30.8.2009

Lampolan tyhjennys kuvakollaasi

Tälläinen kuvakollaasi löytyi kamerasta, joten laitetaan nekin tänne näkyville. :)
Tyhjennyshän on tehty joskus kesällä.
Tässä linkki kuviin.

-Pete

Porin alueen paimenkoiran koulutus aktivoituu

Olin viikonloppuna pitämässä jo toisen koulutuspäivän Porin alueella. Koulutus pidettiin Merikarvialla Mikko Rinteen tilalla. Tilan tuotantosuunta on lammas ja emolehmät (luomuna). Mikon isä, Jorma Rinne, toimi Paimenkoirayhdistyksen alkuvuosina hyvin aktiivisesti paimenkoirien parissa. Heille muunmuassa päätyi yksi niistä koirista, joita tuotiin 1978 Ulvilan maaseutunäyttelyn vetonauloiksi Skotlannista ja jotka myytiin huutokaupalla messujen jälkeen.

Kurssilla oli 8 koiraa ja niistä jopa 5 oli working kelpieitä! Sinänsä hauska, koska mulle on aiemmin tullut vain muutama kelpie vastaan koulutuksisssa. Kaikki kurssille osallistuvat koirat olivat tilakoiria ja se näkyi niiden hyvästä eläinten käsittelystä. Valtaosa kurssikoirista oli samoja, jotka olivat ensimmäisellä paimenpäivällä kesällä Kullaalla ja oli hienoa nähdä että koirat olivat kehittyneet niissä asioissa, joita silloin saivat kotiläksyiksi. :) Nyt päästiinkin muutamien kanssa jo treenaamaan lyhyitä hakuja sekä poispäinajoon tarkempia vinkkejä. Valtaosa nautakoirista oli selvästi ajanut paljon poispäinajoa, joten ns. peruspoispäinajo ei niillä ollut mikään ongelma. Tietty joillain oli siitä johtuen hieman ongelmia tasapainon kanssa.
Kaikenkaikkiaan raskas (5h ajoa + 8h koulutusta), mutta antoisa ja kiva päivä!
Lokakuulle sovimme vielä kolmannen päivän tälle kesälle.
Erityisen hienoa on, että Satakunnan Proagria on näissä koulutuksissa mukana järjestäjänä! Tässä olisi mallia muillekin Proagrian yksiköille. :)

-Pete

Karitsat kotio asuntomessulaitumelta

Tämän vuoden asuntomessulaidun rupesi olemaan sen verran köyhää, että haimme uuhikaritsat kotio. Uuhet jätettiin vielä viimeistelemään laidun. Matkaan lähti avuksi Anne Viljon kanssa. Tässä alla muutama kuva reissusta. Töissä siis Viljo ja Spot. Woomi sai tällä kertaa odottaa autossa. :(


24.8.2009

Hienot kisat Somerolla !

Viikonloppuna oli isot kisat Somerolla, ilmoittautuneita yli 50 koiraa/päivä. Keli oli hieno. Kisajärjestelyt todella hyvin hoidettu, kuten aina. Lampaat sopivan haastavia. Kisaporukka oli kasattu kahdesta uuhesta ja kolmesta karitsasta. Joissakin ryhmissä pari karitsaa oli selvästi seikkailunhaluisia haarautuen välillä muusta ryhmästä eroon, mutta jos koira kasasi ryhmä heti, niin ongelmaa ei siinä ollut. Vetopaikkoja pellolla oli molemmille varikoille ja kahden peltolohkon väliselle sillalle. Silta ei sinänsä ollut ongelma, jos lampaita ei päästänyt sillan lähelle ja silloin ne olivat jo off linessa rajusti, eli homma oli lähtenyt hanskasta jo paljon ennen sillan vetoa. Silta vain monesti viimeisteli tämän virheen ja johti lampaat ulos kisa-alueelta.

Lauantaina kolmosissa ja kakkosissa oli selvästi ongelmia monella koirakolla ajaa lampaita riittävän rauhallisesti. Toisaalta, myöskin silloin löytyi koirakkoja, jotka siihen pystyivät, joten mahdotonta se ei ollut. :) Ykkösluokassa homma hoitui jo paljon rauhallisemmin, kun ohjaaja pystyi koiran lähellä tukemaan koiraa rauhalliseen suoritukseen. Ykkösluokassa nähtiin jopa ultimate-takaperinjuoksu-näytöksiä. Olin 1-luokassa tolpalla koiran kanssa ja katselimme toisen tolppaihmisen kanssa, että tuota vauhtia emme pystyisi juoksemaan edes eteenpäin kuin yksi miesohjaaja veti koko poikittaiskuljetuksen – ja viivasuoraan! :)

Meillä lauantai meni melko Häneksi. Rata ajettiin läpi, mutta pisteitä ei juuri jäänyt jäljelle. Onnistuimme tekemään lähes kaikki kalliit virheet joka osiossa. :( Spot otti käskyt suhteellisen hyvin, mutta mun ohjaustaito ei vain riittänyt näin vikkelillä lampailla. Homma lähti lapasesta jo kaaren lopussa, kun jätin Spotin yksin nostamaan lampaita ja yritin ruveta polkemaan jarrua vasta kun lampaat olivat lähteneet liikkeelle vauhdikkaasti. Tässä vaiheessa jarrua ei ollutkaan enää helppoa saada riittävästi. Välillä sain Spotin hiljentämään vauhtia suht kivasti, mutta kun siinä vaiheessa lampaat ei enää luottaneet koiraan, niin nehän nostivat vauhtia entisestään heti, kun koira jäi kauemmaksi, joten mun oli pakko päästää koira taas liikkeelle ja näin nopeavauhtinen oravanpyörä oli valmis. Saatiin kuitenkin kovalla tahdolla rata läpi. Muuta kerrottavaa siitä ei sitten lapsille jäänytkään. Tuloksena taisi olla jotain 36 pistettä ja 12. sija. Lähtijöitä oli 17, mutta en ole varma, saiko mun jälkeen muut tuloksia, joten saimme kunnian olla suht viimeisiä tuloksen saaneita. Tietty mieluummin näin kuin hylky, jos jotain valoa haluaa tässä nähdä. :)

Sunnuntaiaamu alkoi hirveällä päänsäryllä ja vastoin kaikkia ennakko-oletuksia aiheuttajana ei ollut perisuomalainen illanvietto. Puolituntia ennen radalle menoa mietin, pitäisikö mennä oksentamaan. Tolpalla huonoa oloa ei kuitenkaan huomannut mitenkään, skarppaaminen vei voiton. :)
Sunnuntaina päätin, että nyt en jätä Spotia yksin nostoon, joten nyt kun pidin yhteyden auki koko ajan, niin homma meni huomattavasti paremmin. Silti vielä vauhti hiukan liian lujaa. Spot on vasta kolme vuotta täyttänyt, joten uskoisin, että tuo lisäjarru tulee paremmaksi myös ajan kanssa. Vuoden-parin päästä voisi jo tulla rauhallisia hyviä suorituksia näinkin vikkelillä lampailla. Anyway, haku, nosto, tuonti ja kuljetus menivät suht kivasti. Hiukan liian kova vauhti kuitenkin kostautui kolmessa viimeisessä suorituksessa. Jaossa eka yritys meni läskiksi ja jossain vaiheessa lampaat olivat sen verran vikkeliä että kävivät ringistä ulkonakin. Tästä siis ei välttämättä jäänyt kuin yksi piste jäljelle. Häkillä porukka oli myös vielä sen verran vauhdikkaita, että siinä sählättiin ainakin yksi rundi ennen kuin menivät häkkiin. Single oli jo lähtötilanteessa vaikea. Singlessä piti ottaa toinen uuhista haltuun ja kun juuri ne uuhet liikkuivat siinä porukassa viimeisenä, niin single ei ollut kovin helppo . Tässä meidät pelasti aika. Hyvällä tuurilla ja loputtomalla ajalla single olisi voinut onnistua, mutta tiesin suorituksen aikana, että tätä tuskin saamme tehtyä. Näissä loppu osioissa siis oli jaossa 30 pistettä ja me otimme niistä vain muutaman johtuen liian kovavauhtisesta ajosta. Loppupisteitä meille taisi kertyä 60 pistettä joka ei sinänsä ole huono saldo hausta ja kuljetuksesta. Nuo loppuosioiden pistemenetykset vain tekevät sen, että sijoitus ei ole kovin häävi. Jouduin lähtemän kisoista oman suorituksen jälkeen, joten sijoitustani ja muiden tuloksia en tiedä, mutta varmaan siellä on useampi tulos jossain 80-90 pisteen välissä.

Jatkotreenien pohdintaa
Kisathan toimivat milestoneina, jolloin on aina syytä miettiä, mihin suuntaan treenejä on vietävä.
Nyt molempina päivinä lähetin spotin samalla lailla hakuun oikealle. Lauantaina Spot laajensi kaaren aitaan asti ja kun aita kaarsi lisää oikealle, niin Spot laajensi kaarta lisää ja olisi ajautunut varikolle. Pysäytin sen ja otin pätkän takaisinpäin, jonka jälkeen lähetin uudestaan oikealle, jolloin lähti hyvin hakeen oikeaa ryhmää. Sunnuntaina tein tarkoituksella samanlaisen lähetyksen ja katsoin, jos se olisi edellisestä päivästä oppinut, että varikkoporukkaa ei ole tarkoitus hakea, ei ollut. Homma meni toisintona lauantain mukaisesti. Nyt vain Pysäytys, tule pois, oikea –käsky-yhdistelmän tein lähes yhteen pötköön, jolloin selvisimme suht pienillä pistemenetyksillä.
Viimeajan treenit ovat selvästi tuottaneet tulosta. Spot lähtee hakemaan laumaa luottavaisena, vaikka sillä ei ole tieto, missä ne ovat (nyt kisoissa koira ei lähetyspaikalta nähnyt laumaa, kun pelto oli hiukan kummulla) ja suostuu muuttamaan kurssia kesken haun ilman isompaa vääntöä. Tähän olen tyytyväinen.
Kaaren lähtöä pitää treenata, että saan sen halutessani ilman lisäkäskyä lähtemään vielä suppeammin sekä selvästi jarrua ajossa pitää treenata, koska se tuntuu nyt olevan se heikoin lenkki, jos lampaat ovat turhan vauhdikkaita. Meillä on itselläkin melko liukkaat lampaat, joka on siinä mielessä hyvä, että Spotilla pysyy pää kylmänä, vaikka vauhtia olisi, mutta selvästi kisoissa ei löydy yhtä hyvää jarrua kuin tuttujen mammojen kanssa. No, tämä ei liene yllätys kenellekään muulle kuin mulle. :) Kaikillahan se kotona kulkee hyvin. :)

Hieno viikonloppu kuitenkin! Hyvä fiilis jäi sekä selvät sävelet, mitä treenata jatkossa.

-Pete

17.8.2009

Kaksi koiraa töissä

Nappasin tänään pari kuvaa, kun kävin hoitamassa korvia yhdellä laidunnuslaitumella.

Woomi (etualalla) toimii suomalaisilla äänikäskyillä. Spot (takana) pillillä ja englannin kielisillä äänikäskyillä. Tulevaisuudessa pitää miettiä, tarvitseeko ruveta kasaamaan toista pillikäskysettiä, että voisi molempia koiria ohjata pillillä samaan aikaan. Tämä siis siinä vaiheessa, kun talossa uusi koira Spotin rinnalla.

Tässä näkyy hyvin, kuinka kaverukset pelaavat yhteen.

Tässä vielä hurraa huuto korvamerkeille. Hyvä ettei ollut revennyt koko korva irti. Tämä on pahin tapaus, mitä meillä on korvien suhteen ollut. Tässä konsultoin eläinlääkäriä, kun en ollut varma, pitääkö tuota yrittää tikata kiinni.

Koulutustoimintaa meillä ja mualla

Jahas, tämähän meni nyt ihan blogin päivitykseksi. No, kesä on ollut välillä melko haipakkaa, joten tapahtumia on kyllä piisannut, mutta niitä ei ole ehtinyt paljoa mihinkään kirjailla.

Olin tuossa kesällä Porin suunnassa pitämässä paimenkoiran koulutuspäivää Pro Agria Satakunnan järjestämänä. Sinänsä oli tosi kiva saada olla mukana aktivoimassa toimintaa siellä suunnalla, koska yhdistyksemme toimintahan on lähtenyt juuri sieltä käyntiin yli 30 vuotta sitten ja pitkän hiljaiselon jälkeen yritetään nyt startata koulutustoimintaa sielläkin.

Koulutus oli Tenhon tilalla, jonne viime syksynä oli hankittu aikuinen paimenkoira. Tilalla tuotetaan luomu pihvi- ja lampaan lihaa. Tilalla on toistasataa emolehmää ja 250 uuhta. Kaikki liha myydään suoramyyntinä tilalta kuluttajille. Kurssilla käytiin ensin pari tuntia teoriaa läpi, jonka jälkeen 10 koirakkoa pääsivät treeneihin lampaiden kanssa. Paikalla oli myös paikallisia median edustajia. Tässä linkki yhteen nettijuttuun.
Kurssi oli ilmeisen onnistunut, kun olen menossa jatkokouluttamaan nyt syksyllä samaa porukkaa. Nyt ei enää käydä teoriaa läpi, vaan ollaan koko päivä laitumella koirien kanssa.

Asiasta toiseen. Alustavasti on suunniteltu vielä tälle syksylle (menee varmaan lokakuulle) yhtä viikonloppukurssi, jonne kouluttajaksi tulisi ulkomainen oman maansa maajoukkuetasoinen paimennusammattilainen. Kun asia varmistuu, niin ilmoittelen asiasta. Tietty, jos ryhmässä enää on tilaa. :) Nämä kun tuntuvat täyttyvän jo ennen kurssin varmistumista. :(
Pysykää kuulolla, asia varmistuu varmasti lähiaikoina. :)

-Pete

Kurssin jälkeisiä treenejä

Kurssilta uusien ajatuksien saattelemana olen treenaillut lähinnä seuraavanlaisia treenejä. Lisäksi laidunnusalueiden lampaiden siirtoja ja korvamerkkien tarkistuksia on tehty melko tiheään Woomin ja Spotin kanssa. Nykyisin käytän melkein aina noissa laidunalue hommissa kahta koiraa. Lampaat ovat melko villejä, kun ovat saaneet kesän olla rauhassa, niin homma sujuu paljon paremmin kahdella koiralla.
Mutta siis niihin treeneihin.

Meillä on yhdellä laitumella noin 100 m:n päässä poikittain oja, jonka yli mentyä pääsee seuraavalle lohkolle, jonka takarajalla on pieni metsäsaareke, johon lampaat voi hyvin kätkeä koiralta. Matkaa tuonne tulee semmoinen vajaa pari sataa metriä. Ensin jaan lauman kahteen porukkaan ja ajan toisen lauman tuonne takarajan metsikköön piiloon ja sitten pyörittelen toista laumaa niin kauan, että koira unohtaa toisen porukan, jonka jälkeen Look back:llä lähetän koiran hakemaan toista laumaa. Spot yrittää lähteä hakemaan toista laumaa näkyvältä laidunosalta, koska yleensä lampaat eivät ole olleet siellä metsikössä. Päätän ennen Look back –käskyä, mitä reittiä haluan Spotin kulkevan ja sitten ohjaan, pysäytän ja ohjaan uudestaan niin kauan, että saan koiran kulkemaan haluamaani reittiä. Spot on tietysti välillä melko pihalla, mutta palkinto on suuri, kun se lopulta mun ohjaamana löytää lauman. Olen tehnyt tämän tyyppisiä treenejä eri laitumilla nyt muutaman kerran ja selvästi Spot on ruvennut kuuntelemaan paremmin ja ei mene enää niin hämilleen, vaikkei se itse tiedä, minne sen pitäisi mennä.
Kerran ollaan tehty sellainen harjoitus, että Nina vei toisella koiralla ensimmäisen lauman piiloon noin 250 m:n päähän. Mä toin toisen lauman laitumelle ja pyöritin sitä jonkin aikaa, kunnes käänsin ja lähetin Spotin Look back:llä hakemaan aiemmin vietyä laumaa piilosta. Tässä joutui viheltämään useamman kerran. Spot kääntyi todella hyvin joka Look back –vihellyksellä, mutta se meinasi aina lähteä väärään suuntaan. Tässä onkin itsellä hiukan harjoiteltavaa, että saa koiran lähtemään Look back:n jälkeen juuri sinne, minne haluaa. Varsinkin, kun koiralla ei ole hajuakaan missä lampaat ovat ja vaihtoehtoja on monta.
Tälläiset uudet harjoitukset ovat itsellekin tosi haastavia ja tuovat uutta intoa treeneihin. :)

-Pete

Mossen kurssiantia Somerolta

Pari-kolme viikkoa sitten olin Somerolla kurssilla, missä kouluttajina olivat Mossen Magnusson ja Lotta Fornstedt Ruotsista. Lotta koulutti aloittelevampien ryhmää ja Mossella oli edistyneempien ryhmä. Kurssijärjestelyt oli hoidettu todella erinomaisesti. Lotan porukka oli pienessä treeniaitauksessa pihassa ja Mossen porukka tien toisella puolella isommalla pellolla, jossa voitiin harjoitella sokko hakuja sekä noin 250-300 m hakuja. Ajomatkaa saatiin halutessa poikittain myös varmaan sen 300m . Kari hoiteli tarvittavat lammassiirrot ja Elisa porukan muonituksen, jossa olikin jonkin verran hommaa, kun porukkaa oli paikalla yli 20 henkeä. Illalla vielä saunottiin mökillä sekä uitiin ja kelluttiin kylpytynnyrissä. TOSI SIISTIÄ! :) Kiitos Kari ja Elisa, kurssi oli todella hyvin järjestetty!

Ajatus oli käydä katsomassa myös Lotan kurssi, mutta kun ei malttanut lähteä omasta ryhmästä pois, niin jäi sitten katsomatta se. Kuulin kuitenkin, että porukka oli ollut kovin tyytyväisiä Lotan antiin.
Mossen ryhmässä keskityttiin tällä kertaa siihen, miten koira pysyy ohjaajan hallinnassa kaukanakin ja silti paimentaa keskittyneesti. Mosse puhui paljon henkisestä paineesta koiraan. Fyysisellä paineella saavutetaan hyvä tottelevaisuus, mutta vain lyhyelle matkalle (alle 100-150 m). Käytettäessä fyysistä painetta saattaa myös koiran keskittyminen paimennukseen kärsiä. Tällöin koira ikäänkuin vain tottelee ohjaajaa, mutta ei mieti, mitä on tekemässä.
Kurssilla kysyttiin Mosselta, miten se henkinen paine saadaan aikaan. Tähän ei ole yksiselitteistä, musta-valkoista vastausta, vaan siihen vaikuttaa moni asia. Mosse kertoi, että hän esimerkiksi aloittaa nuorella koiralla paimentamisen niin, että koira osaa nimensä ja tule pois –käskyn. Tämän jälkeen Mosse opettaa koiran paimentamaan oikealla eläinfiiliksellä. Kun koira menee lauman toiselle puolelle, niin Mosse menee lauman läpi luoden koiralle painetta ja kun koira perääntyy paineen johdosta, niin Mosse päästää koiran kaartamaan toiselle puolelle laumaa. Kun tämä menee hyvin, niin sen jälkeen Mosse tasapainottaa paineen niin, että koira pysähtyy ja menee maahan, jolloin Mosse opettaa maahanmeno-käskyn. Näin opettamalla koira oppii ensin paimentamaan oikealla asenteella ja vasta sitten tottelemaan ohjaajan käskyjä. Mikäli ensin opetetaan käsky ja sitten vasta paimennus, niin on riski opettaa koira fyysiselle paineelle, jonka kantama loppuu 100-150 m:n päähän ja lisäksi koira saattaa paimentaessa keskittyä tottelemiseen eikä ajattele, mitä se on tekemässä ja mitä paimennettavat eläimet ovat tekemässä.
Lähes kaikki kurssilla olleet koirat olivat sillä tasolla, että ne voitiin lähettää hakemaan laumaa 250 m:n päästä. Yksi harjoitus, mitä tehtiin meni seuraavanlaisesti. Koira lähetettiin pitkään sokkohakuun (koira ei nähnyt lampaita). Koira käskettiin kaarella maahan useamman kerran ja joka kerta päästettiin jatkamaan vasta, kun koira kuunteli ohjaajaa (usein koira yritti katseella etsiä laumaa ollessaan maassa, eikä halunnut kuunnella ohjaajaa). Mikäli koira ei suostunut kuuntelemaan ohjaajaa, niin koira kutsuttiin pois 10-15 m, jonka jälkeen päästettiin uudestaan kaarelle. Jos koira ei vieläkään kuunnellut, niin sitten koira kutsuttiin kokonaan pois. Tällä harjoituksella muunmuassa saadaan koiraan henkinen paine, jonka johdosta koira kuunteli todella hyvin hakukaaren jälkeisessä nostossa ja tuonnissa ohjaajalle.

Mosse kertoi myös, että on tärkeää saada koiralle ajatus, että ohjaajan käskyt eivät ole vain pelkkiä käskyjä, vaan apuja koiralle selviytyä tilanteesta. Mosse harjoittelee usein niin, että koira ei tiedä, mitä ollaan tekemässä ja siksi koiran on kuunneltava ohjaajan käskyjä. Kun koira on selvästi hämillään tilanteesta ja kun ohjaajan käskyjen kuunteleminen johtaa siihen, että koira selviää tilanteesta, niin koira oppii luottamaan ohjaajaan. Mosse tekee paljon sokkohakuja tai esim laittaa isolle laitumelle monta ryhmää koiran näköpiiriin, jolloin koira ei tiedä, mikä ryhmä kuuluu hakea ennenkuin ohjaaja kertoo sen.

Sanonta ”Älä lähetä koiraa 300 metrin hakuun, jos et ole valmis juoksemaan 300 metriä” –kertoo juurikin ohjaajan asenteesta. Henkinen paine on paljolti ohjaajan asennetta. Joka kerta ei juosta koiran luokse, vaan välillä koira pitää saada kuuntelemaan myös kaukaa esim kutsumalla se välillä ketkeksi pois, kuten kurssin harjoituksessa tehtiin.
Okey, mä sain juosta sen 250 m, mutta tässä saattoi olla pieni pilke kouluttajankin silmäkulmassa. :)

Kurssi oli onnistunut ja sain sieltä juuri sen, mitä tällä hetkellä tarvitsin. Nyt on taas selkeä ajatus, miten päästään eteenpäin. Mosse on kyllä Kingi! :)

-Pete