Kisafiiliksiä

Viikonloppuna oli kisat Tammisaaressa ja Somerolla.
Tammisaaren kisoissa Annika oli tehnyt pienen hattutempun, kun kaikki odotimme hyvin vauhdikkaita lampaita, joilla on vetoa joka suuntaan. Näin on aiemmin ollut näissä kevätkisoissa. No, nyt porukkana olikin lainapässipojat, joilla ei ollut vetoa juuri minnekään, ei aikuista lammasta tiennäyttäjänä ja pässien tapaan melko laiskan nihkeitä liikkumaan, kunnes kuppi meni nurin, jonka jälkeen mentiin juuri sinne, minne haluttiin. :) Oikein haastavia ja hyviä kisalampaita. Näillä lampailla totisesti eroteltiin jyvät akanoista. Päivä oli kokeneiden ja osaavien koirien hommaa. Varsinkin kolmosluokassa, jossa matka on pitempi ja siten koira joutuu paljon toimimaan yksin ilman ohjaajan apua.
Meillä homma ei mennyt kovin hyvin. Lampaat yksinkertaisesti olivat meille vielä ihan liian vaikeita. Spotilla juuri 3-v. täyttäneenä ei ollut käytännössä mitään mahdollisuuksia selviytyä. :(
Spot, joka ei juurikaan harrasta puremista, puri itsensä kisasta ulos kolmannella puremisella. Kaksi ekaa oli suht siistejä, mutta kolmas jäi jo selvästi hetkeksi roikkumaan. Ennen kolmatta puremista Spot joutui tuijotuskisaan useamman kerran isoimman harmaan pässipojan kanssa ja ne väännöt olivat siinä vaiheessa selvästi liikaa.

Sunnuntain kisat olivat Somerolla. Siellä lampaat olivat yllättävän juoksevia Texeleiksi. Käyttäytyivät todella hyvin kisalampaiksi, eivät juosseet pää ylhäällä ja häntä suorana, vaan menivät sellaista kevyttä laukkaa, vaikka koira oli koko ajan 30-50m päässä. Reagoivat kuitenkin hyvin tuossakin vauhdissa koiran flankkeihin.
Meillä rata meni siihen nähden todella hyvin, että tänä viikonloppuna kisasin ensimmäistä kertaa kolmosissa, Spot on juuri täyttänyt kolme vuotta ja koulutuksen aloittamisesta on kulunut vain 1,5 vuotta.
Spot lähti hakukaarelle taas niin laajasti, että olisi ajautunut varikolle, jolloin vihelsin sen hiukan takaisin ja päästin siitä uudestaan kaarelle. Onneksi olin opettanut tule pois -käskyn pillille. Näin nopeasti sitä tarvittiin. :)
Hakukaaren peräpussi oli hiukan suppea, mutta muuten homma meni Spotin puolesta ihan mukavasti. Otti hyvin kaikki käskyt ja hoiteli muutenkin oman osansa. Ne pienet virheet, mitä tuli, johtuivat täysin omista ohjausvirheitä. Ensijännitys teki osansa ja ison etäisyyden syvyysnäön vaikeus osansa. Nyt vain pitäisi saada kisastartteja paljon alle, niin johan rupeisi oma ohjaustuntuma paranemaan.
Koko rata saatiin läpi ja pisteitä kertyi peräti 69p. Noilla pisteillä irtosi 8. sija (16 koiraa starttasi). Voittaja sai 86p, joten jäihän siihen vielä matkaa. :)
Tässä linkki kisatuloksiin.

Tässä vielä kuvasatoa viikonlopusta.

Kiitoksia kisajärjestäjille, hyvin järjestetyt kisat ja hienoa oli! :)

-Pete

Isomman lauman paimennusta Somerolla

Kävin viime vkolla Karilla ja Elisalla auttamassa (ja samalla hiukan treenaamassa :) kisalampaiden testipaimennuksessa tulevan viikonlopun kisoja ajatellen. Porukassa oli toistasataa uuhta. Siitä otettiin alle 10 uuhen porukoita, joita ajettiin pieni pätkä pellolla ja jos joukossa oli joku ihmeellisesti käyttäytyvä, niin se merkittiin pois otettavaksi kisalampaista.

Alussa kun keräsimme koko porukan koontiaitaukseen, niin pääsin (no, itseasiassa tunkesin väkisin :) Spotin kanssa siirtämään Mirkin avuksi koko porukkaa. Oli hieno nähdä, että Spot pelasi hyvin noinkin ison porukan kanssa. Tähän mennessä on kerrallaan paimennettu vain jotain 60 lampaan laumaa. Hyvin Spot sai lauman liikkeelle ja hoksasi itse liikkua lauman takana siten, että koko lauma pysyi sopivasti liikkeessä. Ainut ongelma oli, että Spotilla ja Mirkillä sattui osa käskyistä olemaan samoja, joten samalla käskyllä liikkui monesti molemmat koirat, vaikka vain toisen olisi pitänyt. :)
Lampaat olivat tosi hyvän oloisia. Ne liikkuivat hyvin, mutta eivät kuitenkaan olleet mitään sprinttereitä. Vain muutama uuhi yli sadan porukasta merkittiin poistettavaksi. Häkityskin tuli testattua, kun lopuksi ajoimme ne pienen häkin kautta isoon traileriin.

Tässä kuva koko porukasta käsittelyaitauksessa.

Karilla on muuten melko vöyräs traileri isomman lauman kuljetukseen. Tuohon kärryyn mahtui texel-uuhia noin 60 kpl.

Kun työt tuli tehtyä, niin pääsin treenaamaan pienemmällä porukalla Look back -käskyä. Täytyy sanoa, että se on juurikin niin kuin Hessu joskus sanoi, että Look back ei ole ongelma opettaa. Koirat oppivat sen tosi nopeasti. Nyt tietty molemmat porukat olivat koiran nähtävissä. Seuraava askel onkin sitten, että toinen porukka on piilossa ja silti Spot hoksaa lähteä sitä hakemaan.

Aidan vuosihuoltoa

Paimennukseen liittyy välillä sivuhommana aitojen uusimista.
Lähdin uusimaan 7-vuotta sitten tehdyn lammasaidan tolpat. Aiemmat tolpat ovat metsästä haettua puutolppaa, joten melko hyvin ovat kestäneet. Nyt päätin kokeeksi ottaa BauHausin myymää kyllästettyä pyöreää (sorvattu) aitatolppaa. Tolpan halkaisija 50mm ja pituus 1500mm. Kun osti lavan kerralla, niin hinnaksi jäi 1,9 eur/tolppa. Puutolpistakin kun pitää nykyisin kohta euron maksaa ja niiden pituus/halkaisija vaihtelee melkoisesti, joka vielä hankaloittaa asennusta. Tämä siis saattaa olla kannattavakin homma. Aika sitten näyttää paljonko nuo nyky kyllästysaineet kestävät.
Meinasin ruveta laittaan vanhaa tolppakairaa lyöntiin, mutta kun yhden metsälaitumen siivun tolpitin uusiksi ja nämä tolpat meni sen 50cm maahan pelkällä lekalla ilman alkureikää, niin totesin, että ei maksa vaivaa hääriä tolppakairan kanssa. Tosin eilen siirryin peltolaitumelle ja johan meni savimaa kovaksi. Eilen mätkin niin paljon, kun kädet kesti ja tänään ei meinaa saada uutta maitopurkkia avattua, kun oikean käden peukalossa ei ole voimaa ollenkaan. Mulla on isompi leka varmaan jotain 8kg, melkein metrisellä metallivarrella, joten siinä on hiukan painoa ja mukavasti metallivarsi täräyttää iskuenergian käsille. :)
Alussa olin kovasti tyytyväinen näihin BauHausin tolppiin, kun ovat sen paksuisia, että menevät maahan hyvin ja kun pituus on vakio, niin on helppo lekalla huitoa maasta käsin. Eilen tosin muutama tolppa meni poikki sillain, kun tolppa oli mennyt maahan jo about 40cm ja viimeisiä huitaisuja isolla lekalla lyönnin mennessä hiukan vinoon, niin tolppa poikki. Saas nähdä, meneekö nämä heti poikki, kun lammas kerran juoksee aitaa päin. Normaali puutolppia en ole muistaakseni ikinä saanut lyömällä poikki. Yleensä ne rupeavat päästä menemään säpäleiksi, jos nuijii liikaa.
Alla kuva mönkijästä valjastettuna aitahommiin. Aiemmin vetelin kärryä perässä aitahommissa, mutta sitten hokasin uusiokäyttöön tehdyn tolppatelineen ainekset. Ken arvaa, missä käytössä ainekset ovat aiemmin ollet? :)

Pete

Treeniä isommalla pellolla

Jatta, Leena ja Pasi tulivat puolenpäivän maissa. Ensin lounastettiin ja massutäynnä treenaileen. Tämmöistä se paimentreenaus aina pitäisi olla. :)

Alla näkyy treenipelto. Ohjaus tapahtui tuolta kiveltä, mistä kuvakin on otettu. Ensin ajoin Spotilla suoraan vasemmalle klo 11 kohti jotain 200m. Kivien jälkeen käännätin tiukasti oikealle ja poikittaiskuljetusta valtaojan vartta pitkin pellon oikeaan laitaan, josta löytyi liittymä takana olevalle lohkolle. Kuvan ottopaikalta siis parin sadan metrin päässä on poikittain koko pellon läpi menevä valtaoja, josta lampaita ei voinut ajaa yli ojan koosta ja veden määrästä johtuen. Muistelin, että ojan alajuoksulla olisi rumpu (olimme naapurin pellolla, joten pelto ei ollut kovin tuttu), joka löytyikin pienen hakuilun jälkeen. Siitä lampaat yli ja käännös loivasti vasempaan. Kuvan keskellä juuri ennen metsän rajaa näkyy vaaleampi peltolohko. Ajoin lampaat sinne (matkaa suoraan saattoi olla jotain 400m) ja kutsuin Spotin pois. Sitten haku oikealta. Ennenkuin Spot ehti lampaiden luokse, ehtivät lampaat liukua melkoisesti vasemmalle. Korjasin ne linjalle ja ajoin valtaojan yli saman liittymän kautta, josta mentiinkin. Liittymän jälkeen oli tarkoitus ottaa tiukka käännös vasempaan (musta katsoen), mutta Spot pirulauta ei ottanut heti Vasen pitkä -käskyä, jonka johdosta käännös venyi pahasti pitkäksi. Korjasin taas lampaat takaisin poikittaislinjalle. Vasemmalla olevan metsän tultua vastaan käänsin porukan mua kohti ja siitä suoraan tuonti mulle. Lopuksi tolpan kierto tuon kiven ympäri, missä Spot kuvassa näkyy. Sitten olikin muiden vuoro.

Myös muilla meni treenit tosi hyvin. Oli tosi kiva treenata porukalla, kun kaikki koirat olivat jo sillä tasolla, että pystyttiin tekemään hyvää treeniä isommalla pellolla. Tämmöisiä treenejä kaipaisin enemmän. Harmi vain, että Leena ja Pasi asuvat pohjoisessa. :( Pitää kuitenkin Jatan kanssa pitää välillä näitä pitemmällä olevien treenisessioita. :)

Lisää kuvia näistä treeneistä löytyy täältä.

Spot ja Siia ajaa yhdessä lampaita. Piti hetken pysäyttää ne, että kuvaaja ehti oikeaan paikkaan. :)

Pikku-Spot, Iso-Spot ja Pasi. :)

Spot tarkkana, kun muut treenaa.

Sia myös tarkkana. :)

Paimennusta vierailevien tähtien kanssa

Viikonloppuna kerinnän lomassa kävi treenaamassa Leena Jussila Kittilästä. Ok, ihan noin kaukaa ei pelkästään paimennuksen takia viitsinyt tulla, vaan oli muutenkin paikkakunnalla. Leenalla on kaksi nuorta koiraa tuotettu Iso-Britaniasta Derekiltä ja täytyy myöntää, että molemmat näyttivät todella kivoilta paimenkoirilta. Molemmat ovat hyvin intensiivisiä, eikä kumpikaan koira hölmöillyt mitään. Toisella ikää vain 1v ja toinenkin vain 2 vuotta. Siitä huolimatta molemmilla koirilla jo perusteet poispäinajoineen kunnossa. Koirat eivät juurikaan olleet sukua toisilleen, mutta silti paimenolemus oli hyvin samanlainen. Muuten koirat olivat melko erilaisia.
Katsottiin koirat ensin pienessä treeniaitauksessa ja kun peruspalikat ja hallinta olivat kunnossa, niin lähdettiin pellolle. Muutama perusjuttu paremmaksi, kuten oikeanlainen maahanmeno, kaaren laajennus, hienosäätöä poispäinajoon ja sitten Leena pääsee koirien kanssa taas seuraavalle tasolle. Hieno nähdä, mihin asti Leena näiden lupaavien koirien kanssa vielä pääsee. :)

Eilen kävin Juupajoella treenaamassa. Itseasiassa Leena oli menossa sinne ensin ja siitä innostuneena päätin lähteä minäkin. Jatta oli saanut luvan lainata naapurin 10 ha:n sänkipeltoa, jonne menimme pienen treeniporukan kanssa. Mammat olivat alussa tosi vauhdikkaita. Ajelin niitä ensin pellon keskellä poikittaisajoa useampaan kertaan eestaas. Poikittaisajomatka oli muutaman sata metriä ja kun sitä mentiin muutaman kerran, niin johan mammat ymmärsivät ruveta kulkemaan hiukan rauhallisemmin. Alussa ne menivät tukkaputkella, vaikka Spot oli jotain 50m päässä koko ajan. Kun laitoin koiran maahan, niin mammat päästelivät hyvää laukkaa toistasataa metriä, eivätkä aikoneetkaan himmata. Pakko päästää Spot perään, etteivät ihan kylille asti olisi lähteneet.
Valtaosa koirista, jotka meillä käy ovat hiukan purjeessa, kun meidän treeniporukka on melko liukkaasti liikkuva, mutta näihin mammoihin verrattuna meidän porukka on ihan etana. Mutta se oli hyvä, kun Spot on kotonakin tottunut suht kevyesti liikkuviin lampaisiin, niin se ei hitsannut yhtään näistä mammoista. Lujaa tietty sai mennä ja isoja kaaria, että mammat pysyivät oikealla ladulla.
Kun porukka rauhoittui, niin sitten päästiin treenaan oikein kisatyylisestikin. Ensin otin hiukan pitemmän haun vasemmalta. Lähetin Spotin takaani, jolloin se tekee laajan kaaren. Spot laajensi kaaren pellolta tielle asti ja sieltä takaisin ojan yli lampaiden takana olevalle kyntöpellolle. Mietin, että vedänkö kaarta sisään, mutta koska Spotin valitsemalla kaarella oli hyvin maastonvaihteluita, niin annoin mennä, että näen vaikuttaako ne kaareen mitenkään. Ei vaikuttanut. :) Peräpussi oli hyvä, varmaan ainakin 50m tai enemmänkin. En nähnyt Spotia lauman takana, kun pelto hiukan laski sinne taakse. Kun lauma lähti itsestään liukumaan rajusti oikealle, niin hyvin Spot otti oikean kaukana lauman takana. Kun se oli jonkin aikaa juossut, niin sain vihdoin siihen näköyhteyden. Tällöin näin hyvin itsekin etäisyyden lauman takana. Siitä sitten lauma takaisin linjalle ja suoraan mun luokse. Kierto itseni takaa ja pitkä kolmiokuljetus. Lopussa hetken yritin jakoa, mutta luovutin, koska Jatan lampailla tunnetusti jako on "haastava" tehtävä. :)
Tosi kivat treenit ja kaikilla koirat kulki hyvin, kun ensin saatiin mammat ymmärtämään, että tämä pelto ei juoksemalla loput. :)
Tarkoitus oli ottaa muutama kuvakin, mutta vettä tihkutti sen verran, että en riskeerannut ottaa kameraa ulos.

Huomenna sitten treenataan meillä vielä samalla porukalla, ennenkuin Leena katoaa taas pohjoiseen.

Kerintää

Viikonloppuna keritsin aikuiset lampaat. Nyt niiden kelpaa pellolla juosta, kun ei ole talvireleitä päällä. Meillä kerintä on lampaille mahdollisimman stressivapaata. Kun ei määrä ole kovin iso, niin kaikkea ei tarvitse tehdä pakosta niin tehokkaasti eikä teollisesti. :) Otettiin aina yksi kerittävä porukka kerrallaan lampolan talvitarhaan karitsoiden kanssa ja kun muut veti lonkkaa, niin yhden oli rauhallista olla kerittävänä kun lauma oli ympärillä. Tässä kerintäpaikka:

Tässä vasemmalla aika hauska väritys. Oikealla vastaavasti porukan helpoin kerittävä. :) Samainen uuhi tiputti viime vuonnakin villansa karitsointiaikana.

Tässä hyvä kuva porukasta, kun yhtä keritään. Näyttävätkö stressaantuneilta? :)

Kuka näkee koiran?

Siellähän se. :) Spot osaa ottaa rennosti työtilanteessa silloin, kun sitä ei tarvita.

Loppuun vielä pari kivaa karitsakuvaa.

Ai niin, tässä kerinnän satoa, väreinä valkoinen, musta, ruskea ja harmaa.