24.5.2010

Tammisaaren kisat

Kevään toiset kisat on käyty. Tammisaaressa oli Annika Paarvion järjestämät kisat sekä la että su. Kisat olivat vain kolmosluokalle ja toimivat samalla karsintakisoina maajoukkuekarsintaan. Jotenkin hassua oli, että katsojia ei juurikaan ollut, kun lähes kaikki paikalla olijat olivat kilpailijoita. Ilmoittautuneita oli peräti 20 koiraa, joten kivasti on ruvennut kolmosienkin määrä kasvamaan. Muistan vielä ajan, kun kolmosissa kisasi vain muutama koira. Yleensä Annikan kevätkisoja on saanut odottaa pelonsekaisin tuntein, kun lampaina ovat olleet uuhet karitsoiden kanssa, niin haastetta on riittänyt. Tänä vuonna kisalampaina oli pelkkiä karitsoja, jotka oli haalittu omalta ja lähitiloilta. Lampaat olivat asustaneet kisapellolla noin viikon, joten olivat kotiutuneet sinne sopivasti. Kuitenkaan mitään vetopaikkoja ei juuri ollut. Hiukan olivat karitsamaisen tahmeita, mutta kun koira on jaksoi ajaa, niin liikkuivat kivasti. Mielestäni parhaimmat lampaat pitkään aikaan huomioiden haastavan vuodenajan lampaiden riittävyyden suhteen.

Spot kulki molempina päivinä todella kivasti. Nyt hakukaaret olivat todella hyviä, eikä aiemmin ilmennyttä ongelmaa hakukaarilla ollut. Spot ei lähtenyt liian laajalle, eikä missään vaiheessa edes aitaan kiinni ja peräpussi oli hyvä. Olin tyytyväinen. Nosto oli kaikille koirille jostain syystä hiukan vaikea. Spot kuitenkin selvisi niistä, vaikka viime vuonne niissä oli melkoisia ongelmia. Selvästi talven tuoma iän lisäys on auttanut. Treenattukin sitä tietty on, mutta uskoisin, että ikä on vaikuttanut enemmän.

Ajo oli molempina päivinä hienoa. Molempina päivinä ajosta yli 20p, joka on paljon. Jako ja single olivat näillä lampailla suht helppoja tai kuten kanssakilpailija asian totesi ”näillä lampailla riski epäonnistua on minimoitu”. Lampaat hajaantuivat kivasti, reagoivat ihmisiin oikealla tavalla, joten aukko oli helppo tehdä.

Lauantaina sörssäsimme häkin totaalisesti, niin totaalisesti, etten lopulta saanut niitä häkkiin. Aika onneksi päästi meidät pois. :) Rupesi oikein itseäkin siinä häkillä naurattamaan, että tulkaa nyt mestarit kertomaan, miten ihmeessä nämä saa häkkiin. Hommahan meni niin, että isäntä patsastelee maha pystyssä portin päässä portti sepposen selällään auki ja koiran yrittää ehtiä hoitaa molemmat puolet suhteellisen liikkuvilla lampailla. Ei onnistunut ei. Kun porukassa oli vielä yksi päättäväinen musta, joka juoksi etunenässä ja oli päättänyt olla menemättä häkkiin, niin kun koira meni kääntämään sitä häkkiin, niin perässä laahustavat kääntyivät jo ympäri ja paketti oli hajallaan. Oman suorituksen jälkeen sitten muita katsellessa, tajusin, miten ne saadaan häkkiin, kun ovat ensin menneet pari kertaa ohi. Yleensä mulla on häkitys ollut suht helppo, joten ei ole aiemmin tarvinnut miettiä, miten ne häkitetään, kun ensin on opetettu niille, ettei häkkiin olekaan pakko mennä. :) Ja uskokaa, treeneissä olen aina treenannut häkitystä niin, että sinne mennään kerralla. Ei kerta kaikkiaan ole edes tullut mieleen treenata ensin pieleen ja sitten kuinka se korjataan. :) No, sunnuntainakin porukka pääsi kerran häkin taakse, mutta nytpä minä jo tiesin, että kun tämän jälkeen sulkee porttia siten, että aukkoa jää vain metrin verran, niin pääsee vastaan kääntämään porukan häkkiin, kun koira hiljaa ajaa niitä häkin takaa häkin sivua pitkin kohti porttiaukkoa ja mua. Vola, sinnehän ne sujahtivat. :)

No, kaiken kaikkiaan olin äärimmäisen tyytyväinen. Lauantaina 71 p./sij. 13. ilman häkkiä ja singleä. Sunnuntaina 83 p./sij. 5. Nyt vain yritetään pitää tämä taso ja keskittyä hienosäätöön onnistuen ehkäisemään turhat pistemenetykset.

Se vielä täytyy sanoa, että Spotia oli todella kiva ajaa näillä raskaahkoilla karitsoilla, koska nyt Spotin puskuvoima pääsi oikeuksiinsa. Sillä ei ollut mitään ongelmaa ajaa laumaa ja sunnuntaina radan jälkeen se ei suostunut edes juomaan vettä eikä läähättänyt yhtään, olisi vain lähtenyt uudestaan radalle. Tämä kertoo siitä, että se pystyi ajamaan koko radan täysin rentona, eikä turha stressi väsyttänyt sitä. Hieno fiilis oli itselläkin! :)

Ai niin, tässä joitakin kuvia kisoista.

6 kommenttia:

  1. Vautsi vau,
    Työ tuottaa tulosta. Hienoa.
    kuvista näkyi hyvä ja leppoisa tunnelma....
    tahtoo myös kisaamaan.(pitäs olla se sessu)

    t.minna e.

    VastaaPoista
  2. Onnea vielä Pete sunnuntain radasta!
    Oltiinhan ME kannustamassa ja hurraamassa lauantaina teidän hienolle suoritukselle ;-)

    VastaaPoista
  3. Moro,

    Juu, paljon tämä on koirasta kiinni. Enpä olisi minäkään näin pitkälle päässyt, jos ei olisi kunnon koiraa. Vielä kun on ollut sen verran onnea, ettei ole onnistunut pilaamaan hyvää koiraa koulutuksella. :)

    Anja, se oli kertakaikkisen hienoa, että TE olitte paikalla. Muita siellä ei juuri tainnutkaan olla. :o

    -Pete

    VastaaPoista
  4. Onnittelut hyvin menneestä kisasta. Te olette kyllä mukavasti kehittyneet Spotin kanssa.

    Melkein tulin lauantaina katsomaan kisoja, mutta sitten houkuttikin enempi treenata ite ja puuhata kotona noita rästiin jääneitä hommia. Sunnuntaina olinkin sitten tuomarina hakukisoissa, joten kahteen paikkaan ei voinut millään revetä.

    Terkuin
    Päivi N

    VastaaPoista
  5. Kiitos, kiitos. :)

    Sehän tässä lajissa on harmi, että kisat ovat aina suht kaukana. Teillä on kyllä etu, että teidän kylällä on kolme kisapaikkaa, niin osa kisoista on joskus lähelläkin. :)

    VastaaPoista
  6. Riitta Kuusamosta28/5/10 15:18

    Yleisöä ei todellakaan paljoa ollut, mekin jouduttiin lähtemään jo lauantaina kesken pois.
    Oli kuitenkin kaiken arvoista olla muutamakin tunti (vaikka matkaa 900km) katsomassa mestareiden hienoja suorituksia.
    Poispäin mennessä pohdimme kovasti, että satoiko kisoissa, sillä Perniössä satoi rakeita maan valkoiseksi!

    VastaaPoista