Juupajoella oli perinteisesti kisat Marjatta Jaatisen ja Seppo Salon luona Kylmälammin tilalla 17.-18.7. Aiemmasta poiketen kisat olivat nyt eri pellolla. Pelto oli kumpareinen ja kuvankaunis maisemaltaan. Todella kiva oli kisata välillä suuren korkeuseron omaavalla pellolla, kun yleensä meidän kisat Suomessa on tasaisilla pelloilla. Kisa ei ollut tulossaldoltaan kovin kummoinen. Mielestäni lampaat toimivat hyvin. Ne olivat suhteellisen liikkuvia, mutta eivät missään nimessä mahdottomia. Kenties vaikeutena oli suhteellisen pieni rata, jolloin ei ole kovin paljoa aikaa ohjata lampaita takaisin linjalle, kun seuraava porttilinja jo tulee vastaan.
Meidän kisa alkoi lauantaina suht kivasti, mutta sitten tein ahneuksissani ohjausvirheen, joka kostautui hylkynä. Lampaat lähtivät suht vauhdikkaasti tolpan kierron jälkeen kohti ykkösporttia ja en halunnut laittaa koiraa liian aikaisin perään, koska lampaat menivät hyvää linjaa kohti ykkösporttia. Kun viimein päästin koiran flänkille, niin lampaat olivat liian kaukana ja ehtivät aidan viereen yhtä aikaa koiran kanssa ja siellä tapahtui joku härdelli, jonka johdosta aita tärisi siihen malliin, että olimme tuomarin kanssa samalla linjalla, kun olimme yhtä aikaa lopettamassa suoritusta. Harmitti tietysti oma ahneus ja tyhmyys. :)
Su ajoimme radan läpi ja muut osiot menivät suht ok, mutta ajo meni täysin offlineksi. Pisteitä ajosta ei tainnut montaakaan jäädä. :( Ei siis kovin kehuttava saldo meille viikonlopusta.
La ahersin melkein koko päivän varikolla tuoden lampaita tolpalle. Keli oli melko kuuma (about 30C). Hienoa paikassa oli, että pääsimme koiran kanssa uimaan viereiseen jokeen about joka toisen koiran jälkeen, joten jäädyttely onnistui hyvin. Koira tosin oli melko poikki, kun tuossa lämmössä vetelimme rinnettä ylös-alas. Woomi 10 v jaksoi hämmästyttävän hyvin, kun se kävi uimassa joka koiran jälkeen.
Hienoa oli kaikenkaikkiaan. Kiitos Jatalle ja Sepolle taas kerran kisojen järjestämisestä! Ei ollut ihan pikkuhomma tuossa lämmössä, hyvin kuitenkin suoriuduttiiin! :)
Tässä linkki kuviin.
27.7.2010
Ajanvietettä aiheen parissa
Heissan,
Kurssiraporttia odotellessa (kurssit siis olivat hyviä, todella hyviä :), tässä linkki, jonka löysin suosikkieni kätköistä:
http://www.horseandcountry.tv/episode/come-bye-2007-episode-1
Katselin tuon ekan pätkän. Se oli Irlannista kisoista. Viimeisenä suorituksena oli Brace ajo, jossa kahdella koiralla yhtäaikaa ajetaan rata. Aika hienon näköistä hommaa. :)
Yhden pätkän kesto on 50 min ja pätkiä on yhteensä 15 kpl.
Nautinnollisia katseluhetkiä. :)
-Pete
Kurssiraporttia odotellessa (kurssit siis olivat hyviä, todella hyviä :), tässä linkki, jonka löysin suosikkieni kätköistä:
http://www.horseandcountry.tv/episode/come-bye-2007-episode-1
Katselin tuon ekan pätkän. Se oli Irlannista kisoista. Viimeisenä suorituksena oli Brace ajo, jossa kahdella koiralla yhtäaikaa ajetaan rata. Aika hienon näköistä hommaa. :)
Yhden pätkän kesto on 50 min ja pätkiä on yhteensä 15 kpl.
Nautinnollisia katseluhetkiä. :)
-Pete
12.7.2010
Kurssia, kurssia... ja tulevia...
Ens vkolla olen menossa Mossen kurssille alkuviikosta ja loppuviikosta Jo Agnarin kurssille, joten kyllä tässä taas tietotaidon taso pitäisi nousta kohisemalla. Katsotaan, jos siellä tulee taas jotain suuria oivalluksia, niin yritän raapustella tännekin niistä.
Elokuussa lähdetään Ninan kanssa Skotlantiin lomaileen ja eihän mikään loma olisi mitään, jos siihen ei liittyisi jotenkin paimennus, joten menemme katsomaan samalla Skotlannin mestaruuskisoja! VAU, aika hienoa! :)
Tämän reissun mahdollistaa vanhempani, jotka katsovat poikien perään ja Anne, joka tulee meille pitämään taloa ja katsomaan koirien ym eläinten perään. KIITOS jo ihan hirveästi etukäteen!!!
Syksyllä pitäisi vielä lähteä Tanskaan PM:iin Spotin kanssa, aikas jännää sekin. :)
Että kyllä tässä tänä kesänä vielä on mukavasti säpinää ilmassa normaalien kisojen ohella siis.
Koulutuspyyntöjäkin on jonossa muutamia, en vain tiedä, mihin väliin niitä saisi mahtumaan. :o
Yritetään sovitella. ;)
Elokuussa lähdetään Ninan kanssa Skotlantiin lomaileen ja eihän mikään loma olisi mitään, jos siihen ei liittyisi jotenkin paimennus, joten menemme katsomaan samalla Skotlannin mestaruuskisoja! VAU, aika hienoa! :)
Tämän reissun mahdollistaa vanhempani, jotka katsovat poikien perään ja Anne, joka tulee meille pitämään taloa ja katsomaan koirien ym eläinten perään. KIITOS jo ihan hirveästi etukäteen!!!
Syksyllä pitäisi vielä lähteä Tanskaan PM:iin Spotin kanssa, aikas jännää sekin. :)
Että kyllä tässä tänä kesänä vielä on mukavasti säpinää ilmassa normaalien kisojen ohella siis.
Koulutuspyyntöjäkin on jonossa muutamia, en vain tiedä, mihin väliin niitä saisi mahtumaan. :o
Yritetään sovitella. ;)
Someron kisat
Niimpä se vain aika meinaa vierähtää niin, ettei ehdi koneen ääreen istua raapustamaan mitään. :)
Tässä alla muutama kuva Someron kisoista juuri ennen juhannusta. Kisat olivat taas todella hienosti järjestetty. Paljoa ei ehtinyt katsomossa jutusteleen mukavia, kun olin paljon tolpalla koiran kanssa. Woomi teki 10-vuotiaana ison urakan ollessaan tolpalla todella kuumassa säässä sekä lauantaina että sunnuntaina. Intoa tuntui vanhalla mammalla olevan hyvin, kun välillä pääsi ojaan uimaan. :)
Meidän kisat ei häävisti menneet. Lauantaina kisa alkoi suht kivasti (verrattuna yleiseen tasoon), mutta yksi uuhi sai tarpeekseen ykkösportin kohdalla ja löi hanskat tiskiin. Kisa piti lopettaa siihen, kun en saanut uuhta mukaan vaikka hain pari kertaa muun lauman sen luokse. Spot ajoi siihen asti lampaita koko ajan tosi kaukaa (about 30m päästä), mutta selvästikin silti puski liikaa. Tämän tyyppisille lampailla Spotin tyyli puskea ei ole kovin hyvä. Niiltä menee kuppi nurin. Täytyy toivoa, että aika/kokemus korjaa tilannetta niin, että pystymme ajamaan hyviä ratoja tämän tyyppisilläkin lampailla. Sunnuntaina ajoimme radan läpi (aika loppui singlessä), mutta pisteitä ei juurikaan jäänyt plakkariin. :(
Yllä kuva kisaradasta. Tasaista on, juu.
Tässä mammat tulossa varikolle radan jälkeen.
"Mikäs äijä se tuolla maassa makaa?"
Severi singlettää...
Ja siinä se sitten olikin. :)
Tässä alla muutama kuva Someron kisoista juuri ennen juhannusta. Kisat olivat taas todella hienosti järjestetty. Paljoa ei ehtinyt katsomossa jutusteleen mukavia, kun olin paljon tolpalla koiran kanssa. Woomi teki 10-vuotiaana ison urakan ollessaan tolpalla todella kuumassa säässä sekä lauantaina että sunnuntaina. Intoa tuntui vanhalla mammalla olevan hyvin, kun välillä pääsi ojaan uimaan. :)
Meidän kisat ei häävisti menneet. Lauantaina kisa alkoi suht kivasti (verrattuna yleiseen tasoon), mutta yksi uuhi sai tarpeekseen ykkösportin kohdalla ja löi hanskat tiskiin. Kisa piti lopettaa siihen, kun en saanut uuhta mukaan vaikka hain pari kertaa muun lauman sen luokse. Spot ajoi siihen asti lampaita koko ajan tosi kaukaa (about 30m päästä), mutta selvästikin silti puski liikaa. Tämän tyyppisille lampailla Spotin tyyli puskea ei ole kovin hyvä. Niiltä menee kuppi nurin. Täytyy toivoa, että aika/kokemus korjaa tilannetta niin, että pystymme ajamaan hyviä ratoja tämän tyyppisilläkin lampailla. Sunnuntaina ajoimme radan läpi (aika loppui singlessä), mutta pisteitä ei juurikaan jäänyt plakkariin. :(
Yllä kuva kisaradasta. Tasaista on, juu. 
Tässä mammat tulossa varikolle radan jälkeen."Mikäs äijä se tuolla maassa makaa?"
Severi singlettää...
Ja siinä se sitten olikin. :)Kiitoksia kisajärjestäjille, hienot kisat oli!
31.5.2010
Kuinka saada koira “oikeasti” paimentamaan?
Tämä asia ei ole ihan helppo yrittää valottaa kirjoittamalla, varsinkin kun mikään kirjailija en ole. :) Yritän kuitenkin.
Paimennus:
Käsitellään ensin paimennusta, miten minä sen ajattelen.
Mielestäni koira ei vielä paimenna, kun sillä on häntä alhaalla ja se on kiinnostunut lampaista, vaikka se jopa haluaa mennä niitä kohden ja ajaa/kerätä niitä (ok, ehkä hiukan kovasti sanottu, mutta se ei paimenna oikealla ajatuksella). Valtaosa koirista (hyvistäkin) alkuunsa haluaa vain mennä liian lähelle lampaita ja lähteä viemään niitä jonnekin. Tämä näkyy parhaiten juuri ylhäällä (klo 12:ssa). Koiran tasapaino ohjaa sen sinne ja kun se sinne on päässyt, se lähtee enempiä ajattelematta tuomaan lampaita. Yleensä liian kovaa/rajusti. Tällöin se ajautuu myös liian lähelle lampaita, joka estää sitä näkemästä kokonaisuutta. Kun koira saadaan ylhäällä auki (käsittelen tätä tarkemmin myöhemmin), niin silloin autamme koiraa hetkeksi luovuttamaan ajatuksen lampaiden ajamisesta ja hetkeksi ikään kuin kauemmasta perspektiivistä katsomaan tilannetta. Silloin se näkee paremmin kokonaisuuden ja pystyy miettimään, mitä pitää tehdä. Pitääkö laumaa ensin koota ja kuinka voimalla niitä voi lähteä liikuttamaan jne jne. Kun koiralla on ajatus ja harkinta, mitä se on tekemässä, niin silloin se vasta paimentaa. Tasapainopisteestä nostamisessa ohjaaja, jolla koira on hyvin hallinnassa, voi tietysti jarruttaa koiraa saaden noston näyttämään hyvältä ja hallitulta, mutta jos koira ei oikeasti ole auki, vaan nostaa hitaasti vain käskystä, niin se ei ole mieleltänsä/kropaltansa rento, eikä täten paimenna oikealla ajatuksella. Tällöin se ei myöskään pysty näkemään kokonaisuutta tilanteessa.
Yritän aina nähdä sen pääkopan sisään ja nähdä, onko se mieleltänsä rento ja onko se kropaltansa rento. Jos sekä mieli että kroppa on rento, niin koira on auki. Auki sanan voisi ajatella, että koira on ikään kuin ajatuksissaan vapaa lampaiden ajamisen pakosta. Se ikään kuin katselee tilannetta ja pystyy rauhassa miettimään, mitä nyt tekisin, että saisin lampaat kulkemaan juuri sopivalla tavalla haluttuun suuntaan. Kun se on auki, niin se pystyy katsomaan tilannetta kokonaisuutena ja tekemään ratkaisut sitä silmällä pitäen. Jos ajettavana on esim helposti hajaantuva lauma, niin auki oleva koira pystyy kokoamaan lauman ajon aikana helpolla. Jos lampaat ovat kovin villejä, niin auki oleva koira voi välillä höllätä painetta ja antaa lampaiden rauhoittua sekä samalla itse tarkastella kokonaisuutta ennen kuin lähtee taas puskemaan niitä.
Huomattava on myös, että kun koira on auki, niin nopeakin koira menee esim flänkkejä rentona ja huomattavasti hitaammin, kuin sama koira menisi, jos se ei olisi auki. Auki ollessaan se pystyy myös flänkkien aikana seuraamaan tilannetta, ettei esim lampaat karkaa ison kaaren aikana. Auki olo ei siis tarkoita sitä, että koira heittää isolle flänkille ja unohtaa hetkeksi lampaat. Tätä näkyy valitettavan usein Ruotsin koirissa.
Tämä koiran auki olo näkyy usein tosi hyvin Iso-Britannian kisavideoissa, kun koirat haussa tuovat lampaita ohjaajalle. Ne tuovat selvästi lampaat ajatuksella. Monesti videoista näkee selvästi, että koirat fiilistelevät lampaita ja säätelevät niihin aiheuttamaansa painetta tuonti matkan aikana.
Miten tuo kaikki sitten tehdään?
Lampaiden luovutus:
Olen itse ruvennut käyttämään termiä ”koira luovuttaa lampaat ohjaajalle”. Tällä tarkoitan tilannetta, jossa koira paineen avulla pakotetaan irrottamaan otteensa lampaista ja hyväksymään, että ohjaaja on se joka määrää, milloin ote on irrotettava. Tätä siis ei tarvitse tehdä läheskään kaikille koirille, osa irrottaa otteensa jo muutenkin, kun vaaditaan. Jos koiran ote on tiukempi, niin sitten opetetaan se ensin irrottamaan otteensa lampaista kokonaan ja sitten vasta kääntämään päätänsä jne.
Että tämä onnistuu, niin koiraan on saatava ohjaajan puolelta riittävän iso paine. Nykyisin käytän tässä alussa hevosten juoksutusraippaa (pitkä raippa, jossa naru nokassa). Alussa koira on saatava väistämään raippaa. Tässä myös ohjaajan oma auktoriteetti vaikuttaa ja ennen kaikkea ohjaajan asenne. Kun koiraan laitetaan painetta, niin ohjaajan on oikeasti uskottava siihen, mitä hän on tekemässä ja lisäksi oltava tosissaan mitä tekee. Tässä joudun usein auttamaan ohjaajia, että koira saadaan ekan kerran luovuttamaan lampaat ohjaajalle. Kun se on kerran tehty, niin seuraava kerta on huomattavasti helpompi.
Jos tapauksessa on tiukempi koira, niin teen tämän niin, että laitan lampaat kulmaan ja olen itse lampaiden edessä (helpommalla tapauksella tämä onnistuu avoimellakin laitumella). Sitten rupean pikkuhiljaa lisäämään koiraan painetta olemuksellani piiskaa apuna käyttäen. Jos paine ei muuten riitä, niin lähden hitaasti etukenossa uhkaavasti lähestymään koiraa samalla käyttäen matalaa vaativaa äänenpainoa esim koiran nimeä tai vain ”hei” sanaa. Suuntaan paineen koiraan suoraan lampaista poispäin. Tavoite on, että koira kääntää itsensä pois ja lähtee ikään kuin luimussa pois kokonaan. Heti kun se näin ”antautuu”, päästän sen kaarelle. Tällöin kaari on usein laaja ja koira menee suht hidasta vauhtia. Jos se lähtee kuin nappi housusta, niin blokkaan sen ja lampaiden väliin, enkä päästäkään sitä kaarelle, vaan laitan sen luovuttamaan otteensa uudestaan. Vasta kun se pitää otteensa auki tasapainopisteeseen saakka, annan sen mennä sinne asti.
Tiukemmat tapaukset eivät usein heti halua irrottaa otettansa, vaan yrittävät lähteä kiertämään minua ja sieltä päästä lampaille. Tällöin on oltava itse tarkkana ja aina ikään kuin tasapainotettava itsensä koiran ja lauman väliin. Tämä onnistuu, kun pysyy lähellä lampaita, niin itsellä on vain muutaman metrin matka, kun koiralla on useamman kymmenen metrin matka. Näin blokkaamalla koira pysähtyy ja aina kun se pysähtyy, niin lisätään painetta koiraan suoraan poispäin lampaista. Jossain vaiheessa koira antautuu. Jos tämä vaihe on kovin vaikea, niin ei kannata päästää koiraa kaarelle, vaan lopettaa siihen, kun koira on valmis päästämään otteensa lampaista. Mulle kenties vaikein vastaan tullut tapaus oli sellainen, jossa nautatilan pari-kolme vuotias narttu ei ollut koskaan joutunut päästämään otettansa irti ihmisen vaatimuksesta. Se paimensi suht ok lampaitakin, mutta ei ollut auki ja välillä innostui hölmöilemään. Sen kanssa tein töitä 20 min(katsoin ajan kellosta, kun näin heti alusta, että tässä saattaa mennä aikaa) ylläkuvatulla tavalla ennen kuin se suostui luovuttamaan. Se koira ei kotonakaan suostunut paimentamaan sen jälkeen kahteen päivään, mutta sen jälkeen on pelannut kuin ihmisen mieli, myös omalle ohjaajalle.
Ettei tämä olisi pelkkää paineen käyttöä ja liian helppoa, niin tilanne pitää kuitenkin mennä koira huomioiden. Esim meidän uusi uros Pip tuli meille jo joulukuussa ja vasta nyt se rupeaa reagoimaan oikein tässä perusjutussa. Se kyllä irrotti otteensa jo talvella kovan paineen alla, mutta se ei selvästi ymmärtänyt tilannetta, koska heti paineen hellitettyä, se nappasi yhtä lujasti otteensa lampaisiin. Vasta nyt näyttää, että se on ruvennut ymmärtämään mikä on homman juju. Talvella näin, että Pip ei ole vielä valmis päästämään lampaista irti ja annoin sille tarkoituksella aikaa. Katsotaan nyt, miten jatko sujuu, vai pitääkö kauan tehdä sen kanssa tätä perushommaa. :)
Koira auki ylhäällä:
Ennen kuin koira päästetään lähtemään kaarelle, niin laitetaan koiraan painetta (ohjaaja lampaiden edessä) sen verran, että se irrottaa otteensa lampaista (kääntää pään pois), mutta pysyy kuitenkin maassa. Kun ote on irti, annetaan sen lähteä. Tällöin se menee mieli ja kroppa rentona pulleaa kaarta tasapainopisteeseen.
Mikäli koira ei ole auki ylhäällä (klo 12), mitä ne harvoin ovat, niin mennään lauman läpi ja laitetaan koiraan sopivasti painetta ennen maahankäskyä. Kuten Mossekin tuossa artikkelissa sanoi ”kohdataan ne ylhäällä”. Kun paine on saatu koiraan oikein ylhäällä, niin koira menee paineen vaikutuksesta jo lähes itse maahan. Kun tässä tilanteessa annetaan maahan käsky, niin koira menee helpolla maahan. Koira menee maahan ikään kuin ajatuksissaan taaksepäin. Se on maassa mielirentona, eikä ajattele vain lampaiden ajamista. Jos koira on avoin ylhäällä, niin se lähtee helpolla sieltä flänkille uudestaan ja jos annetaan lähteä nostamaan, niin se lähtee ajatuksella hitaasti nostamaan. Mikäli koira lähtee nostoon liian nopeasti, niin sitten menemme lauman läpi ja paineella aukaisemme koiran uudestaan. Vaikka nosto lähtisi oikealla ajatukselle, niin koira saattaa kuitenkin ajamisen hurmoksessa unohtaa aukiolonsa ja lähtee kiihdyttämään lähemmäs lampaita, jolloin taas kohtaamme koiran ja autamme sen takaisin avoimeksi, jolloin se pystyy itsekin katsomaan tilannetta ja säätämään paineensa lampaisiin sopivaksi.
Jos ei ole varma, onko koira auki ylähäällä, niin kannattaa käskeä sitä pieni pätkä flänkille (vain metri-pari). Jos se lähtee vapautuneesti flänkille, niin se on auki. Jos ei lähde, niin ei ole. Tämä toimii pitemmällekin koulutettuihin koiriin. Esim muutaman sadan metrin haun päälle voi käskeä koira flänkkäämään lyhyesti ennen nostoa ja siten testata sen aukiolo.
Koiran aukiolo ylhäällä ei ole vain koiran hallintaa, vaan silloin koira pystyy oikeasti lähteä paimentaan lampaita nostossa. Muuten se vain toisi lampaat ohjaajan käskyjen mukaan. Tämä auki olo siis on erittäin oleellinen juttu, kun ruvetaan kasvattamaan etäisyyksiä ja halutaan, että koira oikeasti käyttää myös omaa päätänsä eikä toimi vain ohjaajan käskyjen jatkeena.
Jahas, tulipas maratoonijuttu. Tarkennellaan myöhemmin, jos tulee kysymyksiä tai unohtui jokin oleellinen osa pois.
Nyt lähden eteistä listoittamaan. Vai lähtiskö treenaan… :o
-Pete
P.S. Jaa vielä noihin Päivin kommenteissa esittämiin kysymyksiin:
Jos koira ei irrota otettansa paineen alla -> Vaaditaan se luovuttamaan lampaat ohjaajalle
Jos koira lähtee juoksemaan lampaisiin -> Vaaditaan se luovuttamaan lampaat ohjaajalle
Jos koira lähtee juoksemaan pois -> Paine pois ja kutsutaan/haetaan se takaisin.
Jos paineistuksen tuloksena syöksyy lampaisiin -> Jos ei ole ottanut painetta vastaan irrottamalla otteensa, niin laitetaan se irrottamaan otteensa. Jos on irrottanut, mutta silti syöksyy heti lampaisiin, niin voi olla, että koira ei ole vielä valmis -> annetaan aikaa ja koitetaan myöhemmin uudestaan.
Miten toimin kovan koiran kanssa? -> Jos se ei ota painetta vastaan ja on kovin nuori, annan sen kasvaa. Yleensä tilanne helpottuu iän myötä, kun järkeä tulee. Jos vanha koira, niin sitten voikin olla ongelma, jos oma auktoriteetti/paine ei riitä. Onneksi ei ole vielä tullut tällaista vastaan. :) Kaikki on loppu viimein antautuneet. Aikaa ja tosi paljon töitä jotkin ovat kyllä vaatineet. Kova koira ei välttämättä taivu kerralla kunnolla ja vaikka taipuu, niin huomenna pitää taas vääntää uusiksi, mutta menee jo helpommalla.
Miten kova koira pysyy auki? -> Se on aukaistava aina vaan uudestaan ja uudestaan. Kyllä se lopulta rupeaa pysymään auki. Tosin tämä on ominaisuus, jota pitää välillä kerrata.
Paimennus:
Käsitellään ensin paimennusta, miten minä sen ajattelen.
Mielestäni koira ei vielä paimenna, kun sillä on häntä alhaalla ja se on kiinnostunut lampaista, vaikka se jopa haluaa mennä niitä kohden ja ajaa/kerätä niitä (ok, ehkä hiukan kovasti sanottu, mutta se ei paimenna oikealla ajatuksella). Valtaosa koirista (hyvistäkin) alkuunsa haluaa vain mennä liian lähelle lampaita ja lähteä viemään niitä jonnekin. Tämä näkyy parhaiten juuri ylhäällä (klo 12:ssa). Koiran tasapaino ohjaa sen sinne ja kun se sinne on päässyt, se lähtee enempiä ajattelematta tuomaan lampaita. Yleensä liian kovaa/rajusti. Tällöin se ajautuu myös liian lähelle lampaita, joka estää sitä näkemästä kokonaisuutta. Kun koira saadaan ylhäällä auki (käsittelen tätä tarkemmin myöhemmin), niin silloin autamme koiraa hetkeksi luovuttamaan ajatuksen lampaiden ajamisesta ja hetkeksi ikään kuin kauemmasta perspektiivistä katsomaan tilannetta. Silloin se näkee paremmin kokonaisuuden ja pystyy miettimään, mitä pitää tehdä. Pitääkö laumaa ensin koota ja kuinka voimalla niitä voi lähteä liikuttamaan jne jne. Kun koiralla on ajatus ja harkinta, mitä se on tekemässä, niin silloin se vasta paimentaa. Tasapainopisteestä nostamisessa ohjaaja, jolla koira on hyvin hallinnassa, voi tietysti jarruttaa koiraa saaden noston näyttämään hyvältä ja hallitulta, mutta jos koira ei oikeasti ole auki, vaan nostaa hitaasti vain käskystä, niin se ei ole mieleltänsä/kropaltansa rento, eikä täten paimenna oikealla ajatuksella. Tällöin se ei myöskään pysty näkemään kokonaisuutta tilanteessa.
Yritän aina nähdä sen pääkopan sisään ja nähdä, onko se mieleltänsä rento ja onko se kropaltansa rento. Jos sekä mieli että kroppa on rento, niin koira on auki. Auki sanan voisi ajatella, että koira on ikään kuin ajatuksissaan vapaa lampaiden ajamisen pakosta. Se ikään kuin katselee tilannetta ja pystyy rauhassa miettimään, mitä nyt tekisin, että saisin lampaat kulkemaan juuri sopivalla tavalla haluttuun suuntaan. Kun se on auki, niin se pystyy katsomaan tilannetta kokonaisuutena ja tekemään ratkaisut sitä silmällä pitäen. Jos ajettavana on esim helposti hajaantuva lauma, niin auki oleva koira pystyy kokoamaan lauman ajon aikana helpolla. Jos lampaat ovat kovin villejä, niin auki oleva koira voi välillä höllätä painetta ja antaa lampaiden rauhoittua sekä samalla itse tarkastella kokonaisuutta ennen kuin lähtee taas puskemaan niitä.
Huomattava on myös, että kun koira on auki, niin nopeakin koira menee esim flänkkejä rentona ja huomattavasti hitaammin, kuin sama koira menisi, jos se ei olisi auki. Auki ollessaan se pystyy myös flänkkien aikana seuraamaan tilannetta, ettei esim lampaat karkaa ison kaaren aikana. Auki olo ei siis tarkoita sitä, että koira heittää isolle flänkille ja unohtaa hetkeksi lampaat. Tätä näkyy valitettavan usein Ruotsin koirissa.
Tämä koiran auki olo näkyy usein tosi hyvin Iso-Britannian kisavideoissa, kun koirat haussa tuovat lampaita ohjaajalle. Ne tuovat selvästi lampaat ajatuksella. Monesti videoista näkee selvästi, että koirat fiilistelevät lampaita ja säätelevät niihin aiheuttamaansa painetta tuonti matkan aikana.
Miten tuo kaikki sitten tehdään?
Lampaiden luovutus:
Olen itse ruvennut käyttämään termiä ”koira luovuttaa lampaat ohjaajalle”. Tällä tarkoitan tilannetta, jossa koira paineen avulla pakotetaan irrottamaan otteensa lampaista ja hyväksymään, että ohjaaja on se joka määrää, milloin ote on irrotettava. Tätä siis ei tarvitse tehdä läheskään kaikille koirille, osa irrottaa otteensa jo muutenkin, kun vaaditaan. Jos koiran ote on tiukempi, niin sitten opetetaan se ensin irrottamaan otteensa lampaista kokonaan ja sitten vasta kääntämään päätänsä jne.
Että tämä onnistuu, niin koiraan on saatava ohjaajan puolelta riittävän iso paine. Nykyisin käytän tässä alussa hevosten juoksutusraippaa (pitkä raippa, jossa naru nokassa). Alussa koira on saatava väistämään raippaa. Tässä myös ohjaajan oma auktoriteetti vaikuttaa ja ennen kaikkea ohjaajan asenne. Kun koiraan laitetaan painetta, niin ohjaajan on oikeasti uskottava siihen, mitä hän on tekemässä ja lisäksi oltava tosissaan mitä tekee. Tässä joudun usein auttamaan ohjaajia, että koira saadaan ekan kerran luovuttamaan lampaat ohjaajalle. Kun se on kerran tehty, niin seuraava kerta on huomattavasti helpompi.
Jos tapauksessa on tiukempi koira, niin teen tämän niin, että laitan lampaat kulmaan ja olen itse lampaiden edessä (helpommalla tapauksella tämä onnistuu avoimellakin laitumella). Sitten rupean pikkuhiljaa lisäämään koiraan painetta olemuksellani piiskaa apuna käyttäen. Jos paine ei muuten riitä, niin lähden hitaasti etukenossa uhkaavasti lähestymään koiraa samalla käyttäen matalaa vaativaa äänenpainoa esim koiran nimeä tai vain ”hei” sanaa. Suuntaan paineen koiraan suoraan lampaista poispäin. Tavoite on, että koira kääntää itsensä pois ja lähtee ikään kuin luimussa pois kokonaan. Heti kun se näin ”antautuu”, päästän sen kaarelle. Tällöin kaari on usein laaja ja koira menee suht hidasta vauhtia. Jos se lähtee kuin nappi housusta, niin blokkaan sen ja lampaiden väliin, enkä päästäkään sitä kaarelle, vaan laitan sen luovuttamaan otteensa uudestaan. Vasta kun se pitää otteensa auki tasapainopisteeseen saakka, annan sen mennä sinne asti.
Tiukemmat tapaukset eivät usein heti halua irrottaa otettansa, vaan yrittävät lähteä kiertämään minua ja sieltä päästä lampaille. Tällöin on oltava itse tarkkana ja aina ikään kuin tasapainotettava itsensä koiran ja lauman väliin. Tämä onnistuu, kun pysyy lähellä lampaita, niin itsellä on vain muutaman metrin matka, kun koiralla on useamman kymmenen metrin matka. Näin blokkaamalla koira pysähtyy ja aina kun se pysähtyy, niin lisätään painetta koiraan suoraan poispäin lampaista. Jossain vaiheessa koira antautuu. Jos tämä vaihe on kovin vaikea, niin ei kannata päästää koiraa kaarelle, vaan lopettaa siihen, kun koira on valmis päästämään otteensa lampaista. Mulle kenties vaikein vastaan tullut tapaus oli sellainen, jossa nautatilan pari-kolme vuotias narttu ei ollut koskaan joutunut päästämään otettansa irti ihmisen vaatimuksesta. Se paimensi suht ok lampaitakin, mutta ei ollut auki ja välillä innostui hölmöilemään. Sen kanssa tein töitä 20 min(katsoin ajan kellosta, kun näin heti alusta, että tässä saattaa mennä aikaa) ylläkuvatulla tavalla ennen kuin se suostui luovuttamaan. Se koira ei kotonakaan suostunut paimentamaan sen jälkeen kahteen päivään, mutta sen jälkeen on pelannut kuin ihmisen mieli, myös omalle ohjaajalle.
Ettei tämä olisi pelkkää paineen käyttöä ja liian helppoa, niin tilanne pitää kuitenkin mennä koira huomioiden. Esim meidän uusi uros Pip tuli meille jo joulukuussa ja vasta nyt se rupeaa reagoimaan oikein tässä perusjutussa. Se kyllä irrotti otteensa jo talvella kovan paineen alla, mutta se ei selvästi ymmärtänyt tilannetta, koska heti paineen hellitettyä, se nappasi yhtä lujasti otteensa lampaisiin. Vasta nyt näyttää, että se on ruvennut ymmärtämään mikä on homman juju. Talvella näin, että Pip ei ole vielä valmis päästämään lampaista irti ja annoin sille tarkoituksella aikaa. Katsotaan nyt, miten jatko sujuu, vai pitääkö kauan tehdä sen kanssa tätä perushommaa. :)
Koira auki ylhäällä:
Ennen kuin koira päästetään lähtemään kaarelle, niin laitetaan koiraan painetta (ohjaaja lampaiden edessä) sen verran, että se irrottaa otteensa lampaista (kääntää pään pois), mutta pysyy kuitenkin maassa. Kun ote on irti, annetaan sen lähteä. Tällöin se menee mieli ja kroppa rentona pulleaa kaarta tasapainopisteeseen.
Mikäli koira ei ole auki ylhäällä (klo 12), mitä ne harvoin ovat, niin mennään lauman läpi ja laitetaan koiraan sopivasti painetta ennen maahankäskyä. Kuten Mossekin tuossa artikkelissa sanoi ”kohdataan ne ylhäällä”. Kun paine on saatu koiraan oikein ylhäällä, niin koira menee paineen vaikutuksesta jo lähes itse maahan. Kun tässä tilanteessa annetaan maahan käsky, niin koira menee helpolla maahan. Koira menee maahan ikään kuin ajatuksissaan taaksepäin. Se on maassa mielirentona, eikä ajattele vain lampaiden ajamista. Jos koira on avoin ylhäällä, niin se lähtee helpolla sieltä flänkille uudestaan ja jos annetaan lähteä nostamaan, niin se lähtee ajatuksella hitaasti nostamaan. Mikäli koira lähtee nostoon liian nopeasti, niin sitten menemme lauman läpi ja paineella aukaisemme koiran uudestaan. Vaikka nosto lähtisi oikealla ajatukselle, niin koira saattaa kuitenkin ajamisen hurmoksessa unohtaa aukiolonsa ja lähtee kiihdyttämään lähemmäs lampaita, jolloin taas kohtaamme koiran ja autamme sen takaisin avoimeksi, jolloin se pystyy itsekin katsomaan tilannetta ja säätämään paineensa lampaisiin sopivaksi.
Jos ei ole varma, onko koira auki ylähäällä, niin kannattaa käskeä sitä pieni pätkä flänkille (vain metri-pari). Jos se lähtee vapautuneesti flänkille, niin se on auki. Jos ei lähde, niin ei ole. Tämä toimii pitemmällekin koulutettuihin koiriin. Esim muutaman sadan metrin haun päälle voi käskeä koira flänkkäämään lyhyesti ennen nostoa ja siten testata sen aukiolo.
Koiran aukiolo ylhäällä ei ole vain koiran hallintaa, vaan silloin koira pystyy oikeasti lähteä paimentaan lampaita nostossa. Muuten se vain toisi lampaat ohjaajan käskyjen mukaan. Tämä auki olo siis on erittäin oleellinen juttu, kun ruvetaan kasvattamaan etäisyyksiä ja halutaan, että koira oikeasti käyttää myös omaa päätänsä eikä toimi vain ohjaajan käskyjen jatkeena.
Jahas, tulipas maratoonijuttu. Tarkennellaan myöhemmin, jos tulee kysymyksiä tai unohtui jokin oleellinen osa pois.
Nyt lähden eteistä listoittamaan. Vai lähtiskö treenaan… :o
-Pete
P.S. Jaa vielä noihin Päivin kommenteissa esittämiin kysymyksiin:
Jos koira ei irrota otettansa paineen alla -> Vaaditaan se luovuttamaan lampaat ohjaajalle
Jos koira lähtee juoksemaan lampaisiin -> Vaaditaan se luovuttamaan lampaat ohjaajalle
Jos koira lähtee juoksemaan pois -> Paine pois ja kutsutaan/haetaan se takaisin.
Jos paineistuksen tuloksena syöksyy lampaisiin -> Jos ei ole ottanut painetta vastaan irrottamalla otteensa, niin laitetaan se irrottamaan otteensa. Jos on irrottanut, mutta silti syöksyy heti lampaisiin, niin voi olla, että koira ei ole vielä valmis -> annetaan aikaa ja koitetaan myöhemmin uudestaan.
Miten toimin kovan koiran kanssa? -> Jos se ei ota painetta vastaan ja on kovin nuori, annan sen kasvaa. Yleensä tilanne helpottuu iän myötä, kun järkeä tulee. Jos vanha koira, niin sitten voikin olla ongelma, jos oma auktoriteetti/paine ei riitä. Onneksi ei ole vielä tullut tällaista vastaan. :) Kaikki on loppu viimein antautuneet. Aikaa ja tosi paljon töitä jotkin ovat kyllä vaatineet. Kova koira ei välttämättä taivu kerralla kunnolla ja vaikka taipuu, niin huomenna pitää taas vääntää uusiksi, mutta menee jo helpommalla.
Miten kova koira pysyy auki? -> Se on aukaistava aina vaan uudestaan ja uudestaan. Kyllä se lopulta rupeaa pysymään auki. Tosin tämä on ominaisuus, jota pitää välillä kerrata.
30.5.2010
Kaksi asiaa kuntoon, niin johan sujuu...
Huomenta vaan :)
Eilen oli meillä SPKY:n kurssipäivä ja kurssilla oli 6 todella kivaa koiraa. Kaikki koirat toimivat hyvin ja saatiin kulkemaan kivasti, kun vaan pidettiin huolta, että koira irrottaa otteensa lampaista lähtiessään flänkeille ja että koira on auki ylhäällä. Siis aivan juuri sitä, mitä tuossa Mossen jutussa painotettiin.
Treenilampaina meillä oli neljä viime kevään uuhikaritsaa, jotka ovat olleet koko talven treenikäytössä. Tytöt ovat fyysisesti sporttisessa kunnossa ja mikä tärkeintä juuri sellaisia kuin lampaiden pitääkin olla. Liikkuvat kevyesti ja reagoivat koiraan juuri niin kuin koira niitä käsittelee. Jos koira puskee inankin liikaa, niin tytöt laittavat juoksuksi, mutta kun koira pysyy riittävän etäällä ja säätää puskemista sopivasti, niin tytöt kulkevat kävellen. Toisaalta, jos ohjaaja jättää koiran liian kauas ja koiran vaikutus lampaisiin loppuu, niin tytöt häviävät "mutkaista tietä näkymättömiin". :)
Useamman koiran kanssa kerrattiin muutama perusasia kuntoon, niin jo rupesivat tytöt kulkemaan todella kivasti ja juuri sellaista vauhtia kuin ohjaajat halusivat.
Eilen oli meillä SPKY:n kurssipäivä ja kurssilla oli 6 todella kivaa koiraa. Kaikki koirat toimivat hyvin ja saatiin kulkemaan kivasti, kun vaan pidettiin huolta, että koira irrottaa otteensa lampaista lähtiessään flänkeille ja että koira on auki ylhäällä. Siis aivan juuri sitä, mitä tuossa Mossen jutussa painotettiin.
Treenilampaina meillä oli neljä viime kevään uuhikaritsaa, jotka ovat olleet koko talven treenikäytössä. Tytöt ovat fyysisesti sporttisessa kunnossa ja mikä tärkeintä juuri sellaisia kuin lampaiden pitääkin olla. Liikkuvat kevyesti ja reagoivat koiraan juuri niin kuin koira niitä käsittelee. Jos koira puskee inankin liikaa, niin tytöt laittavat juoksuksi, mutta kun koira pysyy riittävän etäällä ja säätää puskemista sopivasti, niin tytöt kulkevat kävellen. Toisaalta, jos ohjaaja jättää koiran liian kauas ja koiran vaikutus lampaisiin loppuu, niin tytöt häviävät "mutkaista tietä näkymättömiin". :)
Useamman koiran kanssa kerrattiin muutama perusasia kuntoon, niin jo rupesivat tytöt kulkemaan todella kivasti ja juuri sellaista vauhtia kuin ohjaajat halusivat.
- Ohjaajan piti saada riittävä paine kohdistettua koiraan niin, että koira luovutti lampaat ohjaajalle.
- Paineella irrotettiin koiran ote lampaista ennenkuin päästettiin ne flänkille.
- Koiran ollessa ylhäällä (klo 12:ssa), paineella autettiin koiraa pitämään itsensä auki.
Kun koiraa autettiin niin, että nämä kolme asiaa olivat kunnossa, niin koirat toimivat kuin ihmisen mieli ja lampaat kulkivat just niin kuin pitääkin. Todella hienoa katsella näiden koirien paimennusta tämän jälkeen!
Kiitoksia hyville ja vastaanottavaisille kurssilaisille, oli hieno päivä! :)
-Pete
27.5.2010
Erittäin hieno artikkeli
Vitsi, että olin eilen illalla ihan hurmoksessa, kun vihdoin ehdin lukea Mossen haastattelun Svakin sivuilta. Siinä on alussa hiukan taustatieto Mossesta ja Lotasta, mutta se todella hyvä osuus alkaa sen jälkeen vuoropuheluosuudessa.
Jutussa tulee tosi hyvin esille monia niitä syväluotaavia ajatuksia, joihin Mossen koulutusajatus perustuu. Artikkelin kirjoittaja oli saanut todella paljon oleellista asiaa yhteen artikkeliin. Sinänsä artikkelissa ei ole mitään jippoja tai teknisiä vinkkejä, vaan henkisellä tasolla käyty läpi, mitä paimennus ja paimenkoiran ohjaaminen on.
Artikkeli on englanniksi ja vaikka englanti ei taittuisikaan kovin hyvin, niin se kannattaa kahlata läpi vaikka sanakirjan kanssa!
-Pete
Jutussa tulee tosi hyvin esille monia niitä syväluotaavia ajatuksia, joihin Mossen koulutusajatus perustuu. Artikkelin kirjoittaja oli saanut todella paljon oleellista asiaa yhteen artikkeliin. Sinänsä artikkelissa ei ole mitään jippoja tai teknisiä vinkkejä, vaan henkisellä tasolla käyty läpi, mitä paimennus ja paimenkoiran ohjaaminen on.
Artikkeli on englanniksi ja vaikka englanti ei taittuisikaan kovin hyvin, niin se kannattaa kahlata läpi vaikka sanakirjan kanssa!
-Pete
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)