Kuinka saada koira “oikeasti” paimentamaan?

Tämä asia ei ole ihan helppo yrittää valottaa kirjoittamalla, varsinkin kun mikään kirjailija en ole. :) Yritän kuitenkin.

Paimennus:
Käsitellään ensin paimennusta, miten minä sen ajattelen.
Mielestäni koira ei vielä paimenna, kun sillä on häntä alhaalla ja se on kiinnostunut lampaista, vaikka se jopa haluaa mennä niitä kohden ja ajaa/kerätä niitä (ok, ehkä hiukan kovasti sanottu, mutta se ei paimenna oikealla ajatuksella). Valtaosa koirista (hyvistäkin) alkuunsa haluaa vain mennä liian lähelle lampaita ja lähteä viemään niitä jonnekin. Tämä näkyy parhaiten juuri ylhäällä (klo 12:ssa). Koiran tasapaino ohjaa sen sinne ja kun se sinne on päässyt, se lähtee enempiä ajattelematta tuomaan lampaita. Yleensä liian kovaa/rajusti. Tällöin se ajautuu myös liian lähelle lampaita, joka estää sitä näkemästä kokonaisuutta. Kun koira saadaan ylhäällä auki (käsittelen tätä tarkemmin myöhemmin), niin silloin autamme koiraa hetkeksi luovuttamaan ajatuksen lampaiden ajamisesta ja hetkeksi ikään kuin kauemmasta perspektiivistä katsomaan tilannetta. Silloin se näkee paremmin kokonaisuuden ja pystyy miettimään, mitä pitää tehdä. Pitääkö laumaa ensin koota ja kuinka voimalla niitä voi lähteä liikuttamaan jne jne. Kun koiralla on ajatus ja harkinta, mitä se on tekemässä, niin silloin se vasta paimentaa. Tasapainopisteestä nostamisessa ohjaaja, jolla koira on hyvin hallinnassa, voi tietysti jarruttaa koiraa saaden noston näyttämään hyvältä ja hallitulta, mutta jos koira ei oikeasti ole auki, vaan nostaa hitaasti vain käskystä, niin se ei ole mieleltänsä/kropaltansa rento, eikä täten paimenna oikealla ajatuksella. Tällöin se ei myöskään pysty näkemään kokonaisuutta tilanteessa.
Yritän aina nähdä sen pääkopan sisään ja nähdä, onko se mieleltänsä rento ja onko se kropaltansa rento. Jos sekä mieli että kroppa on rento, niin koira on auki. Auki sanan voisi ajatella, että koira on ikään kuin ajatuksissaan vapaa lampaiden ajamisen pakosta. Se ikään kuin katselee tilannetta ja pystyy rauhassa miettimään, mitä nyt tekisin, että saisin lampaat kulkemaan juuri sopivalla tavalla haluttuun suuntaan. Kun se on auki, niin se pystyy katsomaan tilannetta kokonaisuutena ja tekemään ratkaisut sitä silmällä pitäen. Jos ajettavana on esim helposti hajaantuva lauma, niin auki oleva koira pystyy kokoamaan lauman ajon aikana helpolla. Jos lampaat ovat kovin villejä, niin auki oleva koira voi välillä höllätä painetta ja antaa lampaiden rauhoittua sekä samalla itse tarkastella kokonaisuutta ennen kuin lähtee taas puskemaan niitä.
Huomattava on myös, että kun koira on auki, niin nopeakin koira menee esim flänkkejä rentona ja huomattavasti hitaammin, kuin sama koira menisi, jos se ei olisi auki. Auki ollessaan se pystyy myös flänkkien aikana seuraamaan tilannetta, ettei esim lampaat karkaa ison kaaren aikana. Auki olo ei siis tarkoita sitä, että koira heittää isolle flänkille ja unohtaa hetkeksi lampaat. Tätä näkyy valitettavan usein Ruotsin koirissa.
Tämä koiran auki olo näkyy usein tosi hyvin Iso-Britannian kisavideoissa, kun koirat haussa tuovat lampaita ohjaajalle. Ne tuovat selvästi lampaat ajatuksella. Monesti videoista näkee selvästi, että koirat fiilistelevät lampaita ja säätelevät niihin aiheuttamaansa painetta tuonti matkan aikana.

Miten tuo kaikki sitten tehdään?

Lampaiden luovutus:
Olen itse ruvennut käyttämään termiä ”koira luovuttaa lampaat ohjaajalle”. Tällä tarkoitan tilannetta, jossa koira paineen avulla pakotetaan irrottamaan otteensa lampaista ja hyväksymään, että ohjaaja on se joka määrää, milloin ote on irrotettava. Tätä siis ei tarvitse tehdä läheskään kaikille koirille, osa irrottaa otteensa jo muutenkin, kun vaaditaan. Jos koiran ote on tiukempi, niin sitten opetetaan se ensin irrottamaan otteensa lampaista kokonaan ja sitten vasta kääntämään päätänsä jne.
Että tämä onnistuu, niin koiraan on saatava ohjaajan puolelta riittävän iso paine. Nykyisin käytän tässä alussa hevosten juoksutusraippaa (pitkä raippa, jossa naru nokassa). Alussa koira on saatava väistämään raippaa. Tässä myös ohjaajan oma auktoriteetti vaikuttaa ja ennen kaikkea ohjaajan asenne. Kun koiraan laitetaan painetta, niin ohjaajan on oikeasti uskottava siihen, mitä hän on tekemässä ja lisäksi oltava tosissaan mitä tekee. Tässä joudun usein auttamaan ohjaajia, että koira saadaan ekan kerran luovuttamaan lampaat ohjaajalle. Kun se on kerran tehty, niin seuraava kerta on huomattavasti helpompi.

Jos tapauksessa on tiukempi koira, niin teen tämän niin, että laitan lampaat kulmaan ja olen itse lampaiden edessä (helpommalla tapauksella tämä onnistuu avoimellakin laitumella). Sitten rupean pikkuhiljaa lisäämään koiraan painetta olemuksellani piiskaa apuna käyttäen. Jos paine ei muuten riitä, niin lähden hitaasti etukenossa uhkaavasti lähestymään koiraa samalla käyttäen matalaa vaativaa äänenpainoa esim koiran nimeä tai vain ”hei” sanaa. Suuntaan paineen koiraan suoraan lampaista poispäin. Tavoite on, että koira kääntää itsensä pois ja lähtee ikään kuin luimussa pois kokonaan. Heti kun se näin ”antautuu”, päästän sen kaarelle. Tällöin kaari on usein laaja ja koira menee suht hidasta vauhtia. Jos se lähtee kuin nappi housusta, niin blokkaan sen ja lampaiden väliin, enkä päästäkään sitä kaarelle, vaan laitan sen luovuttamaan otteensa uudestaan. Vasta kun se pitää otteensa auki tasapainopisteeseen saakka, annan sen mennä sinne asti.
Tiukemmat tapaukset eivät usein heti halua irrottaa otettansa, vaan yrittävät lähteä kiertämään minua ja sieltä päästä lampaille. Tällöin on oltava itse tarkkana ja aina ikään kuin tasapainotettava itsensä koiran ja lauman väliin. Tämä onnistuu, kun pysyy lähellä lampaita, niin itsellä on vain muutaman metrin matka, kun koiralla on useamman kymmenen metrin matka. Näin blokkaamalla koira pysähtyy ja aina kun se pysähtyy, niin lisätään painetta koiraan suoraan poispäin lampaista. Jossain vaiheessa koira antautuu. Jos tämä vaihe on kovin vaikea, niin ei kannata päästää koiraa kaarelle, vaan lopettaa siihen, kun koira on valmis päästämään otteensa lampaista. Mulle kenties vaikein vastaan tullut tapaus oli sellainen, jossa nautatilan pari-kolme vuotias narttu ei ollut koskaan joutunut päästämään otettansa irti ihmisen vaatimuksesta. Se paimensi suht ok lampaitakin, mutta ei ollut auki ja välillä innostui hölmöilemään. Sen kanssa tein töitä 20 min(katsoin ajan kellosta, kun näin heti alusta, että tässä saattaa mennä aikaa) ylläkuvatulla tavalla ennen kuin se suostui luovuttamaan. Se koira ei kotonakaan suostunut paimentamaan sen jälkeen kahteen päivään, mutta sen jälkeen on pelannut kuin ihmisen mieli, myös omalle ohjaajalle.
Ettei tämä olisi pelkkää paineen käyttöä ja liian helppoa, niin tilanne pitää kuitenkin mennä koira huomioiden. Esim meidän uusi uros Pip tuli meille jo joulukuussa ja vasta nyt se rupeaa reagoimaan oikein tässä perusjutussa. Se kyllä irrotti otteensa jo talvella kovan paineen alla, mutta se ei selvästi ymmärtänyt tilannetta, koska heti paineen hellitettyä, se nappasi yhtä lujasti otteensa lampaisiin. Vasta nyt näyttää, että se on ruvennut ymmärtämään mikä on homman juju. Talvella näin, että Pip ei ole vielä valmis päästämään lampaista irti ja annoin sille tarkoituksella aikaa. Katsotaan nyt, miten jatko sujuu, vai pitääkö kauan tehdä sen kanssa tätä perushommaa. :)

Koira auki ylhäällä:
Ennen kuin koira päästetään lähtemään kaarelle, niin laitetaan koiraan painetta (ohjaaja lampaiden edessä) sen verran, että se irrottaa otteensa lampaista (kääntää pään pois), mutta pysyy kuitenkin maassa. Kun ote on irti, annetaan sen lähteä. Tällöin se menee mieli ja kroppa rentona pulleaa kaarta tasapainopisteeseen.
Mikäli koira ei ole auki ylhäällä (klo 12), mitä ne harvoin ovat, niin mennään lauman läpi ja laitetaan koiraan sopivasti painetta ennen maahankäskyä. Kuten Mossekin tuossa artikkelissa sanoi ”kohdataan ne ylhäällä”. Kun paine on saatu koiraan oikein ylhäällä, niin koira menee paineen vaikutuksesta jo lähes itse maahan. Kun tässä tilanteessa annetaan maahan käsky, niin koira menee helpolla maahan. Koira menee maahan ikään kuin ajatuksissaan taaksepäin. Se on maassa mielirentona, eikä ajattele vain lampaiden ajamista. Jos koira on avoin ylhäällä, niin se lähtee helpolla sieltä flänkille uudestaan ja jos annetaan lähteä nostamaan, niin se lähtee ajatuksella hitaasti nostamaan. Mikäli koira lähtee nostoon liian nopeasti, niin sitten menemme lauman läpi ja paineella aukaisemme koiran uudestaan. Vaikka nosto lähtisi oikealla ajatukselle, niin koira saattaa kuitenkin ajamisen hurmoksessa unohtaa aukiolonsa ja lähtee kiihdyttämään lähemmäs lampaita, jolloin taas kohtaamme koiran ja autamme sen takaisin avoimeksi, jolloin se pystyy itsekin katsomaan tilannetta ja säätämään paineensa lampaisiin sopivaksi.
Jos ei ole varma, onko koira auki ylähäällä, niin kannattaa käskeä sitä pieni pätkä flänkille (vain metri-pari). Jos se lähtee vapautuneesti flänkille, niin se on auki. Jos ei lähde, niin ei ole. Tämä toimii pitemmällekin koulutettuihin koiriin. Esim muutaman sadan metrin haun päälle voi käskeä koira flänkkäämään lyhyesti ennen nostoa ja siten testata sen aukiolo.

Koiran aukiolo ylhäällä ei ole vain koiran hallintaa, vaan silloin koira pystyy oikeasti lähteä paimentaan lampaita nostossa. Muuten se vain toisi lampaat ohjaajan käskyjen mukaan. Tämä auki olo siis on erittäin oleellinen juttu, kun ruvetaan kasvattamaan etäisyyksiä ja halutaan, että koira oikeasti käyttää myös omaa päätänsä eikä toimi vain ohjaajan käskyjen jatkeena.

Jahas, tulipas maratoonijuttu. Tarkennellaan myöhemmin, jos tulee kysymyksiä tai unohtui jokin oleellinen osa pois.

Nyt lähden eteistä listoittamaan. Vai lähtiskö treenaan… :o

-Pete

P.S. Jaa vielä noihin Päivin kommenteissa esittämiin kysymyksiin:
Jos koira ei irrota otettansa paineen alla -> Vaaditaan se luovuttamaan lampaat ohjaajalle
Jos koira lähtee juoksemaan lampaisiin -> Vaaditaan se luovuttamaan lampaat ohjaajalle
Jos koira lähtee juoksemaan pois -> Paine pois ja kutsutaan/haetaan se takaisin.
Jos paineistuksen tuloksena syöksyy lampaisiin -> Jos ei ole ottanut painetta vastaan irrottamalla otteensa, niin laitetaan se irrottamaan otteensa. Jos on irrottanut, mutta silti syöksyy heti lampaisiin, niin voi olla, että koira ei ole vielä valmis -> annetaan aikaa ja koitetaan myöhemmin uudestaan.
Miten toimin kovan koiran kanssa? -> Jos se ei ota painetta vastaan ja on kovin nuori, annan sen kasvaa. Yleensä tilanne helpottuu iän myötä, kun järkeä tulee. Jos vanha koira, niin sitten voikin olla ongelma, jos oma auktoriteetti/paine ei riitä. Onneksi ei ole vielä tullut tällaista vastaan. :) Kaikki on loppu viimein antautuneet. Aikaa ja tosi paljon töitä jotkin ovat kyllä vaatineet. Kova koira ei välttämättä taivu kerralla kunnolla ja vaikka taipuu, niin huomenna pitää taas vääntää uusiksi, mutta menee jo helpommalla.
Miten kova koira pysyy auki? -> Se on aukaistava aina vaan uudestaan ja uudestaan. Kyllä se lopulta rupeaa pysymään auki. Tosin tämä on ominaisuus, jota pitää välillä kerrata.

Kaksi asiaa kuntoon, niin johan sujuu...

Huomenta vaan :)
Eilen oli meillä SPKY:n kurssipäivä ja kurssilla oli 6 todella kivaa koiraa. Kaikki koirat toimivat hyvin ja saatiin kulkemaan kivasti, kun vaan pidettiin huolta, että koira irrottaa otteensa lampaista lähtiessään flänkeille ja että koira on auki ylhäällä. Siis aivan juuri sitä, mitä tuossa Mossen jutussa painotettiin.
Treenilampaina meillä oli neljä viime kevään uuhikaritsaa, jotka ovat olleet koko talven treenikäytössä. Tytöt ovat fyysisesti sporttisessa kunnossa ja mikä tärkeintä juuri sellaisia kuin lampaiden pitääkin olla. Liikkuvat kevyesti ja reagoivat koiraan juuri niin kuin koira niitä käsittelee. Jos koira puskee inankin liikaa, niin tytöt laittavat juoksuksi, mutta kun koira pysyy riittävän etäällä ja säätää puskemista sopivasti, niin tytöt kulkevat kävellen. Toisaalta, jos ohjaaja jättää koiran liian kauas ja koiran vaikutus lampaisiin loppuu, niin tytöt häviävät "mutkaista tietä näkymättömiin". :)
Useamman koiran kanssa kerrattiin muutama perusasia kuntoon, niin jo rupesivat tytöt kulkemaan todella kivasti ja juuri sellaista vauhtia kuin ohjaajat halusivat.

• Ohjaajan piti saada riittävä paine kohdistettua koiraan niin, että koira luovutti lampaat ohjaajalle.
• Paineella irrotettiin koiran ote lampaista ennenkuin päästettiin ne flänkille.
• Koiran ollessa ylhäällä (klo 12:ssa), paineella autettiin koiraa pitämään itsensä auki.

Kun koiraa autettiin niin, että nämä kolme asiaa olivat kunnossa, niin koirat toimivat kuin ihmisen mieli ja lampaat kulkivat just niin kuin pitääkin. Todella hienoa katsella näiden koirien paimennusta tämän jälkeen!

Kiitoksia hyville ja vastaanottavaisille kurssilaisille, oli hieno päivä! :)

-Pete

Erittäin hieno artikkeli

Vitsi, että olin eilen illalla ihan hurmoksessa, kun vihdoin ehdin lukea Mossen haastattelun Svakin sivuilta. Siinä on alussa hiukan taustatieto Mossesta ja Lotasta, mutta se todella hyvä osuus alkaa sen jälkeen vuoropuheluosuudessa.

Jutussa tulee tosi hyvin esille monia niitä syväluotaavia ajatuksia, joihin Mossen koulutusajatus perustuu. Artikkelin kirjoittaja oli saanut todella paljon oleellista asiaa yhteen artikkeliin. Sinänsä artikkelissa ei ole mitään jippoja tai teknisiä vinkkejä, vaan henkisellä tasolla käyty läpi, mitä paimennus ja paimenkoiran ohjaaminen on.

Artikkeli on englanniksi ja vaikka englanti ei taittuisikaan kovin hyvin, niin se kannattaa kahlata läpi vaikka sanakirjan kanssa!

-Pete

Tammisaaren kisat

Kevään toiset kisat on käyty. Tammisaaressa oli Annika Paarvion järjestämät kisat sekä la että su. Kisat olivat vain kolmosluokalle ja toimivat samalla karsintakisoina maajoukkuekarsintaan. Jotenkin hassua oli, että katsojia ei juurikaan ollut, kun lähes kaikki paikalla olijat olivat kilpailijoita. Ilmoittautuneita oli peräti 20 koiraa, joten kivasti on ruvennut kolmosienkin määrä kasvamaan. Muistan vielä ajan, kun kolmosissa kisasi vain muutama koira. Yleensä Annikan kevätkisoja on saanut odottaa pelonsekaisin tuntein, kun lampaina ovat olleet uuhet karitsoiden kanssa, niin haastetta on riittänyt. Tänä vuonna kisalampaina oli pelkkiä karitsoja, jotka oli haalittu omalta ja lähitiloilta. Lampaat olivat asustaneet kisapellolla noin viikon, joten olivat kotiutuneet sinne sopivasti. Kuitenkaan mitään vetopaikkoja ei juuri ollut. Hiukan olivat karitsamaisen tahmeita, mutta kun koira on jaksoi ajaa, niin liikkuivat kivasti. Mielestäni parhaimmat lampaat pitkään aikaan huomioiden haastavan vuodenajan lampaiden riittävyyden suhteen.

Spot kulki molempina päivinä todella kivasti. Nyt hakukaaret olivat todella hyviä, eikä aiemmin ilmennyttä ongelmaa hakukaarilla ollut. Spot ei lähtenyt liian laajalle, eikä missään vaiheessa edes aitaan kiinni ja peräpussi oli hyvä. Olin tyytyväinen. Nosto oli kaikille koirille jostain syystä hiukan vaikea. Spot kuitenkin selvisi niistä, vaikka viime vuonne niissä oli melkoisia ongelmia. Selvästi talven tuoma iän lisäys on auttanut. Treenattukin sitä tietty on, mutta uskoisin, että ikä on vaikuttanut enemmän.

Ajo oli molempina päivinä hienoa. Molempina päivinä ajosta yli 20p, joka on paljon. Jako ja single olivat näillä lampailla suht helppoja tai kuten kanssakilpailija asian totesi ”näillä lampailla riski epäonnistua on minimoitu”. Lampaat hajaantuivat kivasti, reagoivat ihmisiin oikealla tavalla, joten aukko oli helppo tehdä.

Lauantaina sörssäsimme häkin totaalisesti, niin totaalisesti, etten lopulta saanut niitä häkkiin. Aika onneksi päästi meidät pois. :) Rupesi oikein itseäkin siinä häkillä naurattamaan, että tulkaa nyt mestarit kertomaan, miten ihmeessä nämä saa häkkiin. Hommahan meni niin, että isäntä patsastelee maha pystyssä portin päässä portti sepposen selällään auki ja koiran yrittää ehtiä hoitaa molemmat puolet suhteellisen liikkuvilla lampailla. Ei onnistunut ei. Kun porukassa oli vielä yksi päättäväinen musta, joka juoksi etunenässä ja oli päättänyt olla menemättä häkkiin, niin kun koira meni kääntämään sitä häkkiin, niin perässä laahustavat kääntyivät jo ympäri ja paketti oli hajallaan. Oman suorituksen jälkeen sitten muita katsellessa, tajusin, miten ne saadaan häkkiin, kun ovat ensin menneet pari kertaa ohi. Yleensä mulla on häkitys ollut suht helppo, joten ei ole aiemmin tarvinnut miettiä, miten ne häkitetään, kun ensin on opetettu niille, ettei häkkiin olekaan pakko mennä. :) Ja uskokaa, treeneissä olen aina treenannut häkitystä niin, että sinne mennään kerralla. Ei kerta kaikkiaan ole edes tullut mieleen treenata ensin pieleen ja sitten kuinka se korjataan. :) No, sunnuntainakin porukka pääsi kerran häkin taakse, mutta nytpä minä jo tiesin, että kun tämän jälkeen sulkee porttia siten, että aukkoa jää vain metrin verran, niin pääsee vastaan kääntämään porukan häkkiin, kun koira hiljaa ajaa niitä häkin takaa häkin sivua pitkin kohti porttiaukkoa ja mua. Vola, sinnehän ne sujahtivat. :)

No, kaiken kaikkiaan olin äärimmäisen tyytyväinen. Lauantaina 71 p./sij. 13. ilman häkkiä ja singleä. Sunnuntaina 83 p./sij. 5. Nyt vain yritetään pitää tämä taso ja keskittyä hienosäätöön onnistuen ehkäisemään turhat pistemenetykset.

Se vielä täytyy sanoa, että Spotia oli todella kiva ajaa näillä raskaahkoilla karitsoilla, koska nyt Spotin puskuvoima pääsi oikeuksiinsa. Sillä ei ollut mitään ongelmaa ajaa laumaa ja sunnuntaina radan jälkeen se ei suostunut edes juomaan vettä eikä läähättänyt yhtään, olisi vain lähtenyt uudestaan radalle. Tämä kertoo siitä, että se pystyi ajamaan koko radan täysin rentona, eikä turha stressi väsyttänyt sitä. Hieno fiilis oli itselläkin! :)

Ai niin, tässä joitakin kuvia kisoista.

Kesäkisakausi korkattu

Viikonloppuna oli ensimmäiset kisat tänä kesänä. Kisapaikkana Kimmo ja Marika Klossnerin tila Somerolla. Kisapelto oli alueelle tyypillinen, tasainen ja iso. Rata sinänsä ei ollut mitenkään järin suuri, mutta huomioiden lampaat, se oli oikein sopivan kokoinen. Lampaat olivat aavistuksen haasteellisia. Vaihtoehtona oli vasta tilalle tulleet villit Ahvenanmaan lampaat tai paljon treenissä kuntoilleet hyvin kesyt Ahvenanmaan lampaat. Molempina päivinä ensin kolmosille koitettiin villejä yksilöitä, mutta yhden-kahden koiran jälkeen otimme käyttöön suunnitelman B ja ajoimme radan kesymmillä versioilla. Ne kulkivat suht kivasti. Selkeästi koira joutui niitä ajamaan, että liikkuivat ja sittenkään ei metriäkään suoraan. :) Koira ja ohjaaja sai olla tarkkana, että kasasi porukan heti, kun ne levisivät ja sitä ne tekivät usein. Vetopisteitä kotipellolla oli haasteellisesti. Lauantain rata ajettiin kolmosissa 4 lampaalla, että saatiin jako tehtyä. Alaluokat taidettiin ajaa kolmella. Sunnuntaina ajettiin kolmonenkin kolmella. Jaon tilalla tehtiin silloin single.

Spotin kanssa saatiin lauantaina väkisin vääntämällä rata läpi. Ajo oli kuulemma ainakin paikka paikoin ihan kelvollisen näköistä ottaen olosuhteet huomioon, mutta itsestä se ei missään vaiheessa tuntunut kovin hyvältä. Ohjaus oli sellaista hammasta purren ”pakko saada rata läpi” -ajoa. Spot pelasi hienosti, otti käskyt hyvin, ei kuumentunut missään vaiheessa, joten puolta matalammalla intensiteetilläkin ohjaus olisi toiminut. Spot on kyllä ihana, kun se ei lähde mukaan ohjaajan turhaan hermoiluun tai hammasten kiristelyyn pilliä puhaltaessa. :)

Sunnuntaina ajo oli kivan oloista ja jopa tuntui hyvältä. Valitettavasti vain yhdellä kolmesta uuhesta meni kuppi nurin hiukan ennen ykkösporttia. Se päätti lähteä kotio. Kun laitoin Spotin hakemaan sitä, niin loput kaksi päätti lähteä toiselle varikolle. Sitten kun olin muutaman kerran haeskellut väliin sitä yhtä ja väliin niitä kahta, niin olimme jo kakkosportin toisella puolella, eikä ykkösportin linjaa oltu vielä ylitetty. Sieltä siis olisi pitänyt väkisin vääntää se kyllästynyt uuhi takaisin ykkösportille yli 100m ja sitten ajaa rata loppuun. Aikaakin oli palanut ihan kiitettävästi tähän asti, joten päätin armahtaa lampaan ja Spotin epätoivoisesta urakasta -> keskeytys.

Kaiken kaikkiaan viikonpolusta jäi tosi kiva fiilis. Yleinen fiilis oli kiva ja Klossnereiden paikka on ihan tosi mahtava! Kimmo teki kyllä hurjasti hommia kisojen eteen, kun välillä se oli varikolla, välillä vei lampaita tolpalle, välillä rakensi rataa ja vielä tuomaroi useamman luokan. Hatunnosto Kimmolle, tosi hieno juttu!!!

Tässä linkki kuviin. Laadullisesti ovat huonoja, kun kameran säädöt oli joku (?) säätänyt sisäkuvaukselle. :( Saa niistä kuitenkin jotain tolkkua.