6.7.2009

Kisakuulumisia Ruotsinpyhtäältä

Viikonloppuna oli kisat Ruotsinpyhtäällä Nilla Salosen luona. Kisat sujuivat hienosti ja lampaat ja radat asettivat koirille ohjaajineen kovasti haastetta.
Lauantain rata ei ollut kovin iso, haku kenties 300-350m, mutta nosto vinoon sellanen sata metriä hakuportille aiheutti hankaluuksia monelle koiralle. Lisäksi radan poikki meni kahdessa kohtaa sähkölanka (tosin lehmille vedettynä se verran ylhäällä, että lampaat pääsivät alta). Toinen lanka meni lisäksi vinosti takakulmasta toiseen etukulmaan ja langan alla oli kapea kaistale niittämätöntä heinää, joka muodosti kevyen seinän.
Lampaat oli pari päivää aiemmin tuotu saaresta ja osoittautuivat yllättävän tahmeiksi. Hiukan samanoloisia, kuin kevään Tammisaaren kisoissa.
Olin tyytyväinen, että sain radan ajettua läpi. Tuonnissa oli todellisia ongelmia ja käsittämättömällä työvoitolla sain lampaat haettua. Sitten loppurata meni kohtuullisesti huomioiden lampaiden haastavuuden ja Spotin ja itseni kokemattomuuden. Tuloksissa jäimme viimeisiksi pisteillä 50/110p.
Sunnuntaina rata vaihdettiin toiselle pellolle. Pellolla oli pituutta 600m ja leveyttä suht vähän, olisiko ollut 100m. Tämän radan haasteena oli se, että puolivälissä pellon laidassa oli lato, joka toimi lampaiden varikkona. Lampaat siis vietiin ladolta hakupaalulle (hakumatka kenties 400m), josta kisakoiran piti tuoda ne ladon ohi ohjaajalle. Tässä koirat joutuivat tosissaan tekemään töitä, että lampaat eivät menneet varikolle. Jokunen koira sai ne tulemaan suht hyvin linjallakin ja vielä hakuportista läpi.
Radan ajo oli myös haastavaa, koska hiukan ennen ykkösporttia varikon veto rupesi vetämään lampaita kovasti sivuun. Poikittaisajo oli myös haastava, koska varikko oli poikittaisajon takana alle 100m:n päässä kakkosportin kohdalla. Koira joutui olemaan poikittaisajossa lähes lampaiden takan koko ajan peittäen niiden vedon varikolle. Joillakin meni tästä johtuen kakkosportista ohi.
Me ei saatu kuljetuksesta kummoisia pisteitä, vaikka lampaat menivät ykkösportista läpi ja kakkosportista pari meni ohi, kolme läpi. Muuten kuljetus oli tuomarin näkemyksen mukaan valtaosa offlineä. Itse olin suht tyytyväinen koko ratasuoritukseen, koska se oli meille tosi vaikea ja pelasimme monessa kohtaa aivan kykyjemme ylärajoilla. Tällä radalla sain hyvän opetuksen linjan tärkeydestä pisteisiin. Se ei riitä, että ajo sujuu jotenkuten, se pitää mennä linjalla, muuten hukkuu kaikki pisteet. :(
Ai niin haku oli sillain haastava, että koira oli tilan vuoksi melkein lähetettävä vasemmalta, jolloin koiran meni ihan varikon edestä ja kaari piti silti olla pellon kapeudesta johtuen melko suppea. Spot on hyvin laajakaarinen koira, joten jouduin pari kertaa ottamaan sitä kaarella sisään, muuten se olisi kiertänyt varikon ja mennyt viereiselle laitumelle, jossa oli pitkä heinä. Koiraa olisi ollut mahdotonta ohjata pitkässä heinässä 400-500 metrin päässä. :)

Kaikenkaikkiaan tämä viikonloppu taas vahvisti käsitystäni, että kolmonen on huomattavan eri luokka kuin 1- ja 2-luokka. Niissä etäisyydet ovat sen verran lyhyitä (alle 200m), että koiraa pystyy ohjaamaan joka tilanteessa. Kun matka kasvaa yli 200 metrin, niin koiran pitää hoitaa ainakin puolet hommasta ilman ohjaajan apua. Hommassahan ei ole mitään ihmeellistä, jos pelto ja lampaat ovat helpot, mutta jos ne ovat haastavat, niin se ei riitä, että koira tekee nätin kaaren ja hienon noston. Jos siellä 400-500 metrin päässä tapahtuu jotain normaalista poikkeavaa, niin ensinnäkään ohjaaja ei juurikaan näe koiraa sinne asti, pillikäskyjen perille meno kestää ja jos vähänkään tuulee, niin käskyt ei kuulu sinne asti. Koiran on siis itsenäisesti tehtävä oikeat ratkaisut tilanteen mukaan ja tuotava porukka noin 200m päähän ohjaajasta, jolloin ohjaaja pystyy ruveta auttamaan(ohjaamaan) koiraa. Tässäpä onkin mietittävä, miten tämmöisiä asioita koulutetaan koiralle. Ja ihan joka koiralle näitä ei kouluteta mitenkään. Tässä rupeaa viimeistään näkymään koiran potentiaali tähän hommaan. En enää ihmettele, kun mestaruuskisoissa koko ajan ratoja ja matkoja vain kasvatetaan. Näillä konstein saadaan eroteltua todelliset paimenkoirat keskinkertaisista teknisesti hyvin koulutetuista.

Meille siis sunnuntailta 73/110p ja 5. sija. Olin tyytyväinen!
Tässä taas linkki tuloksiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti