Kävin eilen illalla lampaitten kanssa laitumella treenaamassa ja otin kameran matkaan. Kovin helppo ei ole itse kuvata omaa treeniä, kun jalustalla ei pysty zoomia käyttämään ja käsivaralta meinaa täristä, kun keskittyy samalla koiran ohjaamiseen. Tässä kuitenkin tuotos.
Tavoitteena oli pitää lampaat kameran kuvausalueella, halutessa saada Spot lähtemään laajalle flänkille ja ajossa pystyttävä hallitsemaan Spotin vauhtia. Vauhdin ja flänkin hallinta vain ääntä käyttämällä. Mielestäni onnistui melko kivasti. Filmiltä näkee hyvin, miten maahan käskyllä saan Spotin päästämään otteen lampaista, jolloin se pystyy lähtemään kunnon flänkille.
P.S. Kuva kannattaa laajentaa koko ruudun kokoiseksi, että alkupätkästä näkee jotain. Loppu kuvattu käsivaralta, jolloin pystyin zoomaamaan.
27.7.2009
23.7.2009
Kisakuulumisia Juvalta
Viikonloppuna oli Juvalla Inkilän Hovissa Severi ja Johanna Hirvosen luona kaksipäiväiset kisat.
Tällä kertaa järjestelyt olivat juhlallisen hienot johtuen Inkilän 20-vuotisjuhlasta, ensimmäisen paimenkoiran saapuminen Inkilään 20-v. sitten. Juhlakisa oli nimetty koiran mukaan Sheila Memorial Trophyksi. Palkinnot olivat normaalia paremmat, lisäksi lauantai-iltana vietimme juhlagrilli-iltamia sekä sunnuntain aamupala oli tarjoiltuna tilan puolesta.
Tunnelma oli tosi hieno, sää suosi molempina päivinä ja pisteenä iin päälle iso kisaajien joukko juhlimassa Inkilän tasavuosia. Kiitoksia Johanna ja Severi järjestelyistä, oli hienoa olla mukana!
Kisapelto näytti ihmisen silmään suht normaalilta, kolmosen hakua 300m ja muuten rata normaalin kokoinen. Lampailla kova veto oikealle. Kilpailualueen rajana oikealla oli pellon ja tien raja. Monella koiralla kisa loppuikin siihen, että lampaat pääsivät tielle. Nostossa ja tuonnissa koiran piti olla hyvin varuillaan, että lampaat pysyivät linjalla tai yleensä edes pellolla. Lisäksi kuljetuksessa kakkosportti oli sen verran lähellä tietä ja kun lampaat nostivat poikittaiskuljetuksen puolivälissä vauhtia, niin koiran piti olla nopea ja ohjaajan taitava, että sai lampaat menemään portista ja silti ehti kääntää porukan ennen tietä.
Tulossaldo ei ollut kovin hyvä missään luokassa ja tällä kertaa jopa vanhoilla konkareilla oli vaikeuksia, mikä näkyy pisteissä ja suurissa hylkäytymisen määrissä.
Meillä Woomi sai lauantaina ajettua radan läpi pisteillä 32p. Noilla pisteillä tultiin kolmanneksi, joka kertoo sen, että jos ei meilläkään mennyt kovin hyvin, niin ei mennyt muillakaan. :)
Spot diskautti itsensä lauantaina heti nostossa. Tästä jäi itselle melko huono fiilis, joten sunnuntaina skarppasin sen minkä pystyin ja saatiin rata läpi, vaikka pisteissä ei taaskaan ollut kehumista. Tämä kisa oli meille Spotin kanssa yksinkertaisesti liian vaikea. Jos yhtään haluaa lohdutusta, niin näkyi se olevan sitä valtaosalle muitakin. :)
Välillä olisi kiva kisata sellaisessa normaalissa kisassa, jossa riittäisi, että koira tekee sen minkä osaa ja ohjaajana ohjaisin tämän hetkisten taitojeni mukaan. Se pitäisi riittää sinne 70-80p tuntumaan.
Kuvia räpsin jonkin verran. Ne löytyvät täältä.
Tällä kertaa järjestelyt olivat juhlallisen hienot johtuen Inkilän 20-vuotisjuhlasta, ensimmäisen paimenkoiran saapuminen Inkilään 20-v. sitten. Juhlakisa oli nimetty koiran mukaan Sheila Memorial Trophyksi. Palkinnot olivat normaalia paremmat, lisäksi lauantai-iltana vietimme juhlagrilli-iltamia sekä sunnuntain aamupala oli tarjoiltuna tilan puolesta.
Tunnelma oli tosi hieno, sää suosi molempina päivinä ja pisteenä iin päälle iso kisaajien joukko juhlimassa Inkilän tasavuosia. Kiitoksia Johanna ja Severi järjestelyistä, oli hienoa olla mukana!
Kisapelto näytti ihmisen silmään suht normaalilta, kolmosen hakua 300m ja muuten rata normaalin kokoinen. Lampailla kova veto oikealle. Kilpailualueen rajana oikealla oli pellon ja tien raja. Monella koiralla kisa loppuikin siihen, että lampaat pääsivät tielle. Nostossa ja tuonnissa koiran piti olla hyvin varuillaan, että lampaat pysyivät linjalla tai yleensä edes pellolla. Lisäksi kuljetuksessa kakkosportti oli sen verran lähellä tietä ja kun lampaat nostivat poikittaiskuljetuksen puolivälissä vauhtia, niin koiran piti olla nopea ja ohjaajan taitava, että sai lampaat menemään portista ja silti ehti kääntää porukan ennen tietä.
Tulossaldo ei ollut kovin hyvä missään luokassa ja tällä kertaa jopa vanhoilla konkareilla oli vaikeuksia, mikä näkyy pisteissä ja suurissa hylkäytymisen määrissä.
Meillä Woomi sai lauantaina ajettua radan läpi pisteillä 32p. Noilla pisteillä tultiin kolmanneksi, joka kertoo sen, että jos ei meilläkään mennyt kovin hyvin, niin ei mennyt muillakaan. :)
Spot diskautti itsensä lauantaina heti nostossa. Tästä jäi itselle melko huono fiilis, joten sunnuntaina skarppasin sen minkä pystyin ja saatiin rata läpi, vaikka pisteissä ei taaskaan ollut kehumista. Tämä kisa oli meille Spotin kanssa yksinkertaisesti liian vaikea. Jos yhtään haluaa lohdutusta, niin näkyi se olevan sitä valtaosalle muitakin. :)
Välillä olisi kiva kisata sellaisessa normaalissa kisassa, jossa riittäisi, että koira tekee sen minkä osaa ja ohjaajana ohjaisin tämän hetkisten taitojeni mukaan. Se pitäisi riittää sinne 70-80p tuntumaan.
Kuvia räpsin jonkin verran. Ne löytyvät täältä.
6.7.2009
Kisakuulumisia Ruotsinpyhtäältä
Viikonloppuna oli kisat Ruotsinpyhtäällä Nilla Salosen luona. Kisat sujuivat hienosti ja lampaat ja radat asettivat koirille ohjaajineen kovasti haastetta.
Lauantain rata ei ollut kovin iso, haku kenties 300-350m, mutta nosto vinoon sellanen sata metriä hakuportille aiheutti hankaluuksia monelle koiralle. Lisäksi radan poikki meni kahdessa kohtaa sähkölanka (tosin lehmille vedettynä se verran ylhäällä, että lampaat pääsivät alta). Toinen lanka meni lisäksi vinosti takakulmasta toiseen etukulmaan ja langan alla oli kapea kaistale niittämätöntä heinää, joka muodosti kevyen seinän.
Lampaat oli pari päivää aiemmin tuotu saaresta ja osoittautuivat yllättävän tahmeiksi. Hiukan samanoloisia, kuin kevään Tammisaaren kisoissa.
Olin tyytyväinen, että sain radan ajettua läpi. Tuonnissa oli todellisia ongelmia ja käsittämättömällä työvoitolla sain lampaat haettua. Sitten loppurata meni kohtuullisesti huomioiden lampaiden haastavuuden ja Spotin ja itseni kokemattomuuden. Tuloksissa jäimme viimeisiksi pisteillä 50/110p.
Sunnuntaina rata vaihdettiin toiselle pellolle. Pellolla oli pituutta 600m ja leveyttä suht vähän, olisiko ollut 100m. Tämän radan haasteena oli se, että puolivälissä pellon laidassa oli lato, joka toimi lampaiden varikkona. Lampaat siis vietiin ladolta hakupaalulle (hakumatka kenties 400m), josta kisakoiran piti tuoda ne ladon ohi ohjaajalle. Tässä koirat joutuivat tosissaan tekemään töitä, että lampaat eivät menneet varikolle. Jokunen koira sai ne tulemaan suht hyvin linjallakin ja vielä hakuportista läpi.
Radan ajo oli myös haastavaa, koska hiukan ennen ykkösporttia varikon veto rupesi vetämään lampaita kovasti sivuun. Poikittaisajo oli myös haastava, koska varikko oli poikittaisajon takana alle 100m:n päässä kakkosportin kohdalla. Koira joutui olemaan poikittaisajossa lähes lampaiden takan koko ajan peittäen niiden vedon varikolle. Joillakin meni tästä johtuen kakkosportista ohi.
Me ei saatu kuljetuksesta kummoisia pisteitä, vaikka lampaat menivät ykkösportista läpi ja kakkosportista pari meni ohi, kolme läpi. Muuten kuljetus oli tuomarin näkemyksen mukaan valtaosa offlineä. Itse olin suht tyytyväinen koko ratasuoritukseen, koska se oli meille tosi vaikea ja pelasimme monessa kohtaa aivan kykyjemme ylärajoilla. Tällä radalla sain hyvän opetuksen linjan tärkeydestä pisteisiin. Se ei riitä, että ajo sujuu jotenkuten, se pitää mennä linjalla, muuten hukkuu kaikki pisteet. :(
Ai niin haku oli sillain haastava, että koira oli tilan vuoksi melkein lähetettävä vasemmalta, jolloin koiran meni ihan varikon edestä ja kaari piti silti olla pellon kapeudesta johtuen melko suppea. Spot on hyvin laajakaarinen koira, joten jouduin pari kertaa ottamaan sitä kaarella sisään, muuten se olisi kiertänyt varikon ja mennyt viereiselle laitumelle, jossa oli pitkä heinä. Koiraa olisi ollut mahdotonta ohjata pitkässä heinässä 400-500 metrin päässä. :)
Kaikenkaikkiaan tämä viikonloppu taas vahvisti käsitystäni, että kolmonen on huomattavan eri luokka kuin 1- ja 2-luokka. Niissä etäisyydet ovat sen verran lyhyitä (alle 200m), että koiraa pystyy ohjaamaan joka tilanteessa. Kun matka kasvaa yli 200 metrin, niin koiran pitää hoitaa ainakin puolet hommasta ilman ohjaajan apua. Hommassahan ei ole mitään ihmeellistä, jos pelto ja lampaat ovat helpot, mutta jos ne ovat haastavat, niin se ei riitä, että koira tekee nätin kaaren ja hienon noston. Jos siellä 400-500 metrin päässä tapahtuu jotain normaalista poikkeavaa, niin ensinnäkään ohjaaja ei juurikaan näe koiraa sinne asti, pillikäskyjen perille meno kestää ja jos vähänkään tuulee, niin käskyt ei kuulu sinne asti. Koiran on siis itsenäisesti tehtävä oikeat ratkaisut tilanteen mukaan ja tuotava porukka noin 200m päähän ohjaajasta, jolloin ohjaaja pystyy ruveta auttamaan(ohjaamaan) koiraa. Tässäpä onkin mietittävä, miten tämmöisiä asioita koulutetaan koiralle. Ja ihan joka koiralle näitä ei kouluteta mitenkään. Tässä rupeaa viimeistään näkymään koiran potentiaali tähän hommaan. En enää ihmettele, kun mestaruuskisoissa koko ajan ratoja ja matkoja vain kasvatetaan. Näillä konstein saadaan eroteltua todelliset paimenkoirat keskinkertaisista teknisesti hyvin koulutetuista.
Meille siis sunnuntailta 73/110p ja 5. sija. Olin tyytyväinen!
Tässä taas linkki tuloksiin.
Lauantain rata ei ollut kovin iso, haku kenties 300-350m, mutta nosto vinoon sellanen sata metriä hakuportille aiheutti hankaluuksia monelle koiralle. Lisäksi radan poikki meni kahdessa kohtaa sähkölanka (tosin lehmille vedettynä se verran ylhäällä, että lampaat pääsivät alta). Toinen lanka meni lisäksi vinosti takakulmasta toiseen etukulmaan ja langan alla oli kapea kaistale niittämätöntä heinää, joka muodosti kevyen seinän.
Lampaat oli pari päivää aiemmin tuotu saaresta ja osoittautuivat yllättävän tahmeiksi. Hiukan samanoloisia, kuin kevään Tammisaaren kisoissa.
Olin tyytyväinen, että sain radan ajettua läpi. Tuonnissa oli todellisia ongelmia ja käsittämättömällä työvoitolla sain lampaat haettua. Sitten loppurata meni kohtuullisesti huomioiden lampaiden haastavuuden ja Spotin ja itseni kokemattomuuden. Tuloksissa jäimme viimeisiksi pisteillä 50/110p.
Sunnuntaina rata vaihdettiin toiselle pellolle. Pellolla oli pituutta 600m ja leveyttä suht vähän, olisiko ollut 100m. Tämän radan haasteena oli se, että puolivälissä pellon laidassa oli lato, joka toimi lampaiden varikkona. Lampaat siis vietiin ladolta hakupaalulle (hakumatka kenties 400m), josta kisakoiran piti tuoda ne ladon ohi ohjaajalle. Tässä koirat joutuivat tosissaan tekemään töitä, että lampaat eivät menneet varikolle. Jokunen koira sai ne tulemaan suht hyvin linjallakin ja vielä hakuportista läpi.
Radan ajo oli myös haastavaa, koska hiukan ennen ykkösporttia varikon veto rupesi vetämään lampaita kovasti sivuun. Poikittaisajo oli myös haastava, koska varikko oli poikittaisajon takana alle 100m:n päässä kakkosportin kohdalla. Koira joutui olemaan poikittaisajossa lähes lampaiden takan koko ajan peittäen niiden vedon varikolle. Joillakin meni tästä johtuen kakkosportista ohi.
Me ei saatu kuljetuksesta kummoisia pisteitä, vaikka lampaat menivät ykkösportista läpi ja kakkosportista pari meni ohi, kolme läpi. Muuten kuljetus oli tuomarin näkemyksen mukaan valtaosa offlineä. Itse olin suht tyytyväinen koko ratasuoritukseen, koska se oli meille tosi vaikea ja pelasimme monessa kohtaa aivan kykyjemme ylärajoilla. Tällä radalla sain hyvän opetuksen linjan tärkeydestä pisteisiin. Se ei riitä, että ajo sujuu jotenkuten, se pitää mennä linjalla, muuten hukkuu kaikki pisteet. :(
Ai niin haku oli sillain haastava, että koira oli tilan vuoksi melkein lähetettävä vasemmalta, jolloin koiran meni ihan varikon edestä ja kaari piti silti olla pellon kapeudesta johtuen melko suppea. Spot on hyvin laajakaarinen koira, joten jouduin pari kertaa ottamaan sitä kaarella sisään, muuten se olisi kiertänyt varikon ja mennyt viereiselle laitumelle, jossa oli pitkä heinä. Koiraa olisi ollut mahdotonta ohjata pitkässä heinässä 400-500 metrin päässä. :)
Kaikenkaikkiaan tämä viikonloppu taas vahvisti käsitystäni, että kolmonen on huomattavan eri luokka kuin 1- ja 2-luokka. Niissä etäisyydet ovat sen verran lyhyitä (alle 200m), että koiraa pystyy ohjaamaan joka tilanteessa. Kun matka kasvaa yli 200 metrin, niin koiran pitää hoitaa ainakin puolet hommasta ilman ohjaajan apua. Hommassahan ei ole mitään ihmeellistä, jos pelto ja lampaat ovat helpot, mutta jos ne ovat haastavat, niin se ei riitä, että koira tekee nätin kaaren ja hienon noston. Jos siellä 400-500 metrin päässä tapahtuu jotain normaalista poikkeavaa, niin ensinnäkään ohjaaja ei juurikaan näe koiraa sinne asti, pillikäskyjen perille meno kestää ja jos vähänkään tuulee, niin käskyt ei kuulu sinne asti. Koiran on siis itsenäisesti tehtävä oikeat ratkaisut tilanteen mukaan ja tuotava porukka noin 200m päähän ohjaajasta, jolloin ohjaaja pystyy ruveta auttamaan(ohjaamaan) koiraa. Tässäpä onkin mietittävä, miten tämmöisiä asioita koulutetaan koiralle. Ja ihan joka koiralle näitä ei kouluteta mitenkään. Tässä rupeaa viimeistään näkymään koiran potentiaali tähän hommaan. En enää ihmettele, kun mestaruuskisoissa koko ajan ratoja ja matkoja vain kasvatetaan. Näillä konstein saadaan eroteltua todelliset paimenkoirat keskinkertaisista teknisesti hyvin koulutetuista.
Meille siis sunnuntailta 73/110p ja 5. sija. Olin tyytyväinen!
Tässä taas linkki tuloksiin.
Hääpäivä
Vietimme hääpäivää heinäkuun alussa ja sain hienon hääpäivälahjan.
Lahjahevosen suuhunhan ei kuulu katsoa ja nuukana miehenä en edes uskalla ajatella tuon pässipojan hintaa, kun on vielä kotimainen tuote. Hieno se kyllä on! :)
Voisin tietty olettaa, että tämän jälkeen en enää kuule siitä, kun joskus takavuosina joulupukki toi Ninalle uudet pyyhkijänsulat autoon. :)
Lahjahevosen suuhunhan ei kuulu katsoa ja nuukana miehenä en edes uskalla ajatella tuon pässipojan hintaa, kun on vielä kotimainen tuote. Hieno se kyllä on! :)6.6.2009
Lampaita laitumille
Viime ajat on menneet vanhojen aitojen uusimisessa. Jotenkin noissa lampaissa on tullut pirullinen ilmiö esiin, kun jossain on huonokuntoinen aita ja ne oppivat siitä kohdasta hyppäämään yli, niin sitten ne hyppivät muualtakin aidoista yli, vaikka ruokaa on yllinkyllin laitumellakin. Välillä hyppäävät viljellyltä laitumelta metsälaitumen puolelle syömään, vaikka siellä ruoho ei taatusti ole vihreämpää. :)
Meillä on kaupungin ja museoviraston kanssa laidunnussopimuksia yhteensä viiteen laitumeen ja siellä, kun ovat asutuksien ja isojen teiden lähellä, niin pitäisi pysyä aidoissa. Kotona ei niin nuukaa ole, vaikka välillä aidan väärälläkin puolella olisivat.
Tässä kuva yhdestä porukasta, kun vietiin kylille laiduntaan.
Meillä on kaupungin ja museoviraston kanssa laidunnussopimuksia yhteensä viiteen laitumeen ja siellä, kun ovat asutuksien ja isojen teiden lähellä, niin pitäisi pysyä aidoissa. Kotona ei niin nuukaa ole, vaikka välillä aidan väärälläkin puolella olisivat.
Tässä kuva yhdestä porukasta, kun vietiin kylille laiduntaan.
Roope 4v toivottaa porukan laitumelle tervetulleeksi. :)
Kuvassa näkyy tänä vuonna käyttöön saatu uusi traileri. Itse kärryn ostin jo viime kesänä, mutta koppi ja systeemit ehdittiin tehdä vasta nyt keväällä. Itseasiassa, isä ehti. :) Kiitos siitä! :)
Kärryyn mahtuu noin 12 lammasta kerralla ja pienempää porukkaa vietäessä, voi porukan sulkea etutilaan väliaidalla (näkyy kärryn sisällä vasemmalla seinällä). Kärryn etuosassa olevat ilmanottoaukot ovat ympäripyörivät, joten jos tarvii paljon ilmaa sisään, niin kääntää aukot eteenpäin, jolloin haukkaavat ilmaa paljon. Kärryn takaseinä on yläreunasta auki ~20cm, joten ilma poistuu kärrystä hyvin. Kärryn kaikki sisäaidat ovat alumiinia, kuten koppikin, joten ruostumisilmiötä ei tule. Kärryn ulkoseinään saa telineeseen neljä aitaelementtiä, jos sattuvat syksyllä olemaan hiukan villimpiä haettaessa, niin saa pitemmän rännin tehtyä. Kärryn akselistona on kaksi erillistä akselia, joka takaa tasaisen kyydin soratielläkin sekä matalan kuormauskorkeuden. Lampaat menevät hyvin kärryyn ilman mitään kulkusiltaa. Muutama porukka tuolla on nyt viety ja olen kärryyn erittäin tyytyväinen. Ihan halvaksihan tuo ei tullut, mutta tarkoitus oli tehdä se niin, että muutaman vuoden päästä ei tarvitse ruveta uusiksi tekemään.
25.5.2009
Kisafiiliksiä
Viikonloppuna oli kisat Tammisaaressa ja Somerolla.
Tammisaaren kisoissa Annika oli tehnyt pienen hattutempun, kun kaikki odotimme hyvin vauhdikkaita lampaita, joilla on vetoa joka suuntaan. Näin on aiemmin ollut näissä kevätkisoissa. No, nyt porukkana olikin lainapässipojat, joilla ei ollut vetoa juuri minnekään, ei aikuista lammasta tiennäyttäjänä ja pässien tapaan melko laiskan nihkeitä liikkumaan, kunnes kuppi meni nurin, jonka jälkeen mentiin juuri sinne, minne haluttiin. :) Oikein haastavia ja hyviä kisalampaita. Näillä lampailla totisesti eroteltiin jyvät akanoista. Päivä oli kokeneiden ja osaavien koirien hommaa. Varsinkin kolmosluokassa, jossa matka on pitempi ja siten koira joutuu paljon toimimaan yksin ilman ohjaajan apua.
Meillä homma ei mennyt kovin hyvin. Lampaat yksinkertaisesti olivat meille vielä ihan liian vaikeita. Spotilla juuri 3-v. täyttäneenä ei ollut käytännössä mitään mahdollisuuksia selviytyä. :(
Spot, joka ei juurikaan harrasta puremista, puri itsensä kisasta ulos kolmannella puremisella. Kaksi ekaa oli suht siistejä, mutta kolmas jäi jo selvästi hetkeksi roikkumaan. Ennen kolmatta puremista Spot joutui tuijotuskisaan useamman kerran isoimman harmaan pässipojan kanssa ja ne väännöt olivat siinä vaiheessa selvästi liikaa.
Sunnuntain kisat olivat Somerolla. Siellä lampaat olivat yllättävän juoksevia Texeleiksi. Käyttäytyivät todella hyvin kisalampaiksi, eivät juosseet pää ylhäällä ja häntä suorana, vaan menivät sellaista kevyttä laukkaa, vaikka koira oli koko ajan 30-50m päässä. Reagoivat kuitenkin hyvin tuossakin vauhdissa koiran flankkeihin.
Meillä rata meni siihen nähden todella hyvin, että tänä viikonloppuna kisasin ensimmäistä kertaa kolmosissa, Spot on juuri täyttänyt kolme vuotta ja koulutuksen aloittamisesta on kulunut vain 1,5 vuotta.
Spot lähti hakukaarelle taas niin laajasti, että olisi ajautunut varikolle, jolloin vihelsin sen hiukan takaisin ja päästin siitä uudestaan kaarelle. Onneksi olin opettanut tule pois -käskyn pillille. Näin nopeasti sitä tarvittiin. :)
Hakukaaren peräpussi oli hiukan suppea, mutta muuten homma meni Spotin puolesta ihan mukavasti. Otti hyvin kaikki käskyt ja hoiteli muutenkin oman osansa. Ne pienet virheet, mitä tuli, johtuivat täysin omista ohjausvirheitä. Ensijännitys teki osansa ja ison etäisyyden syvyysnäön vaikeus osansa. Nyt vain pitäisi saada kisastartteja paljon alle, niin johan rupeisi oma ohjaustuntuma paranemaan.
Koko rata saatiin läpi ja pisteitä kertyi peräti 69p. Noilla pisteillä irtosi 8. sija (16 koiraa starttasi). Voittaja sai 86p, joten jäihän siihen vielä matkaa. :)
Tässä linkki kisatuloksiin.
Tässä vielä kuvasatoa viikonlopusta.
Kiitoksia kisajärjestäjille, hyvin järjestetyt kisat ja hienoa oli! :)
-Pete
Tammisaaren kisoissa Annika oli tehnyt pienen hattutempun, kun kaikki odotimme hyvin vauhdikkaita lampaita, joilla on vetoa joka suuntaan. Näin on aiemmin ollut näissä kevätkisoissa. No, nyt porukkana olikin lainapässipojat, joilla ei ollut vetoa juuri minnekään, ei aikuista lammasta tiennäyttäjänä ja pässien tapaan melko laiskan nihkeitä liikkumaan, kunnes kuppi meni nurin, jonka jälkeen mentiin juuri sinne, minne haluttiin. :) Oikein haastavia ja hyviä kisalampaita. Näillä lampailla totisesti eroteltiin jyvät akanoista. Päivä oli kokeneiden ja osaavien koirien hommaa. Varsinkin kolmosluokassa, jossa matka on pitempi ja siten koira joutuu paljon toimimaan yksin ilman ohjaajan apua.
Meillä homma ei mennyt kovin hyvin. Lampaat yksinkertaisesti olivat meille vielä ihan liian vaikeita. Spotilla juuri 3-v. täyttäneenä ei ollut käytännössä mitään mahdollisuuksia selviytyä. :(
Spot, joka ei juurikaan harrasta puremista, puri itsensä kisasta ulos kolmannella puremisella. Kaksi ekaa oli suht siistejä, mutta kolmas jäi jo selvästi hetkeksi roikkumaan. Ennen kolmatta puremista Spot joutui tuijotuskisaan useamman kerran isoimman harmaan pässipojan kanssa ja ne väännöt olivat siinä vaiheessa selvästi liikaa.
Sunnuntain kisat olivat Somerolla. Siellä lampaat olivat yllättävän juoksevia Texeleiksi. Käyttäytyivät todella hyvin kisalampaiksi, eivät juosseet pää ylhäällä ja häntä suorana, vaan menivät sellaista kevyttä laukkaa, vaikka koira oli koko ajan 30-50m päässä. Reagoivat kuitenkin hyvin tuossakin vauhdissa koiran flankkeihin.
Meillä rata meni siihen nähden todella hyvin, että tänä viikonloppuna kisasin ensimmäistä kertaa kolmosissa, Spot on juuri täyttänyt kolme vuotta ja koulutuksen aloittamisesta on kulunut vain 1,5 vuotta.
Spot lähti hakukaarelle taas niin laajasti, että olisi ajautunut varikolle, jolloin vihelsin sen hiukan takaisin ja päästin siitä uudestaan kaarelle. Onneksi olin opettanut tule pois -käskyn pillille. Näin nopeasti sitä tarvittiin. :)
Hakukaaren peräpussi oli hiukan suppea, mutta muuten homma meni Spotin puolesta ihan mukavasti. Otti hyvin kaikki käskyt ja hoiteli muutenkin oman osansa. Ne pienet virheet, mitä tuli, johtuivat täysin omista ohjausvirheitä. Ensijännitys teki osansa ja ison etäisyyden syvyysnäön vaikeus osansa. Nyt vain pitäisi saada kisastartteja paljon alle, niin johan rupeisi oma ohjaustuntuma paranemaan.
Koko rata saatiin läpi ja pisteitä kertyi peräti 69p. Noilla pisteillä irtosi 8. sija (16 koiraa starttasi). Voittaja sai 86p, joten jäihän siihen vielä matkaa. :)
Tässä linkki kisatuloksiin.
Tässä vielä kuvasatoa viikonlopusta.
Kiitoksia kisajärjestäjille, hyvin järjestetyt kisat ja hienoa oli! :)
-Pete
18.5.2009
Isomman lauman paimennusta Somerolla
Kävin viime vkolla Karilla ja Elisalla auttamassa (ja samalla hiukan treenaamassa :) kisalampaiden testipaimennuksessa tulevan viikonlopun kisoja ajatellen. Porukassa oli toistasataa uuhta. Siitä otettiin alle 10 uuhen porukoita, joita ajettiin pieni pätkä pellolla ja jos joukossa oli joku ihmeellisesti käyttäytyvä, niin se merkittiin pois otettavaksi kisalampaista.
Alussa kun keräsimme koko porukan koontiaitaukseen, niin pääsin (no, itseasiassa tunkesin väkisin :) Spotin kanssa siirtämään Mirkin avuksi koko porukkaa. Oli hieno nähdä, että Spot pelasi hyvin noinkin ison porukan kanssa. Tähän mennessä on kerrallaan paimennettu vain jotain 60 lampaan laumaa. Hyvin Spot sai lauman liikkeelle ja hoksasi itse liikkua lauman takana siten, että koko lauma pysyi sopivasti liikkeessä. Ainut ongelma oli, että Spotilla ja Mirkillä sattui osa käskyistä olemaan samoja, joten samalla käskyllä liikkui monesti molemmat koirat, vaikka vain toisen olisi pitänyt. :)
Lampaat olivat tosi hyvän oloisia. Ne liikkuivat hyvin, mutta eivät kuitenkaan olleet mitään sprinttereitä. Vain muutama uuhi yli sadan porukasta merkittiin poistettavaksi. Häkityskin tuli testattua, kun lopuksi ajoimme ne pienen häkin kautta isoon traileriin.
Tässä kuva koko porukasta käsittelyaitauksessa.
Alussa kun keräsimme koko porukan koontiaitaukseen, niin pääsin (no, itseasiassa tunkesin väkisin :) Spotin kanssa siirtämään Mirkin avuksi koko porukkaa. Oli hieno nähdä, että Spot pelasi hyvin noinkin ison porukan kanssa. Tähän mennessä on kerrallaan paimennettu vain jotain 60 lampaan laumaa. Hyvin Spot sai lauman liikkeelle ja hoksasi itse liikkua lauman takana siten, että koko lauma pysyi sopivasti liikkeessä. Ainut ongelma oli, että Spotilla ja Mirkillä sattui osa käskyistä olemaan samoja, joten samalla käskyllä liikkui monesti molemmat koirat, vaikka vain toisen olisi pitänyt. :)
Lampaat olivat tosi hyvän oloisia. Ne liikkuivat hyvin, mutta eivät kuitenkaan olleet mitään sprinttereitä. Vain muutama uuhi yli sadan porukasta merkittiin poistettavaksi. Häkityskin tuli testattua, kun lopuksi ajoimme ne pienen häkin kautta isoon traileriin.
Tässä kuva koko porukasta käsittelyaitauksessa.
Karilla on muuten melko vöyräs traileri isomman lauman kuljetukseen. Tuohon kärryyn mahtui texel-uuhia noin 60 kpl.
Kun työt tuli tehtyä, niin pääsin treenaamaan pienemmällä porukalla Look back -käskyä. Täytyy sanoa, että se on juurikin niin kuin Hessu joskus sanoi, että Look back ei ole ongelma opettaa. Koirat oppivat sen tosi nopeasti. Nyt tietty molemmat porukat olivat koiran nähtävissä. Seuraava askel onkin sitten, että toinen porukka on piilossa ja silti Spot hoksaa lähteä sitä hakemaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)