Spotin blogi

Midge

2011-10-14T17:16:00.002+03:00

Tässä se ny on. Kuva SM:stä. Nim. kumpi katsoo tiitterämmin meneillään olevaa ratasuoritusta. :) (Kiitos Anja Lehtiölle kuvasta)
-Pete

Uusi koira

2011-09-25T23:49:00.003+03:00

Vähän kuin puoli vahingossa, meillä on nyt uusi koira. :)
Midge, 3v narttu tuli Anjalta. Anjalle se tuli kesällä Skotlannista Mosselta ja Mosselle vissiin Irlannista, mistä on lähtöisin.
Midge on pieni, lyhytkarvainen, musta-valkoinen (pilkuilla) oleva nöyrä ja nopea narttu. Alkuaika (noin pari vkoa) sen kanssa on opeteltu, että paimennuksessa voi mennä vain puoliteholla nopeuden suhteen. Se keskittyy hyvin, mutta haluaisi kokoajan käyttää nopeuttansa. Käskyt sillä ovat ehdottomia ja iso noyryys suhteessa ihmiseen tekee siitä kivan treenattavan. Sen kanssa ei tarvitse taistella, vain miettiä, miten sen saa tajuamaan, mitä siltä haluan. Sen jälkeen se tekee sen. Aika kivaa muutaman "uros-vuoden" jälkeen. Vaikka Spot ei ole mikään vaikea uros, niin sen intensiviisyys ja kova puskuhalu tekee siitä välillä raskaan ohjattavan. Tämän johdosta Midgeä on kiva treenata, suurin haaste on varmaan oppia ohjaamaan sitä riittävän tarkasti.
Mosse opetti sille keväällä pillikäskyt ja koska Mossen pillikäskyt eivät ole mulle kovin tuttuja, niin pitää katsoa, opettelenko käyttämään niitä ja opetanko sille uudet käskyt. Nyt se ottaa hyvin Mossen pillikäskyt jopa mun viheltämänä, mutta jotenkin tuntuu, että mun viheltämänä ne ovat turhan karheita noin nöyrälle koiralle. Se yrittää ylitoteuttaa niitä koko ajan, jonka johdosta se menee pillillä ohjaten turhan lujaa. Katsotaan.
Arkielämässä se on lähes täydellinen (en tosin osaisi nimetä, mitä se voisi vielä tehdä paremmin :). Tulee kaikkien kanssa toimeen (lapset, koirat, kissat, jne), on sisäsiisti (mikä ei tarhakoiralle ole itsestään selvyys), sisällä makailee omassa rauhassa ja pyydettäessä katselee sohvalla telkkaria isännän kanssa. :) Ulkona tulee luokse välittömästi ja muutenkin pitää sopivaa etäisyyttä käskemättäkin.
Jännä nähdä, mihin tästä vielä päästään. :)

-Pete

Millä Suomi nousuun...?

2011-09-11T21:32:00.007+03:00

Jo viime vuonna Tanskan PM-kisojen jälkeen mietin kovasti, millä Suomen taso saadaan nostettua uudelle tasolle. Sama mietintä nousi aiheelliseksi EM-kisoissa, kun katseli Suomen tulostasoa.

Pohdinnan tuloksena alla kolme asiaa otsikkotasolla:

Ohjaajien taidot

Sääntötuntemus

Koiratyyppi

Aukaisen tarkemmin noita otsikoita.

1) Ohjaajien taidot

Selvästi me hävitään eniten ohjaajien ohjaustaidoissa. Arvokisatasolla usein lampaat ovat esimerkillisiä ja kulkevat juuri sinne, minne koira niitä vie ja juuri niin, kuin koira niitä vie. Ne ovat niin sanotusti kansainvälisiä lampaita (tätä termiä väliin kuulee käytettävän ja yllä kuvattua sillä käsittääkseni juuri tarkoitetaan).

Johtuen varmaankin suomalaisesta lampaiden pidosta meillä on harvoin kisoissa tälläisiä lampaita ja sellaisella pellolla, missä niillä ei olisi ylimääräisiä vetoja, jolloin kilpailun sujuminen olisi paljolti juuri ohjaustaidosta kiinni. Tottakai koiran koulutustaso jne vaikuttaa asiaan myös. Kun arvokisoissa maailmalla suomalaiset pääsevät ajamaan tälläisiä lampaita, niin meillä ei kerta kaikkiaan ole riittävästi kokemusta ajaa riittävän hyvin, kun kaikki muu sujuu ajoa haittaamatta.

Olisiko tähän ratkaisuna käydä kilpailemassa riittävästi ulkomailla? Olisi varmasti, mutta koska se ei välttämättä ole kaikille halukkaille mahdollista, eikä välttämättä takaa, että niin valittu kilpailu olisi yhtään sen parempi kuin suomikisat, niin toinen vaihtoehto voisi olla järjestää parin-kolmen päivän kisaratatreenejä kolmosluokille. Tällöin porukalla rakennettaisi rata, jaettaisiin porukka kahtia, toinen porukka toisi varikolta lampaat tolpalle ja veisi käytetyt pois, yksi porukassa oleva tuomari tuomaroisi radat. Toinen porukka ajaisi ratoja kisamaisesti. Päivässä ehdittäisiin ajaa 2 rataa per koira. Tälläinen treenipaikka pitäisi järjestää sellaiselle tilalle, missä olosuhteen lampaiden ja pellon suhteen olisivat mahdollisimman optimaaliset. Tästä voitaisiin kerätä jokaiselta osallistujalta rahaa tilalle, jolloin tilallinen myös hyötyisi tästä tilaisuudesta. Kun näitä tilaisuuksia järjestettäisiin vaikka vain 2 kertaa vuodessa, niin silloin saisimme mahdollisuuden ohjausharjoitteluun jo 6 radan verran.

2) Sääntötuntemus

Tämä asia tuli mieleen, kun EM:ssä katsoin Jaran Kniven ja Maicon karsintarataa (tulos 206 p.). Se ei äkkikatsomalta näyttänyt juuri sen kummemmalta kuin moni muu rata, jolta sai noin 170 p.

Jostain syystä kuitenkin Jaran sai radan ajettua niin, että isoja pistemenetyksiä ei tullut. Uskoisin, että kellään meistä suomalaisista ei ole ihan tarkkaa tietoa, missä tilanteessa meiltä menee pisteitä. Isot virheet varmasti tiedetään, mutta tuolla tasolla on iso merkitys, jos sieltä täältä menee piste-pari. Se voi koko radan osalta merkitä jo 10 pisteen eroa. Tämä ero saattaa olla ratkaisevassa roolissa, kun katsotaan, pääseekö finaaliin vai ei.

Uskon, että näitä hienosäätöohjeita turhien pistemenetyksien välttämiseksi voi meille kertoa vain tuomari, joka tulee Iso-Britaniasta. Tämmöisiä koulutuksia siis tarvittaisiin vähintään 1kpl/vuosi.

3) Koiratyyppi

EM:ssä kun katseli koiria, joilla ajettiin hyviä ratoja ja jotka pääsivät finaaliin, niin valtaosa koirista täytti seuraavat tunnusmerkit:

Ne eivät puskeneet kovin paljoa

Ne eivät näyttäneet maailman vahvimmilta koirilta

Silti ne olivat hyvin sinnikkäitä ja peräänantamattomia vastoinkäymisten edessä

Meillä Suomessa moni kisakoira on työkoira-tyyppiä. Osin kenties sen vuoksi, että meillä valtaosa kisaavista koirista on tilakoiria, jotka tekevät töitä työkseen. Osin varmasti sen vuoksi, että meidän kisoissa ei läheskään aina ole mahdollista ajaa edes rataa läpi, jos koira ei jaksa puskea lampaita liikkeelle tai pysty pitämään karkuun yrittäviä lampaita pellolla.

Toisaalta jos leikitellään ajatukselle, että meillä olisi kevyempiä, hyvää etäisyyttä pitäviä ja vain vähän, jos yhtään, puskevia koiria, niin niillä ei välttämättä olisi siltikään helppoa menestyä arvokisoissa ulkomailla, koska niillä ei välttämättä pääsisi meidän karsintakisoista läpi. Tämä on siis hiukan pattitilanne. Tietty toinen arkipäivän ongelma voisi tulla päivittäisissä työtilanteissa vastaan näiden kevyiden kisatykkien kanssa.

No, yhteenvetona voisi todeta, että ainakin kohdat 1 ja 2 ovat toteuttamiskelpoisia. Nyt vain käärimään hiat ja suunnittelemaan ens kesälle toimenpiteitä näiden suhteen.

-Pete

Lisää EM-videoita

2011-09-09T22:29:00.001+03:00

Nyt on nähtävillä myös Kniven ja Maicon finaalirata. Tällä radalla tuloksena oli EM voitto.
Linkki tässä.

-Pete

EM 2011 videoita

2011-09-02T23:50:00.003+03:00

Heissan,

Vihdoin ehdin ajaa ekan videon EM:stä nettiin.
Tässä linkki EM videoihin. Nyt siellä on Jaran Kniven ja Maicon ylivoimainen voittorata karsintakisoista. Valitettavasti jouduin ottamaan äänet pois, koska taustajoukoilla oli sen verran hirtehistä huumoria, että sitä ei voinut laskea eetteriin. Kuvasta kuitenkin näkee hyvin kuinka virheetöntä rataa Knive pystyy ajamaan. Varmasti ansaittu karsintojen voitto.

Yritän myöhemmin ehtiä laittamaan ainakin yhden finaaliradan videon, niin pääsette hiukan tuntumaan finaaliradan vaikeudesta.

-Pete

EM 2011

2011-08-24T21:53:00.006+03:00

EM:stä on kotiuduttu. Reissu meni hienosti, kisat ei niinkään.

Yllä kuva kisaradasta tolpalta kuvattuna. Haku oli kuulemma poikkeuksellisen vaikea verrattuna yleisesti aiemmin olleisiin EM-ratoihin.

Mikäli koiran lähetti vasemmalta, minkä useimmat tekivät, koira näki lampaat tolpalta, jos osasi katsoa. Muuten koko hakumatkan aikana koira ei nähnyt lampaita. Mikäli se juoksi ns aitaa pitkin, se päätyi varikolle. Hakumatka oli kuulemme hiukan yli 400m, mutta vaikeutena oli se, että lampaat oli laitettu sopivasti kumpujen väliin, jolloin koiran todella piti osata hakea niitä tai ohjaajan piti pystyä vetämään koira sisään 400m kohdalla yli jyrkän kummun tai vastaavasti kahden kummun välistä solaa pitkin, jonkä jälkeen koiran pitä laajentaa rajusti vasemmalle, muuten se leikkasi hakulinjan. Näin jokunen koira tekikin.

Muutama ohjaaja, minä mukaan lukien, lähetti koiran oikealta, jolloin koira pystyi toltalta näkemään lampaat, mutta laskeutui heti lähdön jälkeen notkoon, josta sen piti lähestyä lähes suoraan lampaita kohti seuraavan mäen päälle, josta se taas pystyi näkemään lampaat, jos osasi katsoa. Sieltä se laskeutui notkoon ja lähti kiertämään lampea joutuen vain noin 10m päähän keskilinjasta. Kun koira oli lähimpänä keskilinjaa, ei tolpalta pystynyt näkemään koiraa. Koiran piti siis itse osata laajentaa kaarta tai ohjaajan osata antaa laajennus käsky sopivassa kohdassa ja luottaa, että koira otti laajennuskäskyn. Tämän jälkeen koira meni jokusen sekunnin piiilossa, jonka jälkeen näki, tuliko se esiin reilusti oikealla vai reilusti vasemmalla hakulinjan leikaten. Spotille annoin kaksi laajennus käskyä ja se onneksi otti ne hyvin, tosin nauhalta katsottuna viime tingassa.

Nosto oli myös haasteellinen, koska jos koira nosti oikeasta suunnasta, se oli näkymättömissä notkossa, kunnes lampaat olivat jo selkeästi liikkeessä.

Tuonnin aikana lampaat hukkuivat hetkeksi (5 s. riippuen tietty nopeudesta) näköpiiristä hiukan ennen hakuporttia. Tämä ei kuitenkaan pääsääntöisesti tuonut juurikaan ongelmia.

Yllä kuva tolpata ykkösportille. Matka oli pitkähkö, mutta se ei tuottanut ongelmia, koska lampaat olivat suhteellisen liikkuvia.

Jaot olivat yllättävän vaikeita. Jopa useat mestarit joutuivat hakemaan jakopaikkaa melko kauan. Sen jälkeen tosin sopiva paikka tuntui löytyvän kuin sattumalta, vaikka sitä se ei varmastikaan ollut. :)

Myös häkki tuotti monelle ongelmia. Useilla konkareillakin lampaat kävivät häkin sivulla tai takana kierroksen. Häkki oli laitettu rinteeseen, joka teki siitä haasteellisen, koska ovi aukesi itsestään ja vastaavasti ei pysynyt itsestään kokonaan auki, vaan valui alarinteeseen päin säikäyttäen lampaat häkin sivulle koiran puolelle. Jos koira painoi liikaa, kiersivät lampaat hyvin herkästi ohjaajan ohi.

Kaikenkaikkiaan ratamestari oli tehnyt radasta melko haasteellisen. Lampaat pelasivat erittäin hienosti ja mielestäni ryhmät olivat kaikille samanlaiset.

Tässä linkki kuviin.

Myöhemmin lisää aiheesta. :)

PM-kilpailut Somerolla

2011-08-09T23:54:00.008+03:00

Viime viikonloppuna oli Somerolla PM-kisat. Ensimmäistä kertaa Suomessa ja täytyy todeta, että todella hienosti Kari ja Elisa sekä kaikki SPKY:n aktiiviset talkoolaiset hoitivat homman!
Kisajärjestelyjä suunniteltaessa koko ajan yritettiin pitää mielessä, ettei tehdä PM-kisoista liian suurta mediaspektaakkelia, mutta nyt jälkikäteen täytyy todeta, ettei ne myöskään yhtään vähempää olisi voineet olla. TODELLA HIENOA SUORITUS kaikilta mukana olleilta! Hyvä Me!

Suomalaista tuloshistoriaa tehtiin siinä mielessä, että ensimmäistä kertaa Finaalissa oli kaksi suomalaista! Nilla Salonen koiralla Ukko sekä Elisa kotikoski koiralla Pimu. TODELLA HIENOA! :) Käsittääkseni tätä aiemmin finaalissa on ollut vain Annika Paarvio kahtena eri kertana.

Meillä PM-kisat menivät hyvin ja huonosti. Hyvin siinä mielessä, että olimme kokonaiskisassa sijalla 16. Huonosti siinä mielessä, että finaaliin pääsee 15 ensimmäistä. Olin siis ensimmäinen finaalin ulkopuolelle jäänyt. :(
Siinä mielessä olin kuitenkin tyytyväinen, että molempina päivinä koira toimi oikein hienosti. Otti joka käskyn, ajoi rennosti, hyvällä etäisyydellä ja hyvillä flänkeillä. Ajoimme myös kokonaisuutena hienon radan molempina päivinä. Harmillisesti kuitenkin perjantaina radalle sattui muutama paljon virhepisteitä vaatinut ohjausvirhe. Perjantain tuloksissa olimme sijalla 19. Kävin la aamuna nuo virheet läpi juurta jaksain ja sain skarpattua lauantaille huomattavasti paremmin ollen sijalla 10. Karsinnan kokonaistuloksissa jäimme kuitenkin harmillisesti kahden pisteen päähän finaalipaikasta. No, jäipä jotain hampaan koloon tulevia vuosia varten. :)

Erityisen hienoa kuitenkin oli se, että EM-joukkuepaikkamme varmistui ja siten pääsemme starttaamaan EM:ssä parin viikon päästä. Todella hienoa!

PM-kisoista käteen jäi monta ohjausvinkkiä ja yksi asia Spotin koulutukseen.
Oli taas hienoa nähdä Norjalaisten huippuohjaajien ohjausta ja imeä niistä itselle lisää palasia oman ohjauksen parantamiseksi. Yhtä huomiota käytin jo lauantain karsinta radalla ja se todella toimi. :) Yritän kirjoitella näistäkin myöhemmin tänne paremmalla ajalla.

Nyt reilu vko aikaa EM-reissuun lähtöön. Pitää käyttää tämä aika ajatuksella. Spot on melko hyvässä mallissa, joten mitään turhaa viime hetken hiomista on turha tehdä.
Yritän kuvata siellä taas videolle oppimateriaalia, jos tulee jotain erityisen hyvää talteen, niin laitan tännekin jossain vaiheessa näkyville.

-Pete

Fiiliksiä alkukesästä

2011-08-09T23:30:00.002+03:00

Spot täytti keväällä 5 vuotta ja nyt rupeaa selvästi olemaan kypsempi moneen eri tilanteeseen verrattuna esim viime kesään. Nostot, jotka aiemmin tuottivat välillä uskomattoman määrän harmaita hiuksia, ovat nyt menneet todella erinomaisesti. Samoin flänkit ovat ruvenneet aukeamaan mukavasti. Etäisyys on parantunut huomattavasti jopa ilman mun jatkuvaa jarrun polkemista. Myös turha puskeminen on vähentynyt mukavasti. Kaiken kaikkiaan Spotin kanssa on ollut tänä kesänä mukava ajaa kisaratoja.

Kilpailujen tulosvarmuus on myös parantunut kivasti. Viime kesänä Tanskan PM-kisat taisivat olla ainoat, joissa pystyimme ajamaan kahtena peräkkäisenä päivänä hyvän suorituksen. Tänä kesänä on yhtä kilpailua lukuunottamatta radan menneet läpi. Tämä on tuonut itselle kivasti rentoutta ja varmuutta lisää.

Karsintakilpailuissa saimme tuloksia sen verran kasaan, että pääsimme PM-joukkueeseen sekä EM-joukkueeseen toiseksi varakoirakoksi. Tosi hienoa! :) EM-joukkueen varakoirakon paikka varmistui viime viikonloppuna aktiiviseksi, joten todella hieno kokemus on tulossa parin viikon päästä eteen. :)

Tämän kesän kurssitarjontana on ollut neljän päivän Mossen kurssi Somerolla. Oli taas tosi hienoa pyöritellä ajatuksia paimennuksesta Mossen kanssa ja tällä kertaa oikein ajan kanssa. Mossen ajatukset/ideologia sopii mulle kuin nenä päähän ja sen vuoksi niitä on niin helppo seurata. Mosse ymmärtää hyvin mun lyhyistä selityksistä, mitä tarkoitan ja päinvastoin hänen tarvitsee vinkata vain jokin yksittäinen juttu ja koko ajatus aukeaa saman tien. Mun kokonaisajatus paimennuksesta kirkastui varmasti taas pienen askeleen näiden jutustelujen aikana. Voisin yrittää jossain vaiheessa kirjoitella jotain noista ajatuksista tänne myöhemmin.

-Pete

Uusi vuosi, uudet kujeet

2011-08-09T23:27:00.002+03:00

Hiljaiselo oli hiukan pitempi kuin olin alunperin ajatellut.

Tämä kesäkin on ollut jo nyt tapahtumarikas paimennusrintamalla ja jatkoa on vielä edessä, joten virittelen ainakin toisteiseksi blogin taas aktiiviseksi. :)

-Pete

Kesä takana, talvitauko edessä

2010-10-11T15:12:00.002+03:00

No niin. Kesä on kohta puoliin takana.
Paimennuksesta on takki hiukan tyhjä. Onneksi Suomessa on kunnon talvi. :) Vielä on pari-kolme kurssin pitoa edessä, muuten tehdään vain pakolliset työhommat ja keskitetään kaikki loppuenergia nuori herra Pip:n treeniin.
Pip on sillain jo kivassa vaiheessa, että sillä pystyy jo hyvin tekemään kaikki työhommat. Sisällä onnistuu hyvin kuivitustyöt, kuten myös lampaiden ulosajo jne jne. Joka aamu pässit viedään koira tarhasta tietä pitkin laitumelle murkinalle samoin kuin uuhilauma lampolasta tietä pitkin toiseen suuntaa laitumelle. Karhu pitää edelleen meille seuraa, jonka johdosta lampaat on varmempi ottaa lähemmäs pimeän ajaksi.
Pip on kyllä sillain hauska, että sillä on periaatteessa kaikki osa-alueet jo hyvin pitkälle hanskassa, mutta edelleen odotan, että se malttaisi irrottaa henkisen otteensa lampaista, jolloin hommaan tulisi enemmän harmoniaa, rauhallisuutta ja sellaista ajatusta. Nyt se elää vain paimentamista varten ja mikään muu ei ole mitään, jos vain saa paimentaa. Se uskoo käskyt melko hyvin, sillä on siihen nähden käsittämättömän hyvä eläinfiilis, ettei se pysty ajattelemaan, että niitä voisi hetkeksikään unohtaa paimennuksen aikana. Lampaat ei ryntäile sen alta pois, vaikka se ajaisi niitä kovin läheltäkin. Jotenkin sen liikkeet on ilmeisen pehmeitä, eikä se siten hermostuta lampaita. Aika mielenkiintoista. :) No, talvi näyttää, miten se kasvaa ja kehittyy.

Kovin usein en ole ehtinyt nytkään blogia päivittelemään, mutta nyt se varmaankin edelleen harvenee. Kun tulee jotain asiaa, niin saatan jotain rustata tai jonkun videon pyöräyttää näytille. Muuten jatketaan keväällä, kun paimenkansa taas herää henkiin. :)

Hauskaa treeniä ja talven odotusta kaikille!

-Pete

Voittajan on helppo hymyillä

2010-09-27T15:08:00.004+03:00

SM:t takana ja kuten otsikko sanoo, voittajan on helppo hymyillä. Itse en ollut voittaja, mutta helppo on hymyillä minunkin. Ajoin toistamiseen(PM:ssa aiemmin) kaksi ehjää ja suht. hyvää rataa. Karsintaradalla tuli muutama ohjausvirhe, jotka veivät pisteitä melkoisesti. Kokonaisuutena kuitenkin olin rataan tyytyväinen. Karsiuduimme finaaliin ja oli todella hienoa päästä ajamaan elämänsä ensimmäistä kertaa tuplahakurataa kisoissa. Haut ja ajo menivät melko kivasti. Isossa jaossa oli hauska tilanne, kun vain neljällä lampaalla oli merkki. Yhdellä oli todennäköisesti tippunut merkki matkalla. Onneksi olin nähnyt saman tilanteen juuri PM:ssä, joten homma oli selvä, miten toimia. Ilmoitin ratamestarille, että vain neljällä on merkki ja kello pysäytettiin, avustaja merkkasi yhden lampaan spraylla ja hommaa päästiin jatkamaan. Useamman kerran sain kaksi laumaa erilleen, mutta kovasta yrityksestä huolimatta en saanut isoa jakoa tehtyä ennen kuin aika loppui. Tykkäsin kuitenkin todella tehdä tuota isoajakoa. Siinä on niin monta palasta, jotka pitää loksahtaa kohdalleen, että haastetta riittää. Tätä pitää siis ruveta ihan aikuisten oikeasti treenaan, että seuraavassa finaaliradassa on selvät sävelet, miten homma hoidetaan kotio.
Viidestätoista finaaliin päässeestä koirakosta vain 6 sai ison jaon tehtyä. Usein kuulemma kansainvälisissä arvokisoissakaan kaikilla ei isojako onnistu. On se sen verran haastava homma. :)
Erittäin hieno fiilis kisoista kuitenkin jäi. Nyt on hyvä jättää Spot talvitauolle treenaamisesta. Vain töitä tehdään tarvittaessa. Pip:llä alkaa sitä vastoin tehotreenit. :)

Kisat oli todella hyvin järjestetty, ISO KIITOS järjestäjille Susannalle ja Mikalle sekä ratamestarille Minnalle. Kiitos myös isolle joukolle muissa tehtävissä toimineille. Varsinkin tuo finaalirata tuplahakuineen vaatii todella ison määrän ihmisiä ja toimivia apukoiria, että homma pelaa noin mallikkaasti kuin se tänä vuonna pelasi. Lampaat myös toimivat hienosti. Ne olivat aavistuksen raskaita ajaa, mutta esim. jaoissa reagoivat ihmiseen juuri oikein ja olivat siten optimaalisia jakaa. Kaiken kaikkiaan oikein hyviä kisalampaita! Lampaiden ja järjestelyjen saumaton toimivuus näkyi siinä, että koko kolmen päivän aikana tuli todella paljon hyviä suorituksia ja ne koirat, joilla homma pelasi, saivat radat hienosti ajettua loppuun asti.

Tässä linkki valokuviin.
Täällä tulokset.

-Pete

Jo meni lampurin elämä vaikeaksi

2010-09-24T14:12:00.002+03:00

Meillä on ruvennut karhu pörrään laitumien ympärillä. Tällä viikolla se oli yhtenä yönä käynyt noin 100m metrin päässä laitumesta syömässä omenoita. Samalla laitumella on kaikki uuhet + uuhikaritsat. Sinänsähän asumme sillain erämäässä, että ilves, karhu ja susihavaintoja on useina vuosina nähty 1-3 km päässä meiltä.
Pari-kolme viikkoa sitten naapuri teki karhuhavainnon sienimetsällä aukeasuolla, joka on meiltä noin 1km päässä. Pari päivää siitä toinen naapuri törmäsi karhuun toisella suunnalla noin 500m:n päässä iltaisella koiralenkillä. Mutta, nyt kun karhu oli aukealla pellolla talojen näköpiirissä käynyt omena-aterialla vain 100m:n päässä meidän laitumesta, niin hermo loppui meillä. Nyt siis iltaisin lampuri kiltisti kerää lampaat sisälle/pihapiiriin ja aamulla vie takaisin laitumelle aterioimaan. Ihan varmaa on, että karhu on noin lähellä liikkuessaan havainnut lampaat, olisi siis ollut vain kyse siitä, että pysyykö se vakaumuksessaan kasvissyöjänä, vai hairahtuuko lihansyöjien maailmaan. Toivottavasti se kuitenkin päivänvalossa ja kylän päivittäisten ääänien häiritsemänä ei mieti rasvaisempia aterioita päiväsaikaan.
Teurassatsin lähtöön olisi vielä muutama viikko. :( Jonka jälkeen astutusryhmä voidaan ottaa jo sisälle vaikka pysyvästikin.

-Pete

PM videoita

2010-09-18T08:44:00.003+03:00

No niin, nyt on muutama video nähtävillä PM:stä.
Ekassa on kuvattu finaalirata. Videolta näkee jotenkin paremmin etäisyydet ja radan haastavuuden.
Toisena on ison jaon mallisuoritus. Tätä katselen aina iltaisin ja yöllä jatkan unissani aamuun asti. Tätä siis ehtii vielä treenata SM:iä varten kymmeniä kertoja. Arvoisat kanssa kilpailijat, tarjoan tämän tuen teillekin. :)
Viimeisinä Spotin molemmat karsintaradat. Lauantain rataan jätin taustaäänet kuuluville, kun siitä niin hauskasti kuulee kanssakilpailijoiden ja support teamin mukana elämisen. ;)

Tässä linkki videoihin.

-Pete

Kylmää kyytiä

2010-09-15T11:28:00.003+03:00

PM:t takana ja kohtuullisen tyytyväinen fiilis.
Pelto oli tosi makee. Leveyttä oli reilusti ( yli 600m) ja pituutta samaten. Korkeuseroja oli melko paljon. Lampaat hukkuivat vähän väliä jonnekin monttuun. Tony Ottesen oli osannut tehdä radasta mukavan haastavan niin, että finaalissakin vielä koirat selvästi erottuivat toisistaan.
Suomalaisten ajot olivat kokonaisuutena todella mukavaa katseltavaa. Joitain yksittäisiä epäonnistumisia tietysti tuli, mutta muuten selvästi ansaitsimme paikkamme tuossa kovassa porukassa. Tuolla tasolla joka koira ajaa radan todella hyvin, melkein kaikki ajaa kaikki portit ja linjoilta ei juurikaan mennä offlineen. Noin hyvillä lampailla valtaosa tekee lähes täydellisen jaon, häkin ja singlen. Kokonaisuutena katsottuna erot ovat hyvin pieniä. Tuomarin siis on löydettävä ne pienet erot, että saa koko porukan järjestykseen. Ihan kirkkain kärki erottuu kuitenkin katsojankin silmään, mutta esim. valtaosa finalisteista ei kokonaisuutta katsomalla erottunut mitenkään niistä, jotka jäivät juuri finaalirajasta. Finaaliin halutessaan siis kaikki pienetkin jutut pitää toimia.

Suomen joukkuetta katsottaessa tulee muutama asia mieleen. Meidän koirat ovat vähintään yhtä hyviä kuin muillakin, osin jopa parempia, koska osa kisakoirista tuntuu nykyisin olevan todella kevyitä. Suomessa noin kevyillä ei pysty ajamaan läheskään kaikkia kisoja johtuen meidän raskaammista lampaista. Meidän koirilla ei siis näkynyt missään vaiheessa ongelmia saada lampaita liikkumaan. Se, missä vielä häviämme on ohjaustaidot. Selvästi huomaa että meillä ei ole kokemusta laadukkaasta ja tarkasta ajamisesta. Kun rata, lampaat ja muut puitteet pelaavat viimeisen päälle ja voisi keskittyä vain ohjaamiseen, niin meidän kokemattomuus siitä rupeaa näkymään. Teemme ohjaajasta johtuen sellaisia virheitä, joista menee pari-kolme pistettä sieltä ja toinen täältä. Kokonaisuutena jäämme sillä ajolla 10-15 pistettä taakse. Tämä on juuri se puuttuva pistemäärä, jolla pääsee tai ei pääse finaaliin. Nyt siis on tavalla tai toisella pystyttävä kehittämään ajotaitoamme.

Meille Spotin kanssa kisa jätti todella hyvän fiiliksen ja nälän päästä eteenpäin. Aikoinaan (ehkä 5-6 vuotta sitten) asetin itselleni tavoitteeksi joskus pystyä ajamaan arvokisoissa sellaisen radan, johon itse olen tyytyväinen ja että tolpalta kehtaa kävellä pois. Nyt pystyimme tuohon molemmilla radoilla, tosi hienoa! Oli myös hienoa huomata, että kun muutaman pikkujutun saa vielä paremmaksi ja kokemusta itselle hyvissä olosuhteissa ajamisesta, niin seuraava taso on täysin mahdollinen, eli päästä finaaliin ja pystyä siellä ajamaan sellainen rata, johon voi itse olla tyytyväinen ja kehtaa tulla katse ylhäällä tolpalta pois. :)
Nyt isoja pistemenetyksiä oli ekana päivänä kaarella Spotin hanskaanotto, jolloin se pysähtyi ja jouduin antamaan uuden suuntakäskyn sekä vino tuonti alkumatkasta. Molemmista meni pisteitä melkoisesti. Toisena päivänä ajoin lampaat takaisin ykkösportista (-7/8p?) ja häkin jälkeen päästin lampaat valumaan tuomarikopille, kun suljin porttia (-5p). Ilman näitä pisteet olisivat pyörineet siellä 80 pisteen tuntumassa ja finaaliin mentiin tänä vuonna 84,5 pisteellä. Ei siis kovin kaukana enää. :)

Tässä linkki kuviin kisoista.
Saatan myöhemmin laittaa vielä videot omista radoistakin näkyville.
Tässä vielä tulokset. Alussa on karsintalähtöjen (2kpl) tulokset ja niiden alla finaalitulokset.

-Pete

2010-08-24T21:49:00.011+03:00

11.9.1999 - 19.8.2010

Tending Magic Maker

"Tepsu"

Viime torstaina jouduimme yllättäen tekemään vaikean päätöksen ja antamaan Tepsun, vanhimman koiramme, nukkua pois. Tepsulla oli ollut jo jonkin aikaa yskää. Röntgenkuvissa todettiin keuhkot, sydän ja henkitorven olivan kunnossa. Verikokeista selvisi jotain pientä fibaa, johon lääkäri kertoi hoidoksi auttavan pitkän kortisonikuurin. Kun tulimme Skotlannista päätimme aloittaa kortisonikuurin. Tepsu meni kuurin aikana päivä päivältä vetämättömämmäksi, kun sitten tiistaina kuudentena päivänä töistä tullessa päätimme, ettemme anna illalla enää kortisonia. Nina soitti aamulla eläinlääkärille, joka halusikin nähdä Tepsun vielä samana iltana. Keskiviikkoiltana lääkärissä Tepsulla todettiin olevan sokeritauti. Tepsu nesteytettiin ja sovimme, että vien sen aamulla takaisin koko päiväksi lisätutkimuksiin ja nesteytykseen. Samalla oli tarkoitus aloittaa insuliinihoito. Lisätutkimuksissa torstaina kuitenkin selvisi vielä, että Tepsulla oli myös haimatulehdus. Samalla myös laskettiin, että viimeisestä juoksusta oli tasan 2 kuukautta, jonka johdosta hormonitoiminta aiheutti vielä insuliinitasapainolle lisähaastetta.

Tässä vaiheessa vaivoja rupesi jo olemaan sen verran, että eläinlääkäri konsultoi YES:iin (Yliopistollinen eläinsairaala, Helsingissä), josta kehotettiin toimittamaan Tepsu sinne teholle 24h/vrk hoitoon. Tilanne oli kuitenkin sen verran paha, että sieltäkään ei uskallettu luvata mitään varmuutta paranemisesta. Haimatulehdukseen hoito on kuulemma agressiivinen nesteytys ja kipulääkitys, kunnes tilanne rupeaa rauhoittumaan. Haimatulehdus, sokeritauti ja valeraskausaika (2 kk juoksusta) ovat kaikki sidoksissa toisiinsa ja kun nämä kaikki ovat yhtäaikaa, niin niiden hoito ei ole kovin helppoa.

Mikäli Tepsu olisi selvinnyt näistä, niin edessä olisi ollut kohdun poisto (hormonitasapainon vakiinnuttamiseksi, jolloin insuliinitasapaino olisi ollut helpompi hallita) ja toisen anaalirauhasen poisto (toistuvia fisteliooseja). Lisäksi vielä sitten se yskiminen, joka piti hoitaa kortisonilla, joka laukaisu sokeritaudin, joten sitä tuskin olisi ainakaan jatkettu. :( Painoa Tepsu menetti viikossa 4 kg.

Näillä taustatiedoilla Tepsun kunto huomioiden totesimme, että Tepsu oli elänyt lähes 11 vuotta tervettä ja hyvää elämää ja nyt oli meidän tehtävä osamme, eli antaa sen lähteä arvokkaasti mahdollisimman vähillä tuskilla ja kivuilla. Päätös ei silti ollut helppo. :(

Tepsun ansiosta meillä on nyt useampi bordercollie. Tepsun ansiosta meillä on nyt lampaita ja asumme maatilalla. Tepsu oli meidän ensimmäinen bordercollie, joka näytti kaikki tämän rodun parhaat puolet. Se oli rauhallinen ja sosiaalinen perhekoira, luja ja itsenäinen työkoira, täysillä kaikkensa antava kisakoira. Tepsu oli Suomen Tottelevaisuus - ja Käyttövalio, ja se voitti palveluskoirien hakukokeesta SM-pronssia vuonna 2006. Tepsu kuului myös Suomen palveluskoirien maajoukkueeseen (NOM). Tepsu suoritti hyväksytysti myös paimennuksen perusradan.

Eikä vähimpänä Tepsulla on kaksi pentuetta, yhteensä 14 pentua, jotka ovat kunniakkaasti jatkaneet Tepsun hyviä ominaisuuksia saavuttaen kisakentillä uskomattomia tuloksia. Pennuilla on jo nyt yhteensä 14 valion arvoa ja useita arvokisamitaleita niin Suomesta kuin ulkomailta, vaikka jälkimmäinen pentue on vasta 2,5 vuotiaita.

Ei siis ihme, että Tepsu jätti ison loven koiralaumaamme.

Lopuksi vielä lyhyt kuvakollaasi Tepsusta.

Jako ja häkitys malliksi

2010-08-11T00:19:00.004+03:00

Tässä malliksi Skotlannista Jako ja Häkitys.

Huomatkaa jaossa, kuinka ohjaaja näyttää koiralle, mitkä kaksi otetaan ja koira hoitaa sen jälkeen juuri ne kaksi, kun ohjaaja samalla hoitaa kolme muuta toiseen suuntaan. Juuri niin kuin se teoriassa pitäisikin mennä. 10+10p tuomareilta.

Häkityksessä on hieno katsella, kun koira itsenäisesti hoitaa oman osansa samalla, kun ohjaaja hoitaa oman roolinsa. Nuo lampaat, kun eivät häkkiin haluaisi mistään hinnasta ja ovat suhteellisen vikkeliä, niin onnistuakseen häkittämään nämä on koiran toimittava ilman ohjaajan käskyjä, muuten ollaan armotta myöhässä. Huomatkaa myös, kun lampaat ovat häkissä, niin mikä on koiran reaktio. 9+9p tuomareilta.

Valitettavasti videokameraa ei mukana ollut, vaan nämä on kuvattu valokuvakameralla, jolloin kuvan laatu ei päätä huimaa, mutta asian saa selvillä kuitenkin.

Roolissa Bobby Dalziel ja Joe (Pip:n isä)

-Pete

2010-08-10T23:52:00.003+03:00

No niin, Skotlannista on kotiuduttu tänään ja tässä kuvasatoa Scottish Nationaleista (skotlannin mestaruuskisat), jossa valitaan Skotlannin maajoukkue Internationaliin sekä ens vuoden MM:iin.

Olimme siellä toisena kisapäivänä. Rata oli kooltaan normaali suomalainen kolmosen rata. Tosin lampaat olivat "aavistuksen" vikkelämpiä kuin mitä Suomessa on totuttu ja nämä lampaat olivat kuulemma todella hyviä, koska näitä oli ajettu paljon ennen kisoja. Ihmistä ne todella eivät päästäneet lähelle ja hajosivat kuin varpusparvi joka välissä. :) Muuten toimivat oikein hyvin.

Jako ja single olivat todella haastavia, koska lampaat liikkuivat koko ajan vaihtaen paikkaa keskenään. Jos nyt oli hyvä järjestys ryhmässä (merkitty oli reunassa tai kaksi merkkaamatonta reunassa), niin sekunnin päästä ne eivät enää olletkaan sopivassa järjestyksessä. Jako ja single piti siis pystyä tekemään sillä sekunnilla, kun porukka oli sopivassa järjestyksessä.

Häkki ei myöskään ollut kovin helppo, koska lampaat yrittivät mennä jokasuuntaan, mutta ei häkkiin. Tässä koiran piti olla nopea ja tehdä itsenäisesti valintoja. Jos koira olisi jäänyt odottamaan ohjaajan käskyjä, niin lampaat olisivat jo menneet menojaan.

Kenties sykähdyttävintä oli yksi ohjaaja rullatuolissa. Hän selviytyi radasta todella hyvin ja oli melko lähellä päästä joukkueeseenkin. Hänen koiransa oli todella hieno. Koira hoiti monta hommaa yksinään ja sai jotenkin nämä villit lampaat rauhoittumaan käsittämättömän hyvin.

Tässä kuvasatoa kuvateksteineen.

-Pete

Juupajoen kisat lähes skottimaisemissa

2010-07-29T23:03:00.003+03:00

Juupajoella oli perinteisesti kisat Marjatta Jaatisen ja Seppo Salon luona Kylmälammin tilalla 17.-18.7. Aiemmasta poiketen kisat olivat nyt eri pellolla. Pelto oli kumpareinen ja kuvankaunis maisemaltaan. Todella kiva oli kisata välillä suuren korkeuseron omaavalla pellolla, kun yleensä meidän kisat Suomessa on tasaisilla pelloilla. Kisa ei ollut tulossaldoltaan kovin kummoinen. Mielestäni lampaat toimivat hyvin. Ne olivat suhteellisen liikkuvia, mutta eivät missään nimessä mahdottomia. Kenties vaikeutena oli suhteellisen pieni rata, jolloin ei ole kovin paljoa aikaa ohjata lampaita takaisin linjalle, kun seuraava porttilinja jo tulee vastaan.

Meidän kisa alkoi lauantaina suht kivasti, mutta sitten tein ahneuksissani ohjausvirheen, joka kostautui hylkynä. Lampaat lähtivät suht vauhdikkaasti tolpan kierron jälkeen kohti ykkösporttia ja en halunnut laittaa koiraa liian aikaisin perään, koska lampaat menivät hyvää linjaa kohti ykkösporttia. Kun viimein päästin koiran flänkille, niin lampaat olivat liian kaukana ja ehtivät aidan viereen yhtä aikaa koiran kanssa ja siellä tapahtui joku härdelli, jonka johdosta aita tärisi siihen malliin, että olimme tuomarin kanssa samalla linjalla, kun olimme yhtä aikaa lopettamassa suoritusta. Harmitti tietysti oma ahneus ja tyhmyys. :)
Su ajoimme radan läpi ja muut osiot menivät suht ok, mutta ajo meni täysin offlineksi. Pisteitä ajosta ei tainnut montaakaan jäädä. :( Ei siis kovin kehuttava saldo meille viikonlopusta.

La ahersin melkein koko päivän varikolla tuoden lampaita tolpalle. Keli oli melko kuuma (about 30C). Hienoa paikassa oli, että pääsimme koiran kanssa uimaan viereiseen jokeen about joka toisen koiran jälkeen, joten jäädyttely onnistui hyvin. Koira tosin oli melko poikki, kun tuossa lämmössä vetelimme rinnettä ylös-alas. Woomi 10 v jaksoi hämmästyttävän hyvin, kun se kävi uimassa joka koiran jälkeen.

Hienoa oli kaikenkaikkiaan. Kiitos Jatalle ja Sepolle taas kerran kisojen järjestämisestä! Ei ollut ihan pikkuhomma tuossa lämmössä, hyvin kuitenkin suoriuduttiiin! :)

Tässä linkki kuviin.

Ajanvietettä aiheen parissa

2010-07-27T08:15:00.004+03:00

Heissan,

Kurssiraporttia odotellessa (kurssit siis olivat hyviä, todella hyviä :), tässä linkki, jonka löysin suosikkieni kätköistä:

http://www.horseandcountry.tv/episode/come-bye-2007-episode-1

Katselin tuon ekan pätkän. Se oli Irlannista kisoista. Viimeisenä suorituksena oli Brace ajo, jossa kahdella koiralla yhtäaikaa ajetaan rata. Aika hienon näköistä hommaa. :)
Yhden pätkän kesto on 50 min ja pätkiä on yhteensä 15 kpl.

Nautinnollisia katseluhetkiä. :)

-Pete

Kurssia, kurssia... ja tulevia...

2010-07-12T12:01:00.003+03:00

Ens vkolla olen menossa Mossen kurssille alkuviikosta ja loppuviikosta Jo Agnarin kurssille, joten kyllä tässä taas tietotaidon taso pitäisi nousta kohisemalla. Katsotaan, jos siellä tulee taas jotain suuria oivalluksia, niin yritän raapustella tännekin niistä.

Elokuussa lähdetään Ninan kanssa Skotlantiin lomaileen ja eihän mikään loma olisi mitään, jos siihen ei liittyisi jotenkin paimennus, joten menemme katsomaan samalla Skotlannin mestaruuskisoja! VAU, aika hienoa! :)
Tämän reissun mahdollistaa vanhempani, jotka katsovat poikien perään ja Anne, joka tulee meille pitämään taloa ja katsomaan koirien ym eläinten perään. KIITOS jo ihan hirveästi etukäteen!!!

Syksyllä pitäisi vielä lähteä Tanskaan PM:iin Spotin kanssa, aikas jännää sekin. :)

Että kyllä tässä tänä kesänä vielä on mukavasti säpinää ilmassa normaalien kisojen ohella siis.

Koulutuspyyntöjäkin on jonossa muutamia, en vain tiedä, mihin väliin niitä saisi mahtumaan. :o
Yritetään sovitella. ;)

Someron kisat

2010-07-12T11:34:00.008+03:00

Niimpä se vain aika meinaa vierähtää niin, ettei ehdi koneen ääreen istua raapustamaan mitään. :)
Tässä alla muutama kuva Someron kisoista juuri ennen juhannusta. Kisat olivat taas todella hienosti järjestetty. Paljoa ei ehtinyt katsomossa jutusteleen mukavia, kun olin paljon tolpalla koiran kanssa. Woomi teki 10-vuotiaana ison urakan ollessaan tolpalla todella kuumassa säässä sekä lauantaina että sunnuntaina. Intoa tuntui vanhalla mammalla olevan hyvin, kun välillä pääsi ojaan uimaan. :)

Meidän kisat ei häävisti menneet. Lauantaina kisa alkoi suht kivasti (verrattuna yleiseen tasoon), mutta yksi uuhi sai tarpeekseen ykkösportin kohdalla ja löi hanskat tiskiin. Kisa piti lopettaa siihen, kun en saanut uuhta mukaan vaikka hain pari kertaa muun lauman sen luokse. Spot ajoi siihen asti lampaita koko ajan tosi kaukaa (about 30m päästä), mutta selvästikin silti puski liikaa. Tämän tyyppisille lampailla Spotin tyyli puskea ei ole kovin hyvä. Niiltä menee kuppi nurin. Täytyy toivoa, että aika/kokemus korjaa tilannetta niin, että pystymme ajamaan hyviä ratoja tämän tyyppisilläkin lampailla. Sunnuntaina ajoimme radan läpi (aika loppui singlessä), mutta pisteitä ei juurikaan jäänyt plakkariin. :(

Yllä kuva kisaradasta. Tasaista on, juu.

Tässä mammat tulossa varikolle radan jälkeen.
"Mikäs äijä se tuolla maassa makaa?"

Severi singlettää...

Ja siinä se sitten olikin. :)

Kiitoksia kisajärjestäjille, hienot kisat oli!

Kuinka saada koira “oikeasti” paimentamaan?

2010-05-31T11:29:00.002+03:00

Tämä asia ei ole ihan helppo yrittää valottaa kirjoittamalla, varsinkin kun mikään kirjailija en ole. :) Yritän kuitenkin.

Paimennus:
Käsitellään ensin paimennusta, miten minä sen ajattelen.
Mielestäni koira ei vielä paimenna, kun sillä on häntä alhaalla ja se on kiinnostunut lampaista, vaikka se jopa haluaa mennä niitä kohden ja ajaa/kerätä niitä (ok, ehkä hiukan kovasti sanottu, mutta se ei paimenna oikealla ajatuksella). Valtaosa koirista (hyvistäkin) alkuunsa haluaa vain mennä liian lähelle lampaita ja lähteä viemään niitä jonnekin. Tämä näkyy parhaiten juuri ylhäällä (klo 12:ssa). Koiran tasapaino ohjaa sen sinne ja kun se sinne on päässyt, se lähtee enempiä ajattelematta tuomaan lampaita. Yleensä liian kovaa/rajusti. Tällöin se ajautuu myös liian lähelle lampaita, joka estää sitä näkemästä kokonaisuutta. Kun koira saadaan ylhäällä auki (käsittelen tätä tarkemmin myöhemmin), niin silloin autamme koiraa hetkeksi luovuttamaan ajatuksen lampaiden ajamisesta ja hetkeksi ikään kuin kauemmasta perspektiivistä katsomaan tilannetta. Silloin se näkee paremmin kokonaisuuden ja pystyy miettimään, mitä pitää tehdä. Pitääkö laumaa ensin koota ja kuinka voimalla niitä voi lähteä liikuttamaan jne jne. Kun koiralla on ajatus ja harkinta, mitä se on tekemässä, niin silloin se vasta paimentaa. Tasapainopisteestä nostamisessa ohjaaja, jolla koira on hyvin hallinnassa, voi tietysti jarruttaa koiraa saaden noston näyttämään hyvältä ja hallitulta, mutta jos koira ei oikeasti ole auki, vaan nostaa hitaasti vain käskystä, niin se ei ole mieleltänsä/kropaltansa rento, eikä täten paimenna oikealla ajatuksella. Tällöin se ei myöskään pysty näkemään kokonaisuutta tilanteessa.
Yritän aina nähdä sen pääkopan sisään ja nähdä, onko se mieleltänsä rento ja onko se kropaltansa rento. Jos sekä mieli että kroppa on rento, niin koira on auki. Auki sanan voisi ajatella, että koira on ikään kuin ajatuksissaan vapaa lampaiden ajamisen pakosta. Se ikään kuin katselee tilannetta ja pystyy rauhassa miettimään, mitä nyt tekisin, että saisin lampaat kulkemaan juuri sopivalla tavalla haluttuun suuntaan. Kun se on auki, niin se pystyy katsomaan tilannetta kokonaisuutena ja tekemään ratkaisut sitä silmällä pitäen. Jos ajettavana on esim helposti hajaantuva lauma, niin auki oleva koira pystyy kokoamaan lauman ajon aikana helpolla. Jos lampaat ovat kovin villejä, niin auki oleva koira voi välillä höllätä painetta ja antaa lampaiden rauhoittua sekä samalla itse tarkastella kokonaisuutta ennen kuin lähtee taas puskemaan niitä.
Huomattava on myös, että kun koira on auki, niin nopeakin koira menee esim flänkkejä rentona ja huomattavasti hitaammin, kuin sama koira menisi, jos se ei olisi auki. Auki ollessaan se pystyy myös flänkkien aikana seuraamaan tilannetta, ettei esim lampaat karkaa ison kaaren aikana. Auki olo ei siis tarkoita sitä, että koira heittää isolle flänkille ja unohtaa hetkeksi lampaat. Tätä näkyy valitettavan usein Ruotsin koirissa.
Tämä koiran auki olo näkyy usein tosi hyvin Iso-Britannian kisavideoissa, kun koirat haussa tuovat lampaita ohjaajalle. Ne tuovat selvästi lampaat ajatuksella. Monesti videoista näkee selvästi, että koirat fiilistelevät lampaita ja säätelevät niihin aiheuttamaansa painetta tuonti matkan aikana.

Miten tuo kaikki sitten tehdään?

Lampaiden luovutus:
Olen itse ruvennut käyttämään termiä ”koira luovuttaa lampaat ohjaajalle”. Tällä tarkoitan tilannetta, jossa koira paineen avulla pakotetaan irrottamaan otteensa lampaista ja hyväksymään, että ohjaaja on se joka määrää, milloin ote on irrotettava. Tätä siis ei tarvitse tehdä läheskään kaikille koirille, osa irrottaa otteensa jo muutenkin, kun vaaditaan. Jos koiran ote on tiukempi, niin sitten opetetaan se ensin irrottamaan otteensa lampaista kokonaan ja sitten vasta kääntämään päätänsä jne.
Että tämä onnistuu, niin koiraan on saatava ohjaajan puolelta riittävän iso paine. Nykyisin käytän tässä alussa hevosten juoksutusraippaa (pitkä raippa, jossa naru nokassa). Alussa koira on saatava väistämään raippaa. Tässä myös ohjaajan oma auktoriteetti vaikuttaa ja ennen kaikkea ohjaajan asenne. Kun koiraan laitetaan painetta, niin ohjaajan on oikeasti uskottava siihen, mitä hän on tekemässä ja lisäksi oltava tosissaan mitä tekee. Tässä joudun usein auttamaan ohjaajia, että koira saadaan ekan kerran luovuttamaan lampaat ohjaajalle. Kun se on kerran tehty, niin seuraava kerta on huomattavasti helpompi.

Jos tapauksessa on tiukempi koira, niin teen tämän niin, että laitan lampaat kulmaan ja olen itse lampaiden edessä (helpommalla tapauksella tämä onnistuu avoimellakin laitumella). Sitten rupean pikkuhiljaa lisäämään koiraan painetta olemuksellani piiskaa apuna käyttäen. Jos paine ei muuten riitä, niin lähden hitaasti etukenossa uhkaavasti lähestymään koiraa samalla käyttäen matalaa vaativaa äänenpainoa esim koiran nimeä tai vain ”hei” sanaa. Suuntaan paineen koiraan suoraan lampaista poispäin. Tavoite on, että koira kääntää itsensä pois ja lähtee ikään kuin luimussa pois kokonaan. Heti kun se näin ”antautuu”, päästän sen kaarelle. Tällöin kaari on usein laaja ja koira menee suht hidasta vauhtia. Jos se lähtee kuin nappi housusta, niin blokkaan sen ja lampaiden väliin, enkä päästäkään sitä kaarelle, vaan laitan sen luovuttamaan otteensa uudestaan. Vasta kun se pitää otteensa auki tasapainopisteeseen saakka, annan sen mennä sinne asti.
Tiukemmat tapaukset eivät usein heti halua irrottaa otettansa, vaan yrittävät lähteä kiertämään minua ja sieltä päästä lampaille. Tällöin on oltava itse tarkkana ja aina ikään kuin tasapainotettava itsensä koiran ja lauman väliin. Tämä onnistuu, kun pysyy lähellä lampaita, niin itsellä on vain muutaman metrin matka, kun koiralla on useamman kymmenen metrin matka. Näin blokkaamalla koira pysähtyy ja aina kun se pysähtyy, niin lisätään painetta koiraan suoraan poispäin lampaista. Jossain vaiheessa koira antautuu. Jos tämä vaihe on kovin vaikea, niin ei kannata päästää koiraa kaarelle, vaan lopettaa siihen, kun koira on valmis päästämään otteensa lampaista. Mulle kenties vaikein vastaan tullut tapaus oli sellainen, jossa nautatilan pari-kolme vuotias narttu ei ollut koskaan joutunut päästämään otettansa irti ihmisen vaatimuksesta. Se paimensi suht ok lampaitakin, mutta ei ollut auki ja välillä innostui hölmöilemään. Sen kanssa tein töitä 20 min(katsoin ajan kellosta, kun näin heti alusta, että tässä saattaa mennä aikaa) ylläkuvatulla tavalla ennen kuin se suostui luovuttamaan. Se koira ei kotonakaan suostunut paimentamaan sen jälkeen kahteen päivään, mutta sen jälkeen on pelannut kuin ihmisen mieli, myös omalle ohjaajalle.
Ettei tämä olisi pelkkää paineen käyttöä ja liian helppoa, niin tilanne pitää kuitenkin mennä koira huomioiden. Esim meidän uusi uros Pip tuli meille jo joulukuussa ja vasta nyt se rupeaa reagoimaan oikein tässä perusjutussa. Se kyllä irrotti otteensa jo talvella kovan paineen alla, mutta se ei selvästi ymmärtänyt tilannetta, koska heti paineen hellitettyä, se nappasi yhtä lujasti otteensa lampaisiin. Vasta nyt näyttää, että se on ruvennut ymmärtämään mikä on homman juju. Talvella näin, että Pip ei ole vielä valmis päästämään lampaista irti ja annoin sille tarkoituksella aikaa. Katsotaan nyt, miten jatko sujuu, vai pitääkö kauan tehdä sen kanssa tätä perushommaa. :)

Koira auki ylhäällä:
Ennen kuin koira päästetään lähtemään kaarelle, niin laitetaan koiraan painetta (ohjaaja lampaiden edessä) sen verran, että se irrottaa otteensa lampaista (kääntää pään pois), mutta pysyy kuitenkin maassa. Kun ote on irti, annetaan sen lähteä. Tällöin se menee mieli ja kroppa rentona pulleaa kaarta tasapainopisteeseen.
Mikäli koira ei ole auki ylhäällä (klo 12), mitä ne harvoin ovat, niin mennään lauman läpi ja laitetaan koiraan sopivasti painetta ennen maahankäskyä. Kuten Mossekin tuossa artikkelissa sanoi ”kohdataan ne ylhäällä”. Kun paine on saatu koiraan oikein ylhäällä, niin koira menee paineen vaikutuksesta jo lähes itse maahan. Kun tässä tilanteessa annetaan maahan käsky, niin koira menee helpolla maahan. Koira menee maahan ikään kuin ajatuksissaan taaksepäin. Se on maassa mielirentona, eikä ajattele vain lampaiden ajamista. Jos koira on avoin ylhäällä, niin se lähtee helpolla sieltä flänkille uudestaan ja jos annetaan lähteä nostamaan, niin se lähtee ajatuksella hitaasti nostamaan. Mikäli koira lähtee nostoon liian nopeasti, niin sitten menemme lauman läpi ja paineella aukaisemme koiran uudestaan. Vaikka nosto lähtisi oikealla ajatukselle, niin koira saattaa kuitenkin ajamisen hurmoksessa unohtaa aukiolonsa ja lähtee kiihdyttämään lähemmäs lampaita, jolloin taas kohtaamme koiran ja autamme sen takaisin avoimeksi, jolloin se pystyy itsekin katsomaan tilannetta ja säätämään paineensa lampaisiin sopivaksi.
Jos ei ole varma, onko koira auki ylähäällä, niin kannattaa käskeä sitä pieni pätkä flänkille (vain metri-pari). Jos se lähtee vapautuneesti flänkille, niin se on auki. Jos ei lähde, niin ei ole. Tämä toimii pitemmällekin koulutettuihin koiriin. Esim muutaman sadan metrin haun päälle voi käskeä koira flänkkäämään lyhyesti ennen nostoa ja siten testata sen aukiolo.

Koiran aukiolo ylhäällä ei ole vain koiran hallintaa, vaan silloin koira pystyy oikeasti lähteä paimentaan lampaita nostossa. Muuten se vain toisi lampaat ohjaajan käskyjen mukaan. Tämä auki olo siis on erittäin oleellinen juttu, kun ruvetaan kasvattamaan etäisyyksiä ja halutaan, että koira oikeasti käyttää myös omaa päätänsä eikä toimi vain ohjaajan käskyjen jatkeena.

Jahas, tulipas maratoonijuttu. Tarkennellaan myöhemmin, jos tulee kysymyksiä tai unohtui jokin oleellinen osa pois.

Nyt lähden eteistä listoittamaan. Vai lähtiskö treenaan… :o

-Pete

P.S. Jaa vielä noihin Päivin kommenteissa esittämiin kysymyksiin:
Jos koira ei irrota otettansa paineen alla -> Vaaditaan se luovuttamaan lampaat ohjaajalle
Jos koira lähtee juoksemaan lampaisiin -> Vaaditaan se luovuttamaan lampaat ohjaajalle
Jos koira lähtee juoksemaan pois -> Paine pois ja kutsutaan/haetaan se takaisin.
Jos paineistuksen tuloksena syöksyy lampaisiin -> Jos ei ole ottanut painetta vastaan irrottamalla otteensa, niin laitetaan se irrottamaan otteensa. Jos on irrottanut, mutta silti syöksyy heti lampaisiin, niin voi olla, että koira ei ole vielä valmis -> annetaan aikaa ja koitetaan myöhemmin uudestaan.
Miten toimin kovan koiran kanssa? -> Jos se ei ota painetta vastaan ja on kovin nuori, annan sen kasvaa. Yleensä tilanne helpottuu iän myötä, kun järkeä tulee. Jos vanha koira, niin sitten voikin olla ongelma, jos oma auktoriteetti/paine ei riitä. Onneksi ei ole vielä tullut tällaista vastaan. :) Kaikki on loppu viimein antautuneet. Aikaa ja tosi paljon töitä jotkin ovat kyllä vaatineet. Kova koira ei välttämättä taivu kerralla kunnolla ja vaikka taipuu, niin huomenna pitää taas vääntää uusiksi, mutta menee jo helpommalla.
Miten kova koira pysyy auki? -> Se on aukaistava aina vaan uudestaan ja uudestaan. Kyllä se lopulta rupeaa pysymään auki. Tosin tämä on ominaisuus, jota pitää välillä kerrata.

Kaksi asiaa kuntoon, niin johan sujuu...

2010-05-30T07:11:00.004+03:00

Huomenta vaan :)
Eilen oli meillä SPKY:n kurssipäivä ja kurssilla oli 6 todella kivaa koiraa. Kaikki koirat toimivat hyvin ja saatiin kulkemaan kivasti, kun vaan pidettiin huolta, että koira irrottaa otteensa lampaista lähtiessään flänkeille ja että koira on auki ylhäällä. Siis aivan juuri sitä, mitä tuossa Mossen jutussa painotettiin.
Treenilampaina meillä oli neljä viime kevään uuhikaritsaa, jotka ovat olleet koko talven treenikäytössä. Tytöt ovat fyysisesti sporttisessa kunnossa ja mikä tärkeintä juuri sellaisia kuin lampaiden pitääkin olla. Liikkuvat kevyesti ja reagoivat koiraan juuri niin kuin koira niitä käsittelee. Jos koira puskee inankin liikaa, niin tytöt laittavat juoksuksi, mutta kun koira pysyy riittävän etäällä ja säätää puskemista sopivasti, niin tytöt kulkevat kävellen. Toisaalta, jos ohjaaja jättää koiran liian kauas ja koiran vaikutus lampaisiin loppuu, niin tytöt häviävät "mutkaista tietä näkymättömiin". :)
Useamman koiran kanssa kerrattiin muutama perusasia kuntoon, niin jo rupesivat tytöt kulkemaan todella kivasti ja juuri sellaista vauhtia kuin ohjaajat halusivat.

Ohjaajan piti saada riittävä paine kohdistettua koiraan niin, että koira luovutti lampaat ohjaajalle.
Paineella irrotettiin koiran ote lampaista ennenkuin päästettiin ne flänkille.
Koiran ollessa ylhäällä (klo 12:ssa), paineella autettiin koiraa pitämään itsensä auki.

Kun koiraa autettiin niin, että nämä kolme asiaa olivat kunnossa, niin koirat toimivat kuin ihmisen mieli ja lampaat kulkivat just niin kuin pitääkin. Todella hienoa katsella näiden koirien paimennusta tämän jälkeen!

Kiitoksia hyville ja vastaanottavaisille kurssilaisille, oli hieno päivä! :)

-Pete

Erittäin hieno artikkeli

2010-05-27T13:16:00.002+03:00

Vitsi, että olin eilen illalla ihan hurmoksessa, kun vihdoin ehdin lukea Mossen haastattelun Svakin sivuilta. Siinä on alussa hiukan taustatieto Mossesta ja Lotasta, mutta se todella hyvä osuus alkaa sen jälkeen vuoropuheluosuudessa.

Jutussa tulee tosi hyvin esille monia niitä syväluotaavia ajatuksia, joihin Mossen koulutusajatus perustuu. Artikkelin kirjoittaja oli saanut todella paljon oleellista asiaa yhteen artikkeliin. Sinänsä artikkelissa ei ole mitään jippoja tai teknisiä vinkkejä, vaan henkisellä tasolla käyty läpi, mitä paimennus ja paimenkoiran ohjaaminen on.

Artikkeli on englanniksi ja vaikka englanti ei taittuisikaan kovin hyvin, niin se kannattaa kahlata läpi vaikka sanakirjan kanssa!

-Pete

Tammisaaren kisat

2010-05-24T15:28:00.001+03:00

Kevään toiset kisat on käyty. Tammisaaressa oli Annika Paarvion järjestämät kisat sekä la että su. Kisat olivat vain kolmosluokalle ja toimivat samalla karsintakisoina maajoukkuekarsintaan. Jotenkin hassua oli, että katsojia ei juurikaan ollut, kun lähes kaikki paikalla olijat olivat kilpailijoita. Ilmoittautuneita oli peräti 20 koiraa, joten kivasti on ruvennut kolmosienkin määrä kasvamaan. Muistan vielä ajan, kun kolmosissa kisasi vain muutama koira. Yleensä Annikan kevätkisoja on saanut odottaa pelonsekaisin tuntein, kun lampaina ovat olleet uuhet karitsoiden kanssa, niin haastetta on riittänyt. Tänä vuonna kisalampaina oli pelkkiä karitsoja, jotka oli haalittu omalta ja lähitiloilta. Lampaat olivat asustaneet kisapellolla noin viikon, joten olivat kotiutuneet sinne sopivasti. Kuitenkaan mitään vetopaikkoja ei juuri ollut. Hiukan olivat karitsamaisen tahmeita, mutta kun koira on jaksoi ajaa, niin liikkuivat kivasti. Mielestäni parhaimmat lampaat pitkään aikaan huomioiden haastavan vuodenajan lampaiden riittävyyden suhteen.

Spot kulki molempina päivinä todella kivasti. Nyt hakukaaret olivat todella hyviä, eikä aiemmin ilmennyttä ongelmaa hakukaarilla ollut. Spot ei lähtenyt liian laajalle, eikä missään vaiheessa edes aitaan kiinni ja peräpussi oli hyvä. Olin tyytyväinen. Nosto oli kaikille koirille jostain syystä hiukan vaikea. Spot kuitenkin selvisi niistä, vaikka viime vuonne niissä oli melkoisia ongelmia. Selvästi talven tuoma iän lisäys on auttanut. Treenattukin sitä tietty on, mutta uskoisin, että ikä on vaikuttanut enemmän.

Ajo oli molempina päivinä hienoa. Molempina päivinä ajosta yli 20p, joka on paljon. Jako ja single olivat näillä lampailla suht helppoja tai kuten kanssakilpailija asian totesi ”näillä lampailla riski epäonnistua on minimoitu”. Lampaat hajaantuivat kivasti, reagoivat ihmisiin oikealla tavalla, joten aukko oli helppo tehdä.

Lauantaina sörssäsimme häkin totaalisesti, niin totaalisesti, etten lopulta saanut niitä häkkiin. Aika onneksi päästi meidät pois. :) Rupesi oikein itseäkin siinä häkillä naurattamaan, että tulkaa nyt mestarit kertomaan, miten ihmeessä nämä saa häkkiin. Hommahan meni niin, että isäntä patsastelee maha pystyssä portin päässä portti sepposen selällään auki ja koiran yrittää ehtiä hoitaa molemmat puolet suhteellisen liikkuvilla lampailla. Ei onnistunut ei. Kun porukassa oli vielä yksi päättäväinen musta, joka juoksi etunenässä ja oli päättänyt olla menemättä häkkiin, niin kun koira meni kääntämään sitä häkkiin, niin perässä laahustavat kääntyivät jo ympäri ja paketti oli hajallaan. Oman suorituksen jälkeen sitten muita katsellessa, tajusin, miten ne saadaan häkkiin, kun ovat ensin menneet pari kertaa ohi. Yleensä mulla on häkitys ollut suht helppo, joten ei ole aiemmin tarvinnut miettiä, miten ne häkitetään, kun ensin on opetettu niille, ettei häkkiin olekaan pakko mennä. :) Ja uskokaa, treeneissä olen aina treenannut häkitystä niin, että sinne mennään kerralla. Ei kerta kaikkiaan ole edes tullut mieleen treenata ensin pieleen ja sitten kuinka se korjataan. :) No, sunnuntainakin porukka pääsi kerran häkin taakse, mutta nytpä minä jo tiesin, että kun tämän jälkeen sulkee porttia siten, että aukkoa jää vain metrin verran, niin pääsee vastaan kääntämään porukan häkkiin, kun koira hiljaa ajaa niitä häkin takaa häkin sivua pitkin kohti porttiaukkoa ja mua. Vola, sinnehän ne sujahtivat. :)

No, kaiken kaikkiaan olin äärimmäisen tyytyväinen. Lauantaina 71 p./sij. 13. ilman häkkiä ja singleä. Sunnuntaina 83 p./sij. 5. Nyt vain yritetään pitää tämä taso ja keskittyä hienosäätöön onnistuen ehkäisemään turhat pistemenetykset.

Se vielä täytyy sanoa, että Spotia oli todella kiva ajaa näillä raskaahkoilla karitsoilla, koska nyt Spotin puskuvoima pääsi oikeuksiinsa. Sillä ei ollut mitään ongelmaa ajaa laumaa ja sunnuntaina radan jälkeen se ei suostunut edes juomaan vettä eikä läähättänyt yhtään, olisi vain lähtenyt uudestaan radalle. Tämä kertoo siitä, että se pystyi ajamaan koko radan täysin rentona, eikä turha stressi väsyttänyt sitä. Hieno fiilis oli itselläkin! :)

Ai niin, tässä joitakin kuvia kisoista.

Kesäkisakausi korkattu

2010-05-03T14:56:00.002+03:00

Viikonloppuna oli ensimmäiset kisat tänä kesänä. Kisapaikkana Kimmo ja Marika Klossnerin tila Somerolla. Kisapelto oli alueelle tyypillinen, tasainen ja iso. Rata sinänsä ei ollut mitenkään järin suuri, mutta huomioiden lampaat, se oli oikein sopivan kokoinen. Lampaat olivat aavistuksen haasteellisia. Vaihtoehtona oli vasta tilalle tulleet villit Ahvenanmaan lampaat tai paljon treenissä kuntoilleet hyvin kesyt Ahvenanmaan lampaat. Molempina päivinä ensin kolmosille koitettiin villejä yksilöitä, mutta yhden-kahden koiran jälkeen otimme käyttöön suunnitelman B ja ajoimme radan kesymmillä versioilla. Ne kulkivat suht kivasti. Selkeästi koira joutui niitä ajamaan, että liikkuivat ja sittenkään ei metriäkään suoraan. :) Koira ja ohjaaja sai olla tarkkana, että kasasi porukan heti, kun ne levisivät ja sitä ne tekivät usein. Vetopisteitä kotipellolla oli haasteellisesti. Lauantain rata ajettiin kolmosissa 4 lampaalla, että saatiin jako tehtyä. Alaluokat taidettiin ajaa kolmella. Sunnuntaina ajettiin kolmonenkin kolmella. Jaon tilalla tehtiin silloin single.

Spotin kanssa saatiin lauantaina väkisin vääntämällä rata läpi. Ajo oli kuulemma ainakin paikka paikoin ihan kelvollisen näköistä ottaen olosuhteet huomioon, mutta itsestä se ei missään vaiheessa tuntunut kovin hyvältä. Ohjaus oli sellaista hammasta purren ”pakko saada rata läpi” -ajoa. Spot pelasi hienosti, otti käskyt hyvin, ei kuumentunut missään vaiheessa, joten puolta matalammalla intensiteetilläkin ohjaus olisi toiminut. Spot on kyllä ihana, kun se ei lähde mukaan ohjaajan turhaan hermoiluun tai hammasten kiristelyyn pilliä puhaltaessa. :)

Sunnuntaina ajo oli kivan oloista ja jopa tuntui hyvältä. Valitettavasti vain yhdellä kolmesta uuhesta meni kuppi nurin hiukan ennen ykkösporttia. Se päätti lähteä kotio. Kun laitoin Spotin hakemaan sitä, niin loput kaksi päätti lähteä toiselle varikolle. Sitten kun olin muutaman kerran haeskellut väliin sitä yhtä ja väliin niitä kahta, niin olimme jo kakkosportin toisella puolella, eikä ykkösportin linjaa oltu vielä ylitetty. Sieltä siis olisi pitänyt väkisin vääntää se kyllästynyt uuhi takaisin ykkösportille yli 100m ja sitten ajaa rata loppuun. Aikaakin oli palanut ihan kiitettävästi tähän asti, joten päätin armahtaa lampaan ja Spotin epätoivoisesta urakasta -> keskeytys.

Kaiken kaikkiaan viikonpolusta jäi tosi kiva fiilis. Yleinen fiilis oli kiva ja Klossnereiden paikka on ihan tosi mahtava! Kimmo teki kyllä hurjasti hommia kisojen eteen, kun välillä se oli varikolla, välillä vei lampaita tolpalle, välillä rakensi rataa ja vielä tuomaroi useamman luokan. Hatunnosto Kimmolle, tosi hieno juttu!!!

Tässä linkki kuviin. Laadullisesti ovat huonoja, kun kameran säädöt oli joku (?) säätänyt sisäkuvaukselle. :( Saa niistä kuitenkin jotain tolkkua.

Kevät tulla tupsahti

2010-04-11T15:42:00.004+03:00

Niin ne vain lumet sulivat pelloilta ja tällä viikolla on päässyt treenaan isoille pelloille niin, ettei juurikaan ole tarvinnut lumessa kahlata. Kaikki ojat ovat vettä täynnä ja alavat pellot isoja lampia, mutta onneksi osa pelloista on viettäviä, joten niillä on ollut kiva treenata lumettomassa ja kuivassa maaperässä.

Spotin kanssa on muistuteltu, että ajo pitää kulkea mun vaatimaa nopeutta. Tule pois -käskyä on myös joutunut palauttamaan, kuten Someron talvikisoissa huomasin. Spothan ei juurikaan noteerannut sitä käskyä, vaikka viime kesänä se pelasi tosi hienosti. Myöskin hauissa olen treenannut, että kaari menee sieltä mistä minä päätän, eikä sieltä mistä Spot meinaisi. Useamman kerran jouduin ottamaan Spotin kokonaan pois, ennenkuin kuulo rupesi toimimaan. Vieläkään ei toimi niin hyvin kuin viime kesänä tuo kaaren säätely, mutta onhan tässä aikaa.
Tänään harjoittelin Spotin kanssa, että kun pillillä antaa way (lyhyt oikea) käskyn, niin miten saan sen tekemään flänkin hitaasti muuttamalla pillikäskyn painotusta ja intensiteettiä. Spothan tekee flänkit luontaisesti huomattavan paljon nopeammin ja sähäkämmin kuin itse ajo ennen flänkkikäskyä. Monesti olisi hyvä, että flänkkikin olisi yhtä rauhallinen. Nyt treenasin niin, että seisoin itse laitumen keskellä ja Spot ajoi laumaa ihan aidan viertä. Välillä, kun lauma meinasi ruveta irtautumaan aidasta, annoin muunnetun way-käskyn, jolloin Spot painoi laumaa takaisin lähemmäs aitaa ajaen niitä kuitenkin koko ajan hallitusti eteenpäin.
Oli jännä huomata, että kun käskyä venytti huomattavasti ja muuten vihelsi käskyn hyvin rauhallisesti, niin Spot lähti rauhalliselle flänkille, mutta myös selkeästi avasi enemmän flänkkiä kuin normaalivihellyksellä. Eli rauhallisuus toi flänkkiin avaruuttakin. Niinhän siinä yleensä tietysti käy, mutta jotenkin tässä tilanteessa en osannut odottaa sitä, kun Spotilla flänkit ovat yleensä melko kiinni, ellei niitä erikseen vaadi laveammiksi. Tuota pitää siis jatkossa testata vielä enemmän.

Pip oli positiivinen yllätys. Odotin sen olevan melko vauhdikas ja turhan kireä isolla laitumella, mutta siinä kävikin toisinpäin. Se meni suht ripeästi, mutta kropaltaan täysin rentona. Kaaret olivat sopivan pulleita ja maahankäskyt pelasivat hyvin, vaikka sanoin ne aivan nätisti. Tein paljon tasapainotreeniä, jolloin Pip sai itse miettiä, minne mennä milloinkin. Flänkit, ajo, maahanmeno olivat ihan ok. Peruskuljetuksessa en juurikaan saanut hidastusta aikaiseksi, joten siinä on vielä tekemistä. Poispäinajoa rupean nyt treenaamaan pitempiä matkoja, niin katsotaan tuleeko ajan kanssa hidastus sitä kautta, vai mitä sille keksitään. Pip näyttäisi tällä hetkellä olevan selvästi emänsä kaltainen luontainen paimen. Se selvästi tietää, mitä pitää tehdä, ei anna periksi, vaikka tulisi tiukka paikka, mutta ei kovin helpolla ota ohjaajaa siihen väliin säätämään. Tässä saattaa olla vielä haastetta tulevaisuudessa.

Sitten vielä hieman harmillistakin juttua. Eilen iltalampolassa yksi 3,5 viikkoinen harmaa pässikaritsa ei ottanut takajalkoja alle ollenkaan. Karitsa on normaalin pirteä, etupää pelaa normaalisti, imee maitoa hyvin, kun vain autetaan tissille, juo vettä ja syö heinää. Kaiken kaikkiaan voi hyvin, mutta takajalat ei pelaa. Siellä on ilmeisesti käynyt jokin vahinko ja takapää on jotenkin halvaantunut. Nyt odotellaan muutama päivä, jos esim selkäkanavassa olisi jokin turvotus, joka estäisi takajalkojen toiminnan ja laskiessaan takapää lähtisi pelaamaan. Muussa tapauksessa karitsa pitää lopettaa, koska sillä ei tuossa kunnossa ole elinmahdollisuuksia. Kyllä se harmittaa, kun se on niin pirteä ja ainut vika on takapää. Mutta, tälläistä se välillä on eläinten kanssa. :(
Muuten karitsasesonki rupeaa olemaan voiton puolella, enää yksi uuhi karitsoimatta. Vanhimmat on nyt noin 4-5 viikkoisia, joten melkoinen meno siellä on. :)

-Pete

Esimerkillistä koiralauman hallintaa

2010-03-12T21:52:00.002+02:00

Sannan sivuilla mielenkiintoinen videopätkä. Teki ainakin muhun vaikutuksen. Koirat eivät ole koko aikaa tiukasti käskyn alla, mutta kuitenkin selvästi hyvässä hallinnassa. Tässä linkki sivuille, video: freerunning sleddogs. Mitäs olette mieltä? :)

-Pete

Pip:llä taas nainen...

2010-03-11T21:22:00.002+02:00

Pip:llä tuntuu flaksi käyvän. :)
Taas viimeviikolla sai pitää kivaa monta päivää kivan tytön kanssa. :)
Odotettavissa sosiaalisia, energisia, kontaktihakuisia ja tietysti mukavia pentuja :). Kiinnostuneet voivat katsoa täältä lisää.

-Pete

Treeniä pitkästä aikaa

2010-03-08T20:11:00.010+02:00

Eilen siirsin treeniuuhet lampolan lämmöstä liiteriin, jonka yhteydessä on talvitreeniaitaus.

Otin ensin Spotilla pätkän. Ihan mukavasti meni. Jouduin hiukan muistuttamaan, että oikealle mentäessä kaaren lopussa kaari on pidettävä avoinna loppuun asti. On jotenkin jännä nähdä, että vaikka Spot menee ihan kävelyvauhtia ja jopa hiipimällä, niin uuhet kulkevat melko vauhdikkaasti. Ilmeisesti tuo Spotin vahvasti puskeva tyyli jotenkin huokuu sitä työntövoimaa, vaikka se itse liikkuukin todella rauhallisesti. Jotenkin tykkään tuon tyylisestä koirasta, vaikka kisoissa se ei kovin helppo olekaan. Herkästi kevyet kisalampaat liikkuvat liian lujaa ja vahva ajamisen halu tekee myös flänkeistä hiukan lintsattuja, jolloin Spotin lähtiessä flänkille, se samalla puskee lampaisiin lisää vauhtia ja sitten onkin oravanpyörä valmis.
Tulevan kesän suurimpia treenitavoitteita onkin yrittää opettaa Spotille itsenäistä lampaiden vauhdin säätelyä. Iso-Britanian videoita kun katselee, niin on hieno nähdä, kun esim haun tuonnin yhteydessä selvästi näkee, että koiraa ohjataan lähinnä suuntakäskyillä, jos lampaat eivät meinaa tulla linjaa pitkin. Koirat näyttävät suht itsenäisesti säätelevän omaa painetta lampaisiin pitäen niiden vauhdin sopivana. Tähän kun joskus pääsee Spotin kanssa, niin saa olla tyytyväinen. Pieni ristiriita tässä on mun ja Spotin tavoite-ero. Mä haluan lampaiden kulkevan ripeää kävelyä/kevyttä ravia, jolloin hommaa pystyy vielä ohjaamaan. Spotin halu on selvästi ajaa lampaita ripeää ravia tai jopa kevyttä laukkaa. Tämä vauhti on tarkalle ohjaamiselle liikaa. Sitten, kun lampaat menevät jo melko kovaa, niin Spotin viilipytyn hermot ei kiristy ollenkaan, vaan se tietää (joskus tosin vain luulee :), että sillä on homma hanskassa koko ajan. Tämä ei siis aiheuta sitä, että sillä itsellä tulisi mieleen, että pienemmällä vauhdilla voisi olla jokin etu.
Hmm, onpa haastava yhtälö. Jos mä tän saan joskus toimiin ja samalla flänkit sellaisiksi, ettei se niiden aikana puske lampaisiin lisää vauhtia, niin johan rupeaa tulemaan hienoja ratoja. On se hyvä, että on tavoitetta! :)

Pip:n kanssa otin perustreeniä pitkästä aikaa. Lähinnä tarkistin, että se menee kaaria rennolla otteella ja pitää koko ajan otteen lampaisiin irti. Välillä pätkä kohti ajoa, jonka jälkeen taas flänkille. Nyt testasin hiukan, mitä Pip reagoi paineeseen maassa ollessaan. Hyvin tuntui pysyvän rentona ja pikkuhiljaa ottavan paineen irrottamalla otteensa lampaista maassa ollessaan. Hyvä juttu! Se selvästi on ruvennut luottamaan muhun, eli nyt pitää pikkuhiljaa ruveta opettamaan sille, että kun multa tulee henkinen paine, niin ote irti lampaista ja paineen pienentyessä ote saa taas tiukentua (sen se tosin taitaa tehdä ilman opetustakin :).
Maahanmeno ei ole vielä riittävän hyvä (hidas, eikä asenne oikea), mutta nyt se kuitenkin menee joka kerta suht kivasti maahan ja asenne pysyy rentona. Testasin jopa, että kaarella annoin painetta tasapainopisteessä juuri ennen maahankäskyä ja suht hyvin tuntui toimivan. Tätäkin voi pikkuhiljaa ruveta treenaamaan. Fiilis tosin on, ettei tätä kannata väkisin yrittää nopeammin kuin Pip luontaisesti pystyy etenemään. Muuten menee turhaksi taisteluksi.

Alla pari kuvaa Pipistä, aika makeita. :)

Päivän liikennekevennys

2010-03-07T22:29:00.004+02:00

Talvikisat Somerolla

2010-03-07T21:42:00.017+02:00

Hiukan on näköjään blogipäivittäjä kohmeessa, mutta nyt tulee usemapi juttu sitä tahtia, kun ehdin laittaa. :)

Talvikisoista ei ole paljoa omakohtaista kerrottavaa. Spot oli selvästi "hiukan" ruosteessa talven keskellä, kun pitemmän matkan treeniä ei ole päässyt tekemään miesmuistiin. Spot lähti kaarelle niin laajalle, että rämpi valtaosan kaaresta umpihangessa. Laajensi vielä kaarta sen verran ennen varikkotraileria, että kiersi sen takaa. Lähti sitten trailerin takaa hyvin kohti haettavaa neljän lampaan porukkaa muutaman metrin matkan, kunnes kääntyi ympäri ja otti varikkotrailerissa olevat 100 lammasta. Siinä sitten isäntä vihelteli tolpalta vaikka mitä, tule pois, look back jne jne. Mikään ei juuri kauheasti tehonnut, Spot oli päättänyt ottaa koko sadan lampaan porukan. Homma siis loppui pitkän vihellyskonsertin jälkeen siihen. :( Nyt se on sitten nähty, että treenaamatta ei ainakaan Spotin kanssa kannata kisoihin lähteä. Viime kesänä sillä meinaan oli todella hyvät tule pois -käsky ja look back - ei ole enää.

Kisat sinänsä olivat todella hyvin järjestetty. Kari oli tehnyt melkoisen työn, kun oli aurannut koko pellon ensin lingon kanssa ja sitten vielä viimeistellyt perälevyllä juuri ennen kisoja. Kolmosen hakumatka oli vissiin pari sataa metriä ja leveyttä alueella oli normaalin kisakentän verran. Todella esimerkillistä! :) Ilman muuta jatkossakin talvikisoja, jos vaan jaksatte järjestää! Lampaat pelasivat hienosti, vaikka oltiin lampolan kulmalla ja täytyy vielä erikseen mainita, että tytöillä oli puffetissa todelliset herkut tarjolla (harmi vain, että olin lähes koko päivän tolpalla, kaukana puffetista :)!

Tässä muutama kuva kisoista:

Kisapelto hakutolpaltapäin kuvattuna

Tässä yhdistyksen pj talvisessa kisa-asussa :)

Varikkotraileri ja tolppakoira Woomi tauolla

Kisajärjestäjä Kari tolpalla töissä

Woomi, vanha luolakoira, elää kotonakin sohvan alla...

Ykkösportti läpi

Kakkosportti läpi

Ja sitten jakoympyrään

Kisakatsomo

Edistyykö Pip treenaamatta...

2010-02-11T16:48:00.004+02:00

Tämä talvi on ollut treenien suhteen huonompi kuin useampi aiempi talvi. Pakkasta on usein liikaa ja luntakin vähintään riittävästi.
No, tänään otin molemmilla pojilla pienen pikatreenin. Spot kulki ihan kivasti. Jännä nähdä lauantaina Somerolla, kuinka kulkee kisoissa.
Pip oli yllätys. En juurikaan ole päässyt sitä treenaamaan, mutta siitä huolimatta (vai siitä johtuen :) se rupeaa ottamaan hyvin suuntakäskyjä jo poispäinajossa. Nyt seisoskelin itse paikalla koko ajan ja Pip liikutti lampaita pitkin pientä treeniaitausta. Välillä käytin kaikkiin käskyihin suusanallisia käskyjä ja välillä pillillä aja, steady, seiso ja maahan -käskyjä (suuntakäskyt ei ole vielä pillille opetettu). Olin oikein hämmästynyt, että sillä oikeasti pystyi jo ajamaan ns tolpalta ja vieläpä sinne, minne itse halusin. :) Ehkä se todella menee noin, että kun tekee oikeita perusasioita, niin jossain vaiheessa kun ne yhdistää, niin tuntuu, että koira on oppinut ihan itsestään koko homman. :)
Tällä hetkellä Pip:n kanssa on oikein kiva treenata. Sitä voi käskyttää rennolla otteella ja se tuntuu ottavan käskyt hyvin, jos vain oivaltaa, mitä siltä haluan. Yllättävän (positiivisesti) helpolla työ yhteistyö Pip:n kanssa on löytynyt, vaikka alussa se tuntui suhteellisen hankalalta. No, jos muistelee Spotin alkuaikoja, niin sama oli sen kanssa. Pari ekaa viikkoa olin kuin viritetty viulunkieli, kun tuntui, että mopo meinaa keulia jatkuvasti. :) Sitten löytyi luottamus ja rentous.

Tulisi nyt keväämpi, että pääsisi isommille pelloille treenaan...

-Pete

P.S. Tsemppiä kaikille viikonlopun kisoihin! Yritän ottaa jokusen kuvankin sieltä, jos pakkanen ei hyydytä kameraa ja kuvaajaa. :)

Pip perustreeniä

2010-01-25T21:48:00.007+02:00

Alla Pip:n ensimmäinen video nähtäville.
Koira ollut meillä nyt noin kuukauden, tosin treeniä ei ole paljon kertynyt, kun on tuota pakkasta pidellyt. Tänään oli mukava treenata, kun pakkasta oli vain 7 astetta.
Tuolla videolla näkyy oikeastaan melko hyvin, minkälaista treeniä nuoren koiran kanssa teen. Pikkuhiljaa sitten ruvetaan lisäämään vaatimusta ja tarkkuutta. Ensin tietenkin pitää saada kaikki liikkeet teknisesti puhtaiksi.
Pip menee nyt melko vapautuneesti ja rennolla otteella. Se on hyvä juttu. Maahanmeno ei vielä ole kovin hyvä, mutta kun ottaa huomioon, että kuukausi sitten se ei mennyt maahan juuri ollenkaan, niin edistystä on tapahtunut. Jotenkin silti tuntuu, että kunnon maahanmeno ja sitäkautta kunnon stoppi tulee teettämään eniten töitä.

Edit:

Tässä linkki, jos yllä oleva ei jostain syystä toimi

Spotin laumanjakotreeni

2010-01-25T21:13:00.005+02:00

Tervehdys taas,

Tänään ehdin käydä päivänvalolla treenailemassa, kun kuumepotilas oli päikkäreillä.
Nappasin kameran matkaan ja alla tulos Spotin osalta. Treenasin lauman jakoa aitaa vasten pelkästään Spotin tehdessä hommat. Pari ekaa kertaa meni tosi hyvin, mutta kolmannessa kerrassa mun käskytys meni metsään ja siksi toinen uuhi ei meinannut millään irrota kahdesta muusta. Kuka huomaa, mikä käskytyksessä meni mönkään. :)

Edit:
Tässä linkki silta varalta, jos ei tuossa yllä suostu toimimaan.

Kuvakollaasi pakkaspäivän välähdyksistä

2010-01-05T19:05:00.014+02:00

Eilen oli makeeta treenailla, kun pakkasta oli reilusti alle 10 astetta. Tänään olikin sitten jo melkein 20 ja nyt jo hyvän matkaa yli. Luntakin on satanut niin, että joka päivä on saanut lumitöitä tehdä. Heiluin tuossa eilen kameran kanssa, tässä otantoja mitä tuli vastaan. :)

Näkymä pihapiiristä.

Tässä matkamuisto 2008 vuoden paimennuksen MM-kisoista Walesista. Aika makee.

Tässä taas useamman vuoden takaa Cruftsin isosta koiranäyttelystä Iso-Britanniasta.

Toinen uusista koirankopeista saatu jo käyttöön. Kopissa lattialämmitys. Tosin Spot on koiristamme ainoa, joka usein tulee kopista, vaikka nyt on varmasti ollut sen verran pakkasta, että luulisi lämpimän kopin motivoivan. Tarkkasilmäinen huomaa, ettei Biolanin kompostikaan pörise enää 20 asteen pakkasessa. :)

Tässä eteinen tapetoinnin jälkeen. Täytyy myöntää, että hieno tuli, vaikka välillä nämä tuntuukin naisten kotkotuksilta. :) Toi jenkkitapetti oli aika pro:ta, kun siinä oli liisteri valmiina, holautti vaan rullan vesiammeeseen ja nosti seinälle. On se helppoa. :)

Ylläolevassa kuvassa oikeanpuoleinen ovi vie koirahuoneeseen, mikä selviää kyltistä (kuva alla). Tämä löytö löytyi Tukholman joulutorilta, jonne eksyimme, kun automme levisi Pip:n hakureissulla. Siitä muuten levisi vaihdelaatikko. Vaihtolaatikko maksaa vaatimattomasti vain neljä tonnia. Arvaatte varmaan, että vaihtolaatikkoa ei hankittu. Otettiin laatikko irti ja vietiin paikalliselle laatikkokorjaamolle. Kyllä siitä vielä ehta peli tulee, sillä rullaa vielä toisen miljuunan, vaikkei Nina sitä vielä arvaakaan. :)

Tämä lammastaulu taas löytyi Tukholman vanhasta kaupungista pienestä taideliikkeestä. Siellä oli paljon lammasaiheisia tauluja, jonka johdosta eksyimme sisään. Kuitenkaan ei löytynyt oikein sopivan oloista. Myyjä soitti taiteilijalle ja kysyi, olisiko valkoisia tai harmaita lampaita. Oli kuulemma yksi. Niinpä odotimme pari minuuttia ja taiteilija tuli tämän taulun kanssa. Ateljee oli kuulemma yläkerrassa. Onneksi maali ehti kuivua matkalla. :) Siis tässä on Gotlannin turkislampaita, olimme myytyjä. :)

Tämmöstä tälläkertaa.

-Pete

Pakkasta, remonttia, treeniä ja naisia…

2010-01-02T19:31:00.003+02:00

Pakkasta mukavat parikymmentä ja lunta kolmisenkymmentä senttiä. Niin on siis ison pellon treenit treenattu hetkeksi.

Pip:n kanssa kuitenkin jokusia treenejä on saatu aikaiseksi auratussa pikkuaitauksessa. Pari viimeistä treeniä on lähtenyt sujumaan jo melko kivasti. Koira on selvästi rentoutunut ja paimentaa nyt ihan kivalla fiiliksellä. Liinaa en ole enää käyttänyt.
Lampaatkin ovat joko kesyyntyneet tai rupeavat pikkuhiljaa uskomaan, että tuo pistävä-katseinen olento ei kenties olekaan peto, joka syö meidät kohta. Nyt pystyvät jo pysymään ajoittain keskellä aitausta, eivätkä vain juokse aidasta aitaan, kuten alussa.
Tällä hetkellä näyttäisi, että Pip on vahvasti ajava koira hyvillä flänkeillä. Vielä flänkit ei tule joka kerta hyvinä, koska ote lampaisiin on sen verran kova, että ei malta päästää niistä irti kaarelle lähtiessä, mutta jo nyt väläyttelee ajoittain oikein hyviä pätkiä. No, niinhän se Mossekin sanoi, että sillä on kova paimeninto ja hyvät liikkeet.
Nina kävi tänään katsomassa treenejä ja taas tuli selvät sävelet, miten edetä. On tämä treenaaminen niin helppoa, kun tekee vain niin kuin Nina sanoo. :) Kiitoksia koutsille taas hyvistä huomioista!

Muutenkin olen ruvennut tykkäämään Pip:stä oikein paljon. Se on paimennuksen ulkopuolellakin mukavan oloinen koira. Se on rauhoittunut paljon jo näin lyhyessä ajassa. Sisällä ylimääräinen vouhkaaminen on jäänyt ja nyt se monesti vain makoilee jossain sopivassa paikassa. Ihan Spotin veroinen se ei kuitenkaan vielä rauhallisuudessaan ole ja tuskin tulee olemaankaan. :)
Sillain on myös kiva huomata, että täysin tarhakoiran elämää viettänyt koira on noin tasapainoinen uusissa tilanteissa. Sosiaalisuus on myös iso etu. Jouluna siskoni superenergiapakkaus, 10kk lapinkoirauros, Hiski oli meillä hetken hoidossa ja Pip otti vieraan uroksen todella hyvin. Tuolla ne kaikki urokset olivat samassa koiratarhassa ja mitään erimielisyyksiä ei tullut. Totta kai vanhemmat urokset Spot ja Pip kertoivat nuorukaiselle, että selkään ei hypitä ja muutenkin saat olla hiukan rauhallisemmin, mutta sen lisäksi kaikki toiminta meni ihan oppikirjan mukaan.

Joulupäivinä Pip:llä kävi kiva Just-narttu kylässä. Just on Suomen Agilityvalio ja kuuleman mukaan erittäin pidetty agilitypiireissä. Aktiivista koiraa hakeville lisätietoja löytyy täältä.

Kun pakkanen piti meidät sisätiloissa, niin aloitimme paremman tekemisen puutteessa eteisen tapetoinnin ja maalauksen. Tapettirulla on tuossa jo odottanut pari kuukautta. Kuinka ihmeessä Nina saa mut aina jymäytettyä näihin juttuihin. :)

-Pete

Pip paimentaa

2009-12-23T16:15:00.003+02:00

Tässä pari kuvaa Pip:stä ekoista paimentreeneistä.

Hiukan on talvihämärästä johtuen sinertävä yleissävy, mutta selvän saa kuitenkin. :)

-Pete

PIP

2009-12-14T21:34:00.017+02:00

Nyt siis uusi koira on kotona.

Koiran nimi on otsikon mukaisesti PIP (REGV1105/2008).

PIP:n isä on Suomessakin tänä kesänä vieraillut erittäin menestynyt Bobby Dalzielin Joe. Joe on voittanut erittäin arvostetun international kilpailun ja on siten Supreme Champion vuodelta 2006. Lisäksi Joe voitti tänä vuonna Skotlannin mestaruuden. Kaiken kaikkiaan Joella on yli 70 open trial (ylin luokka paimennuksessa) voittoa Iso-Britaniassa ja Euroopassa.
Joen takana on useita paimennusmaailman huippumenestyneitä koiria. Joen sukutaulu.
Joe on tunnetusti erittäin tyylikäs, vahva ja tasapainoinen niin paimentaessaan kuin arkielämässäkin.

PIP:n emä on Lot, joka pohjautuu isän puolelta tunnetuista menestyneistä norjalaisista koirista. Niiden takana myös Bobby Dalzielin Supreme Champion Wisp, joka on tänä päivänä melko monen hyvän paimenkoiran takana. Lotin isän sukutaulussa on myös Ikaros, joka on Norjan paimennusvalio, norjanmestaruus-mitalisti sekä Norjan maajoukkuelainen. Ikaros on myös vanhimman narttumme isoisä.
Lotin emän puoli tulee walesilaisista Bwlch ja Moel koirista.
Lotin isoäiti on Ceri Rundlen Dolwen Fan, joka on Moel kennelin kantanarttu. Dolwen Fanin takana on mm. Supreme Champion Bill, Supreme Champion Davy ja Walesin mestari Bwlch Taff. Taff on myös toisen narttumme (Woomin) isoisän isä. Lotin isoisä on myös Ceri Rundlen Bwlch Hemp (Moel kennelin kantauros), jonka takaa löytyy myös Bwlch Taff, kuten myös Walesin mestari Aled Owenin Ben.
Lotin emä Moel Tess kilpailee Ruotsin ylimmässä luokassa paimennuksessa. Tessin täysveli Moel Nap on Jaran Kniven erittäin menestynyt kisakoira. Nap voitti mm. 3 kertaa Pohjoismaiden mestaruuden sekä oli MM:ssä kolmas ja EM:ssä kuudes. Monia paimenkilpailijoita ihastuttanut Jaran Kniven huippukoira Lyn on Moel Napin tytär. Lyn voitti mm. viidesti EM:t.
Lot itse työskentelee 300 uuhen tilalla ja kilpailee Ruotsissa paimennuksen ylimmässä luokassa. Lot on paimentaessaan erittäin tyylikäs ja itsevarma ja omaa vahvan luontaisen paimennuksen.

PIP lonkkakuvattiin A:ksi, etupää terve ja silmät terveet. Itseasiassa koko pentue on kuvattu ja kaikilla A:n lonkat. Joe on myös lonkiltaa A. Samoin emä Lot, kuten myös koko emän pentue on tervelonkkaisia. Joe on myös silmistään DNA testattu normaaliksi (terve).

PIP:n paimennuksesta en vielä osaa kauheasti sanoa muuta kuin mitä olen aiemmin kirjoittanut. Intoa on vähintään riittävästi. Siitä on hyvä lähteä. :)

Nina kävi eilen tulopäivänä Pip:n, Woomin ja Spotin kanssa lenkillä pellolla (Tepsu jäi tärppipäivineen yllättäen kotio :) ja kertoi, että Spot ja Woomi, jotka tunnetusti ovat juoksuvauhdiltaan todella nopeita etenivät kuin täit tervassa tähän sporttiveijariin verrattuna. Pip meni kuulemma kuin leijuen pitkin peltoa muiden kanssa.

Lapsiin, muihin koiriin ja kissoihin se on sopeutunut hyvin. Itseasiassa se tuntuu olevan kaikkien kaveri, joskus jopa rasittavuuteen asti. :)

Ens viikolla, kun olen päivisin kotona, pitää päivän valossa aloitella paimentreenit, niin sitten rupeaa tulemaan parempi käsitys siitä puolesta.

Alla muutama kuva.

-Pete

Matkailu avartaa

2009-12-14T21:02:00.007+02:00

Matkailu avartaa -sai aivan uuden käsityksen viime viikonloppuna. Alla oleva kuva kertoo asian ytimen.

(Ei) Aina niin luotettava matkajuhtamme teki sen taas. Nyt vain totaalisesti ja vielä kaukana kotoa. Autosta siis hajosi täysin varoittamatta täydestä motorvägen-vauhdista kytkin tai vaihdelaatikko. Ajo loppui siihen. Onneksi homma tapahtui menomatkalla, niin meillä oli ruhtinaallisesti aikaa järjestellä koiran nouto ja loppumatkan jatkuminen. Käytännössä siis Mosse toi koiran puoliväliin ja sitten vakuutusyhtiön kanssa neuvottelun tuloksena saatiin auton "hinaus" Tukholmaan satamaan ja siten romu saatiin kotimaan kamaralle haudan lepoon. Hiukan kyllä kylmäsi, kun hätäpalvelun mies halusi kertoa, että hinaus Tukholmaan maksaa 1000 eur. Hän ei pystynyt näkemään, mitä vakuutuksia meillä oli ja kun Kaskoakin on kuulemma neljää eri tasoa, niin piti vain uskoa, että meillä oli riittävä Kaskon taso, joka kattoi tuon hinauksen. Oli onneksi!

No satamassa olimme hyvissä ajoin, joten lähdimme Tukholmaan shoppailemaan, tässä konkurssissa ei pienet shoppailut enää paljoa painaneet. :) Täytyy muuten sanoa, että meinasi pientä maalaispoikaa ruveta ahistamaan Tukholman väen paljous. Porukkaa tuli vastaan koko kadun leveydeltä ja pituudelta kuin muurahaisia. Katsokaas kuvasta, kuinka pitkälle jatkuva ihmisvirta näkyy.

Auto saatiin ajettua kohtuullisella kolinalla omin voimin laivaan ja laivasta ulos. Ruotsin päässä oli koominen tilannekin, kun paikallinen laivaäijä yritti väkisin ajattaa meitä rampista ylös. Mä yritin selittää, että auto on rikki, eikä pysty ajamaan ramppia ylös. Äänitaso rupesi jo nousemaan molemmilla ja kun kaveri vihdoin suostui kuuntelemaan sen verran, että kysyi "mikä siinä muka on vikana", vastasin "kuuntele" ja nostin kytkintä vaihde vapaalla hirveän kolinan säestämänä. Sen jälkeen kaveri väistyi auliisti ja päästi meidät rekkatasolle. :)

Mosselta saatiin sympatiat, kun hänellä oli aikoinaan hajonnut samanlainen Gran Voyager moottoristaan Tanskassa. Mosse oli tulossa EM:stä ja auto oli täynnä koiria. Oli kuulemma haastetta löytää riittävän iso vuokra-auto, että kaikki koirat saatiin mukaan. :) Ilmeisesti nuo Voyagerit on laatupelejä. Todella hyviä ajaa ja tilavia kuin linja-autot, mutta toimintavarmuus ei ole ihan kärkipäätä.

-Pete

Uuden koiran haku

2009-12-08T11:46:00.003+02:00

Eilen sain puhelun, uuden koiran terveystiedot ovat nyt virallisia.
Lonkat A, joka tietty oli jo odotettukin, koska kaikilla pentueen muilla koirilla on A-lonkat.
Etupää terve.
Silmät terveet, joka myös odotettu, koska isä on geenitestattu normaaliksi (terve).

Ens viikonloppuna siis matka Ruotsiin koiran hakuun ja sitten alkaa tutustuminen ja pikkuhiljaa aktiivinen treenaaminen. Aika jännää. :)

Kun saadaan koira tänne, niin laitan kuvia jossain vaiheessa.

-Pete

p.s. Ainiin, kopit on maalattu. :)

Uusia koirankoppeja

2009-11-23T22:43:00.004+02:00

Tilasin Pohjanmaalta pari koirankoppia.

Kopit ovat eristettyjä, tuulikaapilla olevia. Katto avattava. Pyysin lisäksi koppeihin välipohjan, niin sinne on kätevä sijoittaa tarvittaessa lämmityskaapeli. Hintaa noille tuli 280 eur/kpl. Mielestäni ihan kohtuullinen. Jos laskee pelkät materiaalit, niin työpalkkaa ei hurjasti jää. Harmillisesti nuo pitäisi vielä maalata. :( Mä en pahemmin perusta tuosta puun maalaamisesta. Nim. Ruiskulla nuo ulkorakennuksetkin on kaikki maalattu.

Pitäisi vielä hiukan modifioida tuota nykyistä koiratarhaa sekä tehdä siihen laajennusosa, niin sitten elämä taas olisi sen suhteen hiukan helpompaa. Jos sitä kerta pitää lisää koiriakin hankkia. ;)

JES, kohta pääsee taas treenaan. :)))))

-Pete

Liukkaita on joo...

2009-11-23T22:34:00.004+02:00

Kävin tuossa Spotin kanssa treeniporukalla pellolla kierroksen. Mukana oli viikko sitten meille tullut uusi ruskea sl-uuhi, joka tuli tilalta, jossa oli bc (paimentamaton) ja laumanvartijakoira. Uuhi siis oli paimenkoiraan tottumaton. Treeniryhmä (4 uuhikaritsaa) erotettiin muutama viikko sitten teurasporukasta ja nyt mukana yksi outolintu. Sen verran olivat luikkaita, että mukavaa vauhtia pistelivät pellolla, vaikka koira tuli hiipien 40-50m takana. Eihän siitä kunnon treeniä oikein saanut millään, mutta pulleita flänkkejä oli hyvä treenata, kun lampaat jo itse näyttivät koiralle, että nyt ei kannata leikata yhtään sisään, muuten pistetään hippulat vinkuun. Tälläistäköhän se on tuolla UK:ssa. :)

Jotain tuolle porukalle vissiin pitäisi tehdä ennenkuin uusi koira tulee taloon. Tuolla porukalla tulee muuten treeniin hiukan lisää haastetta. :)

-Pete

Ruotsissa käyty

2009-11-20T10:43:00.003+02:00

Viime viikolla kävin pikareissun Ruotsissa tsekkaamassa tarjolla olevan koiran.

Ei varmaankaan ole iso yllätys, että myyjänä on Mosse. Aikuisen koiran osto on sen verran haasteellista hommaa, että ihan keneltä tahansa en uskaltaisi koiraa ostaa. Varsinkin, kun se tulee sen verran kaukaa, että koeajalle ei voi hakea. Ostopäätös pitää pystyä tekemään muutaman tunnin fiilistelyn jälkeen.

Olin illalla perillä ja siinä olikin mukavasti pari tuntia aikaa jutella Mossen ja Lotan kanssa koirakuulumisia ennen maata menoa. Aamulla sitten Mosse näytti ehdokkaan, sitten pari tuntia meni aikaa, kun tsekkasimme kaikki talosta löytyvät koirat. Oli tosi mielenkiintoista nähdä ne kaikki. Kyselin hyvin tarkkaan jokaisen koiran vanhemmat, historian (pennusta asti Mossella vai ostanut vanhempana), iän ja taustan (suku ja keneltä tullut). Oli mielenkiintoista ja opettavaista tarkastella itselle outoja koiria kokeneen tulkitsijan avustamana.

Tämän jälkeen Mossen lähti töihinsä ja mä jäin hääräämään ehdokkaan kanssa muutamaksi tunniksi. Siinä käytiin kävelyllä, paimennettiin useampaan otteeseen ja muutenkin yritin vääntää ja kääntää koiraa, että tulisi fiilis, että löytyykö se yhteiselo tämän koiran kanssa. Jotain samoja piirteitä koirassa on Spotin kanssa, mutta toisaalta hyvin erilainen. Paimennushalu on sen verran iso, että nippanappa, kun kaiken paineeni laitoin peliin, sain koiran luovuttamaan lauman mulle, ennenkuin päästin sen flänkille. Sinänsä kiva, että koiran eläinfiilis on lähtöjään sen verran hyvä, että vaikka ajoittain lapasesta irtosikin, niin ei tehnyt mitään tyhmää.

Mitään suurta varmuutta mulla ei kuitenkaan tullut koirasta -tarkoitan, että tästä koirasta saan varmasti huippukoiran. Jotenkin tällaisten potentiaalisten koirien kanssa mun kokemus ei vielä riitä siihen, että parissa tunnissa saisin tuntuman, että tästä koirasta tulee varmasti hyvä tai ei tule. Nyt siis pitää taas luottaa paljon Mossen näkemykseen koiran potentiaalista ja mun ohjaajan kyvyistä. Näinhän tietysti tapahtui myös Spotin kanssa ja se valinta meni ihan putkeen. :)

Se kuitenkin, mitä pystyin nyt tarkistamaan, että tällä otuksella riittää paimennusinto varmasti, sillä on hyvä eläintenkäsittely, sillä on puhtaat liikkeet ja sen on rakenteeltaan hyvä luo jo hyvän perustan hyvälle paimenkoiralle. Lisäksi sen sukutaulu on sellainen, että sekin pitäisi antaa melkoista taetta onnistumiselle. Lisäksi vielä tsekataan terveysjutut, niin sitten siitä pitäisi jo kauppa syntyä. :)

Jos kaikki menee putkeen, niin koira on joulukuussa täällä. Sitten julkistan koiran tiedotkin. :)
Talven aikana, jos yhtään päästään eteenpäin, niin jotain videopätkiäkin saattaa tulla näkyville. :)

Oli myös kiva kuulla, että Mosselta on lähdössä useampi koira Suomeen tämän talven aikana. Saadaan hyviä koulutettuja koiria tänne suoraan töihin. Tämä on varmasti se malli, mitä Suomessa pitäisi saada vietyä eteenpäin enemmän. Jos halutaan koira töihin, eikä olla niin kiinnostuttuja koiran kouluttamisesta, niin on varmasti paremmat mahdollisuudet onnistua paimenkoiran hankinnassa ostamalla valmiiksi koulutettu koira. Eikä ne loppuviimein niin kovin kalliitakaan ole, kun ottaa huomioon, että niiden kanssa voi aloittaa työt heti. Pennun saaminen työkuntoon ottaa ainakin pari vuotta, jos onnistuu yleensä ollenkaan. :)

Tottakai valmiiksi koulutetun koirankin kanssa on alussa opettelua, mutta se on silti huomattavast parempi lähtötilanne, kun koira jo osaa. Enään tarvitsee vain ohjaajan oppia. :)

Tämähän on oivallettu jo kauan sitten hevosmaailmassa. Käsittääkseni ei juuri kukaan osta ensimmäiseksi hevoseksi kouluttamatonta nuorta hevosta. Ja harva edes kokeneempikaan ratsastaja aloittaa hevosen kanssa itse täysin alusta. Usein hevonen on jo jonkun peruskouluttama tai jos hevonen on oma varsa, niin usein sen peruskoulutuksen tekee joku siihen perehtynyt. Vasta sitten omistaja rupeaa hieromaan yhteistyötä hevosen kanssa.

No, se voi olla, että Suomi ei vielä ole valmis tähän ajatukseen, mutta uskoisin, että muutaman vuoden päästä se on yleisempää. Jokainenhan voi tietysti kouluttaa koiransa itse, mutta silloin pitää olla valmis käyttämään aikaa asian perehtymiseen ja koiran kouluttamiseen.

-Pete

Kursseja, tuomarikoulutusta, uutta koiraa jne...

2009-11-07T07:39:00.008+02:00

No niin, nyt on vedetty muutama viikko hiljaiseloa treenirintamalla kesäsesongin jälkeen. Näkynyt myös täällä blogissa. :(

Tuomarikoulutus:
Heti SM:ien jälkeen oli Orimattilassa Paimenkoirayhdistyksen tuomareiden koulutuspäivä erittäin kokeneen Irlantilaisen Simon Mossen kouluttamana. Koulutuksen järjesti Juha Moisander.
Olin itse auttamassa koulutusta kuvaamalla suorituksia. Homma kuvattiin korkealta kahdella kameralla, joista toinen otti lähikuvaa koirasta/lampaista ja toinen yleiskuvaa, missä näkyi linjat. Suoritukset katsottiin heti perään kahden tv:n avulla.
Pellon laidalle oli Juha tuonut rekan puoliperävaunun. Kuvauskalusto ja tuomarit olivat vaunussa. Sieltä korkealta oli hyvä näkyvyys radalle ja samalla kärryn kapeli antoi hyvän sääsuojan kalustolle ja ihmisille. Homma meni niin, että kaikki tuomarit arvioivat koiran suorituksen. Sitten purettiin ratasuoritus osina vertailemalla tuomareiden pisteytyksiä ja jokaisen osion lopuksi katsottiin pätkä videolta, jolloin päästiin tsekkaamaan, menikö tuomareiden perustelut toteutuneen tilanteen mukaan. :) Simon kertoi paljon esimerkkejä ja perusteluja Iso-Britanian tuomarilinjoihin, joihin meidänkin tuomarointimme perustuu.
Tämän tyyppinen tuomarikoulutus on jatkoa ajatellen varmasti kannattavaa. Tämä oli todella tehokasta, mutta vaatii järjestäjältä paljon puitteiden järjestämiseksi. Sääsuoja, kuvaajat/kuvauskalusto, sähköä pellon laidalle, useita koirakoita ajamaan ratoja, jne jne. Ehdottomasti kuitenkin kannatan tämän tyyppistä koulutusta jatkossakin. Tämä on tuomareillemme varmasti arvokasta koulutusta, että he saavat jatkuvasti parempia valmiuksia suoriutuakseen tuomarin vaativasta tehtävästä. Kiitoksia Juhalle erinomaisista järjestelyistä!
Tämän kaiken kruunasi Hannelen illalla tarjoama rosvopaisti! :) Kun vielä saisi itsekin joskus harjoiteltua tuon rosvopaistin teon.

Joel Svensson kurssi:
Viikko SM:ien jälkeen meillä oli Joel Svenssonin kurssi, joka oli todella hyvin onnistunut. Tykkäsin todella paljon Joelin tyylistä kouluttaa. Koirien koulutus perustui paineenkäyttöön, kuten omakin koulutukseni perustuu. Joel kuitenkin käytti esim piiskaa hyvin hillitysti, mutta käsittämättömän tehokkaasti. Koirat, joihin ohjaaja ei saanut kunnolla otetta muuttuivat parissa minuutissa rauhallisiksi keskittyneiksi paimentajiksi. Ihmissilmä ei kunnolla edes nähnyt, mitä Joel teki tuon aikaansaamiseksi. Lanseerasimmekin hänelle slouganin "Less is more - Joel Svensson". :)
Se, mikä Joelissa oli myös mukavaa, että Joel antoi vinkit jokaiselle koiralle koiran mukaan. Joillakin koirilla treenattiin jotain osa-aluetta ja toisella jotain toista riippuen, missä kyseisen koiran heikko lenkki tällä hetkellä oli. Joel myös painotti paljon oman asenteen merkitystä, jos ennen treenejä itsekin epäilee treenin onnistumista, niin silloin ei kannata treenata sitä asiaa sillä kerralla. Koirat vaistoavat todella hyvin ohjaajan asenteen ja saavat siitä paljon vahvuutta tai päinvastoin se voi vaikeuttaa koiraa vaikeassa tilanteessa, jos ohjaaja ei itsekään usko koiran onnistumiseen.
No, en viitsi pitkään jorista Joelin koulutuksesta, koska siitä ilmestyy juttu seuraavaan paimenpostiin Annen kirjoittamana. Sen kuitenkin sanon, että jos on tulevaisuudessa mahdollisuus päästä Joelin kurssille, niin ilman muuta kannattaa mennä. Joel puhuu myös hyvää englantia ja on alkuperäiseltä ammatiltaan opettaja (nykyisin 300 uuhta + koirien koulutus), joten hän osaa selittää asiat niin, että jokainen ymmärtää. Suosittelen todella!

Paimenkurssi Merikarvialla:
Olin lokakuussa pitämässä toisen koulutuspäivän Merikarvialla. Kurssi meni ihan hyvin ja näyttää, että sieltä olisi tulossa ens kesälle pari kelpietä suorittamaan perusrataa. Todella hienoa, että koulutuksesta on apua. Nämä koirat olivatkin selvästi tehneet kotiläksynsä ja kehittyneet paljon edellisen kurssin jälkeen. Nyt taas löydettiin muutama hyvä vinkki kotiläksyksi. Niin se homma etenee, hienoa!

Uutta koiraa haussa:
Ens viikolla käyn pikareissun Ruotsissa katsastamassa yhden potentiaalisen koiran. Koira on hyvistä suvuista, alle kaksi vuotias uros. Aavistuksen kovapäinen -kuulemma- mutta uskoisin, että jos sen saa käsiin, niin potentiaalia löytyisi pitkälle. Ens viikolla ei ole vielä tarkoitus tuoda koiraa mukana, vaan jos se tuntuu itselle sopivalta, niin tsekataan vielä terveysjutut ja sitten käyn myöhemmin hakemassa sen pois.

No, tässäpä näitä juttuja tällä erää. Lumi tuli eilen maahan (10 cm). Tarttis varmaan taas ruveta Spotin kanssa treenaan säännöllisesti, että ollaan iskukunnossa helmikuun kisoissa. :)

-Pete

Paimennuksen SM Tammisaari

2009-10-09T20:11:00.007+03:00

Viime viikonloppuna oli SM-kisat Tammisaaressa.

Me olimme Spotin kanssa ensimmäistä kertaa mukana SM-kisoissa. Tuloksissa ei kovin paljon ole kertomista, mutta kokemusta niistäkin saatiin . . . kai. Eikös se niin mene, että se mikä ei tapa, vahvistaa. :)

Lauantain radalla (kuva yllä) hylkäydyimme. Lampaat vetelivät hakutolpalla spurtteja sinne tänne jo varikkokoirien tuodessa niitä tolpalle. Pitkään mietin, että lähetänkö koiraa ollenkaan vai pyydänkö uusia lampaita, mutta koska ne lopulta rauhoittuivat tolpalle, niin lähetin Spotin. Kaari oli hyvä, yllättävän kapea Spotin kaareksi. :) Tosin kaari jäi vajaaksi, joten nosto lähti vinoon. Lisäksi alussa Spot ei ollut kuulolla kovin hyvin ja toi lampaita about 50m pyöräyttäen niitä pari kertaa, kunnes korvat aukesi, jonka jälkeen loppu tuonti tuli jollain lailla kunnolla.

Lampaiden tolpalle tuonnin yhteydessä tehdyt spurtit ja Spotin turhan puskeva alku aiheutti sen, että yhdellä lampaalla meni kuppi nurin hiukan ennen kääntötolppaa ja se löi maate. Ajoin lopun porukan takaisin sen luokse, mutta se ei suostunut enää nousemaan ja sen johdosta kisa keskeytyi meidän osalta. :)

Tuomari ei antanut uusia lampaita, koska Spot toi niitä aluksi turhan ripeästi.

Sunnuntain eka rata (kuva yllä) oli meille oletusarvoisesti todella paha, koska haku oli 600m, jonka jälkeen suoraa poispäinajoa 500m. Me olimme ennen tätä kertaa hakeneet varmaankin vain jotain 400-450m.

Monella vanhallakin konkarilla oli ongelmia tällä radalla löytää lampaat. Moni koira joutui lopulta leikkaamaan kaarella, koska muuten ohjaaja ei saanut koiraa havaitsemaan lampaita tai jostain muusta syystä lähtemään hakemaan lampaita riittävän kaukaa. Rata oli lähes poikittain eilisen päivän rataan nähden ja moni koira yrittikin lähteä hakemaan porukkaa eilisen radan hakutolpan alueelta tai varikolta. Kokeneet ohjaajat kuitenkin taistelivat homman niin, että koirat lopulta löysivät lampaat ja pääsivät ajamaan rataa.

Spot lähti kaarelle tyypilliseen tapaansa liian laajalle ja olisi kiertänyt varikon ja sen perässä olevan pitkän aidan, joka oli katsomon rajana lauantaina. Tämä olisi ajanut Spotin todella laajalle kaarelle, joten vihelsin sen sisään ennen varikkoa. Jossain 300m kohdalla vihelsin Spotin kerran maahan ja varmistin tällä, että se oli kuulolla. Sen jälkeen lähetin jatkamaan kaarta. Kaari oli laaja, mutta muuten tosi hyvä. Nyt kaari ei jäänyt yhtään vajaaksi.

Nosto oli ok. Pari pyräystä lampaat tekivät heti noston jälkeen. Spot siis rysäytti liian lähelle laumaa. Tässä meillä on jatkoa ajatellen tehtävää. Tuonne 600m päähän ei näe koirasta muuta kuin pienen mustan pisteen. Sinne on tosi paha pitää koira sentin tarkasti otteessa.

Tuonti meni suht ok. Ekasta portista ohi, kahdesta jälkimmäisestä taisivat mennä läpi. Vauhti hyvä ja hallittu, Spot tosi hyvin kuulolla.

Tolpan ympäri ja takaisin. Kahdesta ekasta portista läpi. Sitten homma rupesi tökkimään just ennen kolmatta porttia. Matka rupesi selvästi jo vaikeuttamaan sekä mun ohjaamista että Spotin ajoa. Matkaa oli tässä vaiheessa kenties jotain 450-500m.

Just ennen kolmosporttia tuomari keskeytti suorituksen. En tiedä, loppuiko aika vai katsoiko tuomari, että enempää emme pysty ajamaan.

Olin todella tyytyväinen! Teimme juuri niin hyvän suorituksen kuin tällä hetkellä pystymme.

Tämä rata meni niin, että aikaa oli 10min ajaa niin pitkälle kuin ehti tai jos itse katsoi, että pitemmälle ei pääse, niin sai itse keskeyttää ja pitää pisteet tai vastaavasti tuomari saattoi tehdä saman.

Tämän radan pisteistä otettiin vain puolet huomioon SM-tulokseen.

Sunnuntain toinen rata oli normaalikisarata, mutta mittasuhteiltaan iso.

Haku oli hiukan lyhennetty aamun radasta, eli noin 500m.

Spotin kaari ja nosto oli ok. Koira hyvin kuulolla.

Noston jälkeen kuitenkin lampaat taas pyrähtivät kaksi kertaa, jonka jälkeen tuomari keskeytti suorituksemme. En minä eikä tuomari nähnyt sinne asti mitä siellä tapahtui, mutta koska se sama oli tapahtunut aamun radalla, niin tuomari hylkäsi suorituksemme. Tämän jälkeen Spot toi lampaat varikolla tuon 500 metriä todella hyvin ja ottaen joka käskyn. Jotenkin kyllä tympäsi tuo hylky. Varsinkin, kun huomasin Spotin olevan todella hyvin kuulolla. Me olisi saatu tuo rata ajettua ihan hyvin läpi. :(

No, näistä kisoista ainakin opin sen, että tuolle nostolle pitää tehdä jotain!

SM-kisan voitti Nilla Salonen ja Svedu. He ajoivat todella hienon näköisiä ratoja tänä viikonloppuna ja todella ansaitsivat voittonsa.

Toinen mieleen jäänyt pari oli Maarit Kyöstilä ja Chili. He voittivat kaksi ensimmäistä rataa. Harmillisesti vain kolmannella radalla lampaat rupesivat jumimaan ja Chili ei näyttänyt niille niin sanotusti närhen munia, joten homma otti aikaa niin paljon, että aika loppui kakkosportilla, joten he eivät saaneet kuljetuksesta pisteitä ollenkaan. Tämä tiputti heidät kokonaiskisassa viidensiksi. :( Todella harmi!

Hienoa oli kuitenkin olla mukana SM-kisoissa kilpailijana!

-Pete

P.S. Tässä linkki kuviin SM-kisoista.

Perunan nostossa pohjanmaalla

2009-09-29T12:24:00.009+03:00

Olimme poikien kanssa pohjanmaalla katsomassa, kuinka perunaa nostetaan hiukan isommalla tahdilla kuin kotitarvehommissa.

Nostoa tehtiin kahdella nostokoneella. Isompi kone nosti kerralla kaksi penkkiä ja pienempi yhden. Parhaimmillaan saatiin kahdella koneella ylös 10 tonnia 10 minuuttiin. Siinä tuli perunaa jo melko vauhdilla. :)

Tällä tasolla kalusto on melko isoa, isompi nostokone painaa alle 9 tonnia ja ottaa kyytiin perunaa 6 tonnia. Vetopaino täynnä siis 15 tonnia. Tämä vaatii veturiksi reilun 200hv traktorin ja sekin saatiin hyytymään, kun ajonopeuden nosti 7 km/h. Hehtaarilta perunaa tulee sellainen 50 tonnia.

Tämä perunannosto vaatii runsaasti työvoimaa. Isompi nostokone vaatii kuskin + 3 lajittelijaa. Pienempi kuskin + 2 lajittelijaa. Lisäksi 1-2 traktoria saa koko ajan ajaa täysinäisiä lavetteja pellolta varastolle ja tuoda tyhjiä laatikoita takaisin pellolle. Varastolla saa olla 1-2 ihmistä koko ajan. Lisäksi rekka saattaa hakea heti lähtevää perunaa monta kuormaa päivässä. Melkoista rallia siis. Onneksi tämä on sesonkiluonteista hommaa, vaikka sesonki kestääkin sellainen 1,5 kuukautta.

Nostokoneessa lajittelijan homma on kovaa ja tarkkaavaisuutta vaativaa hommaa. Sitä ei jaksa tehdä kuin sen 8-10h. Jos nostetaan kahdessa vuorossa, niin välissä on kyytissäolijat vaihdettava.
Tosi mielenkiintoista nähdä tämäkin homma ja päästä mukaan muutamaksi päiväksi katsomaan, mitä on perunafarmarin arki sadonkorjuun aikana. :) Kyllä tuo lampaan kasvatus on vain mukavampaa, joskin ei kenties ihan yhtä tuottoisaa, ainakin kalustosta päätellen. :)

Tässä linkki loppuihin kuviin.

Paimennuskurssi Pirkanmaalla - Kouluttajana Joel Svensson Ruotsista

2009-09-02T16:17:00.003+03:00

Nonni, nyt on aiemmin viittaamani syksyn kurssi varmistunut.

10.-11. Lokakuuta järjestetään paimennuskurssi meillä täällä Pirkanmaalla Valkeakoskella yhteistyössä Anja Lehtiön kanssa.
Kurssi on ns. tilauskurssi, joka tarkoittaa, että kurssin koirapaikat ovat täynnä, mutta kurssille otetaan kuunteluoppilaita. Kurssi on saanut alkunsa siitä, että vaikka tänä vuonna on ollut ennätyspaljon kursseja, niin silti kaikki halukkaat eivät ole kursseille mahtuneet. Niimpä Anja ja Co. aktiivisina ihmisinä rupesivat järjestämään itselle kurssia, jonne varmasti mahtuvat. :) Ihailtavaa aktiivisuutta! Vai olisiko paimenkärpänen viemässä kokonaan. :o

Kurssi on tarkoitettu perusrata/ykkösluokan tasoisille koirille.
Kouluttajana kurssilla on Joel Svensson Ruotsista.
Ne ihmiset, jotka ovat käyneet Joelin luona kurssilla ovat kehuneet Joelin hyvää koirien lukutaitoa ja selkeää tapaa kertoa ymmärrettävästi, miten heidän tulee toimia oman koiransa kanssa. Joelhan on lisäksi monivuotinen Ruotsin maajoukkuelainen ja kouluttaa koiria ammatikseen.
Jos svenssoni ei taivu, niin Anja on lupautunut vääntämään sen solmuun, eikun kääntämään suomeksi. :)

Kuunteluoppilaan hinta on 20 eur/pvä tai 30 eur/2pvää.
Lisäksi on mahdollisuus osallistua Jatan järjestämään muonitukseen (ruoka+kahvitus) 10 eur/pvä hinnalla. Kaikki jotka ovat olleet Jatan kestittävinä, tietävät, että tämä menee ihan pilkkahinnalla. :)
Valitettavasti majoitusta ei ole mahdollista tarjota kuunteluoppilaille.
Järjestelyporukan, kurssilaisten ja kouluttajan (yht. yli 10 hlöä) majoittamiseksi joudumme kantamaan lähes kaikki huonekalut jo pihalle ja telttaankaan ei kehtaa ketään laittaa enää lokakuussa. :(

Kuunteluoppilaiden tulee ilmoittautua ruokailun ja parkkeerauksen (heh :))) ennakkovalmistelujen johdosta viimeistään 4.10.2009:
email: petri.keskikorpela (at) gmail.com tai
puh: 050-563 4979 /Pete

Tervetuloa!

Lampolan tyhjennys kuvakollaasi

2009-08-30T22:17:00.002+03:00

Tälläinen kuvakollaasi löytyi kamerasta, joten laitetaan nekin tänne näkyville. :)
Tyhjennyshän on tehty joskus kesällä.
Tässä linkki kuviin.

-Pete

Porin alueen paimenkoiran koulutus aktivoituu

2009-08-30T21:26:00.002+03:00

Olin viikonloppuna pitämässä jo toisen koulutuspäivän Porin alueella. Koulutus pidettiin Merikarvialla Mikko Rinteen tilalla. Tilan tuotantosuunta on lammas ja emolehmät (luomuna). Mikon isä, Jorma Rinne, toimi Paimenkoirayhdistyksen alkuvuosina hyvin aktiivisesti paimenkoirien parissa. Heille muunmuassa päätyi yksi niistä koirista, joita tuotiin 1978 Ulvilan maaseutunäyttelyn vetonauloiksi Skotlannista ja jotka myytiin huutokaupalla messujen jälkeen.

Kurssilla oli 8 koiraa ja niistä jopa 5 oli working kelpieitä! Sinänsä hauska, koska mulle on aiemmin tullut vain muutama kelpie vastaan koulutuksisssa. Kaikki kurssille osallistuvat koirat olivat tilakoiria ja se näkyi niiden hyvästä eläinten käsittelystä. Valtaosa kurssikoirista oli samoja, jotka olivat ensimmäisellä paimenpäivällä kesällä Kullaalla ja oli hienoa nähdä että koirat olivat kehittyneet niissä asioissa, joita silloin saivat kotiläksyiksi. :) Nyt päästiinkin muutamien kanssa jo treenaamaan lyhyitä hakuja sekä poispäinajoon tarkempia vinkkejä. Valtaosa nautakoirista oli selvästi ajanut paljon poispäinajoa, joten ns. peruspoispäinajo ei niillä ollut mikään ongelma. Tietty joillain oli siitä johtuen hieman ongelmia tasapainon kanssa.
Kaikenkaikkiaan raskas (5h ajoa + 8h koulutusta), mutta antoisa ja kiva päivä!
Lokakuulle sovimme vielä kolmannen päivän tälle kesälle.
Erityisen hienoa on, että Satakunnan Proagria on näissä koulutuksissa mukana järjestäjänä! Tässä olisi mallia muillekin Proagrian yksiköille. :)

-Pete

Karitsat kotio asuntomessulaitumelta

2009-08-30T21:08:00.005+03:00

Tämän vuoden asuntomessulaidun rupesi olemaan sen verran köyhää, että haimme uuhikaritsat kotio. Uuhet jätettiin vielä viimeistelemään laidun. Matkaan lähti avuksi Anne Viljon kanssa. Tässä alla muutama kuva reissusta. Töissä siis Viljo ja Spot. Woomi sai tällä kertaa odottaa autossa. :(

Hienot kisat Somerolla !

2009-08-24T10:15:00.000+03:00

Viikonloppuna oli isot kisat Somerolla, ilmoittautuneita yli 50 koiraa/päivä. Keli oli hieno. Kisajärjestelyt todella hyvin hoidettu, kuten aina. Lampaat sopivan haastavia. Kisaporukka oli kasattu kahdesta uuhesta ja kolmesta karitsasta. Joissakin ryhmissä pari karitsaa oli selvästi seikkailunhaluisia haarautuen välillä muusta ryhmästä eroon, mutta jos koira kasasi ryhmä heti, niin ongelmaa ei siinä ollut. Vetopaikkoja pellolla oli molemmille varikoille ja kahden peltolohkon väliselle sillalle. Silta ei sinänsä ollut ongelma, jos lampaita ei päästänyt sillan lähelle ja silloin ne olivat jo off linessa rajusti, eli homma oli lähtenyt hanskasta jo paljon ennen sillan vetoa. Silta vain monesti viimeisteli tämän virheen ja johti lampaat ulos kisa-alueelta.

Lauantaina kolmosissa ja kakkosissa oli selvästi ongelmia monella koirakolla ajaa lampaita riittävän rauhallisesti. Toisaalta, myöskin silloin löytyi koirakkoja, jotka siihen pystyivät, joten mahdotonta se ei ollut. :) Ykkösluokassa homma hoitui jo paljon rauhallisemmin, kun ohjaaja pystyi koiran lähellä tukemaan koiraa rauhalliseen suoritukseen. Ykkösluokassa nähtiin jopa ultimate-takaperinjuoksu-näytöksiä. Olin 1-luokassa tolpalla koiran kanssa ja katselimme toisen tolppaihmisen kanssa, että tuota vauhtia emme pystyisi juoksemaan edes eteenpäin kuin yksi miesohjaaja veti koko poikittaiskuljetuksen – ja viivasuoraan! :)

Meillä lauantai meni melko Häneksi. Rata ajettiin läpi, mutta pisteitä ei juuri jäänyt jäljelle. Onnistuimme tekemään lähes kaikki kalliit virheet joka osiossa. :( Spot otti käskyt suhteellisen hyvin, mutta mun ohjaustaito ei vain riittänyt näin vikkelillä lampailla. Homma lähti lapasesta jo kaaren lopussa, kun jätin Spotin yksin nostamaan lampaita ja yritin ruveta polkemaan jarrua vasta kun lampaat olivat lähteneet liikkeelle vauhdikkaasti. Tässä vaiheessa jarrua ei ollutkaan enää helppoa saada riittävästi. Välillä sain Spotin hiljentämään vauhtia suht kivasti, mutta kun siinä vaiheessa lampaat ei enää luottaneet koiraan, niin nehän nostivat vauhtia entisestään heti, kun koira jäi kauemmaksi, joten mun oli pakko päästää koira taas liikkeelle ja näin nopeavauhtinen oravanpyörä oli valmis. Saatiin kuitenkin kovalla tahdolla rata läpi. Muuta kerrottavaa siitä ei sitten lapsille jäänytkään. Tuloksena taisi olla jotain 36 pistettä ja 12. sija. Lähtijöitä oli 17, mutta en ole varma, saiko mun jälkeen muut tuloksia, joten saimme kunnian olla suht viimeisiä tuloksen saaneita. Tietty mieluummin näin kuin hylky, jos jotain valoa haluaa tässä nähdä. :)

Sunnuntaiaamu alkoi hirveällä päänsäryllä ja vastoin kaikkia ennakko-oletuksia aiheuttajana ei ollut perisuomalainen illanvietto. Puolituntia ennen radalle menoa mietin, pitäisikö mennä oksentamaan. Tolpalla huonoa oloa ei kuitenkaan huomannut mitenkään, skarppaaminen vei voiton. :)
Sunnuntaina päätin, että nyt en jätä Spotia yksin nostoon, joten nyt kun pidin yhteyden auki koko ajan, niin homma meni huomattavasti paremmin. Silti vielä vauhti hiukan liian lujaa. Spot on vasta kolme vuotta täyttänyt, joten uskoisin, että tuo lisäjarru tulee paremmaksi myös ajan kanssa. Vuoden-parin päästä voisi jo tulla rauhallisia hyviä suorituksia näinkin vikkelillä lampailla. Anyway, haku, nosto, tuonti ja kuljetus menivät suht kivasti. Hiukan liian kova vauhti kuitenkin kostautui kolmessa viimeisessä suorituksessa. Jaossa eka yritys meni läskiksi ja jossain vaiheessa lampaat olivat sen verran vikkeliä että kävivät ringistä ulkonakin. Tästä siis ei välttämättä jäänyt kuin yksi piste jäljelle. Häkillä porukka oli myös vielä sen verran vauhdikkaita, että siinä sählättiin ainakin yksi rundi ennen kuin menivät häkkiin. Single oli jo lähtötilanteessa vaikea. Singlessä piti ottaa toinen uuhista haltuun ja kun juuri ne uuhet liikkuivat siinä porukassa viimeisenä, niin single ei ollut kovin helppo . Tässä meidät pelasti aika. Hyvällä tuurilla ja loputtomalla ajalla single olisi voinut onnistua, mutta tiesin suorituksen aikana, että tätä tuskin saamme tehtyä. Näissä loppu osioissa siis oli jaossa 30 pistettä ja me otimme niistä vain muutaman johtuen liian kovavauhtisesta ajosta. Loppupisteitä meille taisi kertyä 60 pistettä joka ei sinänsä ole huono saldo hausta ja kuljetuksesta. Nuo loppuosioiden pistemenetykset vain tekevät sen, että sijoitus ei ole kovin häävi. Jouduin lähtemän kisoista oman suorituksen jälkeen, joten sijoitustani ja muiden tuloksia en tiedä, mutta varmaan siellä on useampi tulos jossain 80-90 pisteen välissä.

Jatkotreenien pohdintaa
Kisathan toimivat milestoneina, jolloin on aina syytä miettiä, mihin suuntaan treenejä on vietävä.
Nyt molempina päivinä lähetin spotin samalla lailla hakuun oikealle. Lauantaina Spot laajensi kaaren aitaan asti ja kun aita kaarsi lisää oikealle, niin Spot laajensi kaarta lisää ja olisi ajautunut varikolle. Pysäytin sen ja otin pätkän takaisinpäin, jonka jälkeen lähetin uudestaan oikealle, jolloin lähti hyvin hakeen oikeaa ryhmää. Sunnuntaina tein tarkoituksella samanlaisen lähetyksen ja katsoin, jos se olisi edellisestä päivästä oppinut, että varikkoporukkaa ei ole tarkoitus hakea, ei ollut. Homma meni toisintona lauantain mukaisesti. Nyt vain Pysäytys, tule pois, oikea –käsky-yhdistelmän tein lähes yhteen pötköön, jolloin selvisimme suht pienillä pistemenetyksillä.
Viimeajan treenit ovat selvästi tuottaneet tulosta. Spot lähtee hakemaan laumaa luottavaisena, vaikka sillä ei ole tieto, missä ne ovat (nyt kisoissa koira ei lähetyspaikalta nähnyt laumaa, kun pelto oli hiukan kummulla) ja suostuu muuttamaan kurssia kesken haun ilman isompaa vääntöä. Tähän olen tyytyväinen.
Kaaren lähtöä pitää treenata, että saan sen halutessani ilman lisäkäskyä lähtemään vielä suppeammin sekä selvästi jarrua ajossa pitää treenata, koska se tuntuu nyt olevan se heikoin lenkki, jos lampaat ovat turhan vauhdikkaita. Meillä on itselläkin melko liukkaat lampaat, joka on siinä mielessä hyvä, että Spotilla pysyy pää kylmänä, vaikka vauhtia olisi, mutta selvästi kisoissa ei löydy yhtä hyvää jarrua kuin tuttujen mammojen kanssa. No, tämä ei liene yllätys kenellekään muulle kuin mulle. :) Kaikillahan se kotona kulkee hyvin. :)

Hieno viikonloppu kuitenkin! Hyvä fiilis jäi sekä selvät sävelet, mitä treenata jatkossa.

-Pete

Kaksi koiraa töissä

2009-08-17T22:59:00.006+03:00

Nappasin tänään pari kuvaa, kun kävin hoitamassa korvia yhdellä laidunnuslaitumella.

Woomi (etualalla) toimii suomalaisilla äänikäskyillä. Spot (takana) pillillä ja englannin kielisillä äänikäskyillä. Tulevaisuudessa pitää miettiä, tarvitseeko ruveta kasaamaan toista pillikäskysettiä, että voisi molempia koiria ohjata pillillä samaan aikaan. Tämä siis siinä vaiheessa, kun talossa uusi koira Spotin rinnalla.

Tässä näkyy hyvin, kuinka kaverukset pelaavat yhteen.

Tässä vielä hurraa huuto korvamerkeille. Hyvä ettei ollut revennyt koko korva irti. Tämä on pahin tapaus, mitä meillä on korvien suhteen ollut. Tässä konsultoin eläinlääkäriä, kun en ollut varma, pitääkö tuota yrittää tikata kiinni.

Koulutustoimintaa meillä ja mualla

2009-08-17T15:00:00.003+03:00

Jahas, tämähän meni nyt ihan blogin päivitykseksi. No, kesä on ollut välillä melko haipakkaa, joten tapahtumia on kyllä piisannut, mutta niitä ei ole ehtinyt paljoa mihinkään kirjailla.

Olin tuossa kesällä Porin suunnassa pitämässä paimenkoiran koulutuspäivää Pro Agria Satakunnan järjestämänä. Sinänsä oli tosi kiva saada olla mukana aktivoimassa toimintaa siellä suunnalla, koska yhdistyksemme toimintahan on lähtenyt juuri sieltä käyntiin yli 30 vuotta sitten ja pitkän hiljaiselon jälkeen yritetään nyt startata koulutustoimintaa sielläkin.

Koulutus oli Tenhon tilalla, jonne viime syksynä oli hankittu aikuinen paimenkoira. Tilalla tuotetaan luomu pihvi- ja lampaan lihaa. Tilalla on toistasataa emolehmää ja 250 uuhta. Kaikki liha myydään suoramyyntinä tilalta kuluttajille. Kurssilla käytiin ensin pari tuntia teoriaa läpi, jonka jälkeen 10 koirakkoa pääsivät treeneihin lampaiden kanssa. Paikalla oli myös paikallisia median edustajia. Tässä linkki yhteen nettijuttuun.
Kurssi oli ilmeisen onnistunut, kun olen menossa jatkokouluttamaan nyt syksyllä samaa porukkaa. Nyt ei enää käydä teoriaa läpi, vaan ollaan koko päivä laitumella koirien kanssa.

Asiasta toiseen. Alustavasti on suunniteltu vielä tälle syksylle (menee varmaan lokakuulle) yhtä viikonloppukurssi, jonne kouluttajaksi tulisi ulkomainen oman maansa maajoukkuetasoinen paimennusammattilainen. Kun asia varmistuu, niin ilmoittelen asiasta. Tietty, jos ryhmässä enää on tilaa. :) Nämä kun tuntuvat täyttyvän jo ennen kurssin varmistumista. :(
Pysykää kuulolla, asia varmistuu varmasti lähiaikoina. :)

-Pete

Kurssin jälkeisiä treenejä

2009-08-17T14:53:00.001+03:00

Kurssilta uusien ajatuksien saattelemana olen treenaillut lähinnä seuraavanlaisia treenejä. Lisäksi laidunnusalueiden lampaiden siirtoja ja korvamerkkien tarkistuksia on tehty melko tiheään Woomin ja Spotin kanssa. Nykyisin käytän melkein aina noissa laidunalue hommissa kahta koiraa. Lampaat ovat melko villejä, kun ovat saaneet kesän olla rauhassa, niin homma sujuu paljon paremmin kahdella koiralla.
Mutta siis niihin treeneihin.

Meillä on yhdellä laitumella noin 100 m:n päässä poikittain oja, jonka yli mentyä pääsee seuraavalle lohkolle, jonka takarajalla on pieni metsäsaareke, johon lampaat voi hyvin kätkeä koiralta. Matkaa tuonne tulee semmoinen vajaa pari sataa metriä. Ensin jaan lauman kahteen porukkaan ja ajan toisen lauman tuonne takarajan metsikköön piiloon ja sitten pyörittelen toista laumaa niin kauan, että koira unohtaa toisen porukan, jonka jälkeen Look back:llä lähetän koiran hakemaan toista laumaa. Spot yrittää lähteä hakemaan toista laumaa näkyvältä laidunosalta, koska yleensä lampaat eivät ole olleet siellä metsikössä. Päätän ennen Look back –käskyä, mitä reittiä haluan Spotin kulkevan ja sitten ohjaan, pysäytän ja ohjaan uudestaan niin kauan, että saan koiran kulkemaan haluamaani reittiä. Spot on tietysti välillä melko pihalla, mutta palkinto on suuri, kun se lopulta mun ohjaamana löytää lauman. Olen tehnyt tämän tyyppisiä treenejä eri laitumilla nyt muutaman kerran ja selvästi Spot on ruvennut kuuntelemaan paremmin ja ei mene enää niin hämilleen, vaikkei se itse tiedä, minne sen pitäisi mennä.
Kerran ollaan tehty sellainen harjoitus, että Nina vei toisella koiralla ensimmäisen lauman piiloon noin 250 m:n päähän. Mä toin toisen lauman laitumelle ja pyöritin sitä jonkin aikaa, kunnes käänsin ja lähetin Spotin Look back:llä hakemaan aiemmin vietyä laumaa piilosta. Tässä joutui viheltämään useamman kerran. Spot kääntyi todella hyvin joka Look back –vihellyksellä, mutta se meinasi aina lähteä väärään suuntaan. Tässä onkin itsellä hiukan harjoiteltavaa, että saa koiran lähtemään Look back:n jälkeen juuri sinne, minne haluaa. Varsinkin, kun koiralla ei ole hajuakaan missä lampaat ovat ja vaihtoehtoja on monta.
Tälläiset uudet harjoitukset ovat itsellekin tosi haastavia ja tuovat uutta intoa treeneihin. :)

-Pete

Mossen kurssiantia Somerolta

2009-08-17T14:37:00.000+03:00

Pari-kolme viikkoa sitten olin Somerolla kurssilla, missä kouluttajina olivat Mossen Magnusson ja Lotta Fornstedt Ruotsista. Lotta koulutti aloittelevampien ryhmää ja Mossella oli edistyneempien ryhmä. Kurssijärjestelyt oli hoidettu todella erinomaisesti. Lotan porukka oli pienessä treeniaitauksessa pihassa ja Mossen porukka tien toisella puolella isommalla pellolla, jossa voitiin harjoitella sokko hakuja sekä noin 250-300 m hakuja. Ajomatkaa saatiin halutessa poikittain myös varmaan sen 300m . Kari hoiteli tarvittavat lammassiirrot ja Elisa porukan muonituksen, jossa olikin jonkin verran hommaa, kun porukkaa oli paikalla yli 20 henkeä. Illalla vielä saunottiin mökillä sekä uitiin ja kelluttiin kylpytynnyrissä. TOSI SIISTIÄ! :) Kiitos Kari ja Elisa, kurssi oli todella hyvin järjestetty!

Ajatus oli käydä katsomassa myös Lotan kurssi, mutta kun ei malttanut lähteä omasta ryhmästä pois, niin jäi sitten katsomatta se. Kuulin kuitenkin, että porukka oli ollut kovin tyytyväisiä Lotan antiin.
Mossen ryhmässä keskityttiin tällä kertaa siihen, miten koira pysyy ohjaajan hallinnassa kaukanakin ja silti paimentaa keskittyneesti. Mosse puhui paljon henkisestä paineesta koiraan. Fyysisellä paineella saavutetaan hyvä tottelevaisuus, mutta vain lyhyelle matkalle (alle 100-150 m). Käytettäessä fyysistä painetta saattaa myös koiran keskittyminen paimennukseen kärsiä. Tällöin koira ikäänkuin vain tottelee ohjaajaa, mutta ei mieti, mitä on tekemässä.
Kurssilla kysyttiin Mosselta, miten se henkinen paine saadaan aikaan. Tähän ei ole yksiselitteistä, musta-valkoista vastausta, vaan siihen vaikuttaa moni asia. Mosse kertoi, että hän esimerkiksi aloittaa nuorella koiralla paimentamisen niin, että koira osaa nimensä ja tule pois –käskyn. Tämän jälkeen Mosse opettaa koiran paimentamaan oikealla eläinfiiliksellä. Kun koira menee lauman toiselle puolelle, niin Mosse menee lauman läpi luoden koiralle painetta ja kun koira perääntyy paineen johdosta, niin Mosse päästää koiran kaartamaan toiselle puolelle laumaa. Kun tämä menee hyvin, niin sen jälkeen Mosse tasapainottaa paineen niin, että koira pysähtyy ja menee maahan, jolloin Mosse opettaa maahanmeno-käskyn. Näin opettamalla koira oppii ensin paimentamaan oikealla asenteella ja vasta sitten tottelemaan ohjaajan käskyjä. Mikäli ensin opetetaan käsky ja sitten vasta paimennus, niin on riski opettaa koira fyysiselle paineelle, jonka kantama loppuu 100-150 m:n päähän ja lisäksi koira saattaa paimentaessa keskittyä tottelemiseen eikä ajattele, mitä se on tekemässä ja mitä paimennettavat eläimet ovat tekemässä.
Lähes kaikki kurssilla olleet koirat olivat sillä tasolla, että ne voitiin lähettää hakemaan laumaa 250 m:n päästä. Yksi harjoitus, mitä tehtiin meni seuraavanlaisesti. Koira lähetettiin pitkään sokkohakuun (koira ei nähnyt lampaita). Koira käskettiin kaarella maahan useamman kerran ja joka kerta päästettiin jatkamaan vasta, kun koira kuunteli ohjaajaa (usein koira yritti katseella etsiä laumaa ollessaan maassa, eikä halunnut kuunnella ohjaajaa). Mikäli koira ei suostunut kuuntelemaan ohjaajaa, niin koira kutsuttiin pois 10-15 m, jonka jälkeen päästettiin uudestaan kaarelle. Jos koira ei vieläkään kuunnellut, niin sitten koira kutsuttiin kokonaan pois. Tällä harjoituksella muunmuassa saadaan koiraan henkinen paine, jonka johdosta koira kuunteli todella hyvin hakukaaren jälkeisessä nostossa ja tuonnissa ohjaajalle.

Mosse kertoi myös, että on tärkeää saada koiralle ajatus, että ohjaajan käskyt eivät ole vain pelkkiä käskyjä, vaan apuja koiralle selviytyä tilanteesta. Mosse harjoittelee usein niin, että koira ei tiedä, mitä ollaan tekemässä ja siksi koiran on kuunneltava ohjaajan käskyjä. Kun koira on selvästi hämillään tilanteesta ja kun ohjaajan käskyjen kuunteleminen johtaa siihen, että koira selviää tilanteesta, niin koira oppii luottamaan ohjaajaan. Mosse tekee paljon sokkohakuja tai esim laittaa isolle laitumelle monta ryhmää koiran näköpiiriin, jolloin koira ei tiedä, mikä ryhmä kuuluu hakea ennenkuin ohjaaja kertoo sen.

Sanonta ”Älä lähetä koiraa 300 metrin hakuun, jos et ole valmis juoksemaan 300 metriä” –kertoo juurikin ohjaajan asenteesta. Henkinen paine on paljolti ohjaajan asennetta. Joka kerta ei juosta koiran luokse, vaan välillä koira pitää saada kuuntelemaan myös kaukaa esim kutsumalla se välillä ketkeksi pois, kuten kurssin harjoituksessa tehtiin.
Okey, mä sain juosta sen 250 m, mutta tässä saattoi olla pieni pilke kouluttajankin silmäkulmassa. :)

Kurssi oli onnistunut ja sain sieltä juuri sen, mitä tällä hetkellä tarvitsin. Nyt on taas selkeä ajatus, miten päästään eteenpäin. Mosse on kyllä Kingi! :)

-Pete

Sunnuntai-illan treeniä

2009-07-27T20:18:00.003+03:00

Kävin eilen illalla lampaitten kanssa laitumella treenaamassa ja otin kameran matkaan. Kovin helppo ei ole itse kuvata omaa treeniä, kun jalustalla ei pysty zoomia käyttämään ja käsivaralta meinaa täristä, kun keskittyy samalla koiran ohjaamiseen. Tässä kuitenkin tuotos.
Tavoitteena oli pitää lampaat kameran kuvausalueella, halutessa saada Spot lähtemään laajalle flänkille ja ajossa pystyttävä hallitsemaan Spotin vauhtia. Vauhdin ja flänkin hallinta vain ääntä käyttämällä. Mielestäni onnistui melko kivasti. Filmiltä näkee hyvin, miten maahan käskyllä saan Spotin päästämään otteen lampaista, jolloin se pystyy lähtemään kunnon flänkille.

P.S. Kuva kannattaa laajentaa koko ruudun kokoiseksi, että alkupätkästä näkee jotain. Loppu kuvattu käsivaralta, jolloin pystyin zoomaamaan.

Kisakuulumisia Juvalta

2009-07-23T17:21:00.003+03:00

Viikonloppuna oli Juvalla Inkilän Hovissa Severi ja Johanna Hirvosen luona kaksipäiväiset kisat.
Tällä kertaa järjestelyt olivat juhlallisen hienot johtuen Inkilän 20-vuotisjuhlasta, ensimmäisen paimenkoiran saapuminen Inkilään 20-v. sitten. Juhlakisa oli nimetty koiran mukaan Sheila Memorial Trophyksi. Palkinnot olivat normaalia paremmat, lisäksi lauantai-iltana vietimme juhlagrilli-iltamia sekä sunnuntain aamupala oli tarjoiltuna tilan puolesta.
Tunnelma oli tosi hieno, sää suosi molempina päivinä ja pisteenä iin päälle iso kisaajien joukko juhlimassa Inkilän tasavuosia. Kiitoksia Johanna ja Severi järjestelyistä, oli hienoa olla mukana!

Kisapelto näytti ihmisen silmään suht normaalilta, kolmosen hakua 300m ja muuten rata normaalin kokoinen. Lampailla kova veto oikealle. Kilpailualueen rajana oikealla oli pellon ja tien raja. Monella koiralla kisa loppuikin siihen, että lampaat pääsivät tielle. Nostossa ja tuonnissa koiran piti olla hyvin varuillaan, että lampaat pysyivät linjalla tai yleensä edes pellolla. Lisäksi kuljetuksessa kakkosportti oli sen verran lähellä tietä ja kun lampaat nostivat poikittaiskuljetuksen puolivälissä vauhtia, niin koiran piti olla nopea ja ohjaajan taitava, että sai lampaat menemään portista ja silti ehti kääntää porukan ennen tietä.
Tulossaldo ei ollut kovin hyvä missään luokassa ja tällä kertaa jopa vanhoilla konkareilla oli vaikeuksia, mikä näkyy pisteissä ja suurissa hylkäytymisen määrissä.

Meillä Woomi sai lauantaina ajettua radan läpi pisteillä 32p. Noilla pisteillä tultiin kolmanneksi, joka kertoo sen, että jos ei meilläkään mennyt kovin hyvin, niin ei mennyt muillakaan. :)
Spot diskautti itsensä lauantaina heti nostossa. Tästä jäi itselle melko huono fiilis, joten sunnuntaina skarppasin sen minkä pystyin ja saatiin rata läpi, vaikka pisteissä ei taaskaan ollut kehumista. Tämä kisa oli meille Spotin kanssa yksinkertaisesti liian vaikea. Jos yhtään haluaa lohdutusta, niin näkyi se olevan sitä valtaosalle muitakin. :)
Välillä olisi kiva kisata sellaisessa normaalissa kisassa, jossa riittäisi, että koira tekee sen minkä osaa ja ohjaajana ohjaisin tämän hetkisten taitojeni mukaan. Se pitäisi riittää sinne 70-80p tuntumaan.

Kuvia räpsin jonkin verran. Ne löytyvät täältä.

Kisakuulumisia Ruotsinpyhtäältä

2009-07-06T09:42:00.004+03:00

Viikonloppuna oli kisat Ruotsinpyhtäällä Nilla Salosen luona. Kisat sujuivat hienosti ja lampaat ja radat asettivat koirille ohjaajineen kovasti haastetta.
Lauantain rata ei ollut kovin iso, haku kenties 300-350m, mutta nosto vinoon sellanen sata metriä hakuportille aiheutti hankaluuksia monelle koiralle. Lisäksi radan poikki meni kahdessa kohtaa sähkölanka (tosin lehmille vedettynä se verran ylhäällä, että lampaat pääsivät alta). Toinen lanka meni lisäksi vinosti takakulmasta toiseen etukulmaan ja langan alla oli kapea kaistale niittämätöntä heinää, joka muodosti kevyen seinän.
Lampaat oli pari päivää aiemmin tuotu saaresta ja osoittautuivat yllättävän tahmeiksi. Hiukan samanoloisia, kuin kevään Tammisaaren kisoissa.
Olin tyytyväinen, että sain radan ajettua läpi. Tuonnissa oli todellisia ongelmia ja käsittämättömällä työvoitolla sain lampaat haettua. Sitten loppurata meni kohtuullisesti huomioiden lampaiden haastavuuden ja Spotin ja itseni kokemattomuuden. Tuloksissa jäimme viimeisiksi pisteillä 50/110p.
Sunnuntaina rata vaihdettiin toiselle pellolle. Pellolla oli pituutta 600m ja leveyttä suht vähän, olisiko ollut 100m. Tämän radan haasteena oli se, että puolivälissä pellon laidassa oli lato, joka toimi lampaiden varikkona. Lampaat siis vietiin ladolta hakupaalulle (hakumatka kenties 400m), josta kisakoiran piti tuoda ne ladon ohi ohjaajalle. Tässä koirat joutuivat tosissaan tekemään töitä, että lampaat eivät menneet varikolle. Jokunen koira sai ne tulemaan suht hyvin linjallakin ja vielä hakuportista läpi.
Radan ajo oli myös haastavaa, koska hiukan ennen ykkösporttia varikon veto rupesi vetämään lampaita kovasti sivuun. Poikittaisajo oli myös haastava, koska varikko oli poikittaisajon takana alle 100m:n päässä kakkosportin kohdalla. Koira joutui olemaan poikittaisajossa lähes lampaiden takan koko ajan peittäen niiden vedon varikolle. Joillakin meni tästä johtuen kakkosportista ohi.
Me ei saatu kuljetuksesta kummoisia pisteitä, vaikka lampaat menivät ykkösportista läpi ja kakkosportista pari meni ohi, kolme läpi. Muuten kuljetus oli tuomarin näkemyksen mukaan valtaosa offlineä. Itse olin suht tyytyväinen koko ratasuoritukseen, koska se oli meille tosi vaikea ja pelasimme monessa kohtaa aivan kykyjemme ylärajoilla. Tällä radalla sain hyvän opetuksen linjan tärkeydestä pisteisiin. Se ei riitä, että ajo sujuu jotenkuten, se pitää mennä linjalla, muuten hukkuu kaikki pisteet. :(
Ai niin haku oli sillain haastava, että koira oli tilan vuoksi melkein lähetettävä vasemmalta, jolloin koiran meni ihan varikon edestä ja kaari piti silti olla pellon kapeudesta johtuen melko suppea. Spot on hyvin laajakaarinen koira, joten jouduin pari kertaa ottamaan sitä kaarella sisään, muuten se olisi kiertänyt varikon ja mennyt viereiselle laitumelle, jossa oli pitkä heinä. Koiraa olisi ollut mahdotonta ohjata pitkässä heinässä 400-500 metrin päässä. :)

Kaikenkaikkiaan tämä viikonloppu taas vahvisti käsitystäni, että kolmonen on huomattavan eri luokka kuin 1- ja 2-luokka. Niissä etäisyydet ovat sen verran lyhyitä (alle 200m), että koiraa pystyy ohjaamaan joka tilanteessa. Kun matka kasvaa yli 200 metrin, niin koiran pitää hoitaa ainakin puolet hommasta ilman ohjaajan apua. Hommassahan ei ole mitään ihmeellistä, jos pelto ja lampaat ovat helpot, mutta jos ne ovat haastavat, niin se ei riitä, että koira tekee nätin kaaren ja hienon noston. Jos siellä 400-500 metrin päässä tapahtuu jotain normaalista poikkeavaa, niin ensinnäkään ohjaaja ei juurikaan näe koiraa sinne asti, pillikäskyjen perille meno kestää ja jos vähänkään tuulee, niin käskyt ei kuulu sinne asti. Koiran on siis itsenäisesti tehtävä oikeat ratkaisut tilanteen mukaan ja tuotava porukka noin 200m päähän ohjaajasta, jolloin ohjaaja pystyy ruveta auttamaan(ohjaamaan) koiraa. Tässäpä onkin mietittävä, miten tämmöisiä asioita koulutetaan koiralle. Ja ihan joka koiralle näitä ei kouluteta mitenkään. Tässä rupeaa viimeistään näkymään koiran potentiaali tähän hommaan. En enää ihmettele, kun mestaruuskisoissa koko ajan ratoja ja matkoja vain kasvatetaan. Näillä konstein saadaan eroteltua todelliset paimenkoirat keskinkertaisista teknisesti hyvin koulutetuista.

Meille siis sunnuntailta 73/110p ja 5. sija. Olin tyytyväinen!
Tässä taas linkki tuloksiin.

Hääpäivä

2009-07-06T09:35:00.003+03:00

Vietimme hääpäivää heinäkuun alussa ja sain hienon hääpäivälahjan.

Voisin tietty olettaa, että tämän jälkeen en enää kuule siitä, kun joskus takavuosina joulupukki toi Ninalle uudet pyyhkijänsulat autoon. :)

Lahjahevosen suuhunhan ei kuulu katsoa ja nuukana miehenä en edes uskalla ajatella tuon pässipojan hintaa, kun on vielä kotimainen tuote. Hieno se kyllä on! :)

Lampaita laitumille

2009-06-06T15:02:00.005+03:00

Viime ajat on menneet vanhojen aitojen uusimisessa. Jotenkin noissa lampaissa on tullut pirullinen ilmiö esiin, kun jossain on huonokuntoinen aita ja ne oppivat siitä kohdasta hyppäämään yli, niin sitten ne hyppivät muualtakin aidoista yli, vaikka ruokaa on yllinkyllin laitumellakin. Välillä hyppäävät viljellyltä laitumelta metsälaitumen puolelle syömään, vaikka siellä ruoho ei taatusti ole vihreämpää. :)

Meillä on kaupungin ja museoviraston kanssa laidunnussopimuksia yhteensä viiteen laitumeen ja siellä, kun ovat asutuksien ja isojen teiden lähellä, niin pitäisi pysyä aidoissa. Kotona ei niin nuukaa ole, vaikka välillä aidan väärälläkin puolella olisivat.

Tässä kuva yhdestä porukasta, kun vietiin kylille laiduntaan.

Roope 4v toivottaa porukan laitumelle tervetulleeksi. :)

Kuvassa näkyy tänä vuonna käyttöön saatu uusi traileri. Itse kärryn ostin jo viime kesänä, mutta koppi ja systeemit ehdittiin tehdä vasta nyt keväällä. Itseasiassa, isä ehti. :) Kiitos siitä! :)

Kärryyn mahtuu noin 12 lammasta kerralla ja pienempää porukkaa vietäessä, voi porukan sulkea etutilaan väliaidalla (näkyy kärryn sisällä vasemmalla seinällä). Kärryn etuosassa olevat ilmanottoaukot ovat ympäripyörivät, joten jos tarvii paljon ilmaa sisään, niin kääntää aukot eteenpäin, jolloin haukkaavat ilmaa paljon. Kärryn takaseinä on yläreunasta auki ~20cm, joten ilma poistuu kärrystä hyvin. Kärryn kaikki sisäaidat ovat alumiinia, kuten koppikin, joten ruostumisilmiötä ei tule. Kärryn ulkoseinään saa telineeseen neljä aitaelementtiä, jos sattuvat syksyllä olemaan hiukan villimpiä haettaessa, niin saa pitemmän rännin tehtyä. Kärryn akselistona on kaksi erillistä akselia, joka takaa tasaisen kyydin soratielläkin sekä matalan kuormauskorkeuden. Lampaat menevät hyvin kärryyn ilman mitään kulkusiltaa. Muutama porukka tuolla on nyt viety ja olen kärryyn erittäin tyytyväinen. Ihan halvaksihan tuo ei tullut, mutta tarkoitus oli tehdä se niin, että muutaman vuoden päästä ei tarvitse ruveta uusiksi tekemään.

Kisafiiliksiä

2009-05-25T23:06:00.005+03:00

Viikonloppuna oli kisat Tammisaaressa ja Somerolla.
Tammisaaren kisoissa Annika oli tehnyt pienen hattutempun, kun kaikki odotimme hyvin vauhdikkaita lampaita, joilla on vetoa joka suuntaan. Näin on aiemmin ollut näissä kevätkisoissa. No, nyt porukkana olikin lainapässipojat, joilla ei ollut vetoa juuri minnekään, ei aikuista lammasta tiennäyttäjänä ja pässien tapaan melko laiskan nihkeitä liikkumaan, kunnes kuppi meni nurin, jonka jälkeen mentiin juuri sinne, minne haluttiin. :) Oikein haastavia ja hyviä kisalampaita. Näillä lampailla totisesti eroteltiin jyvät akanoista. Päivä oli kokeneiden ja osaavien koirien hommaa. Varsinkin kolmosluokassa, jossa matka on pitempi ja siten koira joutuu paljon toimimaan yksin ilman ohjaajan apua.
Meillä homma ei mennyt kovin hyvin. Lampaat yksinkertaisesti olivat meille vielä ihan liian vaikeita. Spotilla juuri 3-v. täyttäneenä ei ollut käytännössä mitään mahdollisuuksia selviytyä. :(
Spot, joka ei juurikaan harrasta puremista, puri itsensä kisasta ulos kolmannella puremisella. Kaksi ekaa oli suht siistejä, mutta kolmas jäi jo selvästi hetkeksi roikkumaan. Ennen kolmatta puremista Spot joutui tuijotuskisaan useamman kerran isoimman harmaan pässipojan kanssa ja ne väännöt olivat siinä vaiheessa selvästi liikaa.

Sunnuntain kisat olivat Somerolla. Siellä lampaat olivat yllättävän juoksevia Texeleiksi. Käyttäytyivät todella hyvin kisalampaiksi, eivät juosseet pää ylhäällä ja häntä suorana, vaan menivät sellaista kevyttä laukkaa, vaikka koira oli koko ajan 30-50m päässä. Reagoivat kuitenkin hyvin tuossakin vauhdissa koiran flankkeihin.
Meillä rata meni siihen nähden todella hyvin, että tänä viikonloppuna kisasin ensimmäistä kertaa kolmosissa, Spot on juuri täyttänyt kolme vuotta ja koulutuksen aloittamisesta on kulunut vain 1,5 vuotta.
Spot lähti hakukaarelle taas niin laajasti, että olisi ajautunut varikolle, jolloin vihelsin sen hiukan takaisin ja päästin siitä uudestaan kaarelle. Onneksi olin opettanut tule pois -käskyn pillille. Näin nopeasti sitä tarvittiin. :)
Hakukaaren peräpussi oli hiukan suppea, mutta muuten homma meni Spotin puolesta ihan mukavasti. Otti hyvin kaikki käskyt ja hoiteli muutenkin oman osansa. Ne pienet virheet, mitä tuli, johtuivat täysin omista ohjausvirheitä. Ensijännitys teki osansa ja ison etäisyyden syvyysnäön vaikeus osansa. Nyt vain pitäisi saada kisastartteja paljon alle, niin johan rupeisi oma ohjaustuntuma paranemaan.
Koko rata saatiin läpi ja pisteitä kertyi peräti 69p. Noilla pisteillä irtosi 8. sija (16 koiraa starttasi). Voittaja sai 86p, joten jäihän siihen vielä matkaa. :)
Tässä linkki kisatuloksiin.

Tässä vielä kuvasatoa viikonlopusta.

Kiitoksia kisajärjestäjille, hyvin järjestetyt kisat ja hienoa oli! :)

-Pete

Isomman lauman paimennusta Somerolla

2009-05-18T15:07:00.006+03:00

Kävin viime vkolla Karilla ja Elisalla auttamassa (ja samalla hiukan treenaamassa :) kisalampaiden testipaimennuksessa tulevan viikonlopun kisoja ajatellen. Porukassa oli toistasataa uuhta. Siitä otettiin alle 10 uuhen porukoita, joita ajettiin pieni pätkä pellolla ja jos joukossa oli joku ihmeellisesti käyttäytyvä, niin se merkittiin pois otettavaksi kisalampaista.

Alussa kun keräsimme koko porukan koontiaitaukseen, niin pääsin (no, itseasiassa tunkesin väkisin :) Spotin kanssa siirtämään Mirkin avuksi koko porukkaa. Oli hieno nähdä, että Spot pelasi hyvin noinkin ison porukan kanssa. Tähän mennessä on kerrallaan paimennettu vain jotain 60 lampaan laumaa. Hyvin Spot sai lauman liikkeelle ja hoksasi itse liikkua lauman takana siten, että koko lauma pysyi sopivasti liikkeessä. Ainut ongelma oli, että Spotilla ja Mirkillä sattui osa käskyistä olemaan samoja, joten samalla käskyllä liikkui monesti molemmat koirat, vaikka vain toisen olisi pitänyt. :)
Lampaat olivat tosi hyvän oloisia. Ne liikkuivat hyvin, mutta eivät kuitenkaan olleet mitään sprinttereitä. Vain muutama uuhi yli sadan porukasta merkittiin poistettavaksi. Häkityskin tuli testattua, kun lopuksi ajoimme ne pienen häkin kautta isoon traileriin.

Tässä kuva koko porukasta käsittelyaitauksessa.

Karilla on muuten melko vöyräs traileri isomman lauman kuljetukseen. Tuohon kärryyn mahtui texel-uuhia noin 60 kpl.

Kun työt tuli tehtyä, niin pääsin treenaamaan pienemmällä porukalla Look back -käskyä. Täytyy sanoa, että se on juurikin niin kuin Hessu joskus sanoi, että Look back ei ole ongelma opettaa. Koirat oppivat sen tosi nopeasti. Nyt tietty molemmat porukat olivat koiran nähtävissä. Seuraava askel onkin sitten, että toinen porukka on piilossa ja silti Spot hoksaa lähteä sitä hakemaan.

Aidan vuosihuoltoa

2009-05-13T09:59:00.002+03:00

Paimennukseen liittyy välillä sivuhommana aitojen uusimista.
Lähdin uusimaan 7-vuotta sitten tehdyn lammasaidan tolpat. Aiemmat tolpat ovat metsästä haettua puutolppaa, joten melko hyvin ovat kestäneet. Nyt päätin kokeeksi ottaa BauHausin myymää kyllästettyä pyöreää (sorvattu) aitatolppaa. Tolpan halkaisija 50mm ja pituus 1500mm. Kun osti lavan kerralla, niin hinnaksi jäi 1,9 eur/tolppa. Puutolpistakin kun pitää nykyisin kohta euron maksaa ja niiden pituus/halkaisija vaihtelee melkoisesti, joka vielä hankaloittaa asennusta. Tämä siis saattaa olla kannattavakin homma. Aika sitten näyttää paljonko nuo nyky kyllästysaineet kestävät.
Meinasin ruveta laittaan vanhaa tolppakairaa lyöntiin, mutta kun yhden metsälaitumen siivun tolpitin uusiksi ja nämä tolpat meni sen 50cm maahan pelkällä lekalla ilman alkureikää, niin totesin, että ei maksa vaivaa hääriä tolppakairan kanssa. Tosin eilen siirryin peltolaitumelle ja johan meni savimaa kovaksi. Eilen mätkin niin paljon, kun kädet kesti ja tänään ei meinaa saada uutta maitopurkkia avattua, kun oikean käden peukalossa ei ole voimaa ollenkaan. Mulla on isompi leka varmaan jotain 8kg, melkein metrisellä metallivarrella, joten siinä on hiukan painoa ja mukavasti metallivarsi täräyttää iskuenergian käsille. :)
Alussa olin kovasti tyytyväinen näihin BauHausin tolppiin, kun ovat sen paksuisia, että menevät maahan hyvin ja kun pituus on vakio, niin on helppo lekalla huitoa maasta käsin. Eilen tosin muutama tolppa meni poikki sillain, kun tolppa oli mennyt maahan jo about 40cm ja viimeisiä huitaisuja isolla lekalla lyönnin mennessä hiukan vinoon, niin tolppa poikki. Saas nähdä, meneekö nämä heti poikki, kun lammas kerran juoksee aitaa päin. Normaali puutolppia en ole muistaakseni ikinä saanut lyömällä poikki. Yleensä ne rupeavat päästä menemään säpäleiksi, jos nuijii liikaa.
Alla kuva mönkijästä valjastettuna aitahommiin. Aiemmin vetelin kärryä perässä aitahommissa, mutta sitten hokasin uusiokäyttöön tehdyn tolppatelineen ainekset. Ken arvaa, missä käytössä ainekset ovat aiemmin ollet? :)

Pete

Treeniä isommalla pellolla

2009-05-06T22:38:00.013+03:00

Jatta, Leena ja Pasi tulivat puolenpäivän maissa. Ensin lounastettiin ja massutäynnä treenaileen. Tämmöistä se paimentreenaus aina pitäisi olla. :)

Alla näkyy treenipelto. Ohjaus tapahtui tuolta kiveltä, mistä kuvakin on otettu. Ensin ajoin Spotilla suoraan vasemmalle klo 11 kohti jotain 200m. Kivien jälkeen käännätin tiukasti oikealle ja poikittaiskuljetusta valtaojan vartta pitkin pellon oikeaan laitaan, josta löytyi liittymä takana olevalle lohkolle. Kuvan ottopaikalta siis parin sadan metrin päässä on poikittain koko pellon läpi menevä valtaoja, josta lampaita ei voinut ajaa yli ojan koosta ja veden määrästä johtuen. Muistelin, että ojan alajuoksulla olisi rumpu (olimme naapurin pellolla, joten pelto ei ollut kovin tuttu), joka löytyikin pienen hakuilun jälkeen. Siitä lampaat yli ja käännös loivasti vasempaan. Kuvan keskellä juuri ennen metsän rajaa näkyy vaaleampi peltolohko. Ajoin lampaat sinne (matkaa suoraan saattoi olla jotain 400m) ja kutsuin Spotin pois. Sitten haku oikealta. Ennenkuin Spot ehti lampaiden luokse, ehtivät lampaat liukua melkoisesti vasemmalle. Korjasin ne linjalle ja ajoin valtaojan yli saman liittymän kautta, josta mentiinkin. Liittymän jälkeen oli tarkoitus ottaa tiukka käännös vasempaan (musta katsoen), mutta Spot pirulauta ei ottanut heti Vasen pitkä -käskyä, jonka johdosta käännös venyi pahasti pitkäksi. Korjasin taas lampaat takaisin poikittaislinjalle. Vasemmalla olevan metsän tultua vastaan käänsin porukan mua kohti ja siitä suoraan tuonti mulle. Lopuksi tolpan kierto tuon kiven ympäri, missä Spot kuvassa näkyy. Sitten olikin muiden vuoro.

Myös muilla meni treenit tosi hyvin. Oli tosi kiva treenata porukalla, kun kaikki koirat olivat jo sillä tasolla, että pystyttiin tekemään hyvää treeniä isommalla pellolla. Tämmöisiä treenejä kaipaisin enemmän. Harmi vain, että Leena ja Pasi asuvat pohjoisessa. :( Pitää kuitenkin Jatan kanssa pitää välillä näitä pitemmällä olevien treenisessioita. :)

Lisää kuvia näistä treeneistä löytyy täältä.

Spot ja Siia ajaa yhdessä lampaita. Piti hetken pysäyttää ne, että kuvaaja ehti oikeaan paikkaan. :)

Pikku-Spot, Iso-Spot ja Pasi. :)

Spot tarkkana, kun muut treenaa.

Sia myös tarkkana. :)

Paimennusta vierailevien tähtien kanssa

2009-05-05T08:25:00.004+03:00

Viikonloppuna kerinnän lomassa kävi treenaamassa Leena Jussila Kittilästä. Ok, ihan noin kaukaa ei pelkästään paimennuksen takia viitsinyt tulla, vaan oli muutenkin paikkakunnalla. Leenalla on kaksi nuorta koiraa tuotettu Iso-Britaniasta Derekiltä ja täytyy myöntää, että molemmat näyttivät todella kivoilta paimenkoirilta. Molemmat ovat hyvin intensiivisiä, eikä kumpikaan koira hölmöillyt mitään. Toisella ikää vain 1v ja toinenkin vain 2 vuotta. Siitä huolimatta molemmilla koirilla jo perusteet poispäinajoineen kunnossa. Koirat eivät juurikaan olleet sukua toisilleen, mutta silti paimenolemus oli hyvin samanlainen. Muuten koirat olivat melko erilaisia.
Katsottiin koirat ensin pienessä treeniaitauksessa ja kun peruspalikat ja hallinta olivat kunnossa, niin lähdettiin pellolle. Muutama perusjuttu paremmaksi, kuten oikeanlainen maahanmeno, kaaren laajennus, hienosäätöä poispäinajoon ja sitten Leena pääsee koirien kanssa taas seuraavalle tasolle. Hieno nähdä, mihin asti Leena näiden lupaavien koirien kanssa vielä pääsee. :)

Eilen kävin Juupajoella treenaamassa. Itseasiassa Leena oli menossa sinne ensin ja siitä innostuneena päätin lähteä minäkin. Jatta oli saanut luvan lainata naapurin 10 ha:n sänkipeltoa, jonne menimme pienen treeniporukan kanssa. Mammat olivat alussa tosi vauhdikkaita. Ajelin niitä ensin pellon keskellä poikittaisajoa useampaan kertaan eestaas. Poikittaisajomatka oli muutaman sata metriä ja kun sitä mentiin muutaman kerran, niin johan mammat ymmärsivät ruveta kulkemaan hiukan rauhallisemmin. Alussa ne menivät tukkaputkella, vaikka Spot oli jotain 50m päässä koko ajan. Kun laitoin koiran maahan, niin mammat päästelivät hyvää laukkaa toistasataa metriä, eivätkä aikoneetkaan himmata. Pakko päästää Spot perään, etteivät ihan kylille asti olisi lähteneet.
Valtaosa koirista, jotka meillä käy ovat hiukan purjeessa, kun meidän treeniporukka on melko liukkaasti liikkuva, mutta näihin mammoihin verrattuna meidän porukka on ihan etana. Mutta se oli hyvä, kun Spot on kotonakin tottunut suht kevyesti liikkuviin lampaisiin, niin se ei hitsannut yhtään näistä mammoista. Lujaa tietty sai mennä ja isoja kaaria, että mammat pysyivät oikealla ladulla.
Kun porukka rauhoittui, niin sitten päästiin treenaan oikein kisatyylisestikin. Ensin otin hiukan pitemmän haun vasemmalta. Lähetin Spotin takaani, jolloin se tekee laajan kaaren. Spot laajensi kaaren pellolta tielle asti ja sieltä takaisin ojan yli lampaiden takana olevalle kyntöpellolle. Mietin, että vedänkö kaarta sisään, mutta koska Spotin valitsemalla kaarella oli hyvin maastonvaihteluita, niin annoin mennä, että näen vaikuttaako ne kaareen mitenkään. Ei vaikuttanut. :) Peräpussi oli hyvä, varmaan ainakin 50m tai enemmänkin. En nähnyt Spotia lauman takana, kun pelto hiukan laski sinne taakse. Kun lauma lähti itsestään liukumaan rajusti oikealle, niin hyvin Spot otti oikean kaukana lauman takana. Kun se oli jonkin aikaa juossut, niin sain vihdoin siihen näköyhteyden. Tällöin näin hyvin itsekin etäisyyden lauman takana. Siitä sitten lauma takaisin linjalle ja suoraan mun luokse. Kierto itseni takaa ja pitkä kolmiokuljetus. Lopussa hetken yritin jakoa, mutta luovutin, koska Jatan lampailla tunnetusti jako on "haastava" tehtävä. :)
Tosi kivat treenit ja kaikilla koirat kulki hyvin, kun ensin saatiin mammat ymmärtämään, että tämä pelto ei juoksemalla loput. :)
Tarkoitus oli ottaa muutama kuvakin, mutta vettä tihkutti sen verran, että en riskeerannut ottaa kameraa ulos.

Huomenna sitten treenataan meillä vielä samalla porukalla, ennenkuin Leena katoaa taas pohjoiseen.

Kerintää

2009-05-04T17:59:00.017+03:00

Viikonloppuna keritsin aikuiset lampaat. Nyt niiden kelpaa pellolla juosta, kun ei ole talvireleitä päällä. Meillä kerintä on lampaille mahdollisimman stressivapaata. Kun ei määrä ole kovin iso, niin kaikkea ei tarvitse tehdä pakosta niin tehokkaasti eikä teollisesti. :) Otettiin aina yksi kerittävä porukka kerrallaan lampolan talvitarhaan karitsoiden kanssa ja kun muut veti lonkkaa, niin yhden oli rauhallista olla kerittävänä kun lauma oli ympärillä. Tässä kerintäpaikka:

Tässä vasemmalla aika hauska väritys. Oikealla vastaavasti porukan helpoin kerittävä. :) Samainen uuhi tiputti viime vuonnakin villansa karitsointiaikana.

Tässä hyvä kuva porukasta, kun yhtä keritään. Näyttävätkö stressaantuneilta? :)

Kuka näkee koiran?

Siellähän se. :) Spot osaa ottaa rennosti työtilanteessa silloin, kun sitä ei tarvita.

Loppuun vielä pari kivaa karitsakuvaa.

Ai niin, tässä kerinnän satoa, väreinä valkoinen, musta, ruskea ja harmaa.

Viikon luontokuva

2009-04-26T22:56:00.005+03:00

Enste hoksasin, että tuolla sammakollahan on neljä takajalkaa (meillä tuli kerran sellainen karitsa, joten se jotenkin tuli helpolla mieleen), sitten hokasin, että sillähän on kaksi päätä -vitsi- Siiamilaiset kaksoset -sammakko (sellainenkin karitsa meillä on tullut). Sitten vasta tajusin, että siinähän olivat vain kaverukset kevät reissulla ja kun pienempi oli väsähtänyt, niin isompi oli rehdisti ottanut reppariin. :)

Hyvää kevättä kaikille! :)

-Pete

Paimennusrallia

2009-04-21T21:24:00.004+03:00

Eilen kävin taas isommalla pellolla ajaan rallia lampailla. Ainakin siltä se tuntuu, kun paimentaa suht nopealla vauhdilla pitäen koiran koko ajan jaloillaan. Ihan metrin tarkkaan ohjaukseen ei pysty tuollaisella vauhdilla, mutta muuten on kiva huomata, miten oma taito ja Spotin taito kehittyy näin nopeassa paimennuksessa vaadittaviin reaktioihin.
Nousin naapurin pihassa olevan traktorin peräkärryn päälle ja suunnittelin radan, mitä ajetaan. Rata sisälsi muutaman vettä täynnä olevan ojan ylityksen, useiden pellolla olevien kivien kiertämisen, naapurin saunan ja yhden metsäisen puskan takaa ajon. Takapellolta tultiin takaisin siltarummun kautta. Saunan ja metsäisen saarekkeen takana Spot ajoi lampaita suoraan sellaiset 100m ennenkuin lauma tuli näkyviin näköesteen toiselta puolelta. Yksi kierros oli pituudeltaan ehkä jotain 400-500m ja sisälsi käännöksiä 7 kpl. Tämän rundin ajoin pariin kertaan ja sitten pidettiin pieni tauko, että lampaat saivat vetää henkeä. Sitten pari kierrosta toisenlaista rataa. Hyvä kuntotreeni lampaille ja miksei koirallekin. Uskoisin ottavan Spotillekin voimille, kun koko ajan mennään ripeää tahtia ja koira joutuu menemään tuollaisessa nopeassa ajossa ja terävissä käännöksissä huomattavasti pitemmän matkan kuin lampaat. Lisäksi nopeat suunnan muutokset nopeilla reaktioajoilla kuluttavat voimia ihan mukavasti. :)

Tänään sain naapurilta luvan paimentaa hänen pellollaan, kunnes nurmi lähtee kunnolla kasvuun. Tämä tuli tarpeeseen, sillä omilla pelloilla pystyy käytännössä paimentaan vain jotain max 150-200m etäisyyksillä. Nyt on mahdollisuus ajaa pitemmillä matkoilla, käytännössä varmaan niin pitkällä, kun oma silmä kantaa. Meidän kylällä pellot on pieniä, kivisiä, puskaisia ja sokkeloisia, joten näköesteitä on jokaisella hiukankin isommalla pellolla. Nämä tuovat haastetta lisää pitemmän etäisyyden ohjaukseen.

Aika jännää... :)

Paimentreenikausi alkanut

2009-04-16T23:12:00.002+03:00

Viime viikonloppuna suli lumet pellolta, joten aloitin treenit kevään kisoja silmällä pitäen.
Nyt on treenattu muutama kerta pellolla (isommilla etäisyyksillä) ja selvästi parin kuukauden tauko näkyy. Spot ottaa kyllä suht hyvin käskyt vastaan, mutta selvä viive niissä on.
Opetin tuon tauon aikana Tule pois -käskyn pillille ja ihan hyvin se pelaa. Pitää kuitenkin hiukan miettiä, pitääkö se vielä vaihtaa johonkin toiseen käskyyn, kun tällä hetkellä sekoittuu selvästi Vasen pitkä -käskyyn yli 150m etäisyyksillä. Tule pois on tällä hetkellä tii-tyy tii-tyy tii-tyy jne ja Vasen pitkä on titityy. Molemmissa (näköjään) sama loppu, jolloin välillä Spot selvästi miettii pitemmällä etäisyydellä, että kumpi käsky annettiin. Hitsi, kun mä oon niin huono miettiin uusia pillikäskyjä. Pitäis osata miettiä ne aina etukäteen niin hyvin, ettei sekoonnu johonkin toiseen käskyyn.

Huomenna mennään yhdelle isolle lammastilalle kuvaamaan messumateriaalia. Kiva samalla päästä paimentaan vieraita lampaita.

-Pete

P.S. Laittakaas vinkkejä, minkälaisia pillikäskyjä teillä on käytössä, jos päätän vielä vaihtaa tuon tule pois -käskyn.

Entropium, eli silmäluomen sisäänkääntyminen

2009-04-02T22:29:00.004+03:00

Joka vuosi näköjään tulee jokin uusi ongelma vastaan lammashommissa. Tänä vuonna uutena asiana kahdella karitsalla silmän alaluomen sisäänkääntyminen. Tämä on kuulemma Texel-rodun ongelma, mutta nyt siis tuli ekaa kertaa 4. tai 5. kertaa kartisoivan uuhen kahdelle karitsalle kolmosista. Uuhen isä on texel ja emä findorset.
Harmi koko jutussa on se, että silmien ongelmaa ei huomattu heti syntymän jälkeen, jolloin asia olisi saattanut olla korjattavissa vain kääntämällä luomet oikein päin. Nyt karitsat olivat huomatessa 13 päivän ikäisiä. Molemmille oli ehtinyt tulla silmiin jo vaurio jälkiä ja toiselle karitsalle tosi pahojakin. Kun silmäluomi on kääntynyt sisäänpäin, se painaa silmän sarveiskalvoon ja silmäripset ja karvat hankaavat silmään.
Molempien luomet saatiin käännettyä oikein päin, mutta mustalla karitsalla ne kääntyivät muutaman minuutin sisällä takaisin sisään päin.
Soittokierroksen jälkeen saimme naapurikunnan eläinlääkärille ajan ja karitsat seuraavana aamuna autoon ja vastaanotolle. Aika olisi saatu samana päivänä myös yksityiselle klinikalle, jotka ovat tehneet vastaavanlaisia leikkauksia koirille huomattavan paljon, mutta kun hinta arvio oli jopa 450eur+lääkkeet, niin päätimme pitäytyä kunnanlääkärin palveluissa. Tämän ikäisen karitsan hintahan liikkuu kympeissä.
Lääkäri leikkasi mustan karitsan molempien silmien alaluomista veneen malliset suikaleet pois ja sen jälkeen kiristi tikeillä luomet niin, että ne eivät enää päässeet kääntymään silmän sisään. Kuvissa näkyy alaluomissa tässä vaiheessa voimakas turvotus.
Karitsa on muuten tosi pirteä ja hyvinvoivainen.
Tässä linkki kuviin.
Koko lysti maksoi yhteensä 102 eur (kaksi karitsaa tsekkaus, lääkkeet ja toisen leikkaus). Mielestäni kohtuullinen hinta.

Karitsa- ja paimennusvalokuvia

2009-03-29T19:54:00.004+03:00

Karitsointi on voiton puolella. Enää yksi ostouuhi (kuvissa näkyvä turkislammas) karitsoimatta ja siitä ei tarkkaa H-hetkeä olekaan tiedossa. Ajan kuluksi ja uuden kameran harjoitteluksi napsin kuvia karitsoista niiden kiihdyttelykisan aikana lampolassa. Meinasi nopeat kohteet olla teknisesti hiukan vaativia kuvattavia pimeässä lampolassa. Hauskoja olivat kuitenkin. Tässä linkki karitsakuviin.

Paimennus on edelleen tauolla runsaan lumitilanteen johdosta. Sen verran piti kuitenkin talviaitauksessa koittaa, että sai paimennuskuvia harjoiteltua. Hiukan meinasi olla haastetta, kun käsissä uusi kamera ja samalla piti ohjata koiraa, käyttää zoomia, löytää oikeat tilanteet ja saada vielä koira ja lampaat pysymään kameran näytössä. :) Tässä tulos, mihin putkiaivoilla pystyttiin. :)

-Pete

Lampola kuulumisia...

2009-03-12T20:44:00.012+02:00

Paimennustreenit on olleet vähissä viime viikkoina, kun lunta on liikaa ja karitsointiaikakin on vienyt voimia/aikaa. Muutaman viikon päästä luulisi lumien jo sulavan ja sitten pitääkin aloittaa tosissaan treenit, että on hyvässä kisavireessä keväällä kisojen alkaessa. :)

Aika veikeän värinen pässipoika tuli eilen iltapäivällä. :)

Tässä pari teknistä toteutusta, joista joku on joskus kuvia kysynyt. Kaura/rehulaatikko. Rehut laatikkoon käytävän puolelta ja sitten työnnetään laatikko karsinan puolelle tarjolle. Kun laatikko tarvii putsata, niin se lähtee hiukan nostamalla irti. Kun ketta nousee, nostetaan laatikko ylempään väliin. Tämä ratkaisu siis vaatii, että jokainen aidassa oleva väli pitää olla saman korkuinen.

Tuo aiemmin mainittu viitosten sarja sai aikaiseksi alla olevan tuttipullotelineen väsäämisen.

Tässä kuvassa se on kiinni yhdessä väliaidassa, mutta normaalisti se ruuvataan akkuporakoneella portin vaakalautaan, jolloin pullot on helppo laittaa käytävältä samalla, kun antaa kauroja/heinää isommille.

Tässä vielä loppuun kuva väliaitahelvetistä tällä viikolla. :)

Onneksi hetkeksi on taukoa karitsoinneista. Ens vkolla sitten uusi rykäisy.

Alla oleva kuva on otettu lampolan kameran edestä, eli tämmöistä näkymää katselemme kameran välityksellä talosta sisältä, kun tsekkaillaan karitsointitilanteita. Tähän kameran näkökenttään sijoitetaan H-hetkeä lähellä olevat uuhet. Eilen juuri siirrettiin karitsoineet muualle ja tähän tilalle seuraavaksi karitsoiva uuhiporukka (tässä vaiheessa ilman väliaitoja tietty :).

Karitsaveikkauksen tulokset

2009-03-07T17:39:00.007+02:00

Veikkaus on päättynyt. Tulos on taruakin ihmeellisempi. Selvästi Minna tiesi jotain, mitä me emme tienneet, sillä kartisoista 2 on valkoista. :) Vaikka pässinä oli ruskea ja emänä musta.

Yhteensä karitsoja tuli 5. Tosin henkiin jäi 4. Viimeinen oli syntyessään tajuton, eikä saatu virkoamaan, joten lopetetin pois. Tuloksena siis 2 mustaa ja 2 valkoista. 2 pässiä ja 2 uuhta. Syntymäpainot olivat 2,2-3,2 kg. Ihan hyvin kokoisia siis tuommoiseksi katraaksi. Mausteena koko sopassa on, että uuhen toinen tissi pelaa huonosti. :( Imevät onneksi sitäkin, niin katsotaan jos se ajan kanssa lähtee pelittään paremmin. Tutitettu on nyt eka vuorokausi 4h välein lisämaitoa. Ja tässä tähdistä kuvat.

Tässä vielä uuhen kuva karitsoinnin jälkeen. Niin se maha vain pieneni ihan normaalin kokoiseksi. :)

Koska veikkaajista vain yksi veikkasi 5 karitsaa, ei palkintoa tarvitse arpoa. Voittaja on Elisa! Onneksi olkoon! Kyllä se suurlampurin silmä vain oli pistämätön! :) Alla kuva palkinnoista, toimitetaan paikanpäälle. :)

Häkitys- ja laumajakotreenejä

2009-03-01T14:06:00.007+02:00

Morjens,

Tässä olis taas pari lyhyttä pätkää Ruotsin kurssin treeneistä.

Eka pätkä on häkityksiä. Kolme erilaista suoritusta. Kaikilla sama periaate, eli ajetaan lampaita aavistuksen häkin ovea kohti. Ohjaaja pitää oman puolensa ja koira toisen puolen. Koiran liikkeet oltava rauhallisia ja koiran otettava kaikki käskyt, mitä ohjaaja häkityksessä antaa. . . . Okei, eikö koiran ole muutenkin otettava kaikki käskyt, kyllä. :)

Toinen pätkä laumajakotreeniä. Videolla alussa koira, joka ei juuri ole jakoa vielä treenannut ja mitä eteenpäin mennään, sitä kokeneempi koira. Kurssillahan jakotreenissä nimenomaan harjoiteltiin jakoa todella nopealla tempolla. Heti, kun laumaan tulee pieni aukko, koira väliin. Näin koira oppii tulemaan pieneenkin väliin ja juuri siihen väliin, minkä ohjaaja näyttää. Videolle ei ollut tarttunut selvää pätkää siitä, mitä myös harjoiteltiin jaon yhteydessä, eli ensin koiralla lampaat liikkeelle, jonka jälkeen koira kaarella lauman taakse ja samalla itse liikkuen koiran liikettä mukaillen ja kun 2 viimeistä lammasta pysähtyy koiran vaikutuksesta, heti koira väliin. Tämä nimenomaan opettaa koiraa tulemaan siihen väliin, minkä ohjaaja näyttää ja myös tulemaan pieneenkin väliin. Tässä nopeus ja toistot olivat oleellisia.

Karitsaveikkaus

2009-02-27T19:48:00.003+02:00

Modifioin hiukan Sannan haastetta ja laitan veikkauksen pystyyn:

Paljonko tältä toista kertaa karitsoivalta "rouvalta" tulee karitsoja? Oikein vastanneiden kesken arvotaan huikea palkinto. :) Kisa päättyy, kun tulos on selvillä.

Laskiaissunnuntai

2009-02-24T11:40:00.013+02:00

Täytyypä välillä laittaa jotain muutakin kuin paimennusjuttuja, sillä onhan elämä paljon muutakin kuin paimennusta.

Saimme kutsun naapuriin laskiaisriehaan.
Homma aloitettiin hernekeitolla ja sitten mäkeen.

Mukana oli 16 henkilöä, joista vajaa 10 nassikkaa ja loput huoltojoukkoja.

Mäki oli sen verran jyrkkä, mutkainen ja pitkä, että välillä meinasi huoltojoukkojakin (tai kenties vain niitä) hirvittää. Kivaa kuitenkin kaikilla oli ja lopuksi vielä juotiin laskiaispullakahveet ja sitten karavaani lähtikin kotio päin.
Voitte arvata, että koko porukalle maistui päikkärit kotona. :)

Kiitos Minna ja Baku! Oli tosi kivaa! :)

P.S. Tuossa kuvassa, missä Roope tulee puolivälissä rinnettä ylös, näkee hiukan kuinka iso mäki oli.

Haku 250m ja takaisinvienti

2009-02-17T19:44:00.007+02:00

Nyt olis taas yksi pätkä Ruotsin kurssimateriaalista valmiina.
Alla Spotin haku ja tuonti portin läpi ja lauman takaisin vienti seuraavalle koiralle.
Etäisyys kivikasalle oli 250m.

Kaaren puolivälissä Spot ei näe lampaita ja siksi hiljentää vauhtia. Huomautan siitä, että kaarta pitää jatkaa vaikka lampaat välillä hukkuvatkin näköpiiristä.
Spotin päästyä tasapainoon vihellän varmuuden vuoksi vielä pari kertaa maahan käskyn varmistaakseni, että Spot on avoin kunnon flankille. Spotille on opetettu, että maahan käsky tarkoittaa samalla ote irti lampaista.
Tuonnissa näkyy hyvin, että Spot menee itsestään maahan steady-käskyllä ja sieltä noustessaa ekat kolme-neljä askelta on liian nopeat. Tähän sainkin ohjeen pitää se koko ajan jaloillaan ja maahan mennään vain maahan käskyllä. Tämä rupesikin toimimaan jo paremmin loppupäivän treeneissä, kun siihen hoksasi itsekin keskittyä.
Takaisin viennissä näkyy hyvin, kun etäisyys kasvaa yli 200 metrin, niin loppuu ohjattavuus Spotiltakin. Tosin tämä on eka kerta, kun ohjaan sitä näin kaukaa. Tule pois -käskyllä saan sen otteen hyvin irti lampaista ja sen jälkeen se onkin taas valmis kuuntelemaan mitä siltä haluan. Tuo käsky pitää opettaa vielä pillille, oli se sen verran hyödyllinen. :)

Treenisuma talven keskellä

2009-02-16T08:07:00.002+02:00

Lauantaina kävi treeneissä 8 koiraa ja sunnuntainakin olisi tullut vielä 3, mutta la iltana alkoi semmonen flunssa, että jouduin perumaan sunnuntain treenit. Yleensä emme ole talvisin pitäneet treenejä, kun arki-iltaisin ei pimeyden vuoksi ole mahdollista ja viikonloput ovat monesti niin täynnä.
Nyt varmaan kevään edetessä yritetään tihenevässä määrin aloitella taas treenejä. Johan sitä varmaan kuukauden päästä pystyy jo arkenakin treenaan.

Syksyn taljat tulivat, 9 mustaa karitsataljaa :)

2009-02-12T20:59:00.007+02:00

Tänään tuli syksyn taljat muokkaamosta. Kaikki mustia karitsataljoja. Niissä näkyy tosi makeesti mustan ja ruskean eri sävyjä. Nahka on tosi pehmeetä ja karva pitkää.
Pakko ottaa pari kuvaa tännekin. :)

Taljat muokattu Laviassa Rantasella.

Laumanjakoharjoitus kaukana ohjaajasta

2009-02-10T21:22:00.005+02:00

Tässä olisi ensimmäinen pätkä kurssivideota.

Harjoituksena oli jakaa lampaat kahteen ryhmään pitäen ne rinteessä ja menemättä itse auttamaan lähelle. Sinänsä ei oltu määritelty, miten se on tehtävä, vaan jokaisen piti itse miettiä kuinka saa homman onnistumaan. Kukaan kurssikoirista ei ollut aiemmin jakanut laumaa ohjaajan ollessa kauempana, joten tehtävä tuntui vähintäänkin haasteelliselta. Kuitenkin kaikki koirat suoriutuivat tehtävästä. Harmiksi vain kaikkia koiria ei tullut kuvattua. :(

Laitoin videolle korostuksena look backit, koska niitä sattui tulemaan sen verran monta tuohon, että niitä pääsee hyvin katsomaan, jos look back on aiemmin ollut outo käsite. Spotin kanssa look backiä pillin kanssa on aiemmin otettu vain muutaman kerran ja silloinkin jakoharjoituksen yhteydessä ollessani itse ihan koiran takana. Tämä rutiinittomuus näkyy videolla, mutta treenikertoihin nähden olen erittäin tyytyväinen noihin suorituksiin. :)

Keli oli tosi sumuinen ja siksi lauantailta ei juuri muuta olekaan kuvattu. Sunnuntaina sitten oli kirkas keli ja sieltä matskua onkin enemmän. Laittelen niitä sitten jatkossa.

Ruotsin paimenkurssin terveisiä

2009-02-09T22:10:00.000+02:00

Tänään kotiuduttiin Ruotsista paimenkurssilta. Mukana oli 6 koiraa. Itse tietenkin olin Spotin kanssa reissussa. Reissuun lähdettiin perjantaiaamuna klo 5. Jotain aktiivisuudesta kuvastaa se, että yksi reissuun lähtijöistä kävi treenaamassa meillä klo 4.30, kun kerran treenilampaita oli sopivasti käytettävissä ja treenipaikka isoilla valoilla varustettu. Me laiskemmat samaan aikaan hörpittiin kahvia ja yritettiin herätä. :)

Reissu oli taas todella hyvä, ehkä paras, mitä Ruotsissa on käyty. Kurssi siis oli Mosse Magnussonin luona. Kurssin puitteet siellä ovat todella hyvät. Mosse hoiti majoituksen, ruokailut ja koulutuksen. Itse tarvitsi vain hoitaa itsensä paikalle. Lampaat ja käytettävissä olevat pellot ovat ensiluokkaiset. Lampaat eivät tee mitään ylimääräistä, vaan reagoivat koiraan juuri sillä lailla kuin koira niitä paimentaa.

Kuudesta koirasta neljä oli alle 3-vuotiaita ja loput kaksi hiukan vanhempia. Silti ajoimme rataa, jossa haku oli nuoremmilla koirilla 250 m ja vanhemmilla jotain 500 m. Nostopaalulta tuonti vinoon 200 m, jossa hakuportti ja siitä ohjaajalle 100 m. Kuljetuskolmion mitat olivat yli 100 - 200 – yli 100 m. Lopuksi halkaisu ja häkki tai toisella radalla sortteeraus (5 merkittyä pois 20 lampaasta), jonka jälkeen halkaisu ja sen jälkeen single. Sitten koko porukka kasaan ja hakuportin kautta takaisin hakupaalulle seuraavaa koiraa varten. Rata tietenkin ajettiin tolpalta.

Lisäksi otettiin paljon halkaisua, sortteerausta ja singleä, sekä käytiin läpi, miten niitä kannattaa treenata ja mikä on oleellista ja mikä ei. Pisteeksi tämän päälle jaettiin koiralla (ilman ohjaajaa) noin 20 lampaan porukka kahtia ohjaajan seistessä 50 m päässä. Kaikki koirat onnistuivat tässä, vaikka nuoret eivät olleet koskaan tehneet sortteerausta ennen tätä viikonloppua. Aika uskomatonta. :)

Lisäksi treenattiin hakukaaren laajennusta/supistusta sekä käytiin läpi, miten koira saadaan lähtemään juuri oikealla kulmalla pitkään hakuun. Myös poispäinajoon kiinnitettiin paljon huomiota. Tämä treeni tehtiin useimmiten 150-250 m päässä ohjaajasta. Spotilla erityisesti piti ajaa lampaita kovalla nopeudella hidastamatta koiraa kovinkaan paljon, flankkikäskyt piti antaa vauhdista. Tuossa vauhdissa ei ollut varaa, että koira ei ottanut jotain käskyä, koska tilanteet etenivät niin nopeasti. Se oli melko vaativaa itselle, eikä hommaa helpottanut yhtään pitkähkö etäisyys (150-200 m). Tuossa nopeassa ajossa on kuitenkin jotain sellaista huumaa, joka antaa itselle paljon. Tilanteet tulevat todella nopeasti ja koiran on otettava joka käsky. Tätä tulee treenattua varmasti mielellään.

Häkkiä tuli treenattua ratojen ajon yhteydessä myös.

Paljon jäi vielä käymättä läpi, mutta pitäähän seuraavallekin kerralle jäädä jotain. :)

Tällä kurssilla tehtiin paljon sellaisia harjoitteita, joita koirat eivät olleet koskaan aiemmin tehneet ja ohjaajat eivät olisi edes ajatelleet kotona yrittää. Kaikki koirat kuitenkin suoriutuivat niistä ja ohjaajat saivat hyvin vinkkejä, mihin keskittyä tulevaisuuden treeneissä. Spotillekin sain jotain 15 juttua, jotka pitää hioa kuntoon isoja ratoja silmällä pitäen. Taas on kevääksi tekemistä, että ehtii ne hioa ennen kesän kisakautta. :)

Paluumatkan heikkona hetkenä lupailin porukalle kirjoittaa kurssin annista kevään Paimenpostiin, joten sieltä sitten selviää tarkemmin, mitä tehtiin ja mitä vinkkejä sain.

Videota kuvattiin viitsimisen mukaan, mutta kuitenkin melko paljon, joten kun ehdin, niin laittelen sieltä varmaan jotain tännekin näkyviin. La oli tosi sumuinen keli, joten sortteeraus/jako/single -treenistä taisi kuvaa tulla tosi huonosti. Sunnuntaina keli oli kirkas, joten ratatreeneistä videota pitäisi olla melko hyvin.

Koiran perusohjaukset ja pillin käyttö

2009-02-01T15:37:00.006+02:00

No niin, vihdoin sain leikattua viimeisimmän projektin loppuun.

Alla siis kuvattu koiran perusohjaukset (aja, hidasta, lyhyet ja pitkät suuntakäskyt sekä maahan) sekä käyttämäni pillikäskyt. Noiden perusohjauksien lisäksi tietysti voi oman tarpeen ja mielikuvituksen mukaan opettaa lisää hienouksia. Käytännössä hyviä lisäohjauksia olisivat ainakin kaaren laajennus ja supistus, lauman jaossa väliin tulo ja lähityöskentelyssä pois/kauemmas-käsky. Isoissa kisoissa tarvitaan lisäksi Look back -käsky lähetettäessä koira toisen lauman hakuun. Mutta, kuten sanoin näissä on vain mielikuvitus rajana. Videolla näkyvillä perusohjauksilla kuitenkin pärjää jo melko pitkälle.

Ens perjantaina nokka kohti Ruotsia. Katsotaan, mitä sieltä jää hihaan. :)

Lampaiden talvikävely

2009-01-12T20:38:00.012+02:00

No niin. Nyt on uusi kamera korkattu ja uutta editointiohjelmaa päästy opettelemaan.

Alla "lyhytelokuva" viikonlopulta lampaiden reippailusta hienossa talvikelissä - koiran avustamana tietenkin. :)

Tuotos on valmiina alle 6 minuuttia, mutta sen tuohon kuntoon saaminen otti about 8-10 tuntia, joten melkoisesti se otti aikaa. Toivottavasti jatkossa hiukan nopeutuu, kun oppii paremmin editointiohjelman.

Sunnuntaina kuvattiin myös materiaalia pillikäskyjen käytöstä. Leikkaan sen jossain vaiheessa. Toivottavasti siitä on jotain apua niille, jotka vielä pähkäilevät pillin käyttöä.

Helmikuun alussa olemme lähdössä pienellä porukalla Ruotsiin koulutukseen ja kamera on tietty mukana sielläkin. :) Sieltä siis myöhemmin keväällä paimenvideopätkiä myös.

Uusi kamera ja editointiohjelma

2009-01-09T09:58:00.005+02:00

Eilen tuli postissa kunnon kamera ja editointiohjelma. Saas nähdä kauanko menee, että pääsee niiden kanssa sen verran sinuiksi, että saa videotuotoksia tänne aikaiseksi.

Kiinnostuneille tiedoksi kameran linkki:

http://www.panasonic.fi/html/fi_FI/1483869/index.html

Valintaan vaikuttavia ominaisuuksia oli:

Pitkä optinen zoomi

Optinen kuvanvakain

Kovalevy/korttitallennus

Omaan käteen sopiva

Hinta/laatu-suhde

Ja tässä editointiohjelma:

http://www.pinnaclesys.com/PublicSite/uk/Products/Consumer+Products/Home+Video/Studio+Family/Studio.html

Pinnacle Studio 12.
Sai kohtullisen hyvät arvostelut alan foorumissa ja taas hinta/laatu-suhde kohdallaan.

Eilen asensin tuon ja olihan siinä heti ensisilmäyksellä ominaisuuksia "hiukan" enemmän kuin MS Movie Makerissä

Viikonloppuna on tarkoitus kuvata jo jotain paimenotoksia, joten tulevaisuudessa uusia pätkiä luvassa....

Spotin treeniä joulun pyhinä

2009-01-05T22:26:00.011+02:00

Joulun pyhinä testailin, missä mennään syystauon jälkeen ja ihan kivastihan se meni. Nina nappasi pätkän treenistä digipokkarilla, joten laatu sen mukaista.

Nyt hankinnassa parempi videokamera, niin jatkossa kuvanlaatu pitäisi olla parempi. Tietty joitakin vanhoja pätkiä on tallessa (otettuna milloin milläkin kameralla), joita jossain vaiheessa editoin myös julkaistavaan kuntoon.

Se on nyt menoa...

2009-01-05T22:19:00.002+02:00

Jahas,

Niimpä on ensimmäinen blogi avattu ja siten siirrytty tälle vuosituhannelle. :)

Tänne olisi tarkoitus laittaa paimennusvideoita näkyville, kunhan saan niitä ensin kuvattua ja editoitua esitettävään muotoon.