaan. Mosse tekee paljon sokkohakuja tai esim laittaa isolle laitumelle monta ryhmää koiran näköpiiriin, jolloin koira ei tiedä, mikä ryhmä kuuluu hakea ennenkuin ohjaaja kertoo sen.

Sanonta ”Älä lähetä koiraa 300 metrin hakuun, jos et ole valmis juoksemaan 300 metriä” –kertoo juurikin ohjaajan asenteesta. Henkinen paine on paljolti ohjaajan asennetta. Joka kerta ei juosta koiran luokse, vaan välillä koira pitää saada kuuntelemaan myös kaukaa esim kutsumalla se välillä ketkeksi pois, kuten kurssin harjoituksessa tehtiin.
Okey, mä sain juosta sen 250 m, mutta tässä saattoi olla pieni pilke kouluttajankin silmäkulmassa. :)

Kurssi oli onnistunut ja sain sieltä juuri sen, mitä tällä hetkellä tarvitsin. Nyt on taas selkeä ajatus, miten päästään eteenpäin. Mosse on kyllä Kingi! :)

-Pete

Sunnuntai-illan treeniä

Kävin eilen illalla lampaitten kanssa laitumella treenaamassa ja otin kameran matkaan. Kovin helppo ei ole itse kuvata omaa treeniä, kun jalustalla ei pysty zoomia käyttämään ja käsivaralta meinaa täristä, kun keskittyy samalla koiran ohjaamiseen. Tässä kuitenkin tuotos.
Tavoitteena oli pitää lampaat kameran kuvausalueella, halutessa saada Spot lähtemään laajalle flänkille ja ajossa pystyttävä hallitsemaan Spotin vauhtia. Vauhdin ja flänkin hallinta vain ääntä käyttämällä. Mielestäni onnistui melko kivasti. Filmiltä näkee hyvin, miten maahan käskyllä saan Spotin päästämään otteen lampaista, jolloin se pystyy lähtemään kunnon flänkille.

P.S. Kuva kannattaa laajentaa koko ruudun kokoiseksi, että alkupätkästä näkee jotain. Loppu kuvattu käsivaralta, jolloin pystyin zoomaamaan.

Kisakuulumisia Juvalta

Viikonloppuna oli Juvalla Inkilän Hovissa Severi ja Johanna Hirvosen luona kaksipäiväiset kisat.
Tällä kertaa järjestelyt olivat juhlallisen hienot johtuen Inkilän 20-vuotisjuhlasta, ensimmäisen paimenkoiran saapuminen Inkilään 20-v. sitten. Juhlakisa oli nimetty koiran mukaan Sheila Memorial Trophyksi. Palkinnot olivat normaalia paremmat, lisäksi lauantai-iltana vietimme juhlagrilli-iltamia sekä sunnuntain aamupala oli tarjoiltuna tilan puolesta.
Tunnelma oli tosi hieno, sää suosi molempina päivinä ja pisteenä iin päälle iso kisaajien joukko juhlimassa Inkilän tasavuosia. Kiitoksia Johanna ja Severi järjestelyistä, oli hienoa olla mukana!

Kisapelto näytti ihmisen silmään suht normaalilta, kolmosen hakua 300m ja muuten rata normaalin kokoinen. Lampailla kova veto oikealle. Kilpailualueen rajana oikealla oli pellon ja tien raja. Monella koiralla kisa loppuikin siihen, että lampaat pääsivät tielle. Nostossa ja tuonnissa koiran piti olla hyvin varuillaan, että lampaat pysyivät linjalla tai yleensä edes pellolla. Lisäksi kuljetuksessa kakkosportti oli sen verran lähellä tietä ja kun lampaat nostivat poikittaiskuljetuksen puolivälissä vauhtia, niin koiran piti olla nopea ja ohjaajan taitava, että sai lampaat menemään portista ja silti ehti kääntää porukan ennen tietä.
Tulossaldo ei ollut kovin hyvä missään luokassa ja tällä kertaa jopa vanhoilla konkareilla oli vaikeuksia, mikä näkyy pisteissä ja suurissa hylkäytymisen määrissä.

Meillä Woomi sai lauantaina ajettua radan läpi pisteillä 32p. Noilla pisteillä tultiin kolmanneksi, joka kertoo sen, että jos ei meilläkään mennyt kovin hyvin, niin ei mennyt muillakaan. :)
Spot diskautti itsensä lauantaina heti nostossa. Tästä jäi itselle melko huono fiilis, joten sunnuntaina skarppasin sen minkä pystyin ja saatiin rata läpi, vaikka pisteissä ei taaskaan ollut kehumista. Tämä kisa oli meille Spotin kanssa yksinkertaisesti liian vaikea. Jos yhtään haluaa lohdutusta, niin näkyi se olevan sitä valtaosalle muitakin. :)
Välillä olisi kiva kisata sellaisessa normaalissa kisassa, jossa riittäisi, että koira tekee sen minkä osaa ja ohjaajana ohjaisin tämän hetkisten taitojeni mukaan. Se pitäisi riittää sinne 70-80p tuntumaan.

Kuvia räpsin jonkin verran. Ne löytyvät täältä.

Kisakuulumisia Ruotsinpyhtäältä

Viikonloppuna oli kisat Ruotsinpyhtäällä Nilla Salosen luona. Kisat sujuivat hienosti ja lampaat ja radat asettivat koirille ohjaajineen kovasti haastetta.
Lauantain rata ei ollut kovin iso, haku kenties 300-350m, mutta nosto vinoon sellanen sata metriä hakuportille aiheutti hankaluuksia monelle koiralle. Lisäksi radan poikki meni kahdessa kohtaa sähkölanka (tosin lehmille vedettynä se verran ylhäällä, että lampaat pääsivät alta). Toinen lanka meni lisäksi vinosti takakulmasta toiseen etukulmaan ja langan alla oli kapea kaistale niittämätöntä heinää, joka muodosti kevyen seinän.
Lampaat oli pari päivää aiemmin tuotu saaresta ja osoittautuivat yllättävän tahmeiksi. Hiukan samanoloisia, kuin kevään Tammisaaren kisoissa.
Olin tyytyväinen, että sain radan ajettua läpi. Tuonnissa oli todellisia ongelmia ja käsittämättömällä työvoitolla sain lampaat haettua. Sitten loppurata meni kohtuullisesti huomioiden lampaiden haastavuuden ja Spotin ja itseni kokemattomuuden. Tuloksissa jäimme viimeisiksi pisteillä 50/110p.
Sunnuntaina rata vaihdettiin toiselle pellolle. Pellolla oli pituutta 600m ja leveyttä suht vähän, olisiko ollut 100m. Tämän radan haasteena oli se, että puolivälissä pellon laidassa oli lato, joka toimi lampaiden varikkona. Lampaat siis vietiin ladolta hakupaalulle (hakumatka kenties 400m), josta kisakoiran piti tuoda ne ladon ohi ohjaajalle. Tässä koirat joutuivat tosissaan tekemään töitä, että lampaat eivät menneet varikolle. Jokunen koira sai ne tulemaan suht hyvin linjallakin ja vielä hakuportista läpi.
Radan ajo oli myös haastavaa, koska hiukan ennen ykkösporttia varikon veto rupesi vetämään lampaita kovasti sivuun. Poikittaisajo oli myös haastava, koska varikko oli poikittaisajon takana alle 100m:n päässä kakkosportin kohdalla. Koira joutui olemaan poikittaisajossa lähes lampaiden takan koko ajan peittäen niiden vedon varikolle. Joillakin meni tästä johtuen kakkosportista ohi.
Me ei saatu kuljetuksesta kummoisia pisteitä, vaikka lampaat menivät ykkösportista läpi ja kakkosportista pari meni ohi, kolme läpi. Muuten kuljetus oli tuomarin näkemyksen mukaan valtaosa offlineä. Itse olin suht tyytyväinen koko ratasuoritukseen, koska se oli meille tosi vaikea ja pelasimme monessa kohtaa aivan kykyjemme ylärajoilla. Tällä radalla sain hyvän opetuksen linjan tärkeydestä pisteisiin. Se ei riitä, että ajo sujuu jotenkuten, se pitää mennä linjalla, muuten hukkuu kaikki pisteet. :(
Ai niin haku oli sillain haastava, että koira oli tilan vuoksi melkein lähetettävä vasemmalta, jolloin koiran meni ihan varikon edestä ja kaari piti silti olla pellon kapeudesta johtuen melko suppea. Spot on hyvin laajakaarinen koira, joten jouduin pari kertaa ottamaan sitä kaarella sisään, muuten se olisi kiertänyt varikon ja mennyt viereiselle laitumelle, jossa oli pitkä heinä. Koiraa olisi ollut mahdotonta ohjata pitkässä heinässä 400-500 metrin päässä. :)

Kaikenkaikkiaan tämä viikonloppu taas vahvisti käsitystäni, että kolmonen on huomattavan eri luokka kuin 1- ja 2-luokka. Niissä etäisyydet ovat sen verran lyhyitä (alle 200m), että koiraa pystyy ohjaamaan joka tilanteessa. Kun matka kasvaa yli 200 metrin, niin koiran pitää hoitaa ainakin puolet hommasta ilman ohjaajan apua. Hommassahan ei ole mitään ihmeellistä, jos pelto ja lampaat ovat helpot, mutta jos ne ovat haastavat, niin se ei riitä, että koira tekee nätin kaaren ja hienon noston. Jos siellä 400-500 metrin päässä tapahtuu jotain normaalista poikkeavaa, niin ensinnäkään ohjaaja ei juurikaan näe koiraa sinne asti, pillikäskyjen perille meno kestää ja jos vähänkään tuulee, niin käskyt ei kuulu sinne asti. Koiran on siis itsenäisesti tehtävä oikeat ratkaisut tilanteen mukaan ja tuotava porukka noin 200m päähän ohjaajasta, jolloin ohjaaja pystyy ruveta auttamaan(ohjaamaan) koiraa. Tässäpä onkin mietittävä, miten tämmöisiä asioita koulutetaan koiralle. Ja ihan joka koiralle näitä ei kouluteta mitenkään. Tässä rupeaa viimeistään näkymään koiran potentiaali tähän hommaan. En enää ihmettele, kun mestaruuskisoissa koko ajan ratoja ja matkoja vain kasvatetaan. Näillä konstein saadaan eroteltua todelliset paimenkoirat keskinkertaisista teknisesti hyvin koulutetuista.

Meille siis sunnuntailta 73/110p ja 5. sija. Olin tyytyväinen!
Tässä taas linkki tuloksiin.

Hääpäivä

Vietimme hääpäivää heinäkuun alussa ja sain hienon hääpäivälahjan.

Voisin tietty olettaa, että tämän jälkeen en enää kuule siitä, kun joskus takavuosina joulupukki toi Ninalle uudet pyyhkijänsulat autoon. :)

Lahjahevosen suuhunhan ei kuulu katsoa ja nuukana miehenä en edes uskalla ajatella tuon pässipojan hintaa, kun on vielä kotimainen tuote. Hieno se kyllä on! :)

Lampaita laitumille

Viime ajat on menneet vanhojen aitojen uusimisessa. Jotenkin noissa lampaissa on tullut pirullinen ilmiö esiin, kun jossain on huonokuntoinen aita ja ne oppivat siitä kohdasta hyppäämään yli, niin sitten ne hyppivät muualtakin aidoista yli, vaikka ruokaa on yllinkyllin laitumellakin. Välillä hyppäävät viljellyltä laitumelta metsälaitumen puolelle syömään, vaikka siellä ruoho ei taatusti ole vihreämpää. :)

Meillä on kaupungin ja museoviraston kanssa laidunnussopimuksia yhteensä viiteen laitumeen ja siellä, kun ovat asutuksien ja isojen teiden lähellä, niin pitäisi pysyä aidoissa. Kotona ei niin nuukaa ole, vaikka välillä aidan väärälläkin puolella olisivat.

Tässä kuva yhdestä porukasta, kun vietiin kylille laiduntaan.

Roope 4v toivottaa porukan laitumelle tervetulleeksi. :)

Kuvassa näkyy tänä vuonna käyttöön saatu uusi traileri. Itse kärryn ostin jo viime kesänä, mutta koppi ja systeemit ehdittiin tehdä vasta nyt keväällä. Itseasiassa, isä ehti. :) Kiitos siitä! :)

Kärryyn mahtuu noin 12 lammasta kerralla ja pienempää porukkaa vietäessä, voi porukan sulkea etutilaan väliaidalla (näkyy kärryn sisällä vasemmalla seinällä). Kärryn etuosassa olevat ilmanottoaukot ovat ympäripyörivät, joten jos tarvii paljon ilmaa sisään, niin kääntää aukot eteenpäin, jolloin haukkaavat ilmaa paljon. Kärryn takaseinä on yläreunasta auki ~20cm, joten ilma poistuu kärrystä hyvin. Kärryn kaikki sisäaidat ovat alumiinia, kuten koppikin, joten ruostumisilmiötä ei tule. Kärryn ulkoseinään saa telineeseen neljä aitaelementtiä, jos sattuvat syksyllä olemaan hiukan villimpiä haettaessa, niin saa pitemmän rännin tehtyä. Kärryn akselistona on kaksi erillistä akselia, joka takaa tasaisen kyydin soratielläkin sekä matalan kuormauskorkeuden. Lampaat menevät hyvin kärryyn ilman mitään kulkusiltaa. Muutama porukka tuolla on nyt viety ja olen kärryyn erittäin tyytyväinen. Ihan halvaksihan tuo ei tullut, mutta tarkoitus oli tehdä se niin, että muutaman vuoden päästä ei tarvitse ruveta uusiksi tekemään.

Kisafiiliksiä

Viikonloppuna oli kisat Tammisaaressa ja Somerolla.
Tammisaaren kisoissa Annika oli tehnyt pienen hattutempun, kun kaikki odotimme hyvin vauhdikkaita lampaita, joilla on vetoa joka suuntaan. Näin on aiemmin ollut näissä kevätkisoissa. No, nyt porukkana olikin lainapässipojat, joilla ei ollut vetoa juuri minnekään, ei aikuista lammasta tiennäyttäjänä ja pässien tapaan melko laiskan nihkeitä liikkumaan, kunnes kuppi meni nurin, jonka jälkeen mentiin juuri sinne, minne haluttiin. :) Oikein haastavia ja hyviä kisalampaita. Näillä lampailla totisesti eroteltiin jyvät akanoista. Päivä oli kokeneiden ja osaavien koirien hommaa. Varsinkin kolmosluokassa, jossa matka on pitempi ja siten koira joutuu paljon toimimaan yksin ilman ohjaajan apua.
Meillä homma ei mennyt kovin hyvin. Lampaat yksinkertaisesti olivat meille vielä ihan liian vaikeita. Spotilla juuri 3-v. täyttäneenä ei ollut käytännössä mitään mahdollisuuksia selviytyä. :(
Spot, joka ei juurikaan harrasta puremista, puri itsensä kisasta ulos kolmannella puremisella. Kaksi ekaa oli suht siistejä, mutta kolmas jäi jo selvästi hetkeksi roikkumaan. Ennen kolmatta puremista Spot joutui tuijotuskisaan useamman kerran isoimman harmaan pässipojan kanssa ja ne väännöt olivat siinä vaiheessa selvästi liikaa.

Sunnuntain kisat olivat Somerolla. Siellä lampaat olivat yllättävän juoksevia Texeleiksi. Käyttäytyivät todella hyvin kisalampaiksi, eivät juosseet pää ylhäällä ja häntä suorana, vaan menivät sellaista kevyttä laukkaa, vaikka koira oli koko ajan 30-50m päässä. Reagoivat kuitenkin hyvin tuossakin vauhdissa koiran flankkeihin.
Meillä rata meni siihen nähden todella hyvin, että tänä viikonloppuna kisasin ensimmäistä kertaa kolmosissa, Spot on juuri täyttänyt kolme vuotta ja koulutuksen aloittamisesta on kulunut vain 1,5 vuotta.
Spot lähti hakukaarelle taas niin laajasti, että olisi ajautunut varikolle, jolloin vihelsin sen hiukan takaisin ja päästin siitä uudestaan kaarelle. Onneksi olin opettanut tule pois -käskyn pillille. Näin nopeasti sitä tarvittiin. :)
Hakukaaren peräpussi oli hiukan suppea, mutta muuten homma meni Spotin puolesta ihan mukavasti. Otti hyvin kaikki käskyt ja hoiteli muutenkin oman osansa. Ne pienet virheet, mitä tuli, johtuivat täysin omista ohjausvirheitä. Ensijännitys teki osansa ja ison etäisyyden syvyysnäön vaikeus osansa. Nyt vain pitäisi saada kisastartteja paljon alle, niin johan rupeisi oma ohjaustuntuma paranemaan.
Koko rata saatiin läpi ja pisteitä kertyi peräti 69p. Noilla pisteillä irtosi 8. sija (16 koiraa starttasi). Voittaja sai 86p, joten jäihän siihen vielä matkaa. :)
Tässä linkki kisatuloksiin.

Tässä vielä kuvasatoa viikonlopusta.

Kiitoksia kisajärjestäjille, hyvin järjestetyt kisat ja hienoa oli! :)

-Pete

Isomman lauman paimennusta Somerolla

Kävin viime vkolla Karilla ja Elisalla auttamassa (ja samalla hiukan treenaamassa :) kisalampaiden testipaimennuksessa tulevan viikonlopun kisoja ajatellen. Porukassa oli toistasataa uuhta. Siitä otettiin alle 10 uuhen porukoita, joita ajettiin pieni pätkä pellolla ja jos joukossa oli joku ihmeellisesti käyttäytyvä, niin se merkittiin pois otettavaksi kisalampaista.

Alussa kun keräsimme koko porukan koontiaitaukseen, niin pääsin (no, itseasiassa tunkesin väkisin :) Spotin kanssa siirtämään Mirkin avuksi koko porukkaa. Oli hieno nähdä, että Spot pelasi hyvin noinkin ison porukan kanssa. Tähän mennessä on kerrallaan paimennettu vain jotain 60 lampaan laumaa. Hyvin Spot sai lauman liikkeelle ja hoksasi itse liikkua lauman takana siten, että koko lauma pysyi sopivasti liikkeessä. Ainut ongelma oli, että Spotilla ja Mirkillä sattui osa käskyistä olemaan samoja, joten samalla käskyllä liikkui monesti molemmat koirat, vaikka vain toisen olisi pitänyt. :)
Lampaat olivat tosi hyvän oloisia. Ne liikkuivat hyvin, mutta eivät kuitenkaan olleet mitään sprinttereitä. Vain muutama uuhi yli sadan porukasta merkittiin poistettavaksi. Häkityskin tuli testattua, kun lopuksi ajoimme ne pienen häkin kautta isoon traileriin.

Tässä kuva koko porukasta käsittelyaitauksessa.

Karilla on muuten melko vöyräs traileri isomman lauman kuljetukseen. Tuohon kärryyn mahtui texel-uuhia noin 60 kpl.

Kun työt tuli tehtyä, niin pääsin treenaamaan pienemmällä porukalla Look back -käskyä. Täytyy sanoa, että se on juurikin niin kuin Hessu joskus sanoi, että Look back ei ole ongelma opettaa. Koirat oppivat sen tosi nopeasti. Nyt tietty molemmat porukat olivat koiran nähtävissä. Seuraava askel onkin sitten, että toinen porukka on piilossa ja silti Spot hoksaa lähteä sitä hakemaan.

Aidan vuosihuoltoa

Paimennukseen liittyy välillä sivuhommana aitojen uusimista.
Lähdin uusimaan 7-vuotta sitten tehdyn lammasaidan tolpat. Aiemmat tolpat ovat metsästä haettua puutolppaa, joten melko hyvin ovat kestäneet. Nyt päätin kokeeksi ottaa BauHausin myymää kyllästettyä pyöreää (sorvattu) aitatolppaa. Tolpan halkaisija 50mm ja pituus 1500mm. Kun osti lavan kerralla, niin hinnaksi jäi 1,9 eur/tolppa. Puutolpistakin kun pitää nykyisin kohta euron maksaa ja niiden pituus/halkaisija vaihtelee melkoisesti, joka vielä hankaloittaa asennusta. Tämä siis saattaa olla kannattavakin homma. Aika sitten näyttää paljonko nuo nyky kyllästysaineet kestävät.
Meinasin ruveta laittaan vanhaa tolppakairaa lyöntiin, mutta kun yhden metsälaitumen siivun tolpitin uusiksi ja nämä tolpat meni sen 50cm maahan pelkällä lekalla ilman alkureikää, niin totesin, että ei maksa vaivaa hääriä tolppakairan kanssa. Tosin eilen siirryin peltolaitumelle ja johan meni savimaa kovaksi. Eilen mätkin niin paljon, kun kädet kesti ja tänään ei meinaa saada uutta maitopurkkia avattua, kun oikean käden peukalossa ei ole voimaa ollenkaan. Mulla on isompi leka varmaan jotain 8kg, melkein metrisellä metallivarrella, joten siinä on hiukan painoa ja mukavasti metallivarsi täräyttää iskuenergian käsille. :)
Alussa olin kovasti tyytyväinen näihin BauHausin tolppiin, kun ovat sen paksuisia, että menevät maahan hyvin ja kun pituus on vakio, niin on helppo lekalla huitoa maasta käsin. Eilen tosin muutama tolppa meni poikki sillain, kun tolppa oli mennyt maahan jo about 40cm ja viimeisiä huitaisuja isolla lekalla lyönnin mennessä hiukan vinoon, niin tolppa poikki. Saas nähdä, meneekö nämä heti poikki, kun lammas kerran juoksee aitaa päin. Normaali puutolppia en ole muistaakseni ikinä saanut lyömällä poikki. Yleensä ne rupeavat päästä menemään säpäleiksi, jos nuijii liikaa.
Alla kuva mönkijästä valjastettuna aitahommiin. Aiemmin vetelin kärryä perässä aitahommissa, mutta sitten hokasin uusiokäyttöön tehdyn tolppatelineen ainekset. Ken arvaa, missä käytössä ainekset ovat aiemmin ollet? :)

Pete

Treeniä isommalla pellolla

Jatta, Leena ja Pasi tulivat puolenpäivän maissa. Ensin lounastettiin ja massutäynnä treenaileen. Tämmöistä se paimentreenaus aina pitäisi olla. :)

Alla näkyy treenipelto. Ohjaus tapahtui tuolta kiveltä, mistä kuvakin on otettu. Ensin ajoin Spotilla suoraan vasemmalle klo 11 kohti jotain 200m. Kivien jälkeen käännätin tiukasti oikealle ja poikittaiskuljetusta valtaojan vartta pitkin pellon oikeaan laitaan, josta löytyi liittymä takana olevalle lohkolle. Kuvan ottopaikalta siis parin sadan metrin päässä on poikittain koko pellon läpi menevä valtaoja, josta lampaita ei voinut ajaa yli ojan koosta ja veden määrästä johtuen. Muistelin, että ojan alajuoksulla olisi rumpu (olimme naapurin pellolla, joten pelto ei ollut kovin tuttu), joka löytyikin pienen hakuilun jälkeen. Siitä lampaat yli ja käännös loivasti vasempaan. Kuvan keskellä juuri ennen metsän rajaa näkyy vaaleampi peltolohko. Ajoin lampaat sinne (matkaa suoraan saattoi olla jotain 400m) ja kutsuin Spotin pois. Sitten haku oikealta. Ennenkuin Spot ehti lampaiden luokse, ehtivät lampaat liukua melkoisesti vasemmalle. Korjasin ne linjalle ja ajoin valtaojan yli saman liittymän kautta, josta mentiinkin. Liittymän jälkeen oli tarkoitus ottaa tiukka käännös vasempaan (musta katsoen), mutta Spot pirulauta ei ottanut heti Vasen pitkä -käskyä, jonka johdosta käännös venyi pahasti pitkäksi. Korjasin taas lampaat takaisin poikittaislinjalle. Vasemmalla olevan metsän tultua vastaan käänsin porukan mua kohti ja siitä suoraan tuonti mulle. Lopuksi tolpan kierto tuon kiven ympäri, missä Spot kuvassa näkyy. Sitten olikin muiden vuoro.

Myös muilla meni treenit tosi hyvin. Oli tosi kiva treenata porukalla, kun kaikki koirat olivat jo sillä tasolla, että pystyttiin tekemään hyvää treeniä isommalla pellolla. Tämmöisiä treenejä kaipaisin enemmän. Harmi vain, että Leena ja Pasi asuvat pohjoisessa. :( Pitää kuitenkin Jatan kanssa pitää välillä näitä pitemmällä olevien treenisessioita. :)

Lisää kuvia näistä treeneistä löytyy täältä.

Spot ja Siia ajaa yhdessä lampaita. Piti hetken pysäyttää ne, että kuvaaja ehti oikeaan paikkaan. :)

Pikku-Spot, Iso-Spot ja Pasi. :)

Spot tarkkana, kun muut treenaa.

Sia myös tarkkana. :)

Paimennusta vierailevien tähtien kanssa

Viikonloppuna kerinnän lomassa kävi treenaamassa Leena Jussila Kittilästä. Ok, ihan noin kaukaa ei pelkästään paimennuksen takia viitsinyt tulla, vaan oli muutenkin paikkakunnalla. Leenalla on kaksi nuorta koiraa tuotettu Iso-Britaniasta Derekiltä ja täytyy myöntää, että molemmat näyttivät todella kivoilta paimenkoirilta. Molemmat ovat hyvin intensiivisiä, eikä kumpikaan koira hölmöillyt mitään. Toisella ikää vain 1v ja toinenkin vain 2 vuotta. Siitä huolimatta molemmilla koirilla jo perusteet poispäinajoineen kunnossa. Koirat eivät juurikaan olleet sukua toisilleen, mutta silti paimenolemus oli hyvin samanlainen. Muuten koirat olivat melko erilaisia.
Katsottiin koirat ensin pienessä treeniaitauksessa ja kun peruspalikat ja hallinta olivat kunnossa, niin lähdettiin pellolle. Muutama perusjuttu paremmaksi, kuten oikeanlainen maahanmeno, kaaren laajennus, hienosäätöä poispäinajoon ja sitten Leena pääsee koirien kanssa taas seuraavalle tasolle. Hieno nähdä, mihin asti Leena näiden lupaavien koirien kanssa vielä pääsee. :)

Eilen kävin Juupajoella treenaamassa. Itseasiassa Leena oli menossa sinne ensin ja siitä innostuneena päätin lähteä minäkin. Jatta oli saanut luvan lainata naapurin 10 ha:n sänkipeltoa, jonne menimme pienen treeniporukan kanssa. Mammat olivat alussa tosi vauhdikkaita. Ajelin niitä ensin pellon keskellä poikittaisajoa useampaan kertaan eestaas. Poikittaisajomatka oli muutaman sata metriä ja kun sitä mentiin muutaman kerran, niin johan mammat ymmärsivät ruveta kulkemaan hiukan rauhallisemmin. Alussa ne menivät tukkaputkella, vaikka Spot oli jotain 50m päässä koko ajan. Kun laitoin koiran maahan, niin mammat päästelivät hyvää laukkaa toistasataa metriä, eivätkä aikoneetkaan himmata. Pakko päästää Spot perään, etteivät ihan kylille asti olisi lähteneet.
Valtaosa koirista, jotka meillä käy ovat hiukan purjeessa, kun meidän treeniporukka on melko liukkaasti liikkuva, mutta näihin mammoihin verrattuna meidän porukka on ihan etana. Mutta se oli hyvä, kun Spot on kotonakin tottunut suht kevyesti liikkuviin lampaisiin, niin se ei hitsannut yhtään näistä mammoista. Lujaa tietty sai mennä ja isoja kaaria, että mammat pysyivät oikealla ladulla.
Kun porukka rauhoittui, niin sitten päästiin treenaan oikein kisatyylisestikin. Ensin otin hiukan pitemmän haun vasemmalta. Lähetin Spotin takaani, jolloin se tekee laajan kaaren. Spot laajensi kaaren pellolta tielle asti ja sieltä takaisin ojan yli lampaiden takana olevalle kyntöpellolle. Mietin, että vedänkö kaarta sisään, mutta koska Spotin valitsemalla kaarella oli hyvin maastonvaihteluita, niin annoin mennä, että näen vaikuttaako ne kaareen mitenkään. Ei vaikuttanut. :) Peräpussi oli hyvä, varmaan ainakin 50m tai enemmänkin. En nähnyt Spotia lauman takana, kun pelto hiukan laski sinne taakse. Kun lauma lähti itsestään liukumaan rajusti oikealle, niin hyvin Spot otti oikean kaukana lauman takana. Kun se oli jonkin aikaa juossut, niin sain vihdoin siihen näköyhteyden. Tällöin näin hyvin itsekin etäisyyden lauman takana. Siitä sitten lauma takaisin linjalle ja suoraan mun luokse. Kierto itseni takaa ja pitkä kolmiokuljetus. Lopussa hetken yritin jakoa, mutta luovutin, koska Jatan lampailla tunnetusti jako on "haastava" tehtävä. :)
Tosi kivat treenit ja kaikilla koirat kulki hyvin, kun ensin saatiin mammat ymmärtämään, että tämä pelto ei juoksemalla loput. :)
Tarkoitus oli ottaa muutama kuvakin, mutta vettä tihkutti sen verran, että en riskeerannut ottaa kameraa ulos.

Huomenna sitten treenataan meillä vielä samalla porukalla, ennenkuin Leena katoaa taas pohjoiseen.

Kerintää

Viikonloppuna keritsin aikuiset lampaat. Nyt niiden kelpaa pellolla juosta, kun ei ole talvireleitä päällä. Meillä kerintä on lampaille mahdollisimman stressivapaata. Kun ei määrä ole kovin iso, niin kaikkea ei tarvitse tehdä pakosta niin tehokkaasti eikä teollisesti. :) Otettiin aina yksi kerittävä porukka kerrallaan lampolan talvitarhaan karitsoiden kanssa ja kun muut veti lonkkaa, niin yhden oli rauhallista olla kerittävänä kun lauma oli ympärillä. Tässä kerintäpaikka:

Tässä vasemmalla aika hauska väritys. Oikealla vastaavasti porukan helpoin kerittävä. :) Samainen uuhi tiputti viime vuonnakin villansa karitsointiaikana.

Tässä hyvä kuva porukasta, kun yhtä keritään. Näyttävätkö stressaantuneilta? :)

Kuka näkee koiran?

Siellähän se. :) Spot osaa ottaa rennosti työtilanteessa silloin, kun sitä ei tarvita.

Loppuun vielä pari kivaa karitsakuvaa.

Ai niin, tässä kerinnän satoa, väreinä valkoinen, musta, ruskea ja harmaa.

Viikon luontokuva

Enste hoksasin, että tuolla sammakollahan on neljä takajalkaa (meillä tuli kerran sellainen karitsa, joten se jotenkin tuli helpolla mieleen), sitten hokasin, että sillähän on kaksi päätä -vitsi- Siiamilaiset kaksoset -sammakko (sellainenkin karitsa meillä on tullut). Sitten vasta tajusin, että siinähän olivat vain kaverukset kevät reissulla ja kun pienempi oli väsähtänyt, niin isompi oli rehdisti ottanut reppariin. :)

Hyvää kevättä kaikille! :)

-Pete

Paimennusrallia

Eilen kävin taas isommalla pellolla ajaan rallia lampailla. Ainakin siltä se tuntuu, kun paimentaa suht nopealla vauhdilla pitäen koiran koko ajan jaloillaan. Ihan metrin tarkkaan ohjaukseen ei pysty tuollaisella vauhdilla, mutta muuten on kiva huomata, miten oma taito ja Spotin taito kehittyy näin nopeassa paimennuksessa vaadittaviin reaktioihin.
Nousin naapurin pihassa olevan traktorin peräkärryn päälle ja suunnittelin radan, mitä ajetaan. Rata sisälsi muutaman vettä täynnä olevan ojan ylityksen, useiden pellolla olevien kivien kiertämisen, naapurin saunan ja yhden metsäisen puskan takaa ajon. Takapellolta tultiin takaisin siltarummun kautta. Saunan ja metsäisen saarekkeen takana Spot ajoi lampaita suoraan sellaiset 100m ennenkuin lauma tuli näkyviin näköesteen toiselta puolelta. Yksi kierros oli pituudeltaan ehkä jotain 400-500m ja sisälsi käännöksiä 7 kpl. Tämän rundin ajoin pariin kertaan ja sitten pidettiin pieni tauko, että lampaat saivat vetää henkeä. Sitten pari kierrosta toisenlaista rataa. Hyvä kuntotreeni lampaille ja miksei koirallekin. Uskoisin ottavan Spotillekin voimille, kun koko ajan mennään ripeää tahtia ja koira joutuu menemään tuollaisessa nopeassa ajossa ja terävissä käännöksissä huomattavasti pitemmän matkan kuin lampaat. Lisäksi nopeat suunnan muutokset nopeilla reaktioajoilla kuluttavat voimia ihan mukavasti. :)

Tänään sain naapurilta luvan paimentaa hänen pellollaan, kunnes nurmi lähtee kunnolla kasvuun. Tämä tuli tarpeeseen, sillä omilla pelloilla pystyy käytännössä paimentaan vain jotain max 150-200m etäisyyksillä. Nyt on mahdollisuus ajaa pitemmillä matkoilla, käytännössä varmaan niin pitkällä, kun oma silmä kantaa. Meidän kylällä pellot on pieniä, kivisiä, puskaisia ja sokkeloisia, joten näköesteitä on jokaisella hiukankin isommalla pellolla. Nämä tuovat haastetta lisää pitemmän etäisyyden ohjaukseen.

Aika jännää... :)

Paimentreenikausi alkanut

Viime viikonloppuna suli lumet pellolta, joten aloitin treenit kevään kisoja silmällä pitäen.
Nyt on treenattu muutama kerta pellolla (isommilla etäisyyksillä) ja selvästi parin kuukauden tauko näkyy. Spot ottaa kyllä suht hyvin käskyt vastaan, mutta selvä viive niissä on.
Opetin tuon tauon aikana Tule pois -käskyn pillille ja ihan hyvin se pelaa. Pitää kuitenkin hiukan miettiä, pitääkö se vielä vaihtaa johonkin toiseen käskyyn, kun tällä hetkellä sekoittuu selvästi Vasen pitkä -käskyyn yli 150m etäisyyksillä. Tule pois on tällä hetkellä tii-tyy tii-tyy tii-tyy jne ja Vasen pitkä on titityy. Molemmissa (näköjään) sama loppu, jolloin välillä Spot selvästi miettii pitemmällä etäisyydellä, että kumpi käsky annettiin. Hitsi, kun mä oon niin huono miettiin uusia pillikäskyjä. Pitäis osata miettiä ne aina etukäteen niin hyvin, ettei sekoonnu johonkin toiseen käskyyn.

Huomenna mennään yhdelle isolle lammastilalle kuvaamaan messumateriaalia. Kiva samalla päästä paimentaan vieraita lampaita.

-Pete

P.S. Laittakaas vinkkejä, minkälaisia pillikäskyjä teillä on käytössä, jos päätän vielä vaihtaa tuon tule pois -käskyn.

Entropium, eli silmäluomen sisäänkääntyminen

Joka vuosi näköjään tulee jokin uusi ongelma vastaan lammashommissa. Tänä vuonna uutena asiana kahdella karitsalla silmän alaluomen sisäänkääntyminen. Tämä on kuulemma Texel-rodun ongelma, mutta nyt siis tuli ekaa kertaa 4. tai 5. kertaa kartisoivan uuhen kahdelle karitsalle kolmosista. Uuhen isä on texel ja emä findorset.
Harmi koko jutussa on se, että silmien ongelmaa ei huomattu heti syntymän jälkeen, jolloin asia olisi saattanut olla korjattavissa vain kääntämällä luomet oikein päin. Nyt karitsat olivat huomatessa 13 päivän ikäisiä. Molemmille oli ehtinyt tulla silmiin jo vaurio jälkiä ja toiselle karitsalle tosi pahojakin. Kun silmäluomi on kääntynyt sisäänpäin, se painaa silmän sarveiskalvoon ja silmäripset ja karvat hankaavat silmään.
Molempien luomet saatiin käännettyä oikein päin, mutta mustalla karitsalla ne kääntyivät muutaman minuutin sisällä takaisin sisään päin.
Soittokierroksen jälkeen saimme naapurikunnan eläinlääkärille ajan ja karitsat seuraavana aamuna autoon ja vastaanotolle. Aika olisi saatu samana päivänä myös yksityiselle klinikalle, jotka ovat tehneet vastaavanlaisia leikkauksia koirille huomattavan paljon, mutta kun hinta arvio oli jopa 450eur+lääkkeet, niin päätimme pitäytyä kunnanlääkärin palveluissa. Tämän ikäisen karitsan hintahan liikkuu kympeissä.
Lääkäri leikkasi mustan karitsan molempien silmien alaluomista veneen malliset suikaleet pois ja sen jälkeen kiristi tikeillä luomet niin, että ne eivät enää päässeet kääntymään silmän sisään. Kuvissa näkyy alaluomissa tässä vaiheessa voimakas turvotus.
Karitsa on muuten tosi pirteä ja hyvinvoivainen.
Tässä linkki kuviin.
Koko lysti maksoi yhteensä 102 eur (kaksi karitsaa tsekkaus, lääkkeet ja toisen leikkaus). Mielestäni kohtuullinen hinta.

Karitsa- ja paimennusvalokuvia

Karitsointi on voiton puolella. Enää yksi ostouuhi (kuvissa näkyvä turkislammas) karitsoimatta ja siitä ei tarkkaa H-hetkeä olekaan tiedossa. Ajan kuluksi ja uuden kameran harjoitteluksi napsin kuvia karitsoista niiden kiihdyttelykisan aikana lampolassa. Meinasi nopeat kohteet olla teknisesti hiukan vaativia kuvattavia pimeässä lampolassa. Hauskoja olivat kuitenkin. Tässä linkki karitsakuviin.

Paimennus on edelleen tauolla runsaan lumitilanteen johdosta. Sen verran piti kuitenkin talviaitauksessa koittaa, että sai paimennuskuvia harjoiteltua. Hiukan meinasi olla haastetta, kun käsissä uusi kamera ja samalla piti ohjata koiraa, käyttää zoomia, löytää oikeat tilanteet ja saada vielä koira ja lampaat pysymään kameran näytössä. :) Tässä tulos, mihin putkiaivoilla pystyttiin. :)

-Pete

Lampola kuulumisia...

Paimennustreenit on olleet vähissä viime viikkoina, kun lunta on liikaa ja karitsointiaikakin on vienyt voimia/aikaa. Muutaman viikon päästä luulisi lumien jo sulavan ja sitten pitääkin aloittaa tosissaan treenit, että on hyvässä kisavireessä keväällä kisojen alkaessa. :)

Aika veikeän värinen pässipoika tuli eilen iltapäivällä. :)

Tässä pari teknistä toteutusta, joista joku on joskus kuvia kysynyt. Kaura/rehulaatikko. Rehut laatikkoon käytävän puolelta ja sitten työnnetään laatikko karsinan puolelle tarjolle. Kun laatikko tarvii putsata, niin se lähtee hiukan nostamalla irti. Kun ketta nousee, nostetaan laatikko ylempään väliin. Tämä ratkaisu siis vaatii, että jokainen aidassa oleva väli pitää olla saman korkuinen.


Tuo aiemmin mainittu viitosten sarja sai aikaiseksi alla olevan tuttipullotelineen väsäämisen.

Tässä kuvassa se on kiinni yhdessä väliaidassa, mutta normaalisti se ruuvataan akkuporakoneella portin vaakalautaan, jolloin pullot on helppo laittaa käytävältä samalla, kun antaa kauroja/heinää isommille.

Tässä vielä loppuun kuva väliaitahelvetistä tällä viikolla. :)

Onneksi hetkeksi on taukoa karitsoinneista. Ens vkolla sitten uusi rykäisy.

Alla oleva kuva on otettu lampolan kameran edestä, eli tämmöistä näkymää katselemme kameran välityksellä talosta sisältä, kun tsekkaillaan karitsointitilanteita. Tähän kameran näkökenttään sijoitetaan H-hetkeä lähellä olevat uuhet. Eilen juuri siirrettiin karitsoineet muualle ja tähän tilalle seuraavaksi karitsoiva uuhiporukka (tässä vaiheessa ilman väliaitoja tietty :).