Kylmää kyytiä

PM:t takana ja kohtuullisen tyytyväinen fiilis.
Pelto oli tosi makee. Leveyttä oli reilusti ( yli 600m) ja pituutta samaten. Korkeuseroja oli melko paljon. Lampaat hukkuivat vähän väliä jonnekin monttuun. Tony Ottesen oli osannut tehdä radasta mukavan haastavan niin, että finaalissakin vielä koirat selvästi erottuivat toisistaan.
Suomalaisten ajot olivat kokonaisuutena todella mukavaa katseltavaa. Joitain yksittäisiä epäonnistumisia tietysti tuli, mutta muuten selvästi ansaitsimme paikkamme tuossa kovassa porukassa. Tuolla tasolla joka koira ajaa radan todella hyvin, melkein kaikki ajaa kaikki portit ja linjoilta ei juurikaan mennä offlineen. Noin hyvillä lampailla valtaosa tekee lähes täydellisen jaon, häkin ja singlen. Kokonaisuutena katsottuna erot ovat hyvin pieniä. Tuomarin siis on löydettävä ne pienet erot, että saa koko porukan järjestykseen. Ihan kirkkain kärki erottuu kuitenkin katsojankin silmään, mutta esim. valtaosa finalisteista ei kokonaisuutta katsomalla erottunut mitenkään niistä, jotka jäivät juuri finaalirajasta. Finaaliin halutessaan siis kaikki pienetkin jutut pitää toimia.

Suomen joukkuetta katsottaessa tulee muutama asia mieleen. Meidän koirat ovat vähintään yhtä hyviä kuin muillakin, osin jopa parempia, koska osa kisakoirista tuntuu nykyisin olevan todella kevyitä. Suomessa noin kevyillä ei pysty ajamaan läheskään kaikkia kisoja johtuen meidän raskaammista lampaista. Meidän koirilla ei siis näkynyt missään vaiheessa ongelmia saada lampaita liikkumaan. Se, missä vielä häviämme on ohjaustaidot. Selvästi huomaa että meillä ei ole kokemusta laadukkaasta ja tarkasta ajamisesta. Kun rata, lampaat ja muut puitteet pelaavat viimeisen päälle ja voisi keskittyä vain ohjaamiseen, niin meidän kokemattomuus siitä rupeaa näkymään. Teemme ohjaajasta johtuen sellaisia virheitä, joista menee pari-kolme pistettä sieltä ja toinen täältä. Kokonaisuutena jäämme sillä ajolla 10-15 pistettä taakse. Tämä on juuri se puuttuva pistemäärä, jolla pääsee tai ei pääse finaaliin. Nyt siis on tavalla tai toisella pystyttävä kehittämään ajotaitoamme.

Meille Spotin kanssa kisa jätti todella hyvän fiiliksen ja nälän päästä eteenpäin. Aikoinaan (ehkä 5-6 vuotta sitten) asetin itselleni tavoitteeksi joskus pystyä ajamaan arvokisoissa sellaisen radan, johon itse olen tyytyväinen ja että tolpalta kehtaa kävellä pois. Nyt pystyimme tuohon molemmilla radoilla, tosi hienoa! Oli myös hienoa huomata, että kun muutaman pikkujutun saa vielä paremmaksi ja kokemusta itselle hyvissä olosuhteissa ajamisesta, niin seuraava taso on täysin mahdollinen, eli päästä finaaliin ja pystyä siellä ajamaan sellainen rata, johon voi itse olla tyytyväinen ja kehtaa tulla katse ylhäällä tolpalta pois. :)
Nyt isoja pistemenetyksiä oli ekana päivänä kaarella Spotin hanskaanotto, jolloin se pysähtyi ja jouduin antamaan uuden suuntakäskyn sekä vino tuonti alkumatkasta. Molemmista meni pisteitä melkoisesti. Toisena päivänä ajoin lampaat takaisin ykkösportista (-7/8p?) ja häkin jälkeen päästin lampaat valumaan tuomarikopille, kun suljin porttia (-5p). Ilman näitä pisteet olisivat pyörineet siellä 80 pisteen tuntumassa ja finaaliin mentiin tänä vuonna 84,5 pisteellä. Ei siis kovin kaukana enää. :)

Tässä linkki kuviin kisoista.
Saatan myöhemmin laittaa vielä videot omista radoistakin näkyville.
Tässä vielä tulokset. Alussa on karsintalähtöjen (2kpl) tulokset ja niiden alla finaalitulokset.

-Pete