8.3.2010

Treeniä pitkästä aikaa

Eilen siirsin treeniuuhet lampolan lämmöstä liiteriin, jonka yhteydessä on talvitreeniaitaus.

Otin ensin Spotilla pätkän. Ihan mukavasti meni. Jouduin hiukan muistuttamaan, että oikealle mentäessä kaaren lopussa kaari on pidettävä avoinna loppuun asti. On jotenkin jännä nähdä, että vaikka Spot menee ihan kävelyvauhtia ja jopa hiipimällä, niin uuhet kulkevat melko vauhdikkaasti. Ilmeisesti tuo Spotin vahvasti puskeva tyyli jotenkin huokuu sitä työntövoimaa, vaikka se itse liikkuukin todella rauhallisesti. Jotenkin tykkään tuon tyylisestä koirasta, vaikka kisoissa se ei kovin helppo olekaan. Herkästi kevyet kisalampaat liikkuvat liian lujaa ja vahva ajamisen halu tekee myös flänkeistä hiukan lintsattuja, jolloin Spotin lähtiessä flänkille, se samalla puskee lampaisiin lisää vauhtia ja sitten onkin oravanpyörä valmis.
Tulevan kesän suurimpia treenitavoitteita onkin yrittää opettaa Spotille itsenäistä lampaiden vauhdin säätelyä. Iso-Britanian videoita kun katselee, niin on hieno nähdä, kun esim haun tuonnin yhteydessä selvästi näkee, että koiraa ohjataan lähinnä suuntakäskyillä, jos lampaat eivät meinaa tulla linjaa pitkin. Koirat näyttävät suht itsenäisesti säätelevän omaa painetta lampaisiin pitäen niiden vauhdin sopivana. Tähän kun joskus pääsee Spotin kanssa, niin saa olla tyytyväinen. Pieni ristiriita tässä on mun ja Spotin tavoite-ero. Mä haluan lampaiden kulkevan ripeää kävelyä/kevyttä ravia, jolloin hommaa pystyy vielä ohjaamaan. Spotin halu on selvästi ajaa lampaita ripeää ravia tai jopa kevyttä laukkaa. Tämä vauhti on tarkalle ohjaamiselle liikaa. Sitten, kun lampaat menevät jo melko kovaa, niin Spotin viilipytyn hermot ei kiristy ollenkaan, vaan se tietää (joskus tosin vain luulee :), että sillä on homma hanskassa koko ajan. Tämä ei siis aiheuta sitä, että sillä itsellä tulisi mieleen, että pienemmällä vauhdilla voisi olla jokin etu.
Hmm, onpa haastava yhtälö. Jos mä tän saan joskus toimiin ja samalla flänkit sellaisiksi, ettei se niiden aikana puske lampaisiin lisää vauhtia, niin johan rupeaa tulemaan hienoja ratoja. On se hyvä, että on tavoitetta! :)

Pip:n kanssa otin perustreeniä pitkästä aikaa. Lähinnä tarkistin, että se menee kaaria rennolla otteella ja pitää koko ajan otteen lampaisiin irti. Välillä pätkä kohti ajoa, jonka jälkeen taas flänkille. Nyt testasin hiukan, mitä Pip reagoi paineeseen maassa ollessaan. Hyvin tuntui pysyvän rentona ja pikkuhiljaa ottavan paineen irrottamalla otteensa lampaista maassa ollessaan. Hyvä juttu! Se selvästi on ruvennut luottamaan muhun, eli nyt pitää pikkuhiljaa ruveta opettamaan sille, että kun multa tulee henkinen paine, niin ote irti lampaista ja paineen pienentyessä ote saa taas tiukentua (sen se tosin taitaa tehdä ilman opetustakin :).
Maahanmeno ei ole vielä riittävän hyvä (hidas, eikä asenne oikea), mutta nyt se kuitenkin menee joka kerta suht kivasti maahan ja asenne pysyy rentona. Testasin jopa, että kaarella annoin painetta tasapainopisteessä juuri ennen maahankäskyä ja suht hyvin tuntui toimivan. Tätäkin voi pikkuhiljaa ruveta treenaamaan. Fiilis tosin on, ettei tätä kannata väkisin yrittää nopeammin kuin Pip luontaisesti pystyy etenemään. Muuten menee turhaksi taisteluksi.

Alla pari kuvaa Pipistä, aika makeita. :)



5 kommenttia:

  1. Talvikuvaus on haasteellista, mahallaan maaten eli maha jäässä ja lampaat selässä piti noitakin ottaa. :) Terveisin nimim. mitäpä sitä ei tekisi hyvien kuvien vuoksi... :) Mä en kyllä tajua, miten Pete saa mut noihin oikein ylipuhuttua, vai miten se nyt oli? :D

    VastaaPoista
  2. Heips, Ompas kiva taas lukea Peten reeneistä. Koirissa on suuria eroja ja varsinkin tuo, että molempien koirien kohdalla haluat, että ne irrottaa otteen lampaista. Minä taas pidän Fein sen verran "löysällä", että se koko ajan pitää lampaita itsellään ja pitää hyvää tuntumaa koko ajan. Pehmeä koira eri keinot.

    t.m

    VastaaPoista
  3. Hmmm, Minnan kommentti pisti mietityttämään, että yritänkö kouluttaa molempia koiria samalla tavalla, vaikka koirat itsessänsä ovat melko erilaisia. Toisaalta, jos niiltä ei saa otetta kaaren aikana irti, niin lähtevät leikkaamaan sisään tai ainakin tasapainopisteessä lähtevät heti ajamaan pätkän ennen maahanmenoa. Enpä siis oikein muutakaan vaihtoehtoa tiedä. Pitääpä tuota ajatusta miettiä.
    Se on totta, että jos koiralla on vapaa flänkki, se jaksaa mennä vapaasti kaarta tasapainopisteeseen saakka ja sieltä lähtee hallitusti ajamaan, niin silloin en koskisi kaareen. Riski voi olla, että kaaresta tulee liian laaja, joka sekään ei ole toivottavaa.

    -Pete

    VastaaPoista
  4. Heips,
    Jee, nyt päästään analysoimaan. Tätä sitä kaipaa täällä periferia-alueella. Santerin kommetti on vain, että hyvinhän se menee. Ei oikein rakenna. Jos miulla olis kovemmin puskeva koira, luultavasti haluasin, että se on "auki" koko halutun matkan flänkillä. Fei on kevyt koira ja tuntuu, että se hyvin mielellään flänkeillä ohjailisi lampaita, mutta kun puskeakin pitäisi. Eli koko ajan meidän on pidettävä yllä sitä, että ajamaan lähteminen tapahtuu heti kaarelta, ja sen takia pidän ohjia aika löyhällä, että ajo ei heikkenisi missään vaiheessa. Koira kun ottaa pienenkin paineen niin, että se heittää kaarella heti pari metriä ulos jos painetta antaa. Ja kun on herkkä niin ei siihen tartte kun vähän horjahtaa. Siihen on sitten oltava valppaana ja antaa heti tulla uudestaan sisään, ettei koira mene vaikutusalueen ulkopuolelle. Nythän se on vielä helppoa kun on seinät vastassa. Mutta totuus selviää sitten kun mennään aukealla pellolla. Niin tätä ajatusta muistaen, että koira pysyy vaikutusalueella yritän pitää sen koko ajan ehkä liiankin paljon lampaiden tuntumassa. En tiedä voiko tällä välttää liian laajoja kaaria ja sitä, että koira hävittää tuntuman lampaisiin. Tätä voinen analysoida kesällä kun nähdään "vahingot" ;)

    t.m

    VastaaPoista