Kevät tulla tupsahti

Niin ne vain lumet sulivat pelloilta ja tällä viikolla on päässyt treenaan isoille pelloille niin, ettei juurikaan ole tarvinnut lumessa kahlata. Kaikki ojat ovat vettä täynnä ja alavat pellot isoja lampia, mutta onneksi osa pelloista on viettäviä, joten niillä on ollut kiva treenata lumettomassa ja kuivassa maaperässä.

Spotin kanssa on muistuteltu, että ajo pitää kulkea mun vaatimaa nopeutta. Tule pois -käskyä on myös joutunut palauttamaan, kuten Someron talvikisoissa huomasin. Spothan ei juurikaan noteerannut sitä käskyä, vaikka viime kesänä se pelasi tosi hienosti. Myöskin hauissa olen treenannut, että kaari menee sieltä mistä minä päätän, eikä sieltä mistä Spot meinaisi. Useamman kerran jouduin ottamaan Spotin kokonaan pois, ennenkuin kuulo rupesi toimimaan. Vieläkään ei toimi niin hyvin kuin viime kesänä tuo kaaren säätely, mutta onhan tässä aikaa.
Tänään harjoittelin Spotin kanssa, että kun pillillä antaa way (lyhyt oikea) käskyn, niin miten saan sen tekemään flänkin hitaasti muuttamalla pillikäskyn painotusta ja intensiteettiä. Spothan tekee flänkit luontaisesti huomattavan paljon nopeammin ja sähäkämmin kuin itse ajo ennen flänkkikäskyä. Monesti olisi hyvä, että flänkkikin olisi yhtä rauhallinen. Nyt treenasin niin, että seisoin itse laitumen keskellä ja Spot ajoi laumaa ihan aidan viertä. Välillä, kun lauma meinasi ruveta irtautumaan aidasta, annoin muunnetun way-käskyn, jolloin Spot painoi laumaa takaisin lähemmäs aitaa ajaen niitä kuitenkin koko ajan hallitusti eteenpäin.
Oli jännä huomata, että kun käskyä venytti huomattavasti ja muuten vihelsi käskyn hyvin rauhallisesti, niin Spot lähti rauhalliselle flänkille, mutta myös selkeästi avasi enemmän flänkkiä kuin normaalivihellyksellä. Eli rauhallisuus toi flänkkiin avaruuttakin. Niinhän siinä yleensä tietysti käy, mutta jotenkin tässä tilanteessa en osannut odottaa sitä, kun Spotilla flänkit ovat yleensä melko kiinni, ellei niitä erikseen vaadi laveammiksi. Tuota pitää siis jatkossa testata vielä enemmän.

Pip oli positiivinen yllätys. Odotin sen olevan melko vauhdikas ja turhan kireä isolla laitumella, mutta siinä kävikin toisinpäin. Se meni suht ripeästi, mutta kropaltaan täysin rentona. Kaaret olivat sopivan pulleita ja maahankäskyt pelasivat hyvin, vaikka sanoin ne aivan nätisti. Tein paljon tasapainotreeniä, jolloin Pip sai itse miettiä, minne mennä milloinkin. Flänkit, ajo, maahanmeno olivat ihan ok. Peruskuljetuksessa en juurikaan saanut hidastusta aikaiseksi, joten siinä on vielä tekemistä. Poispäinajoa rupean nyt treenaamaan pitempiä matkoja, niin katsotaan tuleeko ajan kanssa hidastus sitä kautta, vai mitä sille keksitään. Pip näyttäisi tällä hetkellä olevan selvästi emänsä kaltainen luontainen paimen. Se selvästi tietää, mitä pitää tehdä, ei anna periksi, vaikka tulisi tiukka paikka, mutta ei kovin helpolla ota ohjaajaa siihen väliin säätämään. Tässä saattaa olla vielä haastetta tulevaisuudessa.

Sitten vielä hieman harmillistakin juttua. Eilen iltalampolassa yksi 3,5 viikkoinen harmaa pässikaritsa ei ottanut takajalkoja alle ollenkaan. Karitsa on normaalin pirteä, etupää pelaa normaalisti, imee maitoa hyvin, kun vain autetaan tissille, juo vettä ja syö heinää. Kaiken kaikkiaan voi hyvin, mutta takajalat ei pelaa. Siellä on ilmeisesti käynyt jokin vahinko ja takapää on jotenkin halvaantunut. Nyt odotellaan muutama päivä, jos esim selkäkanavassa olisi jokin turvotus, joka estäisi takajalkojen toiminnan ja laskiessaan takapää lähtisi pelaamaan. Muussa tapauksessa karitsa pitää lopettaa, koska sillä ei tuossa kunnossa ole elinmahdollisuuksia. Kyllä se harmittaa, kun se on niin pirteä ja ainut vika on takapää. Mutta, tälläistä se välillä on eläinten kanssa. :(
Muuten karitsasesonki rupeaa olemaan voiton puolella, enää yksi uuhi karitsoimatta. Vanhimmat on nyt noin 4-5 viikkoisia, joten melkoinen meno siellä on. :)

-Pete

Esimerkillistä koiralauman hallintaa

Sannan sivuilla mielenkiintoinen videopätkä. Teki ainakin muhun vaikutuksen. Koirat eivät ole koko aikaa tiukasti käskyn alla, mutta kuitenkin selvästi hyvässä hallinnassa. Tässä linkki sivuille, video: freerunning sleddogs. Mitäs olette mieltä? :)

-Pete

Pip:llä taas nainen...

Pip:llä tuntuu flaksi käyvän. :)
Taas viimeviikolla sai pitää kivaa monta päivää kivan tytön kanssa. :)
Odotettavissa sosiaalisia, energisia, kontaktihakuisia ja tietysti mukavia pentuja :). Kiinnostuneet voivat katsoa täältä lisää.

-Pete

Treeniä pitkästä aikaa

Eilen siirsin treeniuuhet lampolan lämmöstä liiteriin, jonka yhteydessä on talvitreeniaitaus.

Otin ensin Spotilla pätkän. Ihan mukavasti meni. Jouduin hiukan muistuttamaan, että oikealle mentäessä kaaren lopussa kaari on pidettävä avoinna loppuun asti. On jotenkin jännä nähdä, että vaikka Spot menee ihan kävelyvauhtia ja jopa hiipimällä, niin uuhet kulkevat melko vauhdikkaasti. Ilmeisesti tuo Spotin vahvasti puskeva tyyli jotenkin huokuu sitä työntövoimaa, vaikka se itse liikkuukin todella rauhallisesti. Jotenkin tykkään tuon tyylisestä koirasta, vaikka kisoissa se ei kovin helppo olekaan. Herkästi kevyet kisalampaat liikkuvat liian lujaa ja vahva ajamisen halu tekee myös flänkeistä hiukan lintsattuja, jolloin Spotin lähtiessä flänkille, se samalla puskee lampaisiin lisää vauhtia ja sitten onkin oravanpyörä valmis.
Tulevan kesän suurimpia treenitavoitteita onkin yrittää opettaa Spotille itsenäistä lampaiden vauhdin säätelyä. Iso-Britanian videoita kun katselee, niin on hieno nähdä, kun esim haun tuonnin yhteydessä selvästi näkee, että koiraa ohjataan lähinnä suuntakäskyillä, jos lampaat eivät meinaa tulla linjaa pitkin. Koirat näyttävät suht itsenäisesti säätelevän omaa painetta lampaisiin pitäen niiden vauhdin sopivana. Tähän kun joskus pääsee Spotin kanssa, niin saa olla tyytyväinen. Pieni ristiriita tässä on mun ja Spotin tavoite-ero. Mä haluan lampaiden kulkevan ripeää kävelyä/kevyttä ravia, jolloin hommaa pystyy vielä ohjaamaan. Spotin halu on selvästi ajaa lampaita ripeää ravia tai jopa kevyttä laukkaa. Tämä vauhti on tarkalle ohjaamiselle liikaa. Sitten, kun lampaat menevät jo melko kovaa, niin Spotin viilipytyn hermot ei kiristy ollenkaan, vaan se tietää (joskus tosin vain luulee :), että sillä on homma hanskassa koko ajan. Tämä ei siis aiheuta sitä, että sillä itsellä tulisi mieleen, että pienemmällä vauhdilla voisi olla jokin etu.
Hmm, onpa haastava yhtälö. Jos mä tän saan joskus toimiin ja samalla flänkit sellaisiksi, ettei se niiden aikana puske lampaisiin lisää vauhtia, niin johan rupeaa tulemaan hienoja ratoja. On se hyvä, että on tavoitetta! :)

Pip:n kanssa otin perustreeniä pitkästä aikaa. Lähinnä tarkistin, että se menee kaaria rennolla otteella ja pitää koko ajan otteen lampaisiin irti. Välillä pätkä kohti ajoa, jonka jälkeen taas flänkille. Nyt testasin hiukan, mitä Pip reagoi paineeseen maassa ollessaan. Hyvin tuntui pysyvän rentona ja pikkuhiljaa ottavan paineen irrottamalla otteensa lampaista maassa ollessaan. Hyvä juttu! Se selvästi on ruvennut luottamaan muhun, eli nyt pitää pikkuhiljaa ruveta opettamaan sille, että kun multa tulee henkinen paine, niin ote irti lampaista ja paineen pienentyessä ote saa taas tiukentua (sen se tosin taitaa tehdä ilman opetustakin :).
Maahanmeno ei ole vielä riittävän hyvä (hidas, eikä asenne oikea), mutta nyt se kuitenkin menee joka kerta suht kivasti maahan ja asenne pysyy rentona. Testasin jopa, että kaarella annoin painetta tasapainopisteessä juuri ennen maahankäskyä ja suht hyvin tuntui toimivan. Tätäkin voi pikkuhiljaa ruveta treenaamaan. Fiilis tosin on, ettei tätä kannata väkisin yrittää nopeammin kuin Pip luontaisesti pystyy etenemään. Muuten menee turhaksi taisteluksi.

Alla pari kuvaa Pipistä, aika makeita. :)

Päivän liikennekevennys

.

.

Talvikisat Somerolla

Hiukan on näköjään blogipäivittäjä kohmeessa, mutta nyt tulee usemapi juttu sitä tahtia, kun ehdin laittaa. :)

Talvikisoista ei ole paljoa omakohtaista kerrottavaa. Spot oli selvästi "hiukan" ruosteessa talven keskellä, kun pitemmän matkan treeniä ei ole päässyt tekemään miesmuistiin. Spot lähti kaarelle niin laajalle, että rämpi valtaosan kaaresta umpihangessa. Laajensi vielä kaarta sen verran ennen varikkotraileria, että kiersi sen takaa. Lähti sitten trailerin takaa hyvin kohti haettavaa neljän lampaan porukkaa muutaman metrin matkan, kunnes kääntyi ympäri ja otti varikkotrailerissa olevat 100 lammasta. Siinä sitten isäntä vihelteli tolpalta vaikka mitä, tule pois, look back jne jne. Mikään ei juuri kauheasti tehonnut, Spot oli päättänyt ottaa koko sadan lampaan porukan. Homma siis loppui pitkän vihellyskonsertin jälkeen siihen. :( Nyt se on sitten nähty, että treenaamatta ei ainakaan Spotin kanssa kannata kisoihin lähteä. Viime kesänä sillä meinaan oli todella hyvät tule pois -käsky ja look back - ei ole enää.

Kisat sinänsä olivat todella hyvin järjestetty. Kari oli tehnyt melkoisen työn, kun oli aurannut koko pellon ensin lingon kanssa ja sitten vielä viimeistellyt perälevyllä juuri ennen kisoja. Kolmosen hakumatka oli vissiin pari sataa metriä ja leveyttä alueella oli normaalin kisakentän verran. Todella esimerkillistä! :) Ilman muuta jatkossakin talvikisoja, jos vaan jaksatte järjestää! Lampaat pelasivat hienosti, vaikka oltiin lampolan kulmalla ja täytyy vielä erikseen mainita, että tytöillä oli puffetissa todelliset herkut tarjolla (harmi vain, että olin lähes koko päivän tolpalla, kaukana puffetista :)!

Tässä muutama kuva kisoista:

Kisapelto hakutolpaltapäin kuvattuna

Tässä yhdistyksen pj talvisessa kisa-asussa :)

Varikkotraileri ja tolppakoira Woomi tauolla

Kisajärjestäjä Kari tolpalla töissä

Woomi, vanha luolakoira, elää kotonakin sohvan alla...

Ykkösportti läpi

Kakkosportti läpi

Ja sitten jakoympyrään

Kisakatsomo

Edistyykö Pip treenaamatta...

Tämä talvi on ollut treenien suhteen huonompi kuin useampi aiempi talvi. Pakkasta on usein liikaa ja luntakin vähintään riittävästi.
No, tänään otin molemmilla pojilla pienen pikatreenin. Spot kulki ihan kivasti. Jännä nähdä lauantaina Somerolla, kuinka kulkee kisoissa.
Pip oli yllätys. En juurikaan ole päässyt sitä treenaamaan, mutta siitä huolimatta (vai siitä johtuen :) se rupeaa ottamaan hyvin suuntakäskyjä jo poispäinajossa. Nyt seisoskelin itse paikalla koko ajan ja Pip liikutti lampaita pitkin pientä treeniaitausta. Välillä käytin kaikkiin käskyihin suusanallisia käskyjä ja välillä pillillä aja, steady, seiso ja maahan -käskyjä (suuntakäskyt ei ole vielä pillille opetettu). Olin oikein hämmästynyt, että sillä oikeasti pystyi jo ajamaan ns tolpalta ja vieläpä sinne, minne itse halusin. :) Ehkä se todella menee noin, että kun tekee oikeita perusasioita, niin jossain vaiheessa kun ne yhdistää, niin tuntuu, että koira on oppinut ihan itsestään koko homman. :)
Tällä hetkellä Pip:n kanssa on oikein kiva treenata. Sitä voi käskyttää rennolla otteella ja se tuntuu ottavan käskyt hyvin, jos vain oivaltaa, mitä siltä haluan. Yllättävän (positiivisesti) helpolla työ yhteistyö Pip:n kanssa on löytynyt, vaikka alussa se tuntui suhteellisen hankalalta. No, jos muistelee Spotin alkuaikoja, niin sama oli sen kanssa. Pari ekaa viikkoa olin kuin viritetty viulunkieli, kun tuntui, että mopo meinaa keulia jatkuvasti. :) Sitten löytyi luottamus ja rentous.

Tulisi nyt keväämpi, että pääsisi isommille pelloille treenaan...

-Pete

P.S. Tsemppiä kaikille viikonlopun kisoihin! Yritän ottaa jokusen kuvankin sieltä, jos pakkanen ei hyydytä kameraa ja kuvaajaa. :)