Midge

Tässä se ny on. Kuva SM:stä. Nim. kumpi katsoo tiitterämmin meneillään olevaa ratasuoritusta. :) (Kiitos Anja Lehtiölle kuvasta)
-Pete

Uusi koira

Vähän kuin puoli vahingossa, meillä on nyt uusi koira. :)
Midge, 3v narttu tuli Anjalta. Anjalle se tuli kesällä Skotlannista Mosselta ja Mosselle vissiin Irlannista, mistä on lähtöisin.
Midge on pieni, lyhytkarvainen, musta-valkoinen (pilkuilla) oleva nöyrä ja nopea narttu. Alkuaika (noin pari vkoa) sen kanssa on opeteltu, että paimennuksessa voi mennä vain puoliteholla nopeuden suhteen. Se keskittyy hyvin, mutta haluaisi kokoajan käyttää nopeuttansa. Käskyt sillä ovat ehdottomia ja iso noyryys suhteessa ihmiseen tekee siitä kivan treenattavan. Sen kanssa ei tarvitse taistella, vain miettiä, miten sen saa tajuamaan, mitä siltä haluan. Sen jälkeen se tekee sen. Aika kivaa muutaman "uros-vuoden" jälkeen. Vaikka Spot ei ole mikään vaikea uros, niin sen intensiviisyys ja kova puskuhalu tekee siitä välillä raskaan ohjattavan. Tämän johdosta Midgeä on kiva treenata, suurin haaste on varmaan oppia ohjaamaan sitä riittävän tarkasti.
Mosse opetti sille keväällä pillikäskyt ja koska Mossen pillikäskyt eivät ole mulle kovin tuttuja, niin pitää katsoa, opettelenko käyttämään niitä ja opetanko sille uudet käskyt. Nyt se ottaa hyvin Mossen pillikäskyt jopa mun viheltämänä, mutta jotenkin tuntuu, että mun viheltämänä ne ovat turhan karheita noin nöyrälle koiralle. Se yrittää ylitoteuttaa niitä koko ajan, jonka johdosta se menee pillillä ohjaten turhan lujaa. Katsotaan.
Arkielämässä se on lähes täydellinen (en tosin osaisi nimetä, mitä se voisi vielä tehdä paremmin :). Tulee kaikkien kanssa toimeen (lapset, koirat, kissat, jne), on sisäsiisti (mikä ei tarhakoiralle ole itsestään selvyys), sisällä makailee omassa rauhassa ja pyydettäessä katselee sohvalla telkkaria isännän kanssa. :) Ulkona tulee luokse välittömästi ja muutenkin pitää sopivaa etäisyyttä käskemättäkin.
Jännä nähdä, mihin tästä vielä päästään. :)

-Pete

Millä Suomi nousuun...?

Jo viime vuonna Tanskan PM-kisojen jälkeen mietin kovasti, millä Suomen taso saadaan nostettua uudelle tasolle. Sama mietintä nousi aiheelliseksi EM-kisoissa, kun katseli Suomen tulostasoa.

Pohdinnan tuloksena alla kolme asiaa otsikkotasolla:

1. Ohjaajien taidot


2. Sääntötuntemus


3. Koiratyyppi

Aukaisen tarkemmin noita otsikoita.

1) Ohjaajien taidot

Selvästi me hävitään eniten ohjaajien ohjaustaidoissa. Arvokisatasolla usein lampaat ovat esimerkillisiä ja kulkevat juuri sinne, minne koira niitä vie ja juuri niin, kuin koira niitä vie. Ne ovat niin sanotusti kansainvälisiä lampaita (tätä termiä väliin kuulee käytettävän ja yllä kuvattua sillä käsittääkseni juuri tarkoitetaan).

Johtuen varmaankin suomalaisesta lampaiden pidosta meillä on harvoin kisoissa tälläisiä lampaita ja sellaisella pellolla, missä niillä ei olisi ylimääräisiä vetoja, jolloin kilpailun sujuminen olisi paljolti juuri ohjaustaidosta kiinni. Tottakai koiran koulutustaso jne vaikuttaa asiaan myös. Kun arvokisoissa maailmalla suomalaiset pääsevät ajamaan tälläisiä lampaita, niin meillä ei kerta kaikkiaan ole riittävästi kokemusta ajaa riittävän hyvin, kun kaikki muu sujuu ajoa haittaamatta.

Olisiko tähän ratkaisuna käydä kilpailemassa riittävästi ulkomailla? Olisi varmasti, mutta koska se ei välttämättä ole kaikille halukkaille mahdollista, eikä välttämättä takaa, että niin valittu kilpailu olisi yhtään sen parempi kuin suomikisat, niin toinen vaihtoehto voisi olla järjestää parin-kolmen päivän kisaratatreenejä kolmosluokille. Tällöin porukalla rakennettaisi rata, jaettaisiin porukka kahtia, toinen porukka toisi varikolta lampaat tolpalle ja veisi käytetyt pois, yksi porukassa oleva tuomari tuomaroisi radat. Toinen porukka ajaisi ratoja kisamaisesti. Päivässä ehdittäisiin ajaa 2 rataa per koira. Tälläinen treenipaikka pitäisi järjestää sellaiselle tilalle, missä olosuhteen lampaiden ja pellon suhteen olisivat mahdollisimman optimaaliset. Tästä voitaisiin kerätä jokaiselta osallistujalta rahaa tilalle, jolloin tilallinen myös hyötyisi tästä tilaisuudesta. Kun näitä tilaisuuksia järjestettäisiin vaikka vain 2 kertaa vuodessa, niin silloin saisimme mahdollisuuden ohjausharjoitteluun jo 6 radan verran.

2) Sääntötuntemus

Tämä asia tuli mieleen, kun EM:ssä katsoin Jaran Kniven ja Maicon karsintarataa (tulos 206 p.). Se ei äkkikatsomalta näyttänyt juuri sen kummemmalta kuin moni muu rata, jolta sai noin 170 p.

Jostain syystä kuitenkin Jaran sai radan ajettua niin, että isoja pistemenetyksiä ei tullut. Uskoisin, että kellään meistä suomalaisista ei ole ihan tarkkaa tietoa, missä tilanteessa meiltä menee pisteitä. Isot virheet varmasti tiedetään, mutta tuolla tasolla on iso merkitys, jos sieltä täältä menee piste-pari. Se voi koko radan osalta merkitä jo 10 pisteen eroa. Tämä ero saattaa olla ratkaisevassa roolissa, kun katsotaan, pääseekö finaaliin vai ei.

Uskon, että näitä hienosäätöohjeita turhien pistemenetyksien välttämiseksi voi meille kertoa vain tuomari, joka tulee Iso-Britaniasta. Tämmöisiä koulutuksia siis tarvittaisiin vähintään 1kpl/vuosi.

3) Koiratyyppi

EM:ssä kun katseli koiria, joilla ajettiin hyviä ratoja ja jotka pääsivät finaaliin, niin valtaosa koirista täytti seuraavat tunnusmerkit:

• Ne eivät puskeneet kovin paljoa


• Ne eivät näyttäneet maailman vahvimmilta koirilta


• Silti ne olivat hyvin sinnikkäitä ja peräänantamattomia vastoinkäymisten edessä

Meillä Suomessa moni kisakoira on työkoira-tyyppiä. Osin kenties sen vuoksi, että meillä valtaosa kisaavista koirista on tilakoiria, jotka tekevät töitä työkseen. Osin varmasti sen vuoksi, että meidän kisoissa ei läheskään aina ole mahdollista ajaa edes rataa läpi, jos koira ei jaksa puskea lampaita liikkeelle tai pysty pitämään karkuun yrittäviä lampaita pellolla.

Toisaalta jos leikitellään ajatukselle, että meillä olisi kevyempiä, hyvää etäisyyttä pitäviä ja vain vähän, jos yhtään, puskevia koiria, niin niillä ei välttämättä olisi siltikään helppoa menestyä arvokisoissa ulkomailla, koska niillä ei välttämättä pääsisi meidän karsintakisoista läpi. Tämä on siis hiukan pattitilanne. Tietty toinen arkipäivän ongelma voisi tulla päivittäisissä työtilanteissa vastaan näiden kevyiden kisatykkien kanssa.

No, yhteenvetona voisi todeta, että ainakin kohdat 1 ja 2 ovat toteuttamiskelpoisia. Nyt vain käärimään hiat ja suunnittelemaan ens kesälle toimenpiteitä näiden suhteen.

-Pete

Lisää EM-videoita

Nyt on nähtävillä myös Kniven ja Maicon finaalirata. Tällä radalla tuloksena oli EM voitto.
Linkki tässä.

-Pete

EM 2011 videoita

Heissan,

Vihdoin ehdin ajaa ekan videon EM:stä nettiin.
Tässä linkki EM videoihin. Nyt siellä on Jaran Kniven ja Maicon ylivoimainen voittorata karsintakisoista. Valitettavasti jouduin ottamaan äänet pois, koska taustajoukoilla oli sen verran hirtehistä huumoria, että sitä ei voinut laskea eetteriin. Kuvasta kuitenkin näkee hyvin kuinka virheetöntä rataa Knive pystyy ajamaan. Varmasti ansaittu karsintojen voitto.

Yritän myöhemmin ehtiä laittamaan ainakin yhden finaaliradan videon, niin pääsette hiukan tuntumaan finaaliradan vaikeudesta.

-Pete

EM 2011

EM:stä on kotiuduttu. Reissu meni hienosti, kisat ei niinkään.

Yllä kuva kisaradasta tolpalta kuvattuna. Haku oli kuulemma poikkeuksellisen vaikea verrattuna yleisesti aiemmin olleisiin EM-ratoihin.

Mikäli koiran lähetti vasemmalta, minkä useimmat tekivät, koira näki lampaat tolpalta, jos osasi katsoa. Muuten koko hakumatkan aikana koira ei nähnyt lampaita. Mikäli se juoksi ns aitaa pitkin, se päätyi varikolle. Hakumatka oli kuulemme hiukan yli 400m, mutta vaikeutena oli se, että lampaat oli laitettu sopivasti kumpujen väliin, jolloin koiran todella piti osata hakea niitä tai ohjaajan piti pystyä vetämään koira sisään 400m kohdalla yli jyrkän kummun tai vastaavasti kahden kummun välistä solaa pitkin, jonkä jälkeen koiran pitä laajentaa rajusti vasemmalle, muuten se leikkasi hakulinjan. Näin jokunen koira tekikin.

Muutama ohjaaja, minä mukaan lukien, lähetti koiran oikealta, jolloin koira pystyi toltalta näkemään lampaat, mutta laskeutui heti lähdön jälkeen notkoon, josta sen piti lähestyä lähes suoraan lampaita kohti seuraavan mäen päälle, josta se taas pystyi näkemään lampaat, jos osasi katsoa. Sieltä se laskeutui notkoon ja lähti kiertämään lampea joutuen vain noin 10m päähän keskilinjasta. Kun koira oli lähimpänä keskilinjaa, ei tolpalta pystynyt näkemään koiraa. Koiran piti siis itse osata laajentaa kaarta tai ohjaajan osata antaa laajennus käsky sopivassa kohdassa ja luottaa, että koira otti laajennuskäskyn. Tämän jälkeen koira meni jokusen sekunnin piiilossa, jonka jälkeen näki, tuliko se esiin reilusti oikealla vai reilusti vasemmalla hakulinjan leikaten. Spotille annoin kaksi laajennus käskyä ja se onneksi otti ne hyvin, tosin nauhalta katsottuna viime tingassa.

Nosto oli myös haasteellinen, koska jos koira nosti oikeasta suunnasta, se oli näkymättömissä notkossa, kunnes lampaat olivat jo selkeästi liikkeessä.

Tuonnin aikana lampaat hukkuivat hetkeksi (5 s. riippuen tietty nopeudesta) näköpiiristä hiukan ennen hakuporttia. Tämä ei kuitenkaan pääsääntöisesti tuonut juurikaan ongelmia.



Yllä kuva tolpata ykkösportille. Matka oli pitkähkö, mutta se ei tuottanut ongelmia, koska lampaat olivat suhteellisen liikkuvia.

Jaot olivat yllättävän vaikeita. Jopa useat mestarit joutuivat hakemaan jakopaikkaa melko kauan. Sen jälkeen tosin sopiva paikka tuntui löytyvän kuin sattumalta, vaikka sitä se ei varmastikaan ollut. :)

Myös häkki tuotti monelle ongelmia. Useilla konkareillakin lampaat kävivät häkin sivulla tai takana kierroksen. Häkki oli laitettu rinteeseen, joka teki siitä haasteellisen, koska ovi aukesi itsestään ja vastaavasti ei pysynyt itsestään kokonaan auki, vaan valui alarinteeseen päin säikäyttäen lampaat häkin sivulle koiran puolelle. Jos koira painoi liikaa, kiersivät lampaat hyvin herkästi ohjaajan ohi.

Kaikenkaikkiaan ratamestari oli tehnyt radasta melko haasteellisen. Lampaat pelasivat erittäin hienosti ja mielestäni ryhmät olivat kaikille samanlaiset.

Tässä linkki kuviin.

Myöhemmin lisää aiheesta. :)

PM-kilpailut Somerolla

Viime viikonloppuna oli Somerolla PM-kisat. Ensimmäistä kertaa Suomessa ja täytyy todeta, että todella hienosti Kari ja Elisa sekä kaikki SPKY:n aktiiviset talkoolaiset hoitivat homman!
Kisajärjestelyjä suunniteltaessa koko ajan yritettiin pitää mielessä, ettei tehdä PM-kisoista liian suurta mediaspektaakkelia, mutta nyt jälkikäteen täytyy todeta, ettei ne myöskään yhtään vähempää olisi voineet olla. TODELLA HIENOA SUORITUS kaikilta mukana olleilta! Hyvä Me!

Suomalaista tuloshistoriaa tehtiin siinä mielessä, että ensimmäistä kertaa Finaalissa oli kaksi suomalaista! Nilla Salonen koiralla Ukko sekä Elisa kotikoski koiralla Pimu. TODELLA HIENOA! :) Käsittääkseni tätä aiemmin finaalissa on ollut vain Annika Paarvio kahtena eri kertana.

Meillä PM-kisat menivät hyvin ja huonosti. Hyvin siinä mielessä, että olimme kokonaiskisassa sijalla 16. Huonosti siinä mielessä, että finaaliin pääsee 15 ensimmäistä. Olin siis ensimmäinen finaalin ulkopuolelle jäänyt. :(
Siinä mielessä olin kuitenkin tyytyväinen, että molempina päivinä koira toimi oikein hienosti. Otti joka käskyn, ajoi rennosti, hyvällä etäisyydellä ja hyvillä flänkeillä. Ajoimme myös kokonaisuutena hienon radan molempina päivinä. Harmillisesti kuitenkin perjantaina radalle sattui muutama paljon virhepisteitä vaatinut ohjausvirhe. Perjantain tuloksissa olimme sijalla 19. Kävin la aamuna nuo virheet läpi juurta jaksain ja sain skarpattua lauantaille huomattavasti paremmin ollen sijalla 10. Karsinnan kokonaistuloksissa jäimme kuitenkin harmillisesti kahden pisteen päähän finaalipaikasta. No, jäipä jotain hampaan koloon tulevia vuosia varten. :)

Erityisen hienoa kuitenkin oli se, että EM-joukkuepaikkamme varmistui ja siten pääsemme starttaamaan EM:ssä parin viikon päästä. Todella hienoa!

PM-kisoista käteen jäi monta ohjausvinkkiä ja yksi asia Spotin koulutukseen.
Oli taas hienoa nähdä Norjalaisten huippuohjaajien ohjausta ja imeä niistä itselle lisää palasia oman ohjauksen parantamiseksi. Yhtä huomiota käytin jo lauantain karsinta radalla ja se todella toimi. :) Yritän kirjoitella näistäkin myöhemmin tänne paremmalla ajalla.

Nyt reilu vko aikaa EM-reissuun lähtöön. Pitää käyttää tämä aika ajatuksella. Spot on melko hyvässä mallissa, joten mitään turhaa viime hetken hiomista on turha tehdä.
Yritän kuvata siellä taas videolle oppimateriaalia, jos tulee jotain erityisen hyvää talteen, niin laitan tännekin jossain vaiheessa näkyville.

-Pete