Pari-kolme viikkoa sitten olin Somerolla kurssilla, missä kouluttajina olivat Mossen Magnusson ja Lotta Fornstedt Ruotsista. Lotta koulutti aloittelevampien ryhmää ja Mossella oli edistyneempien ryhmä. Kurssijärjestelyt oli hoidettu todella erinomaisesti. Lotan porukka oli pienessä treeniaitauksessa pihassa ja Mossen porukka tien toisella puolella isommalla pellolla, jossa voitiin harjoitella sokko hakuja sekä noin 250-300 m hakuja. Ajomatkaa saatiin halutessa poikittain myös varmaan sen 300m . Kari hoiteli tarvittavat lammassiirrot ja Elisa porukan muonituksen, jossa olikin jonkin verran hommaa, kun porukkaa oli paikalla yli 20 henkeä. Illalla vielä saunottiin mökillä sekä uitiin ja kelluttiin kylpytynnyrissä. TOSI SIISTIÄ! :) Kiitos Kari ja Elisa, kurssi oli todella hyvin järjestetty!
Ajatus oli käydä katsomassa myös Lotan kurssi, mutta kun ei malttanut lähteä omasta ryhmästä pois, niin jäi sitten katsomatta se. Kuulin kuitenkin, että porukka oli ollut kovin tyytyväisiä Lotan antiin.
Mossen ryhmässä keskityttiin tällä kertaa siihen, miten koira pysyy ohjaajan hallinnassa kaukanakin ja silti paimentaa keskittyneesti. Mosse puhui paljon henkisestä paineesta koiraan. Fyysisellä paineella saavutetaan hyvä tottelevaisuus, mutta vain lyhyelle matkalle (alle 100-150 m). Käytettäessä fyysistä painetta saattaa myös koiran keskittyminen paimennukseen kärsiä. Tällöin koira ikäänkuin vain tottelee ohjaajaa, mutta ei mieti, mitä on tekemässä.
Kurssilla kysyttiin Mosselta, miten se henkinen paine saadaan aikaan. Tähän ei ole yksiselitteistä, musta-valkoista vastausta, vaan siihen vaikuttaa moni asia. Mosse kertoi, että hän esimerkiksi aloittaa nuorella koiralla paimentamisen niin, että koira osaa nimensä ja tule pois –käskyn. Tämän jälkeen Mosse opettaa koiran paimentamaan oikealla eläinfiiliksellä. Kun koira menee lauman toiselle puolelle, niin Mosse menee lauman läpi luoden koiralle painetta ja kun koira perääntyy paineen johdosta, niin Mosse päästää koiran kaartamaan toiselle puolelle laumaa. Kun tämä menee hyvin, niin sen jälkeen Mosse tasapainottaa paineen niin, että koira pysähtyy ja menee maahan, jolloin Mosse opettaa maahanmeno-käskyn. Näin opettamalla koira oppii ensin paimentamaan oikealla asenteella ja vasta sitten tottelemaan ohjaajan käskyjä. Mikäli ensin opetetaan käsky ja sitten vasta paimennus, niin on riski opettaa koira fyysiselle paineelle, jonka kantama loppuu 100-150 m:n päähän ja lisäksi koira saattaa paimentaessa keskittyä tottelemiseen eikä ajattele, mitä se on tekemässä ja mitä paimennettavat eläimet ovat tekemässä.
Lähes kaikki kurssilla olleet koirat olivat sillä tasolla, että ne voitiin lähettää hakemaan laumaa 250 m:n päästä. Yksi harjoitus, mitä tehtiin meni seuraavanlaisesti. Koira lähetettiin pitkään sokkohakuun (koira ei nähnyt lampaita). Koira käskettiin kaarella maahan useamman kerran ja joka kerta päästettiin jatkamaan vasta, kun koira kuunteli ohjaajaa (usein koira yritti katseella etsiä laumaa ollessaan maassa, eikä halunnut kuunnella ohjaajaa). Mikäli koira ei suostunut kuuntelemaan ohjaajaa, niin koira kutsuttiin pois 10-15 m, jonka jälkeen päästettiin uudestaan kaarelle. Jos koira ei vieläkään kuunnellut, niin sitten koira kutsuttiin kokonaan pois. Tällä harjoituksella muunmuassa saadaan koiraan henkinen paine, jonka johdosta koira kuunteli todella hyvin hakukaaren jälkeisessä nostossa ja tuonnissa ohjaajalle.
Mosse kertoi myös, että on tärkeää saada koiralle ajatus, että ohjaajan käskyt eivät ole vain pelkkiä käskyjä, vaan apuja koiralle selviytyä tilanteesta. Mosse harjoittelee usein niin, että koira ei tiedä, mitä ollaan tekemässä ja siksi koiran on kuunneltava ohjaajan käskyjä. Kun koira on selvästi hämillään tilanteesta ja kun ohjaajan käskyjen kuunteleminen johtaa siihen, että koira selviää tilanteesta, niin koira oppii luottamaan ohjaajaan. Mosse tekee paljon sokkohakuja tai esim laittaa isolle laitumelle monta ryhmää koiran näköpiiriin, jolloin koira ei tiedä, mikä ryhmä kuuluu hakea ennenkuin ohjaaja kertoo sen.
Sanonta ”Älä lähetä koiraa 300 metrin hakuun, jos et ole valmis juoksemaan 300 metriä” –kertoo juurikin ohjaajan asenteesta. Henkinen paine on paljolti ohjaajan asennetta. Joka kerta ei juosta koiran luokse, vaan välillä koira pitää saada kuuntelemaan myös kaukaa esim kutsumalla se välillä ketkeksi pois, kuten kurssin harjoituksessa tehtiin.
Okey, mä sain juosta sen 250 m, mutta tässä saattoi olla pieni pilke kouluttajankin silmäkulmassa. :)
Kurssi oli onnistunut ja sain sieltä juuri sen, mitä tällä hetkellä tarvitsin. Nyt on taas selkeä ajatus, miten päästään eteenpäin. Mosse on kyllä Kingi! :)
-Pete
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti