11.9.2011

Millä Suomi nousuun...?

Jo viime vuonna Tanskan PM-kisojen jälkeen mietin kovasti, millä Suomen taso saadaan nostettua uudelle tasolle. Sama mietintä nousi aiheelliseksi EM-kisoissa, kun katseli Suomen tulostasoa.

Pohdinnan tuloksena alla kolme asiaa otsikkotasolla:



  1. Ohjaajien taidot

  2. Sääntötuntemus

  3. Koiratyyppi

Aukaisen tarkemmin noita otsikoita.


1) Ohjaajien taidot


Selvästi me hävitään eniten ohjaajien ohjaustaidoissa. Arvokisatasolla usein lampaat ovat esimerkillisiä ja kulkevat juuri sinne, minne koira niitä vie ja juuri niin, kuin koira niitä vie. Ne ovat niin sanotusti kansainvälisiä lampaita (tätä termiä väliin kuulee käytettävän ja yllä kuvattua sillä käsittääkseni juuri tarkoitetaan).


Johtuen varmaankin suomalaisesta lampaiden pidosta meillä on harvoin kisoissa tälläisiä lampaita ja sellaisella pellolla, missä niillä ei olisi ylimääräisiä vetoja, jolloin kilpailun sujuminen olisi paljolti juuri ohjaustaidosta kiinni. Tottakai koiran koulutustaso jne vaikuttaa asiaan myös. Kun arvokisoissa maailmalla suomalaiset pääsevät ajamaan tälläisiä lampaita, niin meillä ei kerta kaikkiaan ole riittävästi kokemusta ajaa riittävän hyvin, kun kaikki muu sujuu ajoa haittaamatta.


Olisiko tähän ratkaisuna käydä kilpailemassa riittävästi ulkomailla? Olisi varmasti, mutta koska se ei välttämättä ole kaikille halukkaille mahdollista, eikä välttämättä takaa, että niin valittu kilpailu olisi yhtään sen parempi kuin suomikisat, niin toinen vaihtoehto voisi olla järjestää parin-kolmen päivän kisaratatreenejä kolmosluokille. Tällöin porukalla rakennettaisi rata, jaettaisiin porukka kahtia, toinen porukka toisi varikolta lampaat tolpalle ja veisi käytetyt pois, yksi porukassa oleva tuomari tuomaroisi radat. Toinen porukka ajaisi ratoja kisamaisesti. Päivässä ehdittäisiin ajaa 2 rataa per koira. Tälläinen treenipaikka pitäisi järjestää sellaiselle tilalle, missä olosuhteen lampaiden ja pellon suhteen olisivat mahdollisimman optimaaliset. Tästä voitaisiin kerätä jokaiselta osallistujalta rahaa tilalle, jolloin tilallinen myös hyötyisi tästä tilaisuudesta. Kun näitä tilaisuuksia järjestettäisiin vaikka vain 2 kertaa vuodessa, niin silloin saisimme mahdollisuuden ohjausharjoitteluun jo 6 radan verran.



2) Sääntötuntemus


Tämä asia tuli mieleen, kun EM:ssä katsoin Jaran Kniven ja Maicon karsintarataa (tulos 206 p.). Se ei äkkikatsomalta näyttänyt juuri sen kummemmalta kuin moni muu rata, jolta sai noin 170 p.


Jostain syystä kuitenkin Jaran sai radan ajettua niin, että isoja pistemenetyksiä ei tullut. Uskoisin, että kellään meistä suomalaisista ei ole ihan tarkkaa tietoa, missä tilanteessa meiltä menee pisteitä. Isot virheet varmasti tiedetään, mutta tuolla tasolla on iso merkitys, jos sieltä täältä menee piste-pari. Se voi koko radan osalta merkitä jo 10 pisteen eroa. Tämä ero saattaa olla ratkaisevassa roolissa, kun katsotaan, pääseekö finaaliin vai ei.


Uskon, että näitä hienosäätöohjeita turhien pistemenetyksien välttämiseksi voi meille kertoa vain tuomari, joka tulee Iso-Britaniasta. Tämmöisiä koulutuksia siis tarvittaisiin vähintään 1kpl/vuosi.



3) Koiratyyppi


EM:ssä kun katseli koiria, joilla ajettiin hyviä ratoja ja jotka pääsivät finaaliin, niin valtaosa koirista täytti seuraavat tunnusmerkit:



  • Ne eivät puskeneet kovin paljoa

  • Ne eivät näyttäneet maailman vahvimmilta koirilta

  • Silti ne olivat hyvin sinnikkäitä ja peräänantamattomia vastoinkäymisten edessä

Meillä Suomessa moni kisakoira on työkoira-tyyppiä. Osin kenties sen vuoksi, että meillä valtaosa kisaavista koirista on tilakoiria, jotka tekevät töitä työkseen. Osin varmasti sen vuoksi, että meidän kisoissa ei läheskään aina ole mahdollista ajaa edes rataa läpi, jos koira ei jaksa puskea lampaita liikkeelle tai pysty pitämään karkuun yrittäviä lampaita pellolla.


Toisaalta jos leikitellään ajatukselle, että meillä olisi kevyempiä, hyvää etäisyyttä pitäviä ja vain vähän, jos yhtään, puskevia koiria, niin niillä ei välttämättä olisi siltikään helppoa menestyä arvokisoissa ulkomailla, koska niillä ei välttämättä pääsisi meidän karsintakisoista läpi. Tämä on siis hiukan pattitilanne. Tietty toinen arkipäivän ongelma voisi tulla päivittäisissä työtilanteissa vastaan näiden kevyiden kisatykkien kanssa.


No, yhteenvetona voisi todeta, että ainakin kohdat 1 ja 2 ovat toteuttamiskelpoisia. Nyt vain käärimään hiat ja suunnittelemaan ens kesälle toimenpiteitä näiden suhteen.



-Pete

5 kommenttia:

  1. Moi!
    Samaa mieltä.
    kari

    VastaaPoista
  2. Heip,
    Kohtaan 1. lisään kohdan 3. Eli ohjaustaidonpuutteesta ei kevymmillä koirilla saada ajattua raskaampia lampaita(joita meillä yleensä kisoissa on). Jos koira ei ominaisuuksiltaan kykene ajamaan jumpulalampaita, on se sitten ohjaajan tehtävä kertoa koiralle miten se tehdään. Eli tässä kohtaa hävitään myös, että ei osata ajaa kevyita koiria sillä tekniikalla, jota raskaat lampaat vaativat.
    t.minna e.

    VastaaPoista
  3. Olen Minnan kanssa täysin samaa mieltä. Esim nimeltämainitsematon norjalainen ohjaaja pystyy ajamaan koiraansa niin taitavasti, että koira selviytyy raskaistakin lampaista lähes ilman ongelmia. Mä samassa tilanteessa vain käskisin samanlaista koiraa ajamaan suoraan ja homma tyssäisi heti siihen, kun koira ei pystyisi joko edes ottamaan yhtään askelta suoraan tai ainakaan liikuttamaan lampaita. Tämäkin ohjaustaito meiltä siis puuttuu. :(

    -Pete

    VastaaPoista
  4. Asiaa PuuhaPete!
    Anja

    VastaaPoista
  5. Hyviä pohdintoja. En itse kuulu niihin, jotka pääsevät pitkälle, kun ei ole tarpeeksi kunnianhimoa, mutta on ollut tosi antoisaa, kun meillä käyneet ulkomaiset kouluttajat/tuomarit ovat pitäneet niin tuomarikoulutusta kuin koulutusta ohjaajillekin. Siitä voikin kiittää Bobbya, Keviniä, Mossea, Sveniä ja muutamaa muuta.

    Viime kisoissa käytimme aikuisia uuhia, jotka kulkivat hyvin koiran alta ja juuri sinne minne koira niitä vei ja sitä vauhtia millä koira niitä vei. Kevin totesikin, että hän ei ole vielä koskaan törmännyt yhtä hyviin kisalampaisiin. Niillä olisi kuulema helposti voinut ajaa lähes täyden pisteen radan. :) Ei vaan onnistunut minulta ... kumma juttu ;) ;) ;)

    VastaaPoista