25.9.2011

Uusi koira

Vähän kuin puoli vahingossa, meillä on nyt uusi koira. :)
Midge, 3v narttu tuli Anjalta. Anjalle se tuli kesällä Skotlannista Mosselta ja Mosselle vissiin Irlannista, mistä on lähtöisin.
Midge on pieni, lyhytkarvainen, musta-valkoinen (pilkuilla) oleva nöyrä ja nopea narttu. Alkuaika (noin pari vkoa) sen kanssa on opeteltu, että paimennuksessa voi mennä vain puoliteholla nopeuden suhteen. Se keskittyy hyvin, mutta haluaisi kokoajan käyttää nopeuttansa. Käskyt sillä ovat ehdottomia ja iso noyryys suhteessa ihmiseen tekee siitä kivan treenattavan. Sen kanssa ei tarvitse taistella, vain miettiä, miten sen saa tajuamaan, mitä siltä haluan. Sen jälkeen se tekee sen. Aika kivaa muutaman "uros-vuoden" jälkeen. Vaikka Spot ei ole mikään vaikea uros, niin sen intensiviisyys ja kova puskuhalu tekee siitä välillä raskaan ohjattavan. Tämän johdosta Midgeä on kiva treenata, suurin haaste on varmaan oppia ohjaamaan sitä riittävän tarkasti.
Mosse opetti sille keväällä pillikäskyt ja koska Mossen pillikäskyt eivät ole mulle kovin tuttuja, niin pitää katsoa, opettelenko käyttämään niitä ja opetanko sille uudet käskyt. Nyt se ottaa hyvin Mossen pillikäskyt jopa mun viheltämänä, mutta jotenkin tuntuu, että mun viheltämänä ne ovat turhan karheita noin nöyrälle koiralle. Se yrittää ylitoteuttaa niitä koko ajan, jonka johdosta se menee pillillä ohjaten turhan lujaa. Katsotaan.
Arkielämässä se on lähes täydellinen (en tosin osaisi nimetä, mitä se voisi vielä tehdä paremmin :). Tulee kaikkien kanssa toimeen (lapset, koirat, kissat, jne), on sisäsiisti (mikä ei tarhakoiralle ole itsestään selvyys), sisällä makailee omassa rauhassa ja pyydettäessä katselee sohvalla telkkaria isännän kanssa. :) Ulkona tulee luokse välittömästi ja muutenkin pitää sopivaa etäisyyttä käskemättäkin.
Jännä nähdä, mihin tästä vielä päästään. :)

-Pete

11.9.2011

Millä Suomi nousuun...?

Jo viime vuonna Tanskan PM-kisojen jälkeen mietin kovasti, millä Suomen taso saadaan nostettua uudelle tasolle. Sama mietintä nousi aiheelliseksi EM-kisoissa, kun katseli Suomen tulostasoa.

Pohdinnan tuloksena alla kolme asiaa otsikkotasolla:



  1. Ohjaajien taidot

  2. Sääntötuntemus

  3. Koiratyyppi

Aukaisen tarkemmin noita otsikoita.


1) Ohjaajien taidot


Selvästi me hävitään eniten ohjaajien ohjaustaidoissa. Arvokisatasolla usein lampaat ovat esimerkillisiä ja kulkevat juuri sinne, minne koira niitä vie ja juuri niin, kuin koira niitä vie. Ne ovat niin sanotusti kansainvälisiä lampaita (tätä termiä väliin kuulee käytettävän ja yllä kuvattua sillä käsittääkseni juuri tarkoitetaan).


Johtuen varmaankin suomalaisesta lampaiden pidosta meillä on harvoin kisoissa tälläisiä lampaita ja sellaisella pellolla, missä niillä ei olisi ylimääräisiä vetoja, jolloin kilpailun sujuminen olisi paljolti juuri ohjaustaidosta kiinni. Tottakai koiran koulutustaso jne vaikuttaa asiaan myös. Kun arvokisoissa maailmalla suomalaiset pääsevät ajamaan tälläisiä lampaita, niin meillä ei kerta kaikkiaan ole riittävästi kokemusta ajaa riittävän hyvin, kun kaikki muu sujuu ajoa haittaamatta.


Olisiko tähän ratkaisuna käydä kilpailemassa riittävästi ulkomailla? Olisi varmasti, mutta koska se ei välttämättä ole kaikille halukkaille mahdollista, eikä välttämättä takaa, että niin valittu kilpailu olisi yhtään sen parempi kuin suomikisat, niin toinen vaihtoehto voisi olla järjestää parin-kolmen päivän kisaratatreenejä kolmosluokille. Tällöin porukalla rakennettaisi rata, jaettaisiin porukka kahtia, toinen porukka toisi varikolta lampaat tolpalle ja veisi käytetyt pois, yksi porukassa oleva tuomari tuomaroisi radat. Toinen porukka ajaisi ratoja kisamaisesti. Päivässä ehdittäisiin ajaa 2 rataa per koira. Tälläinen treenipaikka pitäisi järjestää sellaiselle tilalle, missä olosuhteen lampaiden ja pellon suhteen olisivat mahdollisimman optimaaliset. Tästä voitaisiin kerätä jokaiselta osallistujalta rahaa tilalle, jolloin tilallinen myös hyötyisi tästä tilaisuudesta. Kun näitä tilaisuuksia järjestettäisiin vaikka vain 2 kertaa vuodessa, niin silloin saisimme mahdollisuuden ohjausharjoitteluun jo 6 radan verran.



2) Sääntötuntemus


Tämä asia tuli mieleen, kun EM:ssä katsoin Jaran Kniven ja Maicon karsintarataa (tulos 206 p.). Se ei äkkikatsomalta näyttänyt juuri sen kummemmalta kuin moni muu rata, jolta sai noin 170 p.


Jostain syystä kuitenkin Jaran sai radan ajettua niin, että isoja pistemenetyksiä ei tullut. Uskoisin, että kellään meistä suomalaisista ei ole ihan tarkkaa tietoa, missä tilanteessa meiltä menee pisteitä. Isot virheet varmasti tiedetään, mutta tuolla tasolla on iso merkitys, jos sieltä täältä menee piste-pari. Se voi koko radan osalta merkitä jo 10 pisteen eroa. Tämä ero saattaa olla ratkaisevassa roolissa, kun katsotaan, pääseekö finaaliin vai ei.


Uskon, että näitä hienosäätöohjeita turhien pistemenetyksien välttämiseksi voi meille kertoa vain tuomari, joka tulee Iso-Britaniasta. Tämmöisiä koulutuksia siis tarvittaisiin vähintään 1kpl/vuosi.



3) Koiratyyppi


EM:ssä kun katseli koiria, joilla ajettiin hyviä ratoja ja jotka pääsivät finaaliin, niin valtaosa koirista täytti seuraavat tunnusmerkit:



  • Ne eivät puskeneet kovin paljoa

  • Ne eivät näyttäneet maailman vahvimmilta koirilta

  • Silti ne olivat hyvin sinnikkäitä ja peräänantamattomia vastoinkäymisten edessä

Meillä Suomessa moni kisakoira on työkoira-tyyppiä. Osin kenties sen vuoksi, että meillä valtaosa kisaavista koirista on tilakoiria, jotka tekevät töitä työkseen. Osin varmasti sen vuoksi, että meidän kisoissa ei läheskään aina ole mahdollista ajaa edes rataa läpi, jos koira ei jaksa puskea lampaita liikkeelle tai pysty pitämään karkuun yrittäviä lampaita pellolla.


Toisaalta jos leikitellään ajatukselle, että meillä olisi kevyempiä, hyvää etäisyyttä pitäviä ja vain vähän, jos yhtään, puskevia koiria, niin niillä ei välttämättä olisi siltikään helppoa menestyä arvokisoissa ulkomailla, koska niillä ei välttämättä pääsisi meidän karsintakisoista läpi. Tämä on siis hiukan pattitilanne. Tietty toinen arkipäivän ongelma voisi tulla päivittäisissä työtilanteissa vastaan näiden kevyiden kisatykkien kanssa.


No, yhteenvetona voisi todeta, että ainakin kohdat 1 ja 2 ovat toteuttamiskelpoisia. Nyt vain käärimään hiat ja suunnittelemaan ens kesälle toimenpiteitä näiden suhteen.



-Pete

9.9.2011

Lisää EM-videoita

Nyt on nähtävillä myös Kniven ja Maicon finaalirata. Tällä radalla tuloksena oli EM voitto.
Linkki tässä.

-Pete

2.9.2011

EM 2011 videoita


Heissan,

Vihdoin ehdin ajaa ekan videon EM:stä nettiin.
Tässä linkki EM videoihin. Nyt siellä on Jaran Kniven ja Maicon ylivoimainen voittorata karsintakisoista. Valitettavasti jouduin ottamaan äänet pois, koska taustajoukoilla oli sen verran hirtehistä huumoria, että sitä ei voinut laskea eetteriin. Kuvasta kuitenkin näkee hyvin kuinka virheetöntä rataa Knive pystyy ajamaan. Varmasti ansaittu karsintojen voitto.

Yritän myöhemmin ehtiä laittamaan ainakin yhden finaaliradan videon, niin pääsette hiukan tuntumaan finaaliradan vaikeudesta.

-Pete