No niin. Kesä on kohta puoliin takana.
Paimennuksesta on takki hiukan tyhjä. Onneksi Suomessa on kunnon talvi. :) Vielä on pari-kolme kurssin pitoa edessä, muuten tehdään vain pakolliset työhommat ja keskitetään kaikki loppuenergia nuori herra Pip:n treeniin.
Pip on sillain jo kivassa vaiheessa, että sillä pystyy jo hyvin tekemään kaikki työhommat. Sisällä onnistuu hyvin kuivitustyöt, kuten myös lampaiden ulosajo jne jne. Joka aamu pässit viedään koira tarhasta tietä pitkin laitumelle murkinalle samoin kuin uuhilauma lampolasta tietä pitkin toiseen suuntaa laitumelle. Karhu pitää edelleen meille seuraa, jonka johdosta lampaat on varmempi ottaa lähemmäs pimeän ajaksi.
Pip on kyllä sillain hauska, että sillä on periaatteessa kaikki osa-alueet jo hyvin pitkälle hanskassa, mutta edelleen odotan, että se malttaisi irrottaa henkisen otteensa lampaista, jolloin hommaan tulisi enemmän harmoniaa, rauhallisuutta ja sellaista ajatusta. Nyt se elää vain paimentamista varten ja mikään muu ei ole mitään, jos vain saa paimentaa. Se uskoo käskyt melko hyvin, sillä on siihen nähden käsittämättömän hyvä eläinfiilis, ettei se pysty ajattelemaan, että niitä voisi hetkeksikään unohtaa paimennuksen aikana. Lampaat ei ryntäile sen alta pois, vaikka se ajaisi niitä kovin läheltäkin. Jotenkin sen liikkeet on ilmeisen pehmeitä, eikä se siten hermostuta lampaita. Aika mielenkiintoista. :) No, talvi näyttää, miten se kasvaa ja kehittyy.
Kovin usein en ole ehtinyt nytkään blogia päivittelemään, mutta nyt se varmaankin edelleen harvenee. Kun tulee jotain asiaa, niin saatan jotain rustata tai jonkun videon pyöräyttää näytille. Muuten jatketaan keväällä, kun paimenkansa taas herää henkiin. :)
Hauskaa treeniä ja talven odotusta kaikille!
-Pete
11.10.2010
27.9.2010
Voittajan on helppo hymyillä
SM:t takana ja kuten otsikko sanoo, voittajan on helppo hymyillä. Itse en ollut voittaja, mutta helppo on hymyillä minunkin. Ajoin toistamiseen(PM:ssa aiemmin) kaksi ehjää ja suht. hyvää rataa. Karsintaradalla tuli muutama ohjausvirhe, jotka veivät pisteitä melkoisesti. Kokonaisuutena kuitenkin olin rataan tyytyväinen. Karsiuduimme finaaliin ja oli todella hienoa päästä ajamaan elämänsä ensimmäistä kertaa tuplahakurataa kisoissa. Haut ja ajo menivät melko kivasti. Isossa jaossa oli hauska tilanne, kun vain neljällä lampaalla oli merkki. Yhdellä oli todennäköisesti tippunut merkki matkalla. Onneksi olin nähnyt saman tilanteen juuri PM:ssä, joten homma oli selvä, miten toimia. Ilmoitin ratamestarille, että vain neljällä on merkki ja kello pysäytettiin, avustaja merkkasi yhden lampaan spraylla ja hommaa päästiin jatkamaan. Useamman kerran sain kaksi laumaa erilleen, mutta kovasta yrityksestä huolimatta en saanut isoa jakoa tehtyä ennen kuin aika loppui. Tykkäsin kuitenkin todella tehdä tuota isoajakoa. Siinä on niin monta palasta, jotka pitää loksahtaa kohdalleen, että haastetta riittää. Tätä pitää siis ruveta ihan aikuisten oikeasti treenaan, että seuraavassa finaaliradassa on selvät sävelet, miten homma hoidetaan kotio.
Viidestätoista finaaliin päässeestä koirakosta vain 6 sai ison jaon tehtyä. Usein kuulemma kansainvälisissä arvokisoissakaan kaikilla ei isojako onnistu. On se sen verran haastava homma. :)
Erittäin hieno fiilis kisoista kuitenkin jäi. Nyt on hyvä jättää Spot talvitauolle treenaamisesta. Vain töitä tehdään tarvittaessa. Pip:llä alkaa sitä vastoin tehotreenit. :)
Kisat oli todella hyvin järjestetty, ISO KIITOS järjestäjille Susannalle ja Mikalle sekä ratamestarille Minnalle. Kiitos myös isolle joukolle muissa tehtävissä toimineille. Varsinkin tuo finaalirata tuplahakuineen vaatii todella ison määrän ihmisiä ja toimivia apukoiria, että homma pelaa noin mallikkaasti kuin se tänä vuonna pelasi. Lampaat myös toimivat hienosti. Ne olivat aavistuksen raskaita ajaa, mutta esim. jaoissa reagoivat ihmiseen juuri oikein ja olivat siten optimaalisia jakaa. Kaiken kaikkiaan oikein hyviä kisalampaita! Lampaiden ja järjestelyjen saumaton toimivuus näkyi siinä, että koko kolmen päivän aikana tuli todella paljon hyviä suorituksia ja ne koirat, joilla homma pelasi, saivat radat hienosti ajettua loppuun asti.
Tässä linkki valokuviin.
Täällä tulokset.
-Pete
24.9.2010
Jo meni lampurin elämä vaikeaksi
Meillä on ruvennut karhu pörrään laitumien ympärillä. Tällä viikolla se oli yhtenä yönä käynyt noin 100m metrin päässä laitumesta syömässä omenoita. Samalla laitumella on kaikki uuhet + uuhikaritsat. Sinänsähän asumme sillain erämäässä, että ilves, karhu ja susihavaintoja on useina vuosina nähty 1-3 km päässä meiltä.
Pari-kolme viikkoa sitten naapuri teki karhuhavainnon sienimetsällä aukeasuolla, joka on meiltä noin 1km päässä. Pari päivää siitä toinen naapuri törmäsi karhuun toisella suunnalla noin 500m:n päässä iltaisella koiralenkillä. Mutta, nyt kun karhu oli aukealla pellolla talojen näköpiirissä käynyt omena-aterialla vain 100m:n päässä meidän laitumesta, niin hermo loppui meillä. Nyt siis iltaisin lampuri kiltisti kerää lampaat sisälle/pihapiiriin ja aamulla vie takaisin laitumelle aterioimaan. Ihan varmaa on, että karhu on noin lähellä liikkuessaan havainnut lampaat, olisi siis ollut vain kyse siitä, että pysyykö se vakaumuksessaan kasvissyöjänä, vai hairahtuuko lihansyöjien maailmaan. Toivottavasti se kuitenkin päivänvalossa ja kylän päivittäisten ääänien häiritsemänä ei mieti rasvaisempia aterioita päiväsaikaan.
Teurassatsin lähtöön olisi vielä muutama viikko. :( Jonka jälkeen astutusryhmä voidaan ottaa jo sisälle vaikka pysyvästikin.
-Pete
Pari-kolme viikkoa sitten naapuri teki karhuhavainnon sienimetsällä aukeasuolla, joka on meiltä noin 1km päässä. Pari päivää siitä toinen naapuri törmäsi karhuun toisella suunnalla noin 500m:n päässä iltaisella koiralenkillä. Mutta, nyt kun karhu oli aukealla pellolla talojen näköpiirissä käynyt omena-aterialla vain 100m:n päässä meidän laitumesta, niin hermo loppui meillä. Nyt siis iltaisin lampuri kiltisti kerää lampaat sisälle/pihapiiriin ja aamulla vie takaisin laitumelle aterioimaan. Ihan varmaa on, että karhu on noin lähellä liikkuessaan havainnut lampaat, olisi siis ollut vain kyse siitä, että pysyykö se vakaumuksessaan kasvissyöjänä, vai hairahtuuko lihansyöjien maailmaan. Toivottavasti se kuitenkin päivänvalossa ja kylän päivittäisten ääänien häiritsemänä ei mieti rasvaisempia aterioita päiväsaikaan.
Teurassatsin lähtöön olisi vielä muutama viikko. :( Jonka jälkeen astutusryhmä voidaan ottaa jo sisälle vaikka pysyvästikin.
-Pete
18.9.2010
PM videoita
No niin, nyt on muutama video nähtävillä PM:stä.
Ekassa on kuvattu finaalirata. Videolta näkee jotenkin paremmin etäisyydet ja radan haastavuuden.
Toisena on ison jaon mallisuoritus. Tätä katselen aina iltaisin ja yöllä jatkan unissani aamuun asti. Tätä siis ehtii vielä treenata SM:iä varten kymmeniä kertoja. Arvoisat kanssa kilpailijat, tarjoan tämän tuen teillekin. :)
Viimeisinä Spotin molemmat karsintaradat. Lauantain rataan jätin taustaäänet kuuluville, kun siitä niin hauskasti kuulee kanssakilpailijoiden ja support teamin mukana elämisen. ;)
Tässä linkki videoihin.
-Pete
Ekassa on kuvattu finaalirata. Videolta näkee jotenkin paremmin etäisyydet ja radan haastavuuden.
Toisena on ison jaon mallisuoritus. Tätä katselen aina iltaisin ja yöllä jatkan unissani aamuun asti. Tätä siis ehtii vielä treenata SM:iä varten kymmeniä kertoja. Arvoisat kanssa kilpailijat, tarjoan tämän tuen teillekin. :)
Viimeisinä Spotin molemmat karsintaradat. Lauantain rataan jätin taustaäänet kuuluville, kun siitä niin hauskasti kuulee kanssakilpailijoiden ja support teamin mukana elämisen. ;)
Tässä linkki videoihin.
-Pete
15.9.2010
Kylmää kyytiä
PM:t takana ja kohtuullisen tyytyväinen fiilis.
Pelto oli tosi makee. Leveyttä oli reilusti ( yli 600m) ja pituutta samaten. Korkeuseroja oli melko paljon. Lampaat hukkuivat vähän väliä jonnekin monttuun. Tony Ottesen oli osannut tehdä radasta mukavan haastavan niin, että finaalissakin vielä koirat selvästi erottuivat toisistaan.
Suomalaisten ajot olivat kokonaisuutena todella mukavaa katseltavaa. Joitain yksittäisiä epäonnistumisia tietysti tuli, mutta muuten selvästi ansaitsimme paikkamme tuossa kovassa porukassa. Tuolla tasolla joka koira ajaa radan todella hyvin, melkein kaikki ajaa kaikki portit ja linjoilta ei juurikaan mennä offlineen. Noin hyvillä lampailla valtaosa tekee lähes täydellisen jaon, häkin ja singlen. Kokonaisuutena katsottuna erot ovat hyvin pieniä. Tuomarin siis on löydettävä ne pienet erot, että saa koko porukan järjestykseen. Ihan kirkkain kärki erottuu kuitenkin katsojankin silmään, mutta esim. valtaosa finalisteista ei kokonaisuutta katsomalla erottunut mitenkään niistä, jotka jäivät juuri finaalirajasta. Finaaliin halutessaan siis kaikki pienetkin jutut pitää toimia.
Suomen joukkuetta katsottaessa tulee muutama asia mieleen. Meidän koirat ovat vähintään yhtä hyviä kuin muillakin, osin jopa parempia, koska osa kisakoirista tuntuu nykyisin olevan todella kevyitä. Suomessa noin kevyillä ei pysty ajamaan läheskään kaikkia kisoja johtuen meidän raskaammista lampaista. Meidän koirilla ei siis näkynyt missään vaiheessa ongelmia saada lampaita liikkumaan. Se, missä vielä häviämme on ohjaustaidot. Selvästi huomaa että meillä ei ole kokemusta laadukkaasta ja tarkasta ajamisesta. Kun rata, lampaat ja muut puitteet pelaavat viimeisen päälle ja voisi keskittyä vain ohjaamiseen, niin meidän kokemattomuus siitä rupeaa näkymään. Teemme ohjaajasta johtuen sellaisia virheitä, joista menee pari-kolme pistettä sieltä ja toinen täältä. Kokonaisuutena jäämme sillä ajolla 10-15 pistettä taakse. Tämä on juuri se puuttuva pistemäärä, jolla pääsee tai ei pääse finaaliin. Nyt siis on tavalla tai toisella pystyttävä kehittämään ajotaitoamme.
Meille Spotin kanssa kisa jätti todella hyvän fiiliksen ja nälän päästä eteenpäin. Aikoinaan (ehkä 5-6 vuotta sitten) asetin itselleni tavoitteeksi joskus pystyä ajamaan arvokisoissa sellaisen radan, johon itse olen tyytyväinen ja että tolpalta kehtaa kävellä pois. Nyt pystyimme tuohon molemmilla radoilla, tosi hienoa! Oli myös hienoa huomata, että kun muutaman pikkujutun saa vielä paremmaksi ja kokemusta itselle hyvissä olosuhteissa ajamisesta, niin seuraava taso on täysin mahdollinen, eli päästä finaaliin ja pystyä siellä ajamaan sellainen rata, johon voi itse olla tyytyväinen ja kehtaa tulla katse ylhäällä tolpalta pois. :)
Nyt isoja pistemenetyksiä oli ekana päivänä kaarella Spotin hanskaanotto, jolloin se pysähtyi ja jouduin antamaan uuden suuntakäskyn sekä vino tuonti alkumatkasta. Molemmista meni pisteitä melkoisesti. Toisena päivänä ajoin lampaat takaisin ykkösportista (-7/8p?) ja häkin jälkeen päästin lampaat valumaan tuomarikopille, kun suljin porttia (-5p). Ilman näitä pisteet olisivat pyörineet siellä 80 pisteen tuntumassa ja finaaliin mentiin tänä vuonna 84,5 pisteellä. Ei siis kovin kaukana enää. :)
Tässä linkki kuviin kisoista.
Saatan myöhemmin laittaa vielä videot omista radoistakin näkyville.
Tässä vielä tulokset. Alussa on karsintalähtöjen (2kpl) tulokset ja niiden alla finaalitulokset.
-Pete
Pelto oli tosi makee. Leveyttä oli reilusti ( yli 600m) ja pituutta samaten. Korkeuseroja oli melko paljon. Lampaat hukkuivat vähän väliä jonnekin monttuun. Tony Ottesen oli osannut tehdä radasta mukavan haastavan niin, että finaalissakin vielä koirat selvästi erottuivat toisistaan.
Suomalaisten ajot olivat kokonaisuutena todella mukavaa katseltavaa. Joitain yksittäisiä epäonnistumisia tietysti tuli, mutta muuten selvästi ansaitsimme paikkamme tuossa kovassa porukassa. Tuolla tasolla joka koira ajaa radan todella hyvin, melkein kaikki ajaa kaikki portit ja linjoilta ei juurikaan mennä offlineen. Noin hyvillä lampailla valtaosa tekee lähes täydellisen jaon, häkin ja singlen. Kokonaisuutena katsottuna erot ovat hyvin pieniä. Tuomarin siis on löydettävä ne pienet erot, että saa koko porukan järjestykseen. Ihan kirkkain kärki erottuu kuitenkin katsojankin silmään, mutta esim. valtaosa finalisteista ei kokonaisuutta katsomalla erottunut mitenkään niistä, jotka jäivät juuri finaalirajasta. Finaaliin halutessaan siis kaikki pienetkin jutut pitää toimia.
Suomen joukkuetta katsottaessa tulee muutama asia mieleen. Meidän koirat ovat vähintään yhtä hyviä kuin muillakin, osin jopa parempia, koska osa kisakoirista tuntuu nykyisin olevan todella kevyitä. Suomessa noin kevyillä ei pysty ajamaan läheskään kaikkia kisoja johtuen meidän raskaammista lampaista. Meidän koirilla ei siis näkynyt missään vaiheessa ongelmia saada lampaita liikkumaan. Se, missä vielä häviämme on ohjaustaidot. Selvästi huomaa että meillä ei ole kokemusta laadukkaasta ja tarkasta ajamisesta. Kun rata, lampaat ja muut puitteet pelaavat viimeisen päälle ja voisi keskittyä vain ohjaamiseen, niin meidän kokemattomuus siitä rupeaa näkymään. Teemme ohjaajasta johtuen sellaisia virheitä, joista menee pari-kolme pistettä sieltä ja toinen täältä. Kokonaisuutena jäämme sillä ajolla 10-15 pistettä taakse. Tämä on juuri se puuttuva pistemäärä, jolla pääsee tai ei pääse finaaliin. Nyt siis on tavalla tai toisella pystyttävä kehittämään ajotaitoamme.
Meille Spotin kanssa kisa jätti todella hyvän fiiliksen ja nälän päästä eteenpäin. Aikoinaan (ehkä 5-6 vuotta sitten) asetin itselleni tavoitteeksi joskus pystyä ajamaan arvokisoissa sellaisen radan, johon itse olen tyytyväinen ja että tolpalta kehtaa kävellä pois. Nyt pystyimme tuohon molemmilla radoilla, tosi hienoa! Oli myös hienoa huomata, että kun muutaman pikkujutun saa vielä paremmaksi ja kokemusta itselle hyvissä olosuhteissa ajamisesta, niin seuraava taso on täysin mahdollinen, eli päästä finaaliin ja pystyä siellä ajamaan sellainen rata, johon voi itse olla tyytyväinen ja kehtaa tulla katse ylhäällä tolpalta pois. :)
Nyt isoja pistemenetyksiä oli ekana päivänä kaarella Spotin hanskaanotto, jolloin se pysähtyi ja jouduin antamaan uuden suuntakäskyn sekä vino tuonti alkumatkasta. Molemmista meni pisteitä melkoisesti. Toisena päivänä ajoin lampaat takaisin ykkösportista (-7/8p?) ja häkin jälkeen päästin lampaat valumaan tuomarikopille, kun suljin porttia (-5p). Ilman näitä pisteet olisivat pyörineet siellä 80 pisteen tuntumassa ja finaaliin mentiin tänä vuonna 84,5 pisteellä. Ei siis kovin kaukana enää. :)
Tässä linkki kuviin kisoista.
Saatan myöhemmin laittaa vielä videot omista radoistakin näkyville.
Tässä vielä tulokset. Alussa on karsintalähtöjen (2kpl) tulokset ja niiden alla finaalitulokset.
-Pete
24.8.2010
11.9.1999 - 19.8.2010Tending Magic Maker
"Tepsu"
.
Viime torstaina jouduimme yllättäen tekemään vaikean päätöksen ja antamaan Tepsun, vanhimman koiramme, nukkua pois. Tepsulla oli ollut jo jonkin aikaa yskää. Röntgenkuvissa todettiin keuhkot, sydän ja henkitorven olivan kunnossa. Verikokeista selvisi jotain pientä fibaa, johon lääkäri kertoi hoidoksi auttavan pitkän kortisonikuurin. Kun tulimme Skotlannista päätimme aloittaa kortisonikuurin. Tepsu meni kuurin aikana päivä päivältä vetämättömämmäksi, kun sitten tiistaina kuudentena päivänä töistä tullessa päätimme, ettemme anna illalla enää kortisonia. Nina soitti aamulla eläinlääkärille, joka halusikin nähdä Tepsun vielä samana iltana. Keskiviikkoiltana lääkärissä Tepsulla todettiin olevan sokeritauti. Tepsu nesteytettiin ja sovimme, että vien sen aamulla takaisin koko päiväksi lisätutkimuksiin ja nesteytykseen. Samalla oli tarkoitus aloittaa insuliinihoito. Lisätutkimuksissa torstaina kuitenkin selvisi vielä, että Tepsulla oli myös haimatulehdus. Samalla myös laskettiin, että viimeisestä juoksusta oli tasan 2 kuukautta, jonka johdosta hormonitoiminta aiheutti vielä insuliinitasapainolle lisähaastetta.
.
Tässä vaiheessa vaivoja rupesi jo olemaan sen verran, että eläinlääkäri konsultoi YES:iin (Yliopistollinen eläinsairaala, Helsingissä), josta kehotettiin toimittamaan Tepsu sinne teholle 24h/vrk hoitoon. Tilanne oli kuitenkin sen verran paha, että sieltäkään ei uskallettu luvata mitään varmuutta paranemisesta. Haimatulehdukseen hoito on kuulemma agressiivinen nesteytys ja kipulääkitys, kunnes tilanne rupeaa rauhoittumaan. Haimatulehdus, sokeritauti ja valeraskausaika (2 kk juoksusta) ovat kaikki sidoksissa toisiinsa ja kun nämä kaikki ovat yhtäaikaa, niin niiden hoito ei ole kovin helppoa.
.
Mikäli Tepsu olisi selvinnyt näistä, niin edessä olisi ollut kohdun poisto (hormonitasapainon vakiinnuttamiseksi, jolloin insuliinitasapaino olisi ollut helpompi hallita) ja toisen anaalirauhasen poisto (toistuvia fisteliooseja). Lisäksi vielä sitten se yskiminen, joka piti hoitaa kortisonilla, joka laukaisu sokeritaudin, joten sitä tuskin olisi ainakaan jatkettu. :( Painoa Tepsu menetti viikossa 4 kg.
.
Näillä taustatiedoilla Tepsun kunto huomioiden totesimme, että Tepsu oli elänyt lähes 11 vuotta tervettä ja hyvää elämää ja nyt oli meidän tehtävä osamme, eli antaa sen lähteä arvokkaasti mahdollisimman vähillä tuskilla ja kivuilla. Päätös ei silti ollut helppo. :(
.
Tepsun ansiosta meillä on nyt useampi bordercollie. Tepsun ansiosta meillä on nyt lampaita ja asumme maatilalla. Tepsu oli meidän ensimmäinen bordercollie, joka näytti kaikki tämän rodun parhaat puolet. Se oli rauhallinen ja sosiaalinen perhekoira, luja ja itsenäinen työkoira, täysillä kaikkensa antava kisakoira. Tepsu oli Suomen Tottelevaisuus - ja Käyttövalio, ja se voitti palveluskoirien hakukokeesta SM-pronssia vuonna 2006. Tepsu kuului myös Suomen palveluskoirien maajoukkueeseen (NOM). Tepsu suoritti hyväksytysti myös paimennuksen perusradan.
Eikä vähimpänä Tepsulla on kaksi pentuetta, yhteensä 14 pentua, jotka ovat kunniakkaasti jatkaneet Tepsun hyviä ominaisuuksia saavuttaen kisakentillä uskomattomia tuloksia. Pennuilla on jo nyt yhteensä 14 valion arvoa ja useita arvokisamitaleita niin Suomesta kuin ulkomailta, vaikka jälkimmäinen pentue on vasta 2,5 vuotiaita.
Ei siis ihme, että Tepsu jätti ison loven koiralaumaamme.
.
Lopuksi vielä lyhyt kuvakollaasi Tepsusta.
.
11.8.2010
Jako ja häkitys malliksi
Tässä malliksi Skotlannista Jako ja Häkitys.
Huomatkaa jaossa, kuinka ohjaaja näyttää koiralle, mitkä kaksi otetaan ja koira hoitaa sen jälkeen juuri ne kaksi, kun ohjaaja samalla hoitaa kolme muuta toiseen suuntaan. Juuri niin kuin se teoriassa pitäisikin mennä. 10+10p tuomareilta.
Häkityksessä on hieno katsella, kun koira itsenäisesti hoitaa oman osansa samalla, kun ohjaaja hoitaa oman roolinsa. Nuo lampaat, kun eivät häkkiin haluaisi mistään hinnasta ja ovat suhteellisen vikkeliä, niin onnistuakseen häkittämään nämä on koiran toimittava ilman ohjaajan käskyjä, muuten ollaan armotta myöhässä. Huomatkaa myös, kun lampaat ovat häkissä, niin mikä on koiran reaktio. 9+9p tuomareilta.
Valitettavasti videokameraa ei mukana ollut, vaan nämä on kuvattu valokuvakameralla, jolloin kuvan laatu ei päätä huimaa, mutta asian saa selvillä kuitenkin.
Roolissa Bobby Dalziel ja Joe (Pip:n isä)
-Pete
Huomatkaa jaossa, kuinka ohjaaja näyttää koiralle, mitkä kaksi otetaan ja koira hoitaa sen jälkeen juuri ne kaksi, kun ohjaaja samalla hoitaa kolme muuta toiseen suuntaan. Juuri niin kuin se teoriassa pitäisikin mennä. 10+10p tuomareilta.
Häkityksessä on hieno katsella, kun koira itsenäisesti hoitaa oman osansa samalla, kun ohjaaja hoitaa oman roolinsa. Nuo lampaat, kun eivät häkkiin haluaisi mistään hinnasta ja ovat suhteellisen vikkeliä, niin onnistuakseen häkittämään nämä on koiran toimittava ilman ohjaajan käskyjä, muuten ollaan armotta myöhässä. Huomatkaa myös, kun lampaat ovat häkissä, niin mikä on koiran reaktio. 9+9p tuomareilta.
Valitettavasti videokameraa ei mukana ollut, vaan nämä on kuvattu valokuvakameralla, jolloin kuvan laatu ei päätä huimaa, mutta asian saa selvillä kuitenkin.
Roolissa Bobby Dalziel ja Joe (Pip:n isä)
-Pete
10.8.2010
No niin, Skotlannista on kotiuduttu tänään ja tässä kuvasatoa Scottish Nationaleista (skotlannin mestaruuskisat), jossa valitaan Skotlannin maajoukkue Internationaliin sekä ens vuoden MM:iin.Olimme siellä toisena kisapäivänä. Rata oli kooltaan normaali suomalainen kolmosen rata. Tosin lampaat olivat "aavistuksen" vikkelämpiä kuin mitä Suomessa on totuttu ja nämä lampaat olivat kuulemma todella hyviä, koska näitä oli ajettu paljon ennen kisoja. Ihmistä ne todella eivät päästäneet lähelle ja hajosivat kuin varpusparvi joka välissä. :) Muuten toimivat oikein hyvin.
Jako ja single olivat todella haastavia, koska lampaat liikkuivat koko ajan vaihtaen paikkaa keskenään. Jos nyt oli hyvä järjestys ryhmässä (merkitty oli reunassa tai kaksi merkkaamatonta reunassa), niin sekunnin päästä ne eivät enää olletkaan sopivassa järjestyksessä. Jako ja single piti siis pystyä tekemään sillä sekunnilla, kun porukka oli sopivassa järjestyksessä.
Häkki ei myöskään ollut kovin helppo, koska lampaat yrittivät mennä jokasuuntaan, mutta ei häkkiin. Tässä koiran piti olla nopea ja tehdä itsenäisesti valintoja. Jos koira olisi jäänyt odottamaan ohjaajan käskyjä, niin lampaat olisivat jo menneet menojaan.
Kenties sykähdyttävintä oli yksi ohjaaja rullatuolissa. Hän selviytyi radasta todella hyvin ja oli melko lähellä päästä joukkueeseenkin. Hänen koiransa oli todella hieno. Koira hoiti monta hommaa yksinään ja sai jotenkin nämä villit lampaat rauhoittumaan käsittämättömän hyvin.
Tässä kuvasatoa kuvateksteineen.
-Pete
29.7.2010
Juupajoen kisat lähes skottimaisemissa
Juupajoella oli perinteisesti kisat Marjatta Jaatisen ja Seppo Salon luona Kylmälammin tilalla 17.-18.7. Aiemmasta poiketen kisat olivat nyt eri pellolla. Pelto oli kumpareinen ja kuvankaunis maisemaltaan. Todella kiva oli kisata välillä suuren korkeuseron omaavalla pellolla, kun yleensä meidän kisat Suomessa on tasaisilla pelloilla. Kisa ei ollut tulossaldoltaan kovin kummoinen. Mielestäni lampaat toimivat hyvin. Ne olivat suhteellisen liikkuvia, mutta eivät missään nimessä mahdottomia. Kenties vaikeutena oli suhteellisen pieni rata, jolloin ei ole kovin paljoa aikaa ohjata lampaita takaisin linjalle, kun seuraava porttilinja jo tulee vastaan.
Meidän kisa alkoi lauantaina suht kivasti, mutta sitten tein ahneuksissani ohjausvirheen, joka kostautui hylkynä. Lampaat lähtivät suht vauhdikkaasti tolpan kierron jälkeen kohti ykkösporttia ja en halunnut laittaa koiraa liian aikaisin perään, koska lampaat menivät hyvää linjaa kohti ykkösporttia. Kun viimein päästin koiran flänkille, niin lampaat olivat liian kaukana ja ehtivät aidan viereen yhtä aikaa koiran kanssa ja siellä tapahtui joku härdelli, jonka johdosta aita tärisi siihen malliin, että olimme tuomarin kanssa samalla linjalla, kun olimme yhtä aikaa lopettamassa suoritusta. Harmitti tietysti oma ahneus ja tyhmyys. :)
Su ajoimme radan läpi ja muut osiot menivät suht ok, mutta ajo meni täysin offlineksi. Pisteitä ajosta ei tainnut montaakaan jäädä. :( Ei siis kovin kehuttava saldo meille viikonlopusta.
La ahersin melkein koko päivän varikolla tuoden lampaita tolpalle. Keli oli melko kuuma (about 30C). Hienoa paikassa oli, että pääsimme koiran kanssa uimaan viereiseen jokeen about joka toisen koiran jälkeen, joten jäädyttely onnistui hyvin. Koira tosin oli melko poikki, kun tuossa lämmössä vetelimme rinnettä ylös-alas. Woomi 10 v jaksoi hämmästyttävän hyvin, kun se kävi uimassa joka koiran jälkeen.
Hienoa oli kaikenkaikkiaan. Kiitos Jatalle ja Sepolle taas kerran kisojen järjestämisestä! Ei ollut ihan pikkuhomma tuossa lämmössä, hyvin kuitenkin suoriuduttiiin! :)
Tässä linkki kuviin.
Meidän kisa alkoi lauantaina suht kivasti, mutta sitten tein ahneuksissani ohjausvirheen, joka kostautui hylkynä. Lampaat lähtivät suht vauhdikkaasti tolpan kierron jälkeen kohti ykkösporttia ja en halunnut laittaa koiraa liian aikaisin perään, koska lampaat menivät hyvää linjaa kohti ykkösporttia. Kun viimein päästin koiran flänkille, niin lampaat olivat liian kaukana ja ehtivät aidan viereen yhtä aikaa koiran kanssa ja siellä tapahtui joku härdelli, jonka johdosta aita tärisi siihen malliin, että olimme tuomarin kanssa samalla linjalla, kun olimme yhtä aikaa lopettamassa suoritusta. Harmitti tietysti oma ahneus ja tyhmyys. :)
Su ajoimme radan läpi ja muut osiot menivät suht ok, mutta ajo meni täysin offlineksi. Pisteitä ajosta ei tainnut montaakaan jäädä. :( Ei siis kovin kehuttava saldo meille viikonlopusta.
La ahersin melkein koko päivän varikolla tuoden lampaita tolpalle. Keli oli melko kuuma (about 30C). Hienoa paikassa oli, että pääsimme koiran kanssa uimaan viereiseen jokeen about joka toisen koiran jälkeen, joten jäädyttely onnistui hyvin. Koira tosin oli melko poikki, kun tuossa lämmössä vetelimme rinnettä ylös-alas. Woomi 10 v jaksoi hämmästyttävän hyvin, kun se kävi uimassa joka koiran jälkeen.
Hienoa oli kaikenkaikkiaan. Kiitos Jatalle ja Sepolle taas kerran kisojen järjestämisestä! Ei ollut ihan pikkuhomma tuossa lämmössä, hyvin kuitenkin suoriuduttiiin! :)
Tässä linkki kuviin.
27.7.2010
Ajanvietettä aiheen parissa
Heissan,
Kurssiraporttia odotellessa (kurssit siis olivat hyviä, todella hyviä :), tässä linkki, jonka löysin suosikkieni kätköistä:
http://www.horseandcountry.tv/episode/come-bye-2007-episode-1
Katselin tuon ekan pätkän. Se oli Irlannista kisoista. Viimeisenä suorituksena oli Brace ajo, jossa kahdella koiralla yhtäaikaa ajetaan rata. Aika hienon näköistä hommaa. :)
Yhden pätkän kesto on 50 min ja pätkiä on yhteensä 15 kpl.
Nautinnollisia katseluhetkiä. :)
-Pete
Kurssiraporttia odotellessa (kurssit siis olivat hyviä, todella hyviä :), tässä linkki, jonka löysin suosikkieni kätköistä:
http://www.horseandcountry.tv/episode/come-bye-2007-episode-1
Katselin tuon ekan pätkän. Se oli Irlannista kisoista. Viimeisenä suorituksena oli Brace ajo, jossa kahdella koiralla yhtäaikaa ajetaan rata. Aika hienon näköistä hommaa. :)
Yhden pätkän kesto on 50 min ja pätkiä on yhteensä 15 kpl.
Nautinnollisia katseluhetkiä. :)
-Pete
12.7.2010
Kurssia, kurssia... ja tulevia...
Ens vkolla olen menossa Mossen kurssille alkuviikosta ja loppuviikosta Jo Agnarin kurssille, joten kyllä tässä taas tietotaidon taso pitäisi nousta kohisemalla. Katsotaan, jos siellä tulee taas jotain suuria oivalluksia, niin yritän raapustella tännekin niistä.
Elokuussa lähdetään Ninan kanssa Skotlantiin lomaileen ja eihän mikään loma olisi mitään, jos siihen ei liittyisi jotenkin paimennus, joten menemme katsomaan samalla Skotlannin mestaruuskisoja! VAU, aika hienoa! :)
Tämän reissun mahdollistaa vanhempani, jotka katsovat poikien perään ja Anne, joka tulee meille pitämään taloa ja katsomaan koirien ym eläinten perään. KIITOS jo ihan hirveästi etukäteen!!!
Syksyllä pitäisi vielä lähteä Tanskaan PM:iin Spotin kanssa, aikas jännää sekin. :)
Että kyllä tässä tänä kesänä vielä on mukavasti säpinää ilmassa normaalien kisojen ohella siis.
Koulutuspyyntöjäkin on jonossa muutamia, en vain tiedä, mihin väliin niitä saisi mahtumaan. :o
Yritetään sovitella. ;)
Elokuussa lähdetään Ninan kanssa Skotlantiin lomaileen ja eihän mikään loma olisi mitään, jos siihen ei liittyisi jotenkin paimennus, joten menemme katsomaan samalla Skotlannin mestaruuskisoja! VAU, aika hienoa! :)
Tämän reissun mahdollistaa vanhempani, jotka katsovat poikien perään ja Anne, joka tulee meille pitämään taloa ja katsomaan koirien ym eläinten perään. KIITOS jo ihan hirveästi etukäteen!!!
Syksyllä pitäisi vielä lähteä Tanskaan PM:iin Spotin kanssa, aikas jännää sekin. :)
Että kyllä tässä tänä kesänä vielä on mukavasti säpinää ilmassa normaalien kisojen ohella siis.
Koulutuspyyntöjäkin on jonossa muutamia, en vain tiedä, mihin väliin niitä saisi mahtumaan. :o
Yritetään sovitella. ;)
Someron kisat
Niimpä se vain aika meinaa vierähtää niin, ettei ehdi koneen ääreen istua raapustamaan mitään. :)
Tässä alla muutama kuva Someron kisoista juuri ennen juhannusta. Kisat olivat taas todella hienosti järjestetty. Paljoa ei ehtinyt katsomossa jutusteleen mukavia, kun olin paljon tolpalla koiran kanssa. Woomi teki 10-vuotiaana ison urakan ollessaan tolpalla todella kuumassa säässä sekä lauantaina että sunnuntaina. Intoa tuntui vanhalla mammalla olevan hyvin, kun välillä pääsi ojaan uimaan. :)
Meidän kisat ei häävisti menneet. Lauantaina kisa alkoi suht kivasti (verrattuna yleiseen tasoon), mutta yksi uuhi sai tarpeekseen ykkösportin kohdalla ja löi hanskat tiskiin. Kisa piti lopettaa siihen, kun en saanut uuhta mukaan vaikka hain pari kertaa muun lauman sen luokse. Spot ajoi siihen asti lampaita koko ajan tosi kaukaa (about 30m päästä), mutta selvästikin silti puski liikaa. Tämän tyyppisille lampailla Spotin tyyli puskea ei ole kovin hyvä. Niiltä menee kuppi nurin. Täytyy toivoa, että aika/kokemus korjaa tilannetta niin, että pystymme ajamaan hyviä ratoja tämän tyyppisilläkin lampailla. Sunnuntaina ajoimme radan läpi (aika loppui singlessä), mutta pisteitä ei juurikaan jäänyt plakkariin. :(
Yllä kuva kisaradasta. Tasaista on, juu.
Tässä mammat tulossa varikolle radan jälkeen.
"Mikäs äijä se tuolla maassa makaa?"
Severi singlettää...
Ja siinä se sitten olikin. :)
Tässä alla muutama kuva Someron kisoista juuri ennen juhannusta. Kisat olivat taas todella hienosti järjestetty. Paljoa ei ehtinyt katsomossa jutusteleen mukavia, kun olin paljon tolpalla koiran kanssa. Woomi teki 10-vuotiaana ison urakan ollessaan tolpalla todella kuumassa säässä sekä lauantaina että sunnuntaina. Intoa tuntui vanhalla mammalla olevan hyvin, kun välillä pääsi ojaan uimaan. :)
Meidän kisat ei häävisti menneet. Lauantaina kisa alkoi suht kivasti (verrattuna yleiseen tasoon), mutta yksi uuhi sai tarpeekseen ykkösportin kohdalla ja löi hanskat tiskiin. Kisa piti lopettaa siihen, kun en saanut uuhta mukaan vaikka hain pari kertaa muun lauman sen luokse. Spot ajoi siihen asti lampaita koko ajan tosi kaukaa (about 30m päästä), mutta selvästikin silti puski liikaa. Tämän tyyppisille lampailla Spotin tyyli puskea ei ole kovin hyvä. Niiltä menee kuppi nurin. Täytyy toivoa, että aika/kokemus korjaa tilannetta niin, että pystymme ajamaan hyviä ratoja tämän tyyppisilläkin lampailla. Sunnuntaina ajoimme radan läpi (aika loppui singlessä), mutta pisteitä ei juurikaan jäänyt plakkariin. :(
Yllä kuva kisaradasta. Tasaista on, juu. 
Tässä mammat tulossa varikolle radan jälkeen."Mikäs äijä se tuolla maassa makaa?"
Severi singlettää...
Ja siinä se sitten olikin. :)Kiitoksia kisajärjestäjille, hienot kisat oli!
31.5.2010
Kuinka saada koira “oikeasti” paimentamaan?
Tämä asia ei ole ihan helppo yrittää valottaa kirjoittamalla, varsinkin kun mikään kirjailija en ole. :) Yritän kuitenkin.
Paimennus:
Käsitellään ensin paimennusta, miten minä sen ajattelen.
Mielestäni koira ei vielä paimenna, kun sillä on häntä alhaalla ja se on kiinnostunut lampaista, vaikka se jopa haluaa mennä niitä kohden ja ajaa/kerätä niitä (ok, ehkä hiukan kovasti sanottu, mutta se ei paimenna oikealla ajatuksella). Valtaosa koirista (hyvistäkin) alkuunsa haluaa vain mennä liian lähelle lampaita ja lähteä viemään niitä jonnekin. Tämä näkyy parhaiten juuri ylhäällä (klo 12:ssa). Koiran tasapaino ohjaa sen sinne ja kun se sinne on päässyt, se lähtee enempiä ajattelematta tuomaan lampaita. Yleensä liian kovaa/rajusti. Tällöin se ajautuu myös liian lähelle lampaita, joka estää sitä näkemästä kokonaisuutta. Kun koira saadaan ylhäällä auki (käsittelen tätä tarkemmin myöhemmin), niin silloin autamme koiraa hetkeksi luovuttamaan ajatuksen lampaiden ajamisesta ja hetkeksi ikään kuin kauemmasta perspektiivistä katsomaan tilannetta. Silloin se näkee paremmin kokonaisuuden ja pystyy miettimään, mitä pitää tehdä. Pitääkö laumaa ensin koota ja kuinka voimalla niitä voi lähteä liikuttamaan jne jne. Kun koiralla on ajatus ja harkinta, mitä se on tekemässä, niin silloin se vasta paimentaa. Tasapainopisteestä nostamisessa ohjaaja, jolla koira on hyvin hallinnassa, voi tietysti jarruttaa koiraa saaden noston näyttämään hyvältä ja hallitulta, mutta jos koira ei oikeasti ole auki, vaan nostaa hitaasti vain käskystä, niin se ei ole mieleltänsä/kropaltansa rento, eikä täten paimenna oikealla ajatuksella. Tällöin se ei myöskään pysty näkemään kokonaisuutta tilanteessa.
Yritän aina nähdä sen pääkopan sisään ja nähdä, onko se mieleltänsä rento ja onko se kropaltansa rento. Jos sekä mieli että kroppa on rento, niin koira on auki. Auki sanan voisi ajatella, että koira on ikään kuin ajatuksissaan vapaa lampaiden ajamisen pakosta. Se ikään kuin katselee tilannetta ja pystyy rauhassa miettimään, mitä nyt tekisin, että saisin lampaat kulkemaan juuri sopivalla tavalla haluttuun suuntaan. Kun se on auki, niin se pystyy katsomaan tilannetta kokonaisuutena ja tekemään ratkaisut sitä silmällä pitäen. Jos ajettavana on esim helposti hajaantuva lauma, niin auki oleva koira pystyy kokoamaan lauman ajon aikana helpolla. Jos lampaat ovat kovin villejä, niin auki oleva koira voi välillä höllätä painetta ja antaa lampaiden rauhoittua sekä samalla itse tarkastella kokonaisuutta ennen kuin lähtee taas puskemaan niitä.
Huomattava on myös, että kun koira on auki, niin nopeakin koira menee esim flänkkejä rentona ja huomattavasti hitaammin, kuin sama koira menisi, jos se ei olisi auki. Auki ollessaan se pystyy myös flänkkien aikana seuraamaan tilannetta, ettei esim lampaat karkaa ison kaaren aikana. Auki olo ei siis tarkoita sitä, että koira heittää isolle flänkille ja unohtaa hetkeksi lampaat. Tätä näkyy valitettavan usein Ruotsin koirissa.
Tämä koiran auki olo näkyy usein tosi hyvin Iso-Britannian kisavideoissa, kun koirat haussa tuovat lampaita ohjaajalle. Ne tuovat selvästi lampaat ajatuksella. Monesti videoista näkee selvästi, että koirat fiilistelevät lampaita ja säätelevät niihin aiheuttamaansa painetta tuonti matkan aikana.
Miten tuo kaikki sitten tehdään?
Lampaiden luovutus:
Olen itse ruvennut käyttämään termiä ”koira luovuttaa lampaat ohjaajalle”. Tällä tarkoitan tilannetta, jossa koira paineen avulla pakotetaan irrottamaan otteensa lampaista ja hyväksymään, että ohjaaja on se joka määrää, milloin ote on irrotettava. Tätä siis ei tarvitse tehdä läheskään kaikille koirille, osa irrottaa otteensa jo muutenkin, kun vaaditaan. Jos koiran ote on tiukempi, niin sitten opetetaan se ensin irrottamaan otteensa lampaista kokonaan ja sitten vasta kääntämään päätänsä jne.
Että tämä onnistuu, niin koiraan on saatava ohjaajan puolelta riittävän iso paine. Nykyisin käytän tässä alussa hevosten juoksutusraippaa (pitkä raippa, jossa naru nokassa). Alussa koira on saatava väistämään raippaa. Tässä myös ohjaajan oma auktoriteetti vaikuttaa ja ennen kaikkea ohjaajan asenne. Kun koiraan laitetaan painetta, niin ohjaajan on oikeasti uskottava siihen, mitä hän on tekemässä ja lisäksi oltava tosissaan mitä tekee. Tässä joudun usein auttamaan ohjaajia, että koira saadaan ekan kerran luovuttamaan lampaat ohjaajalle. Kun se on kerran tehty, niin seuraava kerta on huomattavasti helpompi.
Jos tapauksessa on tiukempi koira, niin teen tämän niin, että laitan lampaat kulmaan ja olen itse lampaiden edessä (helpommalla tapauksella tämä onnistuu avoimellakin laitumella). Sitten rupean pikkuhiljaa lisäämään koiraan painetta olemuksellani piiskaa apuna käyttäen. Jos paine ei muuten riitä, niin lähden hitaasti etukenossa uhkaavasti lähestymään koiraa samalla käyttäen matalaa vaativaa äänenpainoa esim koiran nimeä tai vain ”hei” sanaa. Suuntaan paineen koiraan suoraan lampaista poispäin. Tavoite on, että koira kääntää itsensä pois ja lähtee ikään kuin luimussa pois kokonaan. Heti kun se näin ”antautuu”, päästän sen kaarelle. Tällöin kaari on usein laaja ja koira menee suht hidasta vauhtia. Jos se lähtee kuin nappi housusta, niin blokkaan sen ja lampaiden väliin, enkä päästäkään sitä kaarelle, vaan laitan sen luovuttamaan otteensa uudestaan. Vasta kun se pitää otteensa auki tasapainopisteeseen saakka, annan sen mennä sinne asti.
Tiukemmat tapaukset eivät usein heti halua irrottaa otettansa, vaan yrittävät lähteä kiertämään minua ja sieltä päästä lampaille. Tällöin on oltava itse tarkkana ja aina ikään kuin tasapainotettava itsensä koiran ja lauman väliin. Tämä onnistuu, kun pysyy lähellä lampaita, niin itsellä on vain muutaman metrin matka, kun koiralla on useamman kymmenen metrin matka. Näin blokkaamalla koira pysähtyy ja aina kun se pysähtyy, niin lisätään painetta koiraan suoraan poispäin lampaista. Jossain vaiheessa koira antautuu. Jos tämä vaihe on kovin vaikea, niin ei kannata päästää koiraa kaarelle, vaan lopettaa siihen, kun koira on valmis päästämään otteensa lampaista. Mulle kenties vaikein vastaan tullut tapaus oli sellainen, jossa nautatilan pari-kolme vuotias narttu ei ollut koskaan joutunut päästämään otettansa irti ihmisen vaatimuksesta. Se paimensi suht ok lampaitakin, mutta ei ollut auki ja välillä innostui hölmöilemään. Sen kanssa tein töitä 20 min(katsoin ajan kellosta, kun näin heti alusta, että tässä saattaa mennä aikaa) ylläkuvatulla tavalla ennen kuin se suostui luovuttamaan. Se koira ei kotonakaan suostunut paimentamaan sen jälkeen kahteen päivään, mutta sen jälkeen on pelannut kuin ihmisen mieli, myös omalle ohjaajalle.
Ettei tämä olisi pelkkää paineen käyttöä ja liian helppoa, niin tilanne pitää kuitenkin mennä koira huomioiden. Esim meidän uusi uros Pip tuli meille jo joulukuussa ja vasta nyt se rupeaa reagoimaan oikein tässä perusjutussa. Se kyllä irrotti otteensa jo talvella kovan paineen alla, mutta se ei selvästi ymmärtänyt tilannetta, koska heti paineen hellitettyä, se nappasi yhtä lujasti otteensa lampaisiin. Vasta nyt näyttää, että se on ruvennut ymmärtämään mikä on homman juju. Talvella näin, että Pip ei ole vielä valmis päästämään lampaista irti ja annoin sille tarkoituksella aikaa. Katsotaan nyt, miten jatko sujuu, vai pitääkö kauan tehdä sen kanssa tätä perushommaa. :)
Koira auki ylhäällä:
Ennen kuin koira päästetään lähtemään kaarelle, niin laitetaan koiraan painetta (ohjaaja lampaiden edessä) sen verran, että se irrottaa otteensa lampaista (kääntää pään pois), mutta pysyy kuitenkin maassa. Kun ote on irti, annetaan sen lähteä. Tällöin se menee mieli ja kroppa rentona pulleaa kaarta tasapainopisteeseen.
Mikäli koira ei ole auki ylhäällä (klo 12), mitä ne harvoin ovat, niin mennään lauman läpi ja laitetaan koiraan sopivasti painetta ennen maahankäskyä. Kuten Mossekin tuossa artikkelissa sanoi ”kohdataan ne ylhäällä”. Kun paine on saatu koiraan oikein ylhäällä, niin koira menee paineen vaikutuksesta jo lähes itse maahan. Kun tässä tilanteessa annetaan maahan käsky, niin koira menee helpolla maahan. Koira menee maahan ikään kuin ajatuksissaan taaksepäin. Se on maassa mielirentona, eikä ajattele vain lampaiden ajamista. Jos koira on avoin ylhäällä, niin se lähtee helpolla sieltä flänkille uudestaan ja jos annetaan lähteä nostamaan, niin se lähtee ajatuksella hitaasti nostamaan. Mikäli koira lähtee nostoon liian nopeasti, niin sitten menemme lauman läpi ja paineella aukaisemme koiran uudestaan. Vaikka nosto lähtisi oikealla ajatukselle, niin koira saattaa kuitenkin ajamisen hurmoksessa unohtaa aukiolonsa ja lähtee kiihdyttämään lähemmäs lampaita, jolloin taas kohtaamme koiran ja autamme sen takaisin avoimeksi, jolloin se pystyy itsekin katsomaan tilannetta ja säätämään paineensa lampaisiin sopivaksi.
Jos ei ole varma, onko koira auki ylähäällä, niin kannattaa käskeä sitä pieni pätkä flänkille (vain metri-pari). Jos se lähtee vapautuneesti flänkille, niin se on auki. Jos ei lähde, niin ei ole. Tämä toimii pitemmällekin koulutettuihin koiriin. Esim muutaman sadan metrin haun päälle voi käskeä koira flänkkäämään lyhyesti ennen nostoa ja siten testata sen aukiolo.
Koiran aukiolo ylhäällä ei ole vain koiran hallintaa, vaan silloin koira pystyy oikeasti lähteä paimentaan lampaita nostossa. Muuten se vain toisi lampaat ohjaajan käskyjen mukaan. Tämä auki olo siis on erittäin oleellinen juttu, kun ruvetaan kasvattamaan etäisyyksiä ja halutaan, että koira oikeasti käyttää myös omaa päätänsä eikä toimi vain ohjaajan käskyjen jatkeena.
Jahas, tulipas maratoonijuttu. Tarkennellaan myöhemmin, jos tulee kysymyksiä tai unohtui jokin oleellinen osa pois.
Nyt lähden eteistä listoittamaan. Vai lähtiskö treenaan… :o
-Pete
P.S. Jaa vielä noihin Päivin kommenteissa esittämiin kysymyksiin:
Jos koira ei irrota otettansa paineen alla -> Vaaditaan se luovuttamaan lampaat ohjaajalle
Jos koira lähtee juoksemaan lampaisiin -> Vaaditaan se luovuttamaan lampaat ohjaajalle
Jos koira lähtee juoksemaan pois -> Paine pois ja kutsutaan/haetaan se takaisin.
Jos paineistuksen tuloksena syöksyy lampaisiin -> Jos ei ole ottanut painetta vastaan irrottamalla otteensa, niin laitetaan se irrottamaan otteensa. Jos on irrottanut, mutta silti syöksyy heti lampaisiin, niin voi olla, että koira ei ole vielä valmis -> annetaan aikaa ja koitetaan myöhemmin uudestaan.
Miten toimin kovan koiran kanssa? -> Jos se ei ota painetta vastaan ja on kovin nuori, annan sen kasvaa. Yleensä tilanne helpottuu iän myötä, kun järkeä tulee. Jos vanha koira, niin sitten voikin olla ongelma, jos oma auktoriteetti/paine ei riitä. Onneksi ei ole vielä tullut tällaista vastaan. :) Kaikki on loppu viimein antautuneet. Aikaa ja tosi paljon töitä jotkin ovat kyllä vaatineet. Kova koira ei välttämättä taivu kerralla kunnolla ja vaikka taipuu, niin huomenna pitää taas vääntää uusiksi, mutta menee jo helpommalla.
Miten kova koira pysyy auki? -> Se on aukaistava aina vaan uudestaan ja uudestaan. Kyllä se lopulta rupeaa pysymään auki. Tosin tämä on ominaisuus, jota pitää välillä kerrata.
Paimennus:
Käsitellään ensin paimennusta, miten minä sen ajattelen.
Mielestäni koira ei vielä paimenna, kun sillä on häntä alhaalla ja se on kiinnostunut lampaista, vaikka se jopa haluaa mennä niitä kohden ja ajaa/kerätä niitä (ok, ehkä hiukan kovasti sanottu, mutta se ei paimenna oikealla ajatuksella). Valtaosa koirista (hyvistäkin) alkuunsa haluaa vain mennä liian lähelle lampaita ja lähteä viemään niitä jonnekin. Tämä näkyy parhaiten juuri ylhäällä (klo 12:ssa). Koiran tasapaino ohjaa sen sinne ja kun se sinne on päässyt, se lähtee enempiä ajattelematta tuomaan lampaita. Yleensä liian kovaa/rajusti. Tällöin se ajautuu myös liian lähelle lampaita, joka estää sitä näkemästä kokonaisuutta. Kun koira saadaan ylhäällä auki (käsittelen tätä tarkemmin myöhemmin), niin silloin autamme koiraa hetkeksi luovuttamaan ajatuksen lampaiden ajamisesta ja hetkeksi ikään kuin kauemmasta perspektiivistä katsomaan tilannetta. Silloin se näkee paremmin kokonaisuuden ja pystyy miettimään, mitä pitää tehdä. Pitääkö laumaa ensin koota ja kuinka voimalla niitä voi lähteä liikuttamaan jne jne. Kun koiralla on ajatus ja harkinta, mitä se on tekemässä, niin silloin se vasta paimentaa. Tasapainopisteestä nostamisessa ohjaaja, jolla koira on hyvin hallinnassa, voi tietysti jarruttaa koiraa saaden noston näyttämään hyvältä ja hallitulta, mutta jos koira ei oikeasti ole auki, vaan nostaa hitaasti vain käskystä, niin se ei ole mieleltänsä/kropaltansa rento, eikä täten paimenna oikealla ajatuksella. Tällöin se ei myöskään pysty näkemään kokonaisuutta tilanteessa.
Yritän aina nähdä sen pääkopan sisään ja nähdä, onko se mieleltänsä rento ja onko se kropaltansa rento. Jos sekä mieli että kroppa on rento, niin koira on auki. Auki sanan voisi ajatella, että koira on ikään kuin ajatuksissaan vapaa lampaiden ajamisen pakosta. Se ikään kuin katselee tilannetta ja pystyy rauhassa miettimään, mitä nyt tekisin, että saisin lampaat kulkemaan juuri sopivalla tavalla haluttuun suuntaan. Kun se on auki, niin se pystyy katsomaan tilannetta kokonaisuutena ja tekemään ratkaisut sitä silmällä pitäen. Jos ajettavana on esim helposti hajaantuva lauma, niin auki oleva koira pystyy kokoamaan lauman ajon aikana helpolla. Jos lampaat ovat kovin villejä, niin auki oleva koira voi välillä höllätä painetta ja antaa lampaiden rauhoittua sekä samalla itse tarkastella kokonaisuutta ennen kuin lähtee taas puskemaan niitä.
Huomattava on myös, että kun koira on auki, niin nopeakin koira menee esim flänkkejä rentona ja huomattavasti hitaammin, kuin sama koira menisi, jos se ei olisi auki. Auki ollessaan se pystyy myös flänkkien aikana seuraamaan tilannetta, ettei esim lampaat karkaa ison kaaren aikana. Auki olo ei siis tarkoita sitä, että koira heittää isolle flänkille ja unohtaa hetkeksi lampaat. Tätä näkyy valitettavan usein Ruotsin koirissa.
Tämä koiran auki olo näkyy usein tosi hyvin Iso-Britannian kisavideoissa, kun koirat haussa tuovat lampaita ohjaajalle. Ne tuovat selvästi lampaat ajatuksella. Monesti videoista näkee selvästi, että koirat fiilistelevät lampaita ja säätelevät niihin aiheuttamaansa painetta tuonti matkan aikana.
Miten tuo kaikki sitten tehdään?
Lampaiden luovutus:
Olen itse ruvennut käyttämään termiä ”koira luovuttaa lampaat ohjaajalle”. Tällä tarkoitan tilannetta, jossa koira paineen avulla pakotetaan irrottamaan otteensa lampaista ja hyväksymään, että ohjaaja on se joka määrää, milloin ote on irrotettava. Tätä siis ei tarvitse tehdä läheskään kaikille koirille, osa irrottaa otteensa jo muutenkin, kun vaaditaan. Jos koiran ote on tiukempi, niin sitten opetetaan se ensin irrottamaan otteensa lampaista kokonaan ja sitten vasta kääntämään päätänsä jne.
Että tämä onnistuu, niin koiraan on saatava ohjaajan puolelta riittävän iso paine. Nykyisin käytän tässä alussa hevosten juoksutusraippaa (pitkä raippa, jossa naru nokassa). Alussa koira on saatava väistämään raippaa. Tässä myös ohjaajan oma auktoriteetti vaikuttaa ja ennen kaikkea ohjaajan asenne. Kun koiraan laitetaan painetta, niin ohjaajan on oikeasti uskottava siihen, mitä hän on tekemässä ja lisäksi oltava tosissaan mitä tekee. Tässä joudun usein auttamaan ohjaajia, että koira saadaan ekan kerran luovuttamaan lampaat ohjaajalle. Kun se on kerran tehty, niin seuraava kerta on huomattavasti helpompi.
Jos tapauksessa on tiukempi koira, niin teen tämän niin, että laitan lampaat kulmaan ja olen itse lampaiden edessä (helpommalla tapauksella tämä onnistuu avoimellakin laitumella). Sitten rupean pikkuhiljaa lisäämään koiraan painetta olemuksellani piiskaa apuna käyttäen. Jos paine ei muuten riitä, niin lähden hitaasti etukenossa uhkaavasti lähestymään koiraa samalla käyttäen matalaa vaativaa äänenpainoa esim koiran nimeä tai vain ”hei” sanaa. Suuntaan paineen koiraan suoraan lampaista poispäin. Tavoite on, että koira kääntää itsensä pois ja lähtee ikään kuin luimussa pois kokonaan. Heti kun se näin ”antautuu”, päästän sen kaarelle. Tällöin kaari on usein laaja ja koira menee suht hidasta vauhtia. Jos se lähtee kuin nappi housusta, niin blokkaan sen ja lampaiden väliin, enkä päästäkään sitä kaarelle, vaan laitan sen luovuttamaan otteensa uudestaan. Vasta kun se pitää otteensa auki tasapainopisteeseen saakka, annan sen mennä sinne asti.
Tiukemmat tapaukset eivät usein heti halua irrottaa otettansa, vaan yrittävät lähteä kiertämään minua ja sieltä päästä lampaille. Tällöin on oltava itse tarkkana ja aina ikään kuin tasapainotettava itsensä koiran ja lauman väliin. Tämä onnistuu, kun pysyy lähellä lampaita, niin itsellä on vain muutaman metrin matka, kun koiralla on useamman kymmenen metrin matka. Näin blokkaamalla koira pysähtyy ja aina kun se pysähtyy, niin lisätään painetta koiraan suoraan poispäin lampaista. Jossain vaiheessa koira antautuu. Jos tämä vaihe on kovin vaikea, niin ei kannata päästää koiraa kaarelle, vaan lopettaa siihen, kun koira on valmis päästämään otteensa lampaista. Mulle kenties vaikein vastaan tullut tapaus oli sellainen, jossa nautatilan pari-kolme vuotias narttu ei ollut koskaan joutunut päästämään otettansa irti ihmisen vaatimuksesta. Se paimensi suht ok lampaitakin, mutta ei ollut auki ja välillä innostui hölmöilemään. Sen kanssa tein töitä 20 min(katsoin ajan kellosta, kun näin heti alusta, että tässä saattaa mennä aikaa) ylläkuvatulla tavalla ennen kuin se suostui luovuttamaan. Se koira ei kotonakaan suostunut paimentamaan sen jälkeen kahteen päivään, mutta sen jälkeen on pelannut kuin ihmisen mieli, myös omalle ohjaajalle.
Ettei tämä olisi pelkkää paineen käyttöä ja liian helppoa, niin tilanne pitää kuitenkin mennä koira huomioiden. Esim meidän uusi uros Pip tuli meille jo joulukuussa ja vasta nyt se rupeaa reagoimaan oikein tässä perusjutussa. Se kyllä irrotti otteensa jo talvella kovan paineen alla, mutta se ei selvästi ymmärtänyt tilannetta, koska heti paineen hellitettyä, se nappasi yhtä lujasti otteensa lampaisiin. Vasta nyt näyttää, että se on ruvennut ymmärtämään mikä on homman juju. Talvella näin, että Pip ei ole vielä valmis päästämään lampaista irti ja annoin sille tarkoituksella aikaa. Katsotaan nyt, miten jatko sujuu, vai pitääkö kauan tehdä sen kanssa tätä perushommaa. :)
Koira auki ylhäällä:
Ennen kuin koira päästetään lähtemään kaarelle, niin laitetaan koiraan painetta (ohjaaja lampaiden edessä) sen verran, että se irrottaa otteensa lampaista (kääntää pään pois), mutta pysyy kuitenkin maassa. Kun ote on irti, annetaan sen lähteä. Tällöin se menee mieli ja kroppa rentona pulleaa kaarta tasapainopisteeseen.
Mikäli koira ei ole auki ylhäällä (klo 12), mitä ne harvoin ovat, niin mennään lauman läpi ja laitetaan koiraan sopivasti painetta ennen maahankäskyä. Kuten Mossekin tuossa artikkelissa sanoi ”kohdataan ne ylhäällä”. Kun paine on saatu koiraan oikein ylhäällä, niin koira menee paineen vaikutuksesta jo lähes itse maahan. Kun tässä tilanteessa annetaan maahan käsky, niin koira menee helpolla maahan. Koira menee maahan ikään kuin ajatuksissaan taaksepäin. Se on maassa mielirentona, eikä ajattele vain lampaiden ajamista. Jos koira on avoin ylhäällä, niin se lähtee helpolla sieltä flänkille uudestaan ja jos annetaan lähteä nostamaan, niin se lähtee ajatuksella hitaasti nostamaan. Mikäli koira lähtee nostoon liian nopeasti, niin sitten menemme lauman läpi ja paineella aukaisemme koiran uudestaan. Vaikka nosto lähtisi oikealla ajatukselle, niin koira saattaa kuitenkin ajamisen hurmoksessa unohtaa aukiolonsa ja lähtee kiihdyttämään lähemmäs lampaita, jolloin taas kohtaamme koiran ja autamme sen takaisin avoimeksi, jolloin se pystyy itsekin katsomaan tilannetta ja säätämään paineensa lampaisiin sopivaksi.
Jos ei ole varma, onko koira auki ylähäällä, niin kannattaa käskeä sitä pieni pätkä flänkille (vain metri-pari). Jos se lähtee vapautuneesti flänkille, niin se on auki. Jos ei lähde, niin ei ole. Tämä toimii pitemmällekin koulutettuihin koiriin. Esim muutaman sadan metrin haun päälle voi käskeä koira flänkkäämään lyhyesti ennen nostoa ja siten testata sen aukiolo.
Koiran aukiolo ylhäällä ei ole vain koiran hallintaa, vaan silloin koira pystyy oikeasti lähteä paimentaan lampaita nostossa. Muuten se vain toisi lampaat ohjaajan käskyjen mukaan. Tämä auki olo siis on erittäin oleellinen juttu, kun ruvetaan kasvattamaan etäisyyksiä ja halutaan, että koira oikeasti käyttää myös omaa päätänsä eikä toimi vain ohjaajan käskyjen jatkeena.
Jahas, tulipas maratoonijuttu. Tarkennellaan myöhemmin, jos tulee kysymyksiä tai unohtui jokin oleellinen osa pois.
Nyt lähden eteistä listoittamaan. Vai lähtiskö treenaan… :o
-Pete
P.S. Jaa vielä noihin Päivin kommenteissa esittämiin kysymyksiin:
Jos koira ei irrota otettansa paineen alla -> Vaaditaan se luovuttamaan lampaat ohjaajalle
Jos koira lähtee juoksemaan lampaisiin -> Vaaditaan se luovuttamaan lampaat ohjaajalle
Jos koira lähtee juoksemaan pois -> Paine pois ja kutsutaan/haetaan se takaisin.
Jos paineistuksen tuloksena syöksyy lampaisiin -> Jos ei ole ottanut painetta vastaan irrottamalla otteensa, niin laitetaan se irrottamaan otteensa. Jos on irrottanut, mutta silti syöksyy heti lampaisiin, niin voi olla, että koira ei ole vielä valmis -> annetaan aikaa ja koitetaan myöhemmin uudestaan.
Miten toimin kovan koiran kanssa? -> Jos se ei ota painetta vastaan ja on kovin nuori, annan sen kasvaa. Yleensä tilanne helpottuu iän myötä, kun järkeä tulee. Jos vanha koira, niin sitten voikin olla ongelma, jos oma auktoriteetti/paine ei riitä. Onneksi ei ole vielä tullut tällaista vastaan. :) Kaikki on loppu viimein antautuneet. Aikaa ja tosi paljon töitä jotkin ovat kyllä vaatineet. Kova koira ei välttämättä taivu kerralla kunnolla ja vaikka taipuu, niin huomenna pitää taas vääntää uusiksi, mutta menee jo helpommalla.
Miten kova koira pysyy auki? -> Se on aukaistava aina vaan uudestaan ja uudestaan. Kyllä se lopulta rupeaa pysymään auki. Tosin tämä on ominaisuus, jota pitää välillä kerrata.
30.5.2010
Kaksi asiaa kuntoon, niin johan sujuu...
Huomenta vaan :)
Eilen oli meillä SPKY:n kurssipäivä ja kurssilla oli 6 todella kivaa koiraa. Kaikki koirat toimivat hyvin ja saatiin kulkemaan kivasti, kun vaan pidettiin huolta, että koira irrottaa otteensa lampaista lähtiessään flänkeille ja että koira on auki ylhäällä. Siis aivan juuri sitä, mitä tuossa Mossen jutussa painotettiin.
Treenilampaina meillä oli neljä viime kevään uuhikaritsaa, jotka ovat olleet koko talven treenikäytössä. Tytöt ovat fyysisesti sporttisessa kunnossa ja mikä tärkeintä juuri sellaisia kuin lampaiden pitääkin olla. Liikkuvat kevyesti ja reagoivat koiraan juuri niin kuin koira niitä käsittelee. Jos koira puskee inankin liikaa, niin tytöt laittavat juoksuksi, mutta kun koira pysyy riittävän etäällä ja säätää puskemista sopivasti, niin tytöt kulkevat kävellen. Toisaalta, jos ohjaaja jättää koiran liian kauas ja koiran vaikutus lampaisiin loppuu, niin tytöt häviävät "mutkaista tietä näkymättömiin". :)
Useamman koiran kanssa kerrattiin muutama perusasia kuntoon, niin jo rupesivat tytöt kulkemaan todella kivasti ja juuri sellaista vauhtia kuin ohjaajat halusivat.
Eilen oli meillä SPKY:n kurssipäivä ja kurssilla oli 6 todella kivaa koiraa. Kaikki koirat toimivat hyvin ja saatiin kulkemaan kivasti, kun vaan pidettiin huolta, että koira irrottaa otteensa lampaista lähtiessään flänkeille ja että koira on auki ylhäällä. Siis aivan juuri sitä, mitä tuossa Mossen jutussa painotettiin.
Treenilampaina meillä oli neljä viime kevään uuhikaritsaa, jotka ovat olleet koko talven treenikäytössä. Tytöt ovat fyysisesti sporttisessa kunnossa ja mikä tärkeintä juuri sellaisia kuin lampaiden pitääkin olla. Liikkuvat kevyesti ja reagoivat koiraan juuri niin kuin koira niitä käsittelee. Jos koira puskee inankin liikaa, niin tytöt laittavat juoksuksi, mutta kun koira pysyy riittävän etäällä ja säätää puskemista sopivasti, niin tytöt kulkevat kävellen. Toisaalta, jos ohjaaja jättää koiran liian kauas ja koiran vaikutus lampaisiin loppuu, niin tytöt häviävät "mutkaista tietä näkymättömiin". :)
Useamman koiran kanssa kerrattiin muutama perusasia kuntoon, niin jo rupesivat tytöt kulkemaan todella kivasti ja juuri sellaista vauhtia kuin ohjaajat halusivat.
- Ohjaajan piti saada riittävä paine kohdistettua koiraan niin, että koira luovutti lampaat ohjaajalle.
- Paineella irrotettiin koiran ote lampaista ennenkuin päästettiin ne flänkille.
- Koiran ollessa ylhäällä (klo 12:ssa), paineella autettiin koiraa pitämään itsensä auki.
Kun koiraa autettiin niin, että nämä kolme asiaa olivat kunnossa, niin koirat toimivat kuin ihmisen mieli ja lampaat kulkivat just niin kuin pitääkin. Todella hienoa katsella näiden koirien paimennusta tämän jälkeen!
Kiitoksia hyville ja vastaanottavaisille kurssilaisille, oli hieno päivä! :)
-Pete
27.5.2010
Erittäin hieno artikkeli
Vitsi, että olin eilen illalla ihan hurmoksessa, kun vihdoin ehdin lukea Mossen haastattelun Svakin sivuilta. Siinä on alussa hiukan taustatieto Mossesta ja Lotasta, mutta se todella hyvä osuus alkaa sen jälkeen vuoropuheluosuudessa.
Jutussa tulee tosi hyvin esille monia niitä syväluotaavia ajatuksia, joihin Mossen koulutusajatus perustuu. Artikkelin kirjoittaja oli saanut todella paljon oleellista asiaa yhteen artikkeliin. Sinänsä artikkelissa ei ole mitään jippoja tai teknisiä vinkkejä, vaan henkisellä tasolla käyty läpi, mitä paimennus ja paimenkoiran ohjaaminen on.
Artikkeli on englanniksi ja vaikka englanti ei taittuisikaan kovin hyvin, niin se kannattaa kahlata läpi vaikka sanakirjan kanssa!
-Pete
Jutussa tulee tosi hyvin esille monia niitä syväluotaavia ajatuksia, joihin Mossen koulutusajatus perustuu. Artikkelin kirjoittaja oli saanut todella paljon oleellista asiaa yhteen artikkeliin. Sinänsä artikkelissa ei ole mitään jippoja tai teknisiä vinkkejä, vaan henkisellä tasolla käyty läpi, mitä paimennus ja paimenkoiran ohjaaminen on.
Artikkeli on englanniksi ja vaikka englanti ei taittuisikaan kovin hyvin, niin se kannattaa kahlata läpi vaikka sanakirjan kanssa!
-Pete
24.5.2010
Tammisaaren kisat
Kevään toiset kisat on käyty. Tammisaaressa oli Annika Paarvion järjestämät kisat sekä la että su. Kisat olivat vain kolmosluokalle ja toimivat samalla karsintakisoina maajoukkuekarsintaan. Jotenkin hassua oli, että katsojia ei juurikaan ollut, kun lähes kaikki paikalla olijat olivat kilpailijoita. Ilmoittautuneita oli peräti 20 koiraa, joten kivasti on ruvennut kolmosienkin määrä kasvamaan. Muistan vielä ajan, kun kolmosissa kisasi vain muutama koira. Yleensä Annikan kevätkisoja on saanut odottaa pelonsekaisin tuntein, kun lampaina ovat olleet uuhet karitsoiden kanssa, niin haastetta on riittänyt. Tänä vuonna kisalampaina oli pelkkiä karitsoja, jotka oli haalittu omalta ja lähitiloilta. Lampaat olivat asustaneet kisapellolla noin viikon, joten olivat kotiutuneet sinne sopivasti. Kuitenkaan mitään vetopaikkoja ei juuri ollut. Hiukan olivat karitsamaisen tahmeita, mutta kun koira on jaksoi ajaa, niin liikkuivat kivasti. Mielestäni parhaimmat lampaat pitkään aikaan huomioiden haastavan vuodenajan lampaiden riittävyyden suhteen.
Spot kulki molempina päivinä todella kivasti. Nyt hakukaaret olivat todella hyviä, eikä aiemmin ilmennyttä ongelmaa hakukaarilla ollut. Spot ei lähtenyt liian laajalle, eikä missään vaiheessa edes aitaan kiinni ja peräpussi oli hyvä. Olin tyytyväinen. Nosto oli kaikille koirille jostain syystä hiukan vaikea. Spot kuitenkin selvisi niistä, vaikka viime vuonne niissä oli melkoisia ongelmia. Selvästi talven tuoma iän lisäys on auttanut. Treenattukin sitä tietty on, mutta uskoisin, että ikä on vaikuttanut enemmän.
Ajo oli molempina päivinä hienoa. Molempina päivinä ajosta yli 20p, joka on paljon. Jako ja single olivat näillä lampailla suht helppoja tai kuten kanssakilpailija asian totesi ”näillä lampailla riski epäonnistua on minimoitu”. Lampaat hajaantuivat kivasti, reagoivat ihmisiin oikealla tavalla, joten aukko oli helppo tehdä.
Lauantaina sörssäsimme häkin totaalisesti, niin totaalisesti, etten lopulta saanut niitä häkkiin. Aika onneksi päästi meidät pois. :) Rupesi oikein itseäkin siinä häkillä naurattamaan, että tulkaa nyt mestarit kertomaan, miten ihmeessä nämä saa häkkiin. Hommahan meni niin, että isäntä patsastelee maha pystyssä portin päässä portti sepposen selällään auki ja koiran yrittää ehtiä hoitaa molemmat puolet suhteellisen liikkuvilla lampailla. Ei onnistunut ei. Kun porukassa oli vielä yksi päättäväinen musta, joka juoksi etunenässä ja oli päättänyt olla menemättä häkkiin, niin kun koira meni kääntämään sitä häkkiin, niin perässä laahustavat kääntyivät jo ympäri ja paketti oli hajallaan. Oman suorituksen jälkeen sitten muita katsellessa, tajusin, miten ne saadaan häkkiin, kun ovat ensin menneet pari kertaa ohi. Yleensä mulla on häkitys ollut suht helppo, joten ei ole aiemmin tarvinnut miettiä, miten ne häkitetään, kun ensin on opetettu niille, ettei häkkiin olekaan pakko mennä. :) Ja uskokaa, treeneissä olen aina treenannut häkitystä niin, että sinne mennään kerralla. Ei kerta kaikkiaan ole edes tullut mieleen treenata ensin pieleen ja sitten kuinka se korjataan. :) No, sunnuntainakin porukka pääsi kerran häkin taakse, mutta nytpä minä jo tiesin, että kun tämän jälkeen sulkee porttia siten, että aukkoa jää vain metrin verran, niin pääsee vastaan kääntämään porukan häkkiin, kun koira hiljaa ajaa niitä häkin takaa häkin sivua pitkin kohti porttiaukkoa ja mua. Vola, sinnehän ne sujahtivat. :)
No, kaiken kaikkiaan olin äärimmäisen tyytyväinen. Lauantaina 71 p./sij. 13. ilman häkkiä ja singleä. Sunnuntaina 83 p./sij. 5. Nyt vain yritetään pitää tämä taso ja keskittyä hienosäätöön onnistuen ehkäisemään turhat pistemenetykset.
Se vielä täytyy sanoa, että Spotia oli todella kiva ajaa näillä raskaahkoilla karitsoilla, koska nyt Spotin puskuvoima pääsi oikeuksiinsa. Sillä ei ollut mitään ongelmaa ajaa laumaa ja sunnuntaina radan jälkeen se ei suostunut edes juomaan vettä eikä läähättänyt yhtään, olisi vain lähtenyt uudestaan radalle. Tämä kertoo siitä, että se pystyi ajamaan koko radan täysin rentona, eikä turha stressi väsyttänyt sitä. Hieno fiilis oli itselläkin! :)
Ai niin, tässä joitakin kuvia kisoista.
Spot kulki molempina päivinä todella kivasti. Nyt hakukaaret olivat todella hyviä, eikä aiemmin ilmennyttä ongelmaa hakukaarilla ollut. Spot ei lähtenyt liian laajalle, eikä missään vaiheessa edes aitaan kiinni ja peräpussi oli hyvä. Olin tyytyväinen. Nosto oli kaikille koirille jostain syystä hiukan vaikea. Spot kuitenkin selvisi niistä, vaikka viime vuonne niissä oli melkoisia ongelmia. Selvästi talven tuoma iän lisäys on auttanut. Treenattukin sitä tietty on, mutta uskoisin, että ikä on vaikuttanut enemmän.
Ajo oli molempina päivinä hienoa. Molempina päivinä ajosta yli 20p, joka on paljon. Jako ja single olivat näillä lampailla suht helppoja tai kuten kanssakilpailija asian totesi ”näillä lampailla riski epäonnistua on minimoitu”. Lampaat hajaantuivat kivasti, reagoivat ihmisiin oikealla tavalla, joten aukko oli helppo tehdä.
Lauantaina sörssäsimme häkin totaalisesti, niin totaalisesti, etten lopulta saanut niitä häkkiin. Aika onneksi päästi meidät pois. :) Rupesi oikein itseäkin siinä häkillä naurattamaan, että tulkaa nyt mestarit kertomaan, miten ihmeessä nämä saa häkkiin. Hommahan meni niin, että isäntä patsastelee maha pystyssä portin päässä portti sepposen selällään auki ja koiran yrittää ehtiä hoitaa molemmat puolet suhteellisen liikkuvilla lampailla. Ei onnistunut ei. Kun porukassa oli vielä yksi päättäväinen musta, joka juoksi etunenässä ja oli päättänyt olla menemättä häkkiin, niin kun koira meni kääntämään sitä häkkiin, niin perässä laahustavat kääntyivät jo ympäri ja paketti oli hajallaan. Oman suorituksen jälkeen sitten muita katsellessa, tajusin, miten ne saadaan häkkiin, kun ovat ensin menneet pari kertaa ohi. Yleensä mulla on häkitys ollut suht helppo, joten ei ole aiemmin tarvinnut miettiä, miten ne häkitetään, kun ensin on opetettu niille, ettei häkkiin olekaan pakko mennä. :) Ja uskokaa, treeneissä olen aina treenannut häkitystä niin, että sinne mennään kerralla. Ei kerta kaikkiaan ole edes tullut mieleen treenata ensin pieleen ja sitten kuinka se korjataan. :) No, sunnuntainakin porukka pääsi kerran häkin taakse, mutta nytpä minä jo tiesin, että kun tämän jälkeen sulkee porttia siten, että aukkoa jää vain metrin verran, niin pääsee vastaan kääntämään porukan häkkiin, kun koira hiljaa ajaa niitä häkin takaa häkin sivua pitkin kohti porttiaukkoa ja mua. Vola, sinnehän ne sujahtivat. :)
No, kaiken kaikkiaan olin äärimmäisen tyytyväinen. Lauantaina 71 p./sij. 13. ilman häkkiä ja singleä. Sunnuntaina 83 p./sij. 5. Nyt vain yritetään pitää tämä taso ja keskittyä hienosäätöön onnistuen ehkäisemään turhat pistemenetykset.
Se vielä täytyy sanoa, että Spotia oli todella kiva ajaa näillä raskaahkoilla karitsoilla, koska nyt Spotin puskuvoima pääsi oikeuksiinsa. Sillä ei ollut mitään ongelmaa ajaa laumaa ja sunnuntaina radan jälkeen se ei suostunut edes juomaan vettä eikä läähättänyt yhtään, olisi vain lähtenyt uudestaan radalle. Tämä kertoo siitä, että se pystyi ajamaan koko radan täysin rentona, eikä turha stressi väsyttänyt sitä. Hieno fiilis oli itselläkin! :)
Ai niin, tässä joitakin kuvia kisoista.
3.5.2010
Kesäkisakausi korkattu
Viikonloppuna oli ensimmäiset kisat tänä kesänä. Kisapaikkana Kimmo ja Marika Klossnerin tila Somerolla. Kisapelto oli alueelle tyypillinen, tasainen ja iso. Rata sinänsä ei ollut mitenkään järin suuri, mutta huomioiden lampaat, se oli oikein sopivan kokoinen. Lampaat olivat aavistuksen haasteellisia. Vaihtoehtona oli vasta tilalle tulleet villit Ahvenanmaan lampaat tai paljon treenissä kuntoilleet hyvin kesyt Ahvenanmaan lampaat. Molempina päivinä ensin kolmosille koitettiin villejä yksilöitä, mutta yhden-kahden koiran jälkeen otimme käyttöön suunnitelman B ja ajoimme radan kesymmillä versioilla. Ne kulkivat suht kivasti. Selkeästi koira joutui niitä ajamaan, että liikkuivat ja sittenkään ei metriäkään suoraan. :) Koira ja ohjaaja sai olla tarkkana, että kasasi porukan heti, kun ne levisivät ja sitä ne tekivät usein. Vetopisteitä kotipellolla oli haasteellisesti. Lauantain rata ajettiin kolmosissa 4 lampaalla, että saatiin jako tehtyä. Alaluokat taidettiin ajaa kolmella. Sunnuntaina ajettiin kolmonenkin kolmella. Jaon tilalla tehtiin silloin single.
Spotin kanssa saatiin lauantaina väkisin vääntämällä rata läpi. Ajo oli kuulemma ainakin paikka paikoin ihan kelvollisen näköistä ottaen olosuhteet huomioon, mutta itsestä se ei missään vaiheessa tuntunut kovin hyvältä. Ohjaus oli sellaista hammasta purren ”pakko saada rata läpi” -ajoa. Spot pelasi hienosti, otti käskyt hyvin, ei kuumentunut missään vaiheessa, joten puolta matalammalla intensiteetilläkin ohjaus olisi toiminut. Spot on kyllä ihana, kun se ei lähde mukaan ohjaajan turhaan hermoiluun tai hammasten kiristelyyn pilliä puhaltaessa. :)
Sunnuntaina ajo oli kivan oloista ja jopa tuntui hyvältä. Valitettavasti vain yhdellä kolmesta uuhesta meni kuppi nurin hiukan ennen ykkösporttia. Se päätti lähteä kotio. Kun laitoin Spotin hakemaan sitä, niin loput kaksi päätti lähteä toiselle varikolle. Sitten kun olin muutaman kerran haeskellut väliin sitä yhtä ja väliin niitä kahta, niin olimme jo kakkosportin toisella puolella, eikä ykkösportin linjaa oltu vielä ylitetty. Sieltä siis olisi pitänyt väkisin vääntää se kyllästynyt uuhi takaisin ykkösportille yli 100m ja sitten ajaa rata loppuun. Aikaakin oli palanut ihan kiitettävästi tähän asti, joten päätin armahtaa lampaan ja Spotin epätoivoisesta urakasta -> keskeytys.
Kaiken kaikkiaan viikonpolusta jäi tosi kiva fiilis. Yleinen fiilis oli kiva ja Klossnereiden paikka on ihan tosi mahtava! Kimmo teki kyllä hurjasti hommia kisojen eteen, kun välillä se oli varikolla, välillä vei lampaita tolpalle, välillä rakensi rataa ja vielä tuomaroi useamman luokan. Hatunnosto Kimmolle, tosi hieno juttu!!!
Tässä linkki kuviin. Laadullisesti ovat huonoja, kun kameran säädöt oli joku (?) säätänyt sisäkuvaukselle. :( Saa niistä kuitenkin jotain tolkkua.
Spotin kanssa saatiin lauantaina väkisin vääntämällä rata läpi. Ajo oli kuulemma ainakin paikka paikoin ihan kelvollisen näköistä ottaen olosuhteet huomioon, mutta itsestä se ei missään vaiheessa tuntunut kovin hyvältä. Ohjaus oli sellaista hammasta purren ”pakko saada rata läpi” -ajoa. Spot pelasi hienosti, otti käskyt hyvin, ei kuumentunut missään vaiheessa, joten puolta matalammalla intensiteetilläkin ohjaus olisi toiminut. Spot on kyllä ihana, kun se ei lähde mukaan ohjaajan turhaan hermoiluun tai hammasten kiristelyyn pilliä puhaltaessa. :)
Sunnuntaina ajo oli kivan oloista ja jopa tuntui hyvältä. Valitettavasti vain yhdellä kolmesta uuhesta meni kuppi nurin hiukan ennen ykkösporttia. Se päätti lähteä kotio. Kun laitoin Spotin hakemaan sitä, niin loput kaksi päätti lähteä toiselle varikolle. Sitten kun olin muutaman kerran haeskellut väliin sitä yhtä ja väliin niitä kahta, niin olimme jo kakkosportin toisella puolella, eikä ykkösportin linjaa oltu vielä ylitetty. Sieltä siis olisi pitänyt väkisin vääntää se kyllästynyt uuhi takaisin ykkösportille yli 100m ja sitten ajaa rata loppuun. Aikaakin oli palanut ihan kiitettävästi tähän asti, joten päätin armahtaa lampaan ja Spotin epätoivoisesta urakasta -> keskeytys.
Kaiken kaikkiaan viikonpolusta jäi tosi kiva fiilis. Yleinen fiilis oli kiva ja Klossnereiden paikka on ihan tosi mahtava! Kimmo teki kyllä hurjasti hommia kisojen eteen, kun välillä se oli varikolla, välillä vei lampaita tolpalle, välillä rakensi rataa ja vielä tuomaroi useamman luokan. Hatunnosto Kimmolle, tosi hieno juttu!!!
Tässä linkki kuviin. Laadullisesti ovat huonoja, kun kameran säädöt oli joku (?) säätänyt sisäkuvaukselle. :( Saa niistä kuitenkin jotain tolkkua.
11.4.2010
Kevät tulla tupsahti
Niin ne vain lumet sulivat pelloilta ja tällä viikolla on päässyt treenaan isoille pelloille niin, ettei juurikaan ole tarvinnut lumessa kahlata. Kaikki ojat ovat vettä täynnä ja alavat pellot isoja lampia, mutta onneksi osa pelloista on viettäviä, joten niillä on ollut kiva treenata lumettomassa ja kuivassa maaperässä.
Spotin kanssa on muistuteltu, että ajo pitää kulkea mun vaatimaa nopeutta. Tule pois -käskyä on myös joutunut palauttamaan, kuten Someron talvikisoissa huomasin. Spothan ei juurikaan noteerannut sitä käskyä, vaikka viime kesänä se pelasi tosi hienosti. Myöskin hauissa olen treenannut, että kaari menee sieltä mistä minä päätän, eikä sieltä mistä Spot meinaisi. Useamman kerran jouduin ottamaan Spotin kokonaan pois, ennenkuin kuulo rupesi toimimaan. Vieläkään ei toimi niin hyvin kuin viime kesänä tuo kaaren säätely, mutta onhan tässä aikaa.
Tänään harjoittelin Spotin kanssa, että kun pillillä antaa way (lyhyt oikea) käskyn, niin miten saan sen tekemään flänkin hitaasti muuttamalla pillikäskyn painotusta ja intensiteettiä. Spothan tekee flänkit luontaisesti huomattavan paljon nopeammin ja sähäkämmin kuin itse ajo ennen flänkkikäskyä. Monesti olisi hyvä, että flänkkikin olisi yhtä rauhallinen. Nyt treenasin niin, että seisoin itse laitumen keskellä ja Spot ajoi laumaa ihan aidan viertä. Välillä, kun lauma meinasi ruveta irtautumaan aidasta, annoin muunnetun way-käskyn, jolloin Spot painoi laumaa takaisin lähemmäs aitaa ajaen niitä kuitenkin koko ajan hallitusti eteenpäin.
Oli jännä huomata, että kun käskyä venytti huomattavasti ja muuten vihelsi käskyn hyvin rauhallisesti, niin Spot lähti rauhalliselle flänkille, mutta myös selkeästi avasi enemmän flänkkiä kuin normaalivihellyksellä. Eli rauhallisuus toi flänkkiin avaruuttakin. Niinhän siinä yleensä tietysti käy, mutta jotenkin tässä tilanteessa en osannut odottaa sitä, kun Spotilla flänkit ovat yleensä melko kiinni, ellei niitä erikseen vaadi laveammiksi. Tuota pitää siis jatkossa testata vielä enemmän.
Pip oli positiivinen yllätys. Odotin sen olevan melko vauhdikas ja turhan kireä isolla laitumella, mutta siinä kävikin toisinpäin. Se meni suht ripeästi, mutta kropaltaan täysin rentona. Kaaret olivat sopivan pulleita ja maahankäskyt pelasivat hyvin, vaikka sanoin ne aivan nätisti. Tein paljon tasapainotreeniä, jolloin Pip sai itse miettiä, minne mennä milloinkin. Flänkit, ajo, maahanmeno olivat ihan ok. Peruskuljetuksessa en juurikaan saanut hidastusta aikaiseksi, joten siinä on vielä tekemistä. Poispäinajoa rupean nyt treenaamaan pitempiä matkoja, niin katsotaan tuleeko ajan kanssa hidastus sitä kautta, vai mitä sille keksitään. Pip näyttäisi tällä hetkellä olevan selvästi emänsä kaltainen luontainen paimen. Se selvästi tietää, mitä pitää tehdä, ei anna periksi, vaikka tulisi tiukka paikka, mutta ei kovin helpolla ota ohjaajaa siihen väliin säätämään. Tässä saattaa olla vielä haastetta tulevaisuudessa.
Sitten vielä hieman harmillistakin juttua. Eilen iltalampolassa yksi 3,5 viikkoinen harmaa pässikaritsa ei ottanut takajalkoja alle ollenkaan. Karitsa on normaalin pirteä, etupää pelaa normaalisti, imee maitoa hyvin, kun vain autetaan tissille, juo vettä ja syö heinää. Kaiken kaikkiaan voi hyvin, mutta takajalat ei pelaa. Siellä on ilmeisesti käynyt jokin vahinko ja takapää on jotenkin halvaantunut. Nyt odotellaan muutama päivä, jos esim selkäkanavassa olisi jokin turvotus, joka estäisi takajalkojen toiminnan ja laskiessaan takapää lähtisi pelaamaan. Muussa tapauksessa karitsa pitää lopettaa, koska sillä ei tuossa kunnossa ole elinmahdollisuuksia. Kyllä se harmittaa, kun se on niin pirteä ja ainut vika on takapää. Mutta, tälläistä se välillä on eläinten kanssa. :(
Muuten karitsasesonki rupeaa olemaan voiton puolella, enää yksi uuhi karitsoimatta. Vanhimmat on nyt noin 4-5 viikkoisia, joten melkoinen meno siellä on. :)
-Pete
Spotin kanssa on muistuteltu, että ajo pitää kulkea mun vaatimaa nopeutta. Tule pois -käskyä on myös joutunut palauttamaan, kuten Someron talvikisoissa huomasin. Spothan ei juurikaan noteerannut sitä käskyä, vaikka viime kesänä se pelasi tosi hienosti. Myöskin hauissa olen treenannut, että kaari menee sieltä mistä minä päätän, eikä sieltä mistä Spot meinaisi. Useamman kerran jouduin ottamaan Spotin kokonaan pois, ennenkuin kuulo rupesi toimimaan. Vieläkään ei toimi niin hyvin kuin viime kesänä tuo kaaren säätely, mutta onhan tässä aikaa.
Tänään harjoittelin Spotin kanssa, että kun pillillä antaa way (lyhyt oikea) käskyn, niin miten saan sen tekemään flänkin hitaasti muuttamalla pillikäskyn painotusta ja intensiteettiä. Spothan tekee flänkit luontaisesti huomattavan paljon nopeammin ja sähäkämmin kuin itse ajo ennen flänkkikäskyä. Monesti olisi hyvä, että flänkkikin olisi yhtä rauhallinen. Nyt treenasin niin, että seisoin itse laitumen keskellä ja Spot ajoi laumaa ihan aidan viertä. Välillä, kun lauma meinasi ruveta irtautumaan aidasta, annoin muunnetun way-käskyn, jolloin Spot painoi laumaa takaisin lähemmäs aitaa ajaen niitä kuitenkin koko ajan hallitusti eteenpäin.
Oli jännä huomata, että kun käskyä venytti huomattavasti ja muuten vihelsi käskyn hyvin rauhallisesti, niin Spot lähti rauhalliselle flänkille, mutta myös selkeästi avasi enemmän flänkkiä kuin normaalivihellyksellä. Eli rauhallisuus toi flänkkiin avaruuttakin. Niinhän siinä yleensä tietysti käy, mutta jotenkin tässä tilanteessa en osannut odottaa sitä, kun Spotilla flänkit ovat yleensä melko kiinni, ellei niitä erikseen vaadi laveammiksi. Tuota pitää siis jatkossa testata vielä enemmän.
Pip oli positiivinen yllätys. Odotin sen olevan melko vauhdikas ja turhan kireä isolla laitumella, mutta siinä kävikin toisinpäin. Se meni suht ripeästi, mutta kropaltaan täysin rentona. Kaaret olivat sopivan pulleita ja maahankäskyt pelasivat hyvin, vaikka sanoin ne aivan nätisti. Tein paljon tasapainotreeniä, jolloin Pip sai itse miettiä, minne mennä milloinkin. Flänkit, ajo, maahanmeno olivat ihan ok. Peruskuljetuksessa en juurikaan saanut hidastusta aikaiseksi, joten siinä on vielä tekemistä. Poispäinajoa rupean nyt treenaamaan pitempiä matkoja, niin katsotaan tuleeko ajan kanssa hidastus sitä kautta, vai mitä sille keksitään. Pip näyttäisi tällä hetkellä olevan selvästi emänsä kaltainen luontainen paimen. Se selvästi tietää, mitä pitää tehdä, ei anna periksi, vaikka tulisi tiukka paikka, mutta ei kovin helpolla ota ohjaajaa siihen väliin säätämään. Tässä saattaa olla vielä haastetta tulevaisuudessa.
Sitten vielä hieman harmillistakin juttua. Eilen iltalampolassa yksi 3,5 viikkoinen harmaa pässikaritsa ei ottanut takajalkoja alle ollenkaan. Karitsa on normaalin pirteä, etupää pelaa normaalisti, imee maitoa hyvin, kun vain autetaan tissille, juo vettä ja syö heinää. Kaiken kaikkiaan voi hyvin, mutta takajalat ei pelaa. Siellä on ilmeisesti käynyt jokin vahinko ja takapää on jotenkin halvaantunut. Nyt odotellaan muutama päivä, jos esim selkäkanavassa olisi jokin turvotus, joka estäisi takajalkojen toiminnan ja laskiessaan takapää lähtisi pelaamaan. Muussa tapauksessa karitsa pitää lopettaa, koska sillä ei tuossa kunnossa ole elinmahdollisuuksia. Kyllä se harmittaa, kun se on niin pirteä ja ainut vika on takapää. Mutta, tälläistä se välillä on eläinten kanssa. :(
Muuten karitsasesonki rupeaa olemaan voiton puolella, enää yksi uuhi karitsoimatta. Vanhimmat on nyt noin 4-5 viikkoisia, joten melkoinen meno siellä on. :)
-Pete
12.3.2010
Esimerkillistä koiralauman hallintaa
Sannan sivuilla mielenkiintoinen videopätkä. Teki ainakin muhun vaikutuksen. Koirat eivät ole koko aikaa tiukasti käskyn alla, mutta kuitenkin selvästi hyvässä hallinnassa. Tässä linkki sivuille, video: freerunning sleddogs. Mitäs olette mieltä? :)
-Pete
-Pete
11.3.2010
Pip:llä taas nainen...
Pip:llä tuntuu flaksi käyvän. :)
Taas viimeviikolla sai pitää kivaa monta päivää kivan tytön kanssa. :)
Odotettavissa sosiaalisia, energisia, kontaktihakuisia ja tietysti mukavia pentuja :). Kiinnostuneet voivat katsoa täältä lisää.
-Pete
Taas viimeviikolla sai pitää kivaa monta päivää kivan tytön kanssa. :)
Odotettavissa sosiaalisia, energisia, kontaktihakuisia ja tietysti mukavia pentuja :). Kiinnostuneet voivat katsoa täältä lisää.
-Pete
8.3.2010
Treeniä pitkästä aikaa
Eilen siirsin treeniuuhet lampolan lämmöstä liiteriin, jonka yhteydessä on talvitreeniaitaus.
Otin ensin Spotilla pätkän. Ihan mukavasti meni. Jouduin hiukan muistuttamaan, että oikealle mentäessä kaaren lopussa kaari on pidettävä avoinna loppuun asti. On jotenkin jännä nähdä, että vaikka Spot menee ihan kävelyvauhtia ja jopa hiipimällä, niin uuhet kulkevat melko vauhdikkaasti. Ilmeisesti tuo Spotin vahvasti puskeva tyyli jotenkin huokuu sitä työntövoimaa, vaikka se itse liikkuukin todella rauhallisesti. Jotenkin tykkään tuon tyylisestä koirasta, vaikka kisoissa se ei kovin helppo olekaan. Herkästi kevyet kisalampaat liikkuvat liian lujaa ja vahva ajamisen halu tekee myös flänkeistä hiukan lintsattuja, jolloin Spotin lähtiessä flänkille, se samalla puskee lampaisiin lisää vauhtia ja sitten onkin oravanpyörä valmis.
Tulevan kesän suurimpia treenitavoitteita onkin yrittää opettaa Spotille itsenäistä lampaiden vauhdin säätelyä. Iso-Britanian videoita kun katselee, niin on hieno nähdä, kun esim haun tuonnin yhteydessä selvästi näkee, että koiraa ohjataan lähinnä suuntakäskyillä, jos lampaat eivät meinaa tulla linjaa pitkin. Koirat näyttävät suht itsenäisesti säätelevän omaa painetta lampaisiin pitäen niiden vauhdin sopivana. Tähän kun joskus pääsee Spotin kanssa, niin saa olla tyytyväinen. Pieni ristiriita tässä on mun ja Spotin tavoite-ero. Mä haluan lampaiden kulkevan ripeää kävelyä/kevyttä ravia, jolloin hommaa pystyy vielä ohjaamaan. Spotin halu on selvästi ajaa lampaita ripeää ravia tai jopa kevyttä laukkaa. Tämä vauhti on tarkalle ohjaamiselle liikaa. Sitten, kun lampaat menevät jo melko kovaa, niin Spotin viilipytyn hermot ei kiristy ollenkaan, vaan se tietää (joskus tosin vain luulee :), että sillä on homma hanskassa koko ajan. Tämä ei siis aiheuta sitä, että sillä itsellä tulisi mieleen, että pienemmällä vauhdilla voisi olla jokin etu.
Hmm, onpa haastava yhtälö. Jos mä tän saan joskus toimiin ja samalla flänkit sellaisiksi, ettei se niiden aikana puske lampaisiin lisää vauhtia, niin johan rupeaa tulemaan hienoja ratoja. On se hyvä, että on tavoitetta! :)
Pip:n kanssa otin perustreeniä pitkästä aikaa. Lähinnä tarkistin, että se menee kaaria rennolla otteella ja pitää koko ajan otteen lampaisiin irti. Välillä pätkä kohti ajoa, jonka jälkeen taas flänkille. Nyt testasin hiukan, mitä Pip reagoi paineeseen maassa ollessaan. Hyvin tuntui pysyvän rentona ja pikkuhiljaa ottavan paineen irrottamalla otteensa lampaista maassa ollessaan. Hyvä juttu! Se selvästi on ruvennut luottamaan muhun, eli nyt pitää pikkuhiljaa ruveta opettamaan sille, että kun multa tulee henkinen paine, niin ote irti lampaista ja paineen pienentyessä ote saa taas tiukentua (sen se tosin taitaa tehdä ilman opetustakin :).
Maahanmeno ei ole vielä riittävän hyvä (hidas, eikä asenne oikea), mutta nyt se kuitenkin menee joka kerta suht kivasti maahan ja asenne pysyy rentona. Testasin jopa, että kaarella annoin painetta tasapainopisteessä juuri ennen maahankäskyä ja suht hyvin tuntui toimivan. Tätäkin voi pikkuhiljaa ruveta treenaamaan. Fiilis tosin on, ettei tätä kannata väkisin yrittää nopeammin kuin Pip luontaisesti pystyy etenemään. Muuten menee turhaksi taisteluksi.
Alla pari kuvaa Pipistä, aika makeita. :)
Otin ensin Spotilla pätkän. Ihan mukavasti meni. Jouduin hiukan muistuttamaan, että oikealle mentäessä kaaren lopussa kaari on pidettävä avoinna loppuun asti. On jotenkin jännä nähdä, että vaikka Spot menee ihan kävelyvauhtia ja jopa hiipimällä, niin uuhet kulkevat melko vauhdikkaasti. Ilmeisesti tuo Spotin vahvasti puskeva tyyli jotenkin huokuu sitä työntövoimaa, vaikka se itse liikkuukin todella rauhallisesti. Jotenkin tykkään tuon tyylisestä koirasta, vaikka kisoissa se ei kovin helppo olekaan. Herkästi kevyet kisalampaat liikkuvat liian lujaa ja vahva ajamisen halu tekee myös flänkeistä hiukan lintsattuja, jolloin Spotin lähtiessä flänkille, se samalla puskee lampaisiin lisää vauhtia ja sitten onkin oravanpyörä valmis.
Tulevan kesän suurimpia treenitavoitteita onkin yrittää opettaa Spotille itsenäistä lampaiden vauhdin säätelyä. Iso-Britanian videoita kun katselee, niin on hieno nähdä, kun esim haun tuonnin yhteydessä selvästi näkee, että koiraa ohjataan lähinnä suuntakäskyillä, jos lampaat eivät meinaa tulla linjaa pitkin. Koirat näyttävät suht itsenäisesti säätelevän omaa painetta lampaisiin pitäen niiden vauhdin sopivana. Tähän kun joskus pääsee Spotin kanssa, niin saa olla tyytyväinen. Pieni ristiriita tässä on mun ja Spotin tavoite-ero. Mä haluan lampaiden kulkevan ripeää kävelyä/kevyttä ravia, jolloin hommaa pystyy vielä ohjaamaan. Spotin halu on selvästi ajaa lampaita ripeää ravia tai jopa kevyttä laukkaa. Tämä vauhti on tarkalle ohjaamiselle liikaa. Sitten, kun lampaat menevät jo melko kovaa, niin Spotin viilipytyn hermot ei kiristy ollenkaan, vaan se tietää (joskus tosin vain luulee :), että sillä on homma hanskassa koko ajan. Tämä ei siis aiheuta sitä, että sillä itsellä tulisi mieleen, että pienemmällä vauhdilla voisi olla jokin etu.
Hmm, onpa haastava yhtälö. Jos mä tän saan joskus toimiin ja samalla flänkit sellaisiksi, ettei se niiden aikana puske lampaisiin lisää vauhtia, niin johan rupeaa tulemaan hienoja ratoja. On se hyvä, että on tavoitetta! :)
Pip:n kanssa otin perustreeniä pitkästä aikaa. Lähinnä tarkistin, että se menee kaaria rennolla otteella ja pitää koko ajan otteen lampaisiin irti. Välillä pätkä kohti ajoa, jonka jälkeen taas flänkille. Nyt testasin hiukan, mitä Pip reagoi paineeseen maassa ollessaan. Hyvin tuntui pysyvän rentona ja pikkuhiljaa ottavan paineen irrottamalla otteensa lampaista maassa ollessaan. Hyvä juttu! Se selvästi on ruvennut luottamaan muhun, eli nyt pitää pikkuhiljaa ruveta opettamaan sille, että kun multa tulee henkinen paine, niin ote irti lampaista ja paineen pienentyessä ote saa taas tiukentua (sen se tosin taitaa tehdä ilman opetustakin :).
Maahanmeno ei ole vielä riittävän hyvä (hidas, eikä asenne oikea), mutta nyt se kuitenkin menee joka kerta suht kivasti maahan ja asenne pysyy rentona. Testasin jopa, että kaarella annoin painetta tasapainopisteessä juuri ennen maahankäskyä ja suht hyvin tuntui toimivan. Tätäkin voi pikkuhiljaa ruveta treenaamaan. Fiilis tosin on, ettei tätä kannata väkisin yrittää nopeammin kuin Pip luontaisesti pystyy etenemään. Muuten menee turhaksi taisteluksi.
Alla pari kuvaa Pipistä, aika makeita. :)
7.3.2010
Talvikisat Somerolla
Hiukan on näköjään blogipäivittäjä kohmeessa, mutta nyt tulee usemapi juttu sitä tahtia, kun ehdin laittaa. :)
Kisapelto hakutolpaltapäin kuvattuna
Talvikisoista ei ole paljoa omakohtaista kerrottavaa. Spot oli selvästi "hiukan" ruosteessa talven keskellä, kun pitemmän matkan treeniä ei ole päässyt tekemään miesmuistiin. Spot lähti kaarelle niin laajalle, että rämpi valtaosan kaaresta umpihangessa. Laajensi vielä kaarta sen verran ennen varikkotraileria, että kiersi sen takaa. Lähti sitten trailerin takaa hyvin kohti haettavaa neljän lampaan porukkaa muutaman metrin matkan, kunnes kääntyi ympäri ja otti varikkotrailerissa olevat 100 lammasta. Siinä sitten isäntä vihelteli tolpalta vaikka mitä, tule pois, look back jne jne. Mikään ei juuri kauheasti tehonnut, Spot oli päättänyt ottaa koko sadan lampaan porukan. Homma siis loppui pitkän vihellyskonsertin jälkeen siihen. :( Nyt se on sitten nähty, että treenaamatta ei ainakaan Spotin kanssa kannata kisoihin lähteä. Viime kesänä sillä meinaan oli todella hyvät tule pois -käsky ja look back - ei ole enää.
Kisat sinänsä olivat todella hyvin järjestetty. Kari oli tehnyt melkoisen työn, kun oli aurannut koko pellon ensin lingon kanssa ja sitten vielä viimeistellyt perälevyllä juuri ennen kisoja. Kolmosen hakumatka oli vissiin pari sataa metriä ja leveyttä alueella oli normaalin kisakentän verran. Todella esimerkillistä! :) Ilman muuta jatkossakin talvikisoja, jos vaan jaksatte järjestää! Lampaat pelasivat hienosti, vaikka oltiin lampolan kulmalla ja täytyy vielä erikseen mainita, että tytöillä oli puffetissa todelliset herkut tarjolla (harmi vain, että olin lähes koko päivän tolpalla, kaukana puffetista :)!
Tässä muutama kuva kisoista:
Kisat sinänsä olivat todella hyvin järjestetty. Kari oli tehnyt melkoisen työn, kun oli aurannut koko pellon ensin lingon kanssa ja sitten vielä viimeistellyt perälevyllä juuri ennen kisoja. Kolmosen hakumatka oli vissiin pari sataa metriä ja leveyttä alueella oli normaalin kisakentän verran. Todella esimerkillistä! :) Ilman muuta jatkossakin talvikisoja, jos vaan jaksatte järjestää! Lampaat pelasivat hienosti, vaikka oltiin lampolan kulmalla ja täytyy vielä erikseen mainita, että tytöillä oli puffetissa todelliset herkut tarjolla (harmi vain, että olin lähes koko päivän tolpalla, kaukana puffetista :)!
Tässä muutama kuva kisoista:
Kisapelto hakutolpaltapäin kuvattuna
Tässä yhdistyksen pj talvisessa kisa-asussa :)
Varikkotraileri ja tolppakoira Woomi tauolla
Kisajärjestäjä Kari tolpalla töissä
Woomi, vanha luolakoira, elää kotonakin sohvan alla...
Ykkösportti läpi
Kakkosportti läpi
Ja sitten jakoympyrään
Kisakatsomo
11.2.2010
Edistyykö Pip treenaamatta...
Tämä talvi on ollut treenien suhteen huonompi kuin useampi aiempi talvi. Pakkasta on usein liikaa ja luntakin vähintään riittävästi.
No, tänään otin molemmilla pojilla pienen pikatreenin. Spot kulki ihan kivasti. Jännä nähdä lauantaina Somerolla, kuinka kulkee kisoissa.
Pip oli yllätys. En juurikaan ole päässyt sitä treenaamaan, mutta siitä huolimatta (vai siitä johtuen :) se rupeaa ottamaan hyvin suuntakäskyjä jo poispäinajossa. Nyt seisoskelin itse paikalla koko ajan ja Pip liikutti lampaita pitkin pientä treeniaitausta. Välillä käytin kaikkiin käskyihin suusanallisia käskyjä ja välillä pillillä aja, steady, seiso ja maahan -käskyjä (suuntakäskyt ei ole vielä pillille opetettu). Olin oikein hämmästynyt, että sillä oikeasti pystyi jo ajamaan ns tolpalta ja vieläpä sinne, minne itse halusin. :) Ehkä se todella menee noin, että kun tekee oikeita perusasioita, niin jossain vaiheessa kun ne yhdistää, niin tuntuu, että koira on oppinut ihan itsestään koko homman. :)
Tällä hetkellä Pip:n kanssa on oikein kiva treenata. Sitä voi käskyttää rennolla otteella ja se tuntuu ottavan käskyt hyvin, jos vain oivaltaa, mitä siltä haluan. Yllättävän (positiivisesti) helpolla työ yhteistyö Pip:n kanssa on löytynyt, vaikka alussa se tuntui suhteellisen hankalalta. No, jos muistelee Spotin alkuaikoja, niin sama oli sen kanssa. Pari ekaa viikkoa olin kuin viritetty viulunkieli, kun tuntui, että mopo meinaa keulia jatkuvasti. :) Sitten löytyi luottamus ja rentous.
Tulisi nyt keväämpi, että pääsisi isommille pelloille treenaan...
-Pete
P.S. Tsemppiä kaikille viikonlopun kisoihin! Yritän ottaa jokusen kuvankin sieltä, jos pakkanen ei hyydytä kameraa ja kuvaajaa. :)
No, tänään otin molemmilla pojilla pienen pikatreenin. Spot kulki ihan kivasti. Jännä nähdä lauantaina Somerolla, kuinka kulkee kisoissa.
Pip oli yllätys. En juurikaan ole päässyt sitä treenaamaan, mutta siitä huolimatta (vai siitä johtuen :) se rupeaa ottamaan hyvin suuntakäskyjä jo poispäinajossa. Nyt seisoskelin itse paikalla koko ajan ja Pip liikutti lampaita pitkin pientä treeniaitausta. Välillä käytin kaikkiin käskyihin suusanallisia käskyjä ja välillä pillillä aja, steady, seiso ja maahan -käskyjä (suuntakäskyt ei ole vielä pillille opetettu). Olin oikein hämmästynyt, että sillä oikeasti pystyi jo ajamaan ns tolpalta ja vieläpä sinne, minne itse halusin. :) Ehkä se todella menee noin, että kun tekee oikeita perusasioita, niin jossain vaiheessa kun ne yhdistää, niin tuntuu, että koira on oppinut ihan itsestään koko homman. :)
Tällä hetkellä Pip:n kanssa on oikein kiva treenata. Sitä voi käskyttää rennolla otteella ja se tuntuu ottavan käskyt hyvin, jos vain oivaltaa, mitä siltä haluan. Yllättävän (positiivisesti) helpolla työ yhteistyö Pip:n kanssa on löytynyt, vaikka alussa se tuntui suhteellisen hankalalta. No, jos muistelee Spotin alkuaikoja, niin sama oli sen kanssa. Pari ekaa viikkoa olin kuin viritetty viulunkieli, kun tuntui, että mopo meinaa keulia jatkuvasti. :) Sitten löytyi luottamus ja rentous.
Tulisi nyt keväämpi, että pääsisi isommille pelloille treenaan...
-Pete
P.S. Tsemppiä kaikille viikonlopun kisoihin! Yritän ottaa jokusen kuvankin sieltä, jos pakkanen ei hyydytä kameraa ja kuvaajaa. :)
25.1.2010
Pip perustreeniä
Alla Pip:n ensimmäinen video nähtäville.
Koira ollut meillä nyt noin kuukauden, tosin treeniä ei ole paljon kertynyt, kun on tuota pakkasta pidellyt. Tänään oli mukava treenata, kun pakkasta oli vain 7 astetta.
Tuolla videolla näkyy oikeastaan melko hyvin, minkälaista treeniä nuoren koiran kanssa teen. Pikkuhiljaa sitten ruvetaan lisäämään vaatimusta ja tarkkuutta. Ensin tietenkin pitää saada kaikki liikkeet teknisesti puhtaiksi.
Pip menee nyt melko vapautuneesti ja rennolla otteella. Se on hyvä juttu. Maahanmeno ei vielä ole kovin hyvä, mutta kun ottaa huomioon, että kuukausi sitten se ei mennyt maahan juuri ollenkaan, niin edistystä on tapahtunut. Jotenkin silti tuntuu, että kunnon maahanmeno ja sitäkautta kunnon stoppi tulee teettämään eniten töitä.
Koira ollut meillä nyt noin kuukauden, tosin treeniä ei ole paljon kertynyt, kun on tuota pakkasta pidellyt. Tänään oli mukava treenata, kun pakkasta oli vain 7 astetta.
Tuolla videolla näkyy oikeastaan melko hyvin, minkälaista treeniä nuoren koiran kanssa teen. Pikkuhiljaa sitten ruvetaan lisäämään vaatimusta ja tarkkuutta. Ensin tietenkin pitää saada kaikki liikkeet teknisesti puhtaiksi.
Pip menee nyt melko vapautuneesti ja rennolla otteella. Se on hyvä juttu. Maahanmeno ei vielä ole kovin hyvä, mutta kun ottaa huomioon, että kuukausi sitten se ei mennyt maahan juuri ollenkaan, niin edistystä on tapahtunut. Jotenkin silti tuntuu, että kunnon maahanmeno ja sitäkautta kunnon stoppi tulee teettämään eniten töitä.
Edit:
Tässä linkki, jos yllä oleva ei jostain syystä toimi
Spotin laumanjakotreeni
Tervehdys taas,
Tänään ehdin käydä päivänvalolla treenailemassa, kun kuumepotilas oli päikkäreillä.
Nappasin kameran matkaan ja alla tulos Spotin osalta. Treenasin lauman jakoa aitaa vasten pelkästään Spotin tehdessä hommat. Pari ekaa kertaa meni tosi hyvin, mutta kolmannessa kerrassa mun käskytys meni metsään ja siksi toinen uuhi ei meinannut millään irrota kahdesta muusta. Kuka huomaa, mikä käskytyksessä meni mönkään. :)
Edit:
Tässä linkki silta varalta, jos ei tuossa yllä suostu toimimaan.
Tänään ehdin käydä päivänvalolla treenailemassa, kun kuumepotilas oli päikkäreillä.
Nappasin kameran matkaan ja alla tulos Spotin osalta. Treenasin lauman jakoa aitaa vasten pelkästään Spotin tehdessä hommat. Pari ekaa kertaa meni tosi hyvin, mutta kolmannessa kerrassa mun käskytys meni metsään ja siksi toinen uuhi ei meinannut millään irrota kahdesta muusta. Kuka huomaa, mikä käskytyksessä meni mönkään. :)
Edit:
Tässä linkki silta varalta, jos ei tuossa yllä suostu toimimaan.
5.1.2010
Kuvakollaasi pakkaspäivän välähdyksistä
Eilen oli makeeta treenailla, kun pakkasta oli reilusti alle 10 astetta. Tänään olikin sitten jo melkein 20 ja nyt jo hyvän matkaa yli. Luntakin on satanut niin, että joka päivä on saanut lumitöitä tehdä. Heiluin tuossa eilen kameran kanssa, tässä otantoja mitä tuli vastaan. :)
Näkymä pihapiiristä.
Tässä matkamuisto 2008 vuoden paimennuksen MM-kisoista Walesista. Aika makee.
Tässä taas useamman vuoden takaa Cruftsin isosta koiranäyttelystä Iso-Britanniasta.
Toinen uusista koirankopeista saatu jo käyttöön. Kopissa lattialämmitys. Tosin Spot on koiristamme ainoa, joka usein tulee kopista, vaikka nyt on varmasti ollut sen verran pakkasta, että luulisi lämpimän kopin motivoivan. Tarkkasilmäinen huomaa, ettei Biolanin kompostikaan pörise enää 20 asteen pakkasessa. :)
Tässä eteinen tapetoinnin jälkeen. Täytyy myöntää, että hieno tuli, vaikka välillä nämä tuntuukin naisten kotkotuksilta. :) Toi jenkkitapetti oli aika pro:ta, kun siinä oli liisteri valmiina, holautti vaan rullan vesiammeeseen ja nosti seinälle. On se helppoa. :)
Ylläolevassa kuvassa oikeanpuoleinen ovi vie koirahuoneeseen, mikä selviää kyltistä (kuva alla). Tämä löytö löytyi Tukholman joulutorilta, jonne eksyimme, kun automme levisi Pip:n hakureissulla. Siitä muuten levisi vaihdelaatikko. Vaihtolaatikko maksaa vaatimattomasti vain neljä tonnia. Arvaatte varmaan, että vaihtolaatikkoa ei hankittu. Otettiin laatikko irti ja vietiin paikalliselle laatikkokorjaamolle. Kyllä siitä vielä ehta peli tulee, sillä rullaa vielä toisen miljuunan, vaikkei Nina sitä vielä arvaakaan. :)
Tämmöstä tälläkertaa.
Näkymä pihapiiristä.
Tässä matkamuisto 2008 vuoden paimennuksen MM-kisoista Walesista. Aika makee.
Tässä taas useamman vuoden takaa Cruftsin isosta koiranäyttelystä Iso-Britanniasta.
Toinen uusista koirankopeista saatu jo käyttöön. Kopissa lattialämmitys. Tosin Spot on koiristamme ainoa, joka usein tulee kopista, vaikka nyt on varmasti ollut sen verran pakkasta, että luulisi lämpimän kopin motivoivan. Tarkkasilmäinen huomaa, ettei Biolanin kompostikaan pörise enää 20 asteen pakkasessa. :)
Tässä eteinen tapetoinnin jälkeen. Täytyy myöntää, että hieno tuli, vaikka välillä nämä tuntuukin naisten kotkotuksilta. :) Toi jenkkitapetti oli aika pro:ta, kun siinä oli liisteri valmiina, holautti vaan rullan vesiammeeseen ja nosti seinälle. On se helppoa. :)
Ylläolevassa kuvassa oikeanpuoleinen ovi vie koirahuoneeseen, mikä selviää kyltistä (kuva alla). Tämä löytö löytyi Tukholman joulutorilta, jonne eksyimme, kun automme levisi Pip:n hakureissulla. Siitä muuten levisi vaihdelaatikko. Vaihtolaatikko maksaa vaatimattomasti vain neljä tonnia. Arvaatte varmaan, että vaihtolaatikkoa ei hankittu. Otettiin laatikko irti ja vietiin paikalliselle laatikkokorjaamolle. Kyllä siitä vielä ehta peli tulee, sillä rullaa vielä toisen miljuunan, vaikkei Nina sitä vielä arvaakaan. :)
Tämä lammastaulu taas löytyi Tukholman vanhasta kaupungista pienestä taideliikkeestä. Siellä oli paljon lammasaiheisia tauluja, jonka johdosta eksyimme sisään. Kuitenkaan ei löytynyt oikein sopivan oloista. Myyjä soitti taiteilijalle ja kysyi, olisiko valkoisia tai harmaita lampaita. Oli kuulemma yksi. Niinpä odotimme pari minuuttia ja taiteilija tuli tämän taulun kanssa. Ateljee oli kuulemma yläkerrassa. Onneksi maali ehti kuivua matkalla. :) Siis tässä on Gotlannin turkislampaita, olimme myytyjä. :)
Tämmöstä tälläkertaa.
-Pete
2.1.2010
Pakkasta, remonttia, treeniä ja naisia…
Pakkasta mukavat parikymmentä ja lunta kolmisenkymmentä senttiä. Niin on siis ison pellon treenit treenattu hetkeksi.
Pip:n kanssa kuitenkin jokusia treenejä on saatu aikaiseksi auratussa pikkuaitauksessa. Pari viimeistä treeniä on lähtenyt sujumaan jo melko kivasti. Koira on selvästi rentoutunut ja paimentaa nyt ihan kivalla fiiliksellä. Liinaa en ole enää käyttänyt.
Lampaatkin ovat joko kesyyntyneet tai rupeavat pikkuhiljaa uskomaan, että tuo pistävä-katseinen olento ei kenties olekaan peto, joka syö meidät kohta. Nyt pystyvät jo pysymään ajoittain keskellä aitausta, eivätkä vain juokse aidasta aitaan, kuten alussa.
Tällä hetkellä näyttäisi, että Pip on vahvasti ajava koira hyvillä flänkeillä. Vielä flänkit ei tule joka kerta hyvinä, koska ote lampaisiin on sen verran kova, että ei malta päästää niistä irti kaarelle lähtiessä, mutta jo nyt väläyttelee ajoittain oikein hyviä pätkiä. No, niinhän se Mossekin sanoi, että sillä on kova paimeninto ja hyvät liikkeet.
Nina kävi tänään katsomassa treenejä ja taas tuli selvät sävelet, miten edetä. On tämä treenaaminen niin helppoa, kun tekee vain niin kuin Nina sanoo. :) Kiitoksia koutsille taas hyvistä huomioista!
Muutenkin olen ruvennut tykkäämään Pip:stä oikein paljon. Se on paimennuksen ulkopuolellakin mukavan oloinen koira. Se on rauhoittunut paljon jo näin lyhyessä ajassa. Sisällä ylimääräinen vouhkaaminen on jäänyt ja nyt se monesti vain makoilee jossain sopivassa paikassa. Ihan Spotin veroinen se ei kuitenkaan vielä rauhallisuudessaan ole ja tuskin tulee olemaankaan. :)
Sillain on myös kiva huomata, että täysin tarhakoiran elämää viettänyt koira on noin tasapainoinen uusissa tilanteissa. Sosiaalisuus on myös iso etu. Jouluna siskoni superenergiapakkaus, 10kk lapinkoirauros, Hiski oli meillä hetken hoidossa ja Pip otti vieraan uroksen todella hyvin. Tuolla ne kaikki urokset olivat samassa koiratarhassa ja mitään erimielisyyksiä ei tullut. Totta kai vanhemmat urokset Spot ja Pip kertoivat nuorukaiselle, että selkään ei hypitä ja muutenkin saat olla hiukan rauhallisemmin, mutta sen lisäksi kaikki toiminta meni ihan oppikirjan mukaan.
Joulupäivinä Pip:llä kävi kiva Just-narttu kylässä. Just on Suomen Agilityvalio ja kuuleman mukaan erittäin pidetty agilitypiireissä. Aktiivista koiraa hakeville lisätietoja löytyy täältä.
Kun pakkanen piti meidät sisätiloissa, niin aloitimme paremman tekemisen puutteessa eteisen tapetoinnin ja maalauksen. Tapettirulla on tuossa jo odottanut pari kuukautta. Kuinka ihmeessä Nina saa mut aina jymäytettyä näihin juttuihin. :)
-Pete
Pip:n kanssa kuitenkin jokusia treenejä on saatu aikaiseksi auratussa pikkuaitauksessa. Pari viimeistä treeniä on lähtenyt sujumaan jo melko kivasti. Koira on selvästi rentoutunut ja paimentaa nyt ihan kivalla fiiliksellä. Liinaa en ole enää käyttänyt.
Lampaatkin ovat joko kesyyntyneet tai rupeavat pikkuhiljaa uskomaan, että tuo pistävä-katseinen olento ei kenties olekaan peto, joka syö meidät kohta. Nyt pystyvät jo pysymään ajoittain keskellä aitausta, eivätkä vain juokse aidasta aitaan, kuten alussa.
Tällä hetkellä näyttäisi, että Pip on vahvasti ajava koira hyvillä flänkeillä. Vielä flänkit ei tule joka kerta hyvinä, koska ote lampaisiin on sen verran kova, että ei malta päästää niistä irti kaarelle lähtiessä, mutta jo nyt väläyttelee ajoittain oikein hyviä pätkiä. No, niinhän se Mossekin sanoi, että sillä on kova paimeninto ja hyvät liikkeet.
Nina kävi tänään katsomassa treenejä ja taas tuli selvät sävelet, miten edetä. On tämä treenaaminen niin helppoa, kun tekee vain niin kuin Nina sanoo. :) Kiitoksia koutsille taas hyvistä huomioista!
Muutenkin olen ruvennut tykkäämään Pip:stä oikein paljon. Se on paimennuksen ulkopuolellakin mukavan oloinen koira. Se on rauhoittunut paljon jo näin lyhyessä ajassa. Sisällä ylimääräinen vouhkaaminen on jäänyt ja nyt se monesti vain makoilee jossain sopivassa paikassa. Ihan Spotin veroinen se ei kuitenkaan vielä rauhallisuudessaan ole ja tuskin tulee olemaankaan. :)
Sillain on myös kiva huomata, että täysin tarhakoiran elämää viettänyt koira on noin tasapainoinen uusissa tilanteissa. Sosiaalisuus on myös iso etu. Jouluna siskoni superenergiapakkaus, 10kk lapinkoirauros, Hiski oli meillä hetken hoidossa ja Pip otti vieraan uroksen todella hyvin. Tuolla ne kaikki urokset olivat samassa koiratarhassa ja mitään erimielisyyksiä ei tullut. Totta kai vanhemmat urokset Spot ja Pip kertoivat nuorukaiselle, että selkään ei hypitä ja muutenkin saat olla hiukan rauhallisemmin, mutta sen lisäksi kaikki toiminta meni ihan oppikirjan mukaan.
Joulupäivinä Pip:llä kävi kiva Just-narttu kylässä. Just on Suomen Agilityvalio ja kuuleman mukaan erittäin pidetty agilitypiireissä. Aktiivista koiraa hakeville lisätietoja löytyy täältä.
Kun pakkanen piti meidät sisätiloissa, niin aloitimme paremman tekemisen puutteessa eteisen tapetoinnin ja maalauksen. Tapettirulla on tuossa jo odottanut pari kuukautta. Kuinka ihmeessä Nina saa mut aina jymäytettyä näihin juttuihin. :)
-Pete
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)