11.4.2010

Kevät tulla tupsahti

Niin ne vain lumet sulivat pelloilta ja tällä viikolla on päässyt treenaan isoille pelloille niin, ettei juurikaan ole tarvinnut lumessa kahlata. Kaikki ojat ovat vettä täynnä ja alavat pellot isoja lampia, mutta onneksi osa pelloista on viettäviä, joten niillä on ollut kiva treenata lumettomassa ja kuivassa maaperässä.

Spotin kanssa on muistuteltu, että ajo pitää kulkea mun vaatimaa nopeutta. Tule pois -käskyä on myös joutunut palauttamaan, kuten Someron talvikisoissa huomasin. Spothan ei juurikaan noteerannut sitä käskyä, vaikka viime kesänä se pelasi tosi hienosti. Myöskin hauissa olen treenannut, että kaari menee sieltä mistä minä päätän, eikä sieltä mistä Spot meinaisi. Useamman kerran jouduin ottamaan Spotin kokonaan pois, ennenkuin kuulo rupesi toimimaan. Vieläkään ei toimi niin hyvin kuin viime kesänä tuo kaaren säätely, mutta onhan tässä aikaa.
Tänään harjoittelin Spotin kanssa, että kun pillillä antaa way (lyhyt oikea) käskyn, niin miten saan sen tekemään flänkin hitaasti muuttamalla pillikäskyn painotusta ja intensiteettiä. Spothan tekee flänkit luontaisesti huomattavan paljon nopeammin ja sähäkämmin kuin itse ajo ennen flänkkikäskyä. Monesti olisi hyvä, että flänkkikin olisi yhtä rauhallinen. Nyt treenasin niin, että seisoin itse laitumen keskellä ja Spot ajoi laumaa ihan aidan viertä. Välillä, kun lauma meinasi ruveta irtautumaan aidasta, annoin muunnetun way-käskyn, jolloin Spot painoi laumaa takaisin lähemmäs aitaa ajaen niitä kuitenkin koko ajan hallitusti eteenpäin.
Oli jännä huomata, että kun käskyä venytti huomattavasti ja muuten vihelsi käskyn hyvin rauhallisesti, niin Spot lähti rauhalliselle flänkille, mutta myös selkeästi avasi enemmän flänkkiä kuin normaalivihellyksellä. Eli rauhallisuus toi flänkkiin avaruuttakin. Niinhän siinä yleensä tietysti käy, mutta jotenkin tässä tilanteessa en osannut odottaa sitä, kun Spotilla flänkit ovat yleensä melko kiinni, ellei niitä erikseen vaadi laveammiksi. Tuota pitää siis jatkossa testata vielä enemmän.

Pip oli positiivinen yllätys. Odotin sen olevan melko vauhdikas ja turhan kireä isolla laitumella, mutta siinä kävikin toisinpäin. Se meni suht ripeästi, mutta kropaltaan täysin rentona. Kaaret olivat sopivan pulleita ja maahankäskyt pelasivat hyvin, vaikka sanoin ne aivan nätisti. Tein paljon tasapainotreeniä, jolloin Pip sai itse miettiä, minne mennä milloinkin. Flänkit, ajo, maahanmeno olivat ihan ok. Peruskuljetuksessa en juurikaan saanut hidastusta aikaiseksi, joten siinä on vielä tekemistä. Poispäinajoa rupean nyt treenaamaan pitempiä matkoja, niin katsotaan tuleeko ajan kanssa hidastus sitä kautta, vai mitä sille keksitään. Pip näyttäisi tällä hetkellä olevan selvästi emänsä kaltainen luontainen paimen. Se selvästi tietää, mitä pitää tehdä, ei anna periksi, vaikka tulisi tiukka paikka, mutta ei kovin helpolla ota ohjaajaa siihen väliin säätämään. Tässä saattaa olla vielä haastetta tulevaisuudessa.

Sitten vielä hieman harmillistakin juttua. Eilen iltalampolassa yksi 3,5 viikkoinen harmaa pässikaritsa ei ottanut takajalkoja alle ollenkaan. Karitsa on normaalin pirteä, etupää pelaa normaalisti, imee maitoa hyvin, kun vain autetaan tissille, juo vettä ja syö heinää. Kaiken kaikkiaan voi hyvin, mutta takajalat ei pelaa. Siellä on ilmeisesti käynyt jokin vahinko ja takapää on jotenkin halvaantunut. Nyt odotellaan muutama päivä, jos esim selkäkanavassa olisi jokin turvotus, joka estäisi takajalkojen toiminnan ja laskiessaan takapää lähtisi pelaamaan. Muussa tapauksessa karitsa pitää lopettaa, koska sillä ei tuossa kunnossa ole elinmahdollisuuksia. Kyllä se harmittaa, kun se on niin pirteä ja ainut vika on takapää. Mutta, tälläistä se välillä on eläinten kanssa. :(
Muuten karitsasesonki rupeaa olemaan voiton puolella, enää yksi uuhi karitsoimatta. Vanhimmat on nyt noin 4-5 viikkoisia, joten melkoinen meno siellä on. :)

-Pete