Edistyykö Pip treenaamatta...

Tämä talvi on ollut treenien suhteen huonompi kuin useampi aiempi talvi. Pakkasta on usein liikaa ja luntakin vähintään riittävästi.
No, tänään otin molemmilla pojilla pienen pikatreenin. Spot kulki ihan kivasti. Jännä nähdä lauantaina Somerolla, kuinka kulkee kisoissa.
Pip oli yllätys. En juurikaan ole päässyt sitä treenaamaan, mutta siitä huolimatta (vai siitä johtuen :) se rupeaa ottamaan hyvin suuntakäskyjä jo poispäinajossa. Nyt seisoskelin itse paikalla koko ajan ja Pip liikutti lampaita pitkin pientä treeniaitausta. Välillä käytin kaikkiin käskyihin suusanallisia käskyjä ja välillä pillillä aja, steady, seiso ja maahan -käskyjä (suuntakäskyt ei ole vielä pillille opetettu). Olin oikein hämmästynyt, että sillä oikeasti pystyi jo ajamaan ns tolpalta ja vieläpä sinne, minne itse halusin. :) Ehkä se todella menee noin, että kun tekee oikeita perusasioita, niin jossain vaiheessa kun ne yhdistää, niin tuntuu, että koira on oppinut ihan itsestään koko homman. :)
Tällä hetkellä Pip:n kanssa on oikein kiva treenata. Sitä voi käskyttää rennolla otteella ja se tuntuu ottavan käskyt hyvin, jos vain oivaltaa, mitä siltä haluan. Yllättävän (positiivisesti) helpolla työ yhteistyö Pip:n kanssa on löytynyt, vaikka alussa se tuntui suhteellisen hankalalta. No, jos muistelee Spotin alkuaikoja, niin sama oli sen kanssa. Pari ekaa viikkoa olin kuin viritetty viulunkieli, kun tuntui, että mopo meinaa keulia jatkuvasti. :) Sitten löytyi luottamus ja rentous.

Tulisi nyt keväämpi, että pääsisi isommille pelloille treenaan...

-Pete

P.S. Tsemppiä kaikille viikonlopun kisoihin! Yritän ottaa jokusen kuvankin sieltä, jos pakkanen ei hyydytä kameraa ja kuvaajaa. :)

Pip perustreeniä

Alla Pip:n ensimmäinen video nähtäville.
Koira ollut meillä nyt noin kuukauden, tosin treeniä ei ole paljon kertynyt, kun on tuota pakkasta pidellyt. Tänään oli mukava treenata, kun pakkasta oli vain 7 astetta.
Tuolla videolla näkyy oikeastaan melko hyvin, minkälaista treeniä nuoren koiran kanssa teen. Pikkuhiljaa sitten ruvetaan lisäämään vaatimusta ja tarkkuutta. Ensin tietenkin pitää saada kaikki liikkeet teknisesti puhtaiksi.
Pip menee nyt melko vapautuneesti ja rennolla otteella. Se on hyvä juttu. Maahanmeno ei vielä ole kovin hyvä, mutta kun ottaa huomioon, että kuukausi sitten se ei mennyt maahan juuri ollenkaan, niin edistystä on tapahtunut. Jotenkin silti tuntuu, että kunnon maahanmeno ja sitäkautta kunnon stoppi tulee teettämään eniten töitä.

Edit:

Tässä linkki, jos yllä oleva ei jostain syystä toimi

Spotin laumanjakotreeni

Tervehdys taas,

Tänään ehdin käydä päivänvalolla treenailemassa, kun kuumepotilas oli päikkäreillä.
Nappasin kameran matkaan ja alla tulos Spotin osalta. Treenasin lauman jakoa aitaa vasten pelkästään Spotin tehdessä hommat. Pari ekaa kertaa meni tosi hyvin, mutta kolmannessa kerrassa mun käskytys meni metsään ja siksi toinen uuhi ei meinannut millään irrota kahdesta muusta. Kuka huomaa, mikä käskytyksessä meni mönkään. :)

Edit:
Tässä linkki silta varalta, jos ei tuossa yllä suostu toimimaan.

Kuvakollaasi pakkaspäivän välähdyksistä

Eilen oli makeeta treenailla, kun pakkasta oli reilusti alle 10 astetta. Tänään olikin sitten jo melkein 20 ja nyt jo hyvän matkaa yli. Luntakin on satanut niin, että joka päivä on saanut lumitöitä tehdä. Heiluin tuossa eilen kameran kanssa, tässä otantoja mitä tuli vastaan. :)

Näkymä pihapiiristä.

Tässä matkamuisto 2008 vuoden paimennuksen MM-kisoista Walesista. Aika makee.

Tässä taas useamman vuoden takaa Cruftsin isosta koiranäyttelystä Iso-Britanniasta.

Toinen uusista koirankopeista saatu jo käyttöön. Kopissa lattialämmitys. Tosin Spot on koiristamme ainoa, joka usein tulee kopista, vaikka nyt on varmasti ollut sen verran pakkasta, että luulisi lämpimän kopin motivoivan. Tarkkasilmäinen huomaa, ettei Biolanin kompostikaan pörise enää 20 asteen pakkasessa. :)

Tässä eteinen tapetoinnin jälkeen. Täytyy myöntää, että hieno tuli, vaikka välillä nämä tuntuukin naisten kotkotuksilta. :) Toi jenkkitapetti oli aika pro:ta, kun siinä oli liisteri valmiina, holautti vaan rullan vesiammeeseen ja nosti seinälle. On se helppoa. :)

Ylläolevassa kuvassa oikeanpuoleinen ovi vie koirahuoneeseen, mikä selviää kyltistä (kuva alla). Tämä löytö löytyi Tukholman joulutorilta, jonne eksyimme, kun automme levisi Pip:n hakureissulla. Siitä muuten levisi vaihdelaatikko. Vaihtolaatikko maksaa vaatimattomasti vain neljä tonnia. Arvaatte varmaan, että vaihtolaatikkoa ei hankittu. Otettiin laatikko irti ja vietiin paikalliselle laatikkokorjaamolle. Kyllä siitä vielä ehta peli tulee, sillä rullaa vielä toisen miljuunan, vaikkei Nina sitä vielä arvaakaan. :)

Tämä lammastaulu taas löytyi Tukholman vanhasta kaupungista pienestä taideliikkeestä. Siellä oli paljon lammasaiheisia tauluja, jonka johdosta eksyimme sisään. Kuitenkaan ei löytynyt oikein sopivan oloista. Myyjä soitti taiteilijalle ja kysyi, olisiko valkoisia tai harmaita lampaita. Oli kuulemma yksi. Niinpä odotimme pari minuuttia ja taiteilija tuli tämän taulun kanssa. Ateljee oli kuulemma yläkerrassa. Onneksi maali ehti kuivua matkalla. :) Siis tässä on Gotlannin turkislampaita, olimme myytyjä. :)

Tämmöstä tälläkertaa.

-Pete

Pakkasta, remonttia, treeniä ja naisia…

Pakkasta mukavat parikymmentä ja lunta kolmisenkymmentä senttiä. Niin on siis ison pellon treenit treenattu hetkeksi.

Pip:n kanssa kuitenkin jokusia treenejä on saatu aikaiseksi auratussa pikkuaitauksessa. Pari viimeistä treeniä on lähtenyt sujumaan jo melko kivasti. Koira on selvästi rentoutunut ja paimentaa nyt ihan kivalla fiiliksellä. Liinaa en ole enää käyttänyt.
Lampaatkin ovat joko kesyyntyneet tai rupeavat pikkuhiljaa uskomaan, että tuo pistävä-katseinen olento ei kenties olekaan peto, joka syö meidät kohta. Nyt pystyvät jo pysymään ajoittain keskellä aitausta, eivätkä vain juokse aidasta aitaan, kuten alussa.
Tällä hetkellä näyttäisi, että Pip on vahvasti ajava koira hyvillä flänkeillä. Vielä flänkit ei tule joka kerta hyvinä, koska ote lampaisiin on sen verran kova, että ei malta päästää niistä irti kaarelle lähtiessä, mutta jo nyt väläyttelee ajoittain oikein hyviä pätkiä. No, niinhän se Mossekin sanoi, että sillä on kova paimeninto ja hyvät liikkeet.
Nina kävi tänään katsomassa treenejä ja taas tuli selvät sävelet, miten edetä. On tämä treenaaminen niin helppoa, kun tekee vain niin kuin Nina sanoo. :) Kiitoksia koutsille taas hyvistä huomioista!

Muutenkin olen ruvennut tykkäämään Pip:stä oikein paljon. Se on paimennuksen ulkopuolellakin mukavan oloinen koira. Se on rauhoittunut paljon jo näin lyhyessä ajassa. Sisällä ylimääräinen vouhkaaminen on jäänyt ja nyt se monesti vain makoilee jossain sopivassa paikassa. Ihan Spotin veroinen se ei kuitenkaan vielä rauhallisuudessaan ole ja tuskin tulee olemaankaan. :)
Sillain on myös kiva huomata, että täysin tarhakoiran elämää viettänyt koira on noin tasapainoinen uusissa tilanteissa. Sosiaalisuus on myös iso etu. Jouluna siskoni superenergiapakkaus, 10kk lapinkoirauros, Hiski oli meillä hetken hoidossa ja Pip otti vieraan uroksen todella hyvin. Tuolla ne kaikki urokset olivat samassa koiratarhassa ja mitään erimielisyyksiä ei tullut. Totta kai vanhemmat urokset Spot ja Pip kertoivat nuorukaiselle, että selkään ei hypitä ja muutenkin saat olla hiukan rauhallisemmin, mutta sen lisäksi kaikki toiminta meni ihan oppikirjan mukaan.

Joulupäivinä Pip:llä kävi kiva Just-narttu kylässä. Just on Suomen Agilityvalio ja kuuleman mukaan erittäin pidetty agilitypiireissä. Aktiivista koiraa hakeville lisätietoja löytyy täältä.

Kun pakkanen piti meidät sisätiloissa, niin aloitimme paremman tekemisen puutteessa eteisen tapetoinnin ja maalauksen. Tapettirulla on tuossa jo odottanut pari kuukautta. Kuinka ihmeessä Nina saa mut aina jymäytettyä näihin juttuihin. :)

-Pete

Pip paimentaa

Tässä pari kuvaa Pip:stä ekoista paimentreeneistä.

Hiukan on talvihämärästä johtuen sinertävä yleissävy, mutta selvän saa kuitenkin. :)

-Pete

PIP

Nyt siis uusi koira on kotona.

Koiran nimi on otsikon mukaisesti PIP (REGV1105/2008).

PIP:n isä on Suomessakin tänä kesänä vieraillut erittäin menestynyt Bobby Dalzielin Joe. Joe on voittanut erittäin arvostetun international kilpailun ja on siten Supreme Champion vuodelta 2006. Lisäksi Joe voitti tänä vuonna Skotlannin mestaruuden. Kaiken kaikkiaan Joella on yli 70 open trial (ylin luokka paimennuksessa) voittoa Iso-Britaniassa ja Euroopassa.
Joen takana on useita paimennusmaailman huippumenestyneitä koiria. Joen sukutaulu.
Joe on tunnetusti erittäin tyylikäs, vahva ja tasapainoinen niin paimentaessaan kuin arkielämässäkin.

PIP:n emä on Lot, joka pohjautuu isän puolelta tunnetuista menestyneistä norjalaisista koirista. Niiden takana myös Bobby Dalzielin Supreme Champion Wisp, joka on tänä päivänä melko monen hyvän paimenkoiran takana. Lotin isän sukutaulussa on myös Ikaros, joka on Norjan paimennusvalio, norjanmestaruus-mitalisti sekä Norjan maajoukkuelainen. Ikaros on myös vanhimman narttumme isoisä.
Lotin emän puoli tulee walesilaisista Bwlch ja Moel koirista.
Lotin isoäiti on Ceri Rundlen Dolwen Fan, joka on Moel kennelin kantanarttu. Dolwen Fanin takana on mm. Supreme Champion Bill, Supreme Champion Davy ja Walesin mestari Bwlch Taff. Taff on myös toisen narttumme (Woomin) isoisän isä. Lotin isoisä on myös Ceri Rundlen Bwlch Hemp (Moel kennelin kantauros), jonka takaa löytyy myös Bwlch Taff, kuten myös Walesin mestari Aled Owenin Ben.
Lotin emä Moel Tess kilpailee Ruotsin ylimmässä luokassa paimennuksessa. Tessin täysveli Moel Nap on Jaran Kniven erittäin menestynyt kisakoira. Nap voitti mm. 3 kertaa Pohjoismaiden mestaruuden sekä oli MM:ssä kolmas ja EM:ssä kuudes. Monia paimenkilpailijoita ihastuttanut Jaran Kniven huippukoira Lyn on Moel Napin tytär. Lyn voitti mm. viidesti EM:t.
Lot itse työskentelee 300 uuhen tilalla ja kilpailee Ruotsissa paimennuksen ylimmässä luokassa. Lot on paimentaessaan erittäin tyylikäs ja itsevarma ja omaa vahvan luontaisen paimennuksen.

PIP lonkkakuvattiin A:ksi, etupää terve ja silmät terveet. Itseasiassa koko pentue on kuvattu ja kaikilla A:n lonkat. Joe on myös lonkiltaa A. Samoin emä Lot, kuten myös koko emän pentue on tervelonkkaisia. Joe on myös silmistään DNA testattu normaaliksi (terve).

PIP:n paimennuksesta en vielä osaa kauheasti sanoa muuta kuin mitä olen aiemmin kirjoittanut. Intoa on vähintään riittävästi. Siitä on hyvä lähteä. :)

Nina kävi eilen tulopäivänä Pip:n, Woomin ja Spotin kanssa lenkillä pellolla (Tepsu jäi tärppipäivineen yllättäen kotio :) ja kertoi, että Spot ja Woomi, jotka tunnetusti ovat juoksuvauhdiltaan todella nopeita etenivät kuin täit tervassa tähän sporttiveijariin verrattuna. Pip meni kuulemma kuin leijuen pitkin peltoa muiden kanssa.

Lapsiin, muihin koiriin ja kissoihin se on sopeutunut hyvin. Itseasiassa se tuntuu olevan kaikkien kaveri, joskus jopa rasittavuuteen asti. :)

Ens viikolla, kun olen päivisin kotona, pitää päivän valossa aloitella paimentreenit, niin sitten rupeaa tulemaan parempi käsitys siitä puolesta.

Alla muutama kuva.






-Pete